Kuva: Wikimedia Commons
Kuva: Wikimedia Commons

Lintujen muutto on ikiajoista lähtien ollut merkkitapaus suomalaisten elämässä.

Eri lajien tuloa ja lähtöä seuraamalla on pysytty ajan tasalla ja tiedetty, mitä milloinkin on ollut aika tehdä pelloilla ja metsissä.

Monet tärkeät kiinnekohdat on puettu sananlaskujen muotoon: ”Käki tuo suven sanoman, pääsky päivän lämpymän.” ”Halla hanhen siiven alla, talvi joutsenen takana.”

Kun lintuja on aina tarkkailtu ja tärkeistä havainnoista varmasti myös keskusteltu, tuntuu uskomattomalta, että suomalaiset ovat 1800-luvun puolimaihin asti pärjänneet ilman sanaa muuttolintu.

Se on tullut suuren yleisön tietoisuuteen vasta Uudessa Kalevalassa vuonna 1849 kohdassa, jossa puhutaan häämenojen ohjaajan eli patvaskan kengistä. Hänellä oli ”Saksan kengät kelvolliset, kuni joutsenet joella, vesiteiret vieremillä, tahi hanhuet havulla, muuttolinnut murrikolla”. Murrikko tarkoittaa tuulenmurtoa, siis ryteikköistä paikkaa, jossa on tuulen kaatamia puita.

Kuka muuttolinnun keksi? Se on ilmeisesti Elias Lönnrotin muodostama tai ainakin kirjalliseen käyttöön hyväksymä uudissana, sillä Kalevalan lähteenä olevissa kansanrunoissa ei muuttolintua mainita. Siellä on vastaavassa kohdassa mustat linnut.

Ennen muuttolintu-sanan vakiintumista on samassa merkityksessä käytetty monia muitakin yhdyssanoja: kesälintu, kulkulintu, matkalintu, siirtolintu. Näistä kesälintu ja matkalintu saattavat nykyisinkin tulla vastaan, ainakin vanhoissa runoissa.

Uudemmissa sanakirjoissa muuttolintu määritellään sellaiseksi linnuksi, joka talveksi muuttaa säännöllisesti lämpimämpään ilmastoon. Sen sijaan kiertolintuja tai vaelluslintuja ovat ne, jotka vaihtavat paikkaa epäsäännöllisesti ravintotilanteen mukaan.

Näin tarkkaan erontekoon päästiin vasta 1800-luvun lopulla, sillä aiemmin lintujen muuttoreiteistä ja -suunnista ei ollut selvää käsitystä. Vielä 1860-luvulla löytyi puolustajia jopa sille vanhalle teorialle, että pääskyt horrostivat talvella järven pohjassa ja pelmahtivat sitten vesien lämmettyä ruovikosta kesätaivaalle ilakoimaan.

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

 Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2008