Meillä ei ole hurrikaaneja eikä isoja maanjäristyksiä, mutta aivan lintukodossa emme elä.

Teksti: Mikko Puttonen

Hurrikaanien ja tornadojen pikkuserkut riehuvat meilläkin. Tuhoisimmat kaatavat metsää miljoonia kuutioita, väkevimmät kiepauttavat auton ilmaan kuin kuivan lehden.Yksi ihminen menetti henkensä, kun Helsinkiä murjoi kenties ankarin myrsky, jonka tiedetään koskaan iskeneen Suomeen. Tuulen viskomat kappaleet muuttivat pääkaupungin kadut vaarallisiksi. Kattopeltejä lensi ilmassa, ja tuuli kaatoi sadoittain puita ja katkoi niiden oksia. Jalankulkijoita tuupertui katuun puuskien voimasta. Eräs huono-onninen mies jäi irronneen kattopellin alle, ja hänet kuljetettiin kirurgiseen sairaalaan saamaan hoitoa. Puhurit repivät myös sairaalan kattoa mukaansa, raportoi sanomalehti Uusi Suometar. Tuolloin rakennettiin Johanneksenkirkkoa Korkeavuorenkadun varteen. Toista tornia ympäröiviin rakennustelineisiin tuuli tarttui kovin kourin. Myrsky paiskoi telineiltä jykeviä lankkuja lähikaduille, eikä aikaakaan, kun telineet rämähtivät kokonaan maahan. Lähialue päätettiin sulkea jalankulkijoilta.Myös Ludviginkadulla rakennettiin taloa. Pystyssä ollut tiiliseinä ei voinut vastustaa tuulen työntöä vaan romahti maahan. Kumoon suistuessaan seinä rikkoi ulkohuoneen, josta oli juuri ollut poistumassa Pettersson-niminen räätäli. Rytäkkä heitti miehen pihaan, ja häneltä meni taju. Myöhemmin hän kuoli vammoihinsa. Kaupungin vesillä useita veneitä ja isompia aluksia joutui tuuliajolle, ja ne iskeytyivät rantakiviin ja pirstoutuivat. Kaivopuiston rannan purjeveneet oli kuin pois pyyhkäisty, jatkaa sanomalehti. Toisaalla ankkurissa ollut englantilainen höyrylaiva ajautui vähä vähältä kohti Korkeasaaren kallioita, vaikka ponnisteli täyttä höyryä tuulta vastaan. Lopulta tuuli tyyntyi sen verran, että alus vältti haaksirikon.Myrskyn irrottamaa kattopeltiä lojui pitkin kaupunkia, Kauppatoria ja Senaatintoria myöten. Kaisaniemen puisto oli yhtenä erämaana: jyhkeät koivut, suuret pihlajat ja tuuheat vaahterat makasivat poikittain puiston pääkäytävällä. Myös muissa puistoissa suuret puut olivat kaatuneet tai katkenneet. Uuden Suomettaren toimittaja totesi haikeasti, että menee pari miespolvea, ennen kuin parin tunnin myrskytuhot kasvavat umpeen. Pääkaupunki kärsi myrskystä eniten, mutta eivät muutkaan etelärannikon paikkakunnat selvinneet ruhjeitta. Tuuli kaatoi puita ja repi kattorakenteita laajalta alueel­ta. Lennätinlinjoja katkeili ja kaatui maahan, ja yhteydet Helsingistä muualle maahan menivät poikki.

Käytiin hirmumyrskyn rajoilla

Tuona elokuun 28. päivänä vuonna 1890 koet­tiin ilmeisesti Suomen tähän mennessä ainoa hirmumyrsky. Myrsky on määritelmän mukaan hirmuinen, kun keskituulen nopeus ylittää 32 metriä sekunnissa. Tätä kovemmalla voimalla puhaltavat tropiikin hurrikaanit. Keskituulella tarkoitetaan yli kymmenen minuuttia kestävää keskimääräistä tuulta; lyhyitä puuskia luokitus ei ota huomioon. Ilmatieteen laitoksen silloisen edeltäjän, Meteorologisen päälaitoksen tuulimittari pyöri tuona päivänä villisti. Mittarina käytettiin niin sanottua Robinsonin anemometriä, jota tuulta nappaavat kupit pyörittävät kuin hyrrää. Laite mittasi tuona iltapäivänä kello neljän ja viiden välillä tuulen nopeudeksi 45 metriä sekunnissa, kertoo Uusi Suometar. Viideltä mittari yltyi näyttämään jopa 57 metriä sekunnissa. Ne olivat sen viimeiset lukemat, sillä tuuli repi irti koko vekottimen ja viskasi sen katolta pihalle. Todennäköisesti tuolloiseen tuulimittariin ei kuitenkaan kannata suoraan luottaa. Keskituulilukema 45 metriä sekunnissa olisi todella hurja, sillä se vastaisi toisen asteen trooppista hirmumyrskyä. Meteorologi Pauli Jokinen on analysoinut myrskyä opinnäytetyössään ja huomauttaa, että aikakauden anemometrit antoivat kaksi kertaa todellista suuremman tuulennopeuden. Jokinen arvioi, että elokuun 1890 myrsky yltyi hirmumyrskyksi vain Itämerellä, missä tuulennopeus ilmeisesti kohosi 30–35 metriin sekunnissa. Maalla tuulta hidastaa kitka, joten maa-alueilla keskituuli on saattanut olla 17–23 metriä sekunnissa. Puuskat toki kiihdyttivät nopeuden 40 metriin sekunnissa, ehkä ylikin. Hirmumyrskyn voimalla puhaltavaa tuulta joutuu harvoin kokemaan. Mutta jos on joskus pistänyt käden 120 kilometrin tuntivauhdilla ajavan auton ikkunasta ulos, on saanut tuntuman tuulen voimasta. Elokuun 1890 myrskynpuuskien vauhdissa ei Suomessa saa ajaakaan, ne kun humahtivat yli 140 kilometrin tuntinopeudella.

Hirmuista Gudrunia odotettiin

Hirmumyrskyä odotettiin meille myös tammikuussa 2005, jolloin tuohon kategoriaan kuuluva Gudrun iski raivokkaasti Tanskaan, Etelä-Ruotsiin ja Baltian maihin. Ruotsissa mitattiin keskituulen nopeudeksi 33 ja puuskien 40 metriä sekunnissa. Gudrun on arvioitu Ruotsin pahimmaksi luonnonkatastrofiksi. Yhdeksän ihmistä menetti henkensä, metsää kaatui 75 miljoonaa kuutiota, ja yli 400 000 kotitaloudelta katkesi sähköt. Suomen myrsky väisti eteläpuolelta, vaikka Ilmatieteen laitoksen meteorologeilla oli alkuun syytä pelätä muuta.– Vielä pari päivää aiemmin näytti siltä, että voimakkaimman tuulen alue tulisi Etelä-Suomeen, kertoo ylimeteorologi­ Ari-Juhani Punkka Ilma­tieteen laitoksesta. – Sitten ennuste tarkentui niin, että meidän päällemme tulikin matalapaineen keskus, eikä niissä esiinny ihmeempiä tuulia. Gudrun kuitenkin nosti täälläkin merenpintaa. Helsingissä kasattiin jätepaperipaaleja estämään Itämeren nousu Kauppatorille. Ei tällä kertaa sen pahempaa.

Mauri oli hurrikaanin jälkeläinen

Varsinainen trooppinen hirmumyrsky ei voi koskaan iskeä Suomeen. Näiltä leveysasteilta puuttuvat sen syntyolot, kuten kymmenien metrien syvyinen kerros noin 27-asteista merivettä. Tällaisesta lämpimästä ja kosteasta alustasta hurrikaaniksi tai taifuuniksi kutsuttu hirmumyrsky ammentaa väkivaltaisen voimansa. Jo hiipuneesta hurrikaanista jäävä matalapaine voi kuitenkin ajautua tänne asti ja olla aivan varteenotettava myrsky sekin. Tällainen oli Mauri syyskuussa 1982.Mauri-myrsky teki tuhojaan Pohjois-Suomessa. Tuuli kaatoi miljoonia kuutiometrejä metsää, ja vahinkoa aiheutui satojen miljoonien markkojen edestä, kuvaa tietokirjailija Markus Hotakainen Suomen säähistoriassaan.Mauri sai osan puhdistaan Debbieltä, trooppiselta hirmumyrskyltä. Debbie oli vaeltanut Keski-Atlantilta Yhdysvaltain itärannikkoa pitkin Pohjois-Atlantille ja muuttunut siellä keskileveysasteiden matalapaineeksi, joka sitten saapui Maurin päivänä Kemiin.  Kiivas myrsky eteni Perämereltä Oulun ja Kemin yli Lappiin. Merialueilla suurin mitattu tuulen nopeus oli 29 metriä sekunnissa, Oulussa lukema oli 19 ja Rovaniemellä yli 17 metriä sekunnissa. Virallinen myrskyn raja ylittyi siten vain puuskissa, jotka yltyivät paikoin jopa 40 metriin sekunnissa. Matkallaan Mauri upotti satoja veneitä Kemissä ja Torniossa. Kemissä merivesi nousi yli kaksi metriä, ja veneet ajautuivat satamasta pitkälle sisämaahan. Tornion lähisaaressa tuuli irrotti mökin perustuksiltaan, uitti sitä kilometrin verran mantereen suuntaan ja murskasi sen lopulta rantakiviin. Sisällä olleet kaksi naista kuolivat. Kauempana mantereella puhurit kylvivät tavallista tuhoaan: repivät kattopeltejä rullalle, rikkoivat ikkunoita, katkoivat sähkö- ja puhelinlinjoja ja kaatoivat metsää.

Terveisiä Pohjois-Atlantilta

Mauri on hyvä esimerkki suurista matalapaineista, joita niin sanottu Pohjois-Atlantin myrskyrata työntää niskaamme. Yläilmoissa puhaltavat suihkuvirtaukset kuljettavat matalat tänne itään.– Fennoskandiaa kutsutaankin usein matalapaineiden hautausmaaksi, sanoo Ari-Juhani Punkka. Pohjois-Atlantilla kehittyy laajoja matalapaineita, koska siellä esiintyy suuria vaakasuuntaisia lämpötilaeroja. Varsinkin talvisaikaan Grönlannin eteläpuolella lämpötilaero saattaa olla pohjois-eteläsuunnassa jopa 20–30 astetta 500–1 000 kilometrin matkalla. Lämmön ja paine-erojen yhteys on mutkikas, mutta lyhyesti sanoen vaakasuuntaiset lämpötilaerot synnyttävät korkeuksissa kiitäviä ilmavirtauksia, ja ne puolestaan aiheuttavat kehityskulun, joka alempana madaltaa ilmanpainetta. Lisäksi kun ilmamassat lämpenevät, ne alkavat laajeta ja kohota, jolloin paine entisestään laskee. Matalapaineen alueel­le alkaa virrata uutta ilmaa korkeamman paineen alueelta. Tämä virtaus on tuuli. Tuulet syntyvät siis ilmanpaine-erosta. Tapahtumaa voi havainnollistaa täytetyllä ilmapallolla. Jos ilmapallon puhkaisee, ilma humahtaa voimalla ulos eli pienemmän paineen suuntaan. Vastaavasti syntyvät isotkin ilmavirtaukset, jotka panevat liput lepattamaan tai katkovat puita. Ilma virtaa korkeamman paineen alueelta vähäisemmän paineen eli matalapaineen suuntaan. Mitä suurempi paine-ero on, sitä kovemmin tuuli käy. Täyden ilmapallon aukosta ilma syöksyy puhurina, mutta löysästä pallosta pöllähtää pienen paine-eron takia vain leyhähdys.

Ukkospuuskat niittävät metsää

Suurten matalapaineiden lisäksi rajuja tuulia syntyy paikallisemmissa sääilmiöissä. Kesällä tekevät tuhojaan lyhytkestoiset mutta kovat puhurit: ukonilmoihin liittyvät syöksyvirtauk­set sekä pyörretuulet eli trombit. Viime kesän puheenaiheita olivat Asta, Veera, Lahja ja Sylvi, ukkosmyrskyjä kaikki tyynni. Niiden aiheuttamat vahingot saattavat Finanssialan keskusliiton arvion mukaan nousta 150 miljoonaan euroon. Yksin metsää lakosi yli kahdeksan miljoonaa kuutiota, mikä on 15 prosenttia vuotuisista hakkuista. Edellä mainittu Mauri-myrsky kaatoi aikoinaan kolme miljoonaa kuutiota. Viimekesäisissä myrskyissä mittareihin osuneet puuskat kiitivät enimmillään yli 30 metrin sekuntivauhdilla. Tuhojäljet kuitenkin viittaavat Punkan mukaan siihen, että tuulennopeus on paikoin kivunnut 40–50 metriin sekunnissa eli 180 kilometrin tuntinopeuteen.Asta, viime kesän rajuilmoista tuhoisin, kulki Suomen keskiosien poikki muutaman kymmenen kilometrin levyisenä rintamana itärajalta länsirannikolle. Tuulista oli koko kaistalla, mutta rintaman sisällä esiintyi vielä erityisen kovia syöksyvirtausten keskittymiä, jotka repivät puita juurineen ja irrottivat kattopeltiä. Hävitystä kylvävät syöksyvirtaukset syntyvät, kun kilometrien korkuiseen ukkospilveen muodostuva sadevesi ja sen paino saavat aikaan laskevan ilmavirtauksen. Tavallisesti laskeva ilma lämpenee, mutta ukkospilvessä niin ei käy, vaan ilma muuttuu koko ajan kylmemmäksi ympäristöönsä nähden. Laskuvirtaus voimistuu voimistumistaan. Kun virtaus kohtaa maanpinnan, se ampaisee eri suuntiin, ja ihmiset tuntevat, kuinka kylmä tuuli humahtaa heidän ylitseen. Puuskan kaikkein suurinta voimaa ihmiset eivät kuitenkaan tunne nahoissaan. Se ei nimittäin yllä aivan maan tasalle, vaan pyyhkäisee kymmeniä tai satoja metrejä pinnan yläpuolelta. Siksi voimakaskaan syöksyvir­taus ei tempaise ihmistä lentoon. Sen sijaan hän on vaarassa jäädä kaatuvan puun tai rakennelman alle.

Trombi heittää kattoja ja autoja

Trombi voisi siepata ihmisenkin ilmaan, sillä pyörretuuli kahmaisee aivan maata myöten. Yhdysvalloissa näitä pyörremyrskyjä kutsutaan tornadoiksi, ja Oklahoman puuttomilla tasangoilla niillä on otolliset olot yltyä tuhoisimpaan voimaansa. Suomen maasto suojelee meitä kumpuilevuudellaan ja metsäisyydellään. Kuitenkin Suomessakin tuulet puhaltavat kaikkein voimakkaimmin juuri trombeissa.Trombit syntyvät yleisimmin löyhistä ja silmin näkymättömistä pyörteistä, joita muodostuu erisuuntaisten tuulten kohdatessa. Kun sade- tai ukkoskuuro tuo paikalle nousevan ilmanvirtauksen, pyörre pitenee ja samalla pyörimissäde lyhenee. – Siinä tapahtuu sama kuin taitoluistelijalla, kun hän pyörii ensin kädet levällään ja vetää ne sitten kiinni vartaloonsa, Punkka vertaa. – Pyörimisnopeus kasvaa.Trombien voimakkuus arvioidaan kuusiportaisella Fujita-asteikoilla. Koska omia polkujaan kulkeva trombi ei yleensä osu mittauspisteeseen, luokitus tehdään tuhojen perusteella. Yleensä kotoiset pyörretuulet ovat luokkaa F1 ja sen alle. F1-tason trombi voi sekin siirrellä autoja ja kaataa parakkeja. Ankaria eli F3:n trombeja on Suomessa kirjattu kuusi ja tuhoisia F4-trombeja yksi. Ainoa nelosfujita viuhui Kiuruvedellä vuonna 1934. Voimansa se osoitti rikkomalla kivirakennuksia. Nelosfujitassa tuuli puhaltaa 93–116 metrin sekuntivauhdilla eli vähintään 345 kilometriä tunnissa.Suomalaisten trombien tihutyöt näkyvät useimmiten metsissä. Kun syöksyvirtaus kaataa puut samaan suuntaan, trombi heittelee ne tavallisesti hujan hajan. Se jättää kulkureitilleen metsään tasaiseksi niittyneen, kymmenien metrien levyisen kaistaleen, jonka pituus voi olla muutamia satoja metrejä. Kuitenkin vuonna 2004 Kontiolahdella trombi tai niiden sarja teki metsävahinkoa jopa puolen kilometrin levyisellä kaistalla ja kilometrien matkalla. Ihmisten ilmoilla trombit ovat irrottaneet kattoja ja lennättäneet niitä satoja metrejä. Mikkelissä kesällä 1999 pyörre nosti auton ilmaan ja kiepautti katolleen. Oudon ilmalennon kokenut autoilijapariskunta selvisi säikähdyksellä. Yhdysvalloissa trombi on nostanut junavaunun ilmaan, Suomessa tyytynyt kaatamaan raiteilta.

Myrskyrata vilkastumassa

Miten käy tulevaisuudessa? Ilmastonmuutoksen uskotaan lisäävän sään ääri-ilmiöitä. Ar­vioiden mukaan superhelteet lisääntyvät ja Atlantin hurrikaanit harvenevat mutta muuttuvat voimakkaammiksi. Suomeen myrskyjä tuovien matalapaineiden voi sen sijaan olettaa hieman heikkenevän, arvioi Punkka.Kuten edellä kerrottiin, meikäläiset matalapaineet saavat voimansa etelä-pohjoissuuntaisista lämpötilaeroista. Ilmastomallit kuitenkin ennustavat lämpötilan nousevan eniten pohjoisessa, mikä tasoittaa lämpötilaeroja ja siten vie matalapaineiltamme käyttövoimaa. – Läntiset virtaukset näyttävät hieman yleistyvän, Punkka sanoo. – Se voi lisätä tänne tulevien matalapaineiden määrää ja keskimääräistä tuulisuutta.Näin Pohjois-Atlantin myrskyrata kuljettaisi Suomeen lastejaan nykyistä tiheämmin mutta kevyempinä. Kesän ukkosmyrskyt puolestaan ovat niin pienen mittaluokan ilmiöitä, etteivät nykyiset ilmastonmuutosmallit osaa sanoa niiden lisääntymisestä juuta eikä jaata.

Entä kun Islannissa posahtaa kunnolla?

Teksti: Petri Riikonen

Suomessa ei ole tulivuoria, mutta miltei naapurissa on. Viime vuoden keväällä Islannin Eyjafjallajökullin tuhkapilvet jumittivat Euroopan lentoliikenteen, ja purkauksen pelättiin herättävän isomman Katla-tulivuoren. Ehkä kuitenkin pahinta olisi, jos merenpohjan keskiselänne alkaisi Islannin kohdalla röyhtäillä pitkältä matkalta, kuten se teki Lakin repeämässä kahdeksan kuukautta vuosina 1783–1784.Lakin laava virtasi vuolaana eikä niinkään räjähdellyt, joten tuhkaa syntyi vain noin kuutiokilometri. Se on muutamia kertoja enemmän kuin Eyjafjallajökullin saldo mutta vähemmän kuin Katla todennäköisesti tuottaisi. Purkaus kuitenkin hönki ilmaan yli sata miljoonaa tonnia rikkidioksidia, joka piinasi aerosoliharsona pohjoista pallonpuoliskoa, pahimmin Eurooppaa.Happamat laskeumat tappoivat viljaa ja karjaa, ja ihmiset kärsivät nälästä ja hengitysvaikeuksista. Rikkipitoisen udun kasvihuonevaikutus kuumensi ensimmäisen kesän tukalaksi; toisaalta sama utu heijasti auringonvaloa pois niin, että seuraavat talvet olivat tavallista kylmempiä. Kaikki tämä lisäsi kuolemia. Islannissa menehtyi viidennes väestöstä eli 10 000 ihmistä ja Britanniassa 20 000, kertoo alan tutkimuksia esitellyt Science-lehti.Mitä tapahtuisi, jos vastaava purkaus sattuisi nyt? 7–15 kilometrin korkeudella leijuva rikkiaerosoli- ja tuhkapilvi pysäyttäisi lentoliikenteen isossa osassa pohjoista pallonpuoliskoa kuukausiksi, kirjoittaa Lakin purkauksen ympäristövaikutuksia tutkinut islantilainen vulkanologi Thorvaldur Thordarson Journal of Geographical Research -lehdessä. Happamat sateet tuhoaisivat kasvillisuutta, mutta lähiruoasta ei olla niin riippuvaisia kuin ennen.Hengitetyt hiukkaset haittaisivat etenkin sydänpotilaita ja hengityselinten sairauksista kärsiviä, sanoo tutkimusprofessori Veli-Matti Kerminen Ilmatieteen laitoksesta. Ilmavirtauksista ja sääoloista riippuu, missä osissa pohjoista pallonpuoliskoa hiukkasia laskeutuisi kilometrien korkeudesta hengitysilmaan.Jonkinlaista osviittaa terveysriskeistä antaa se, että Venäjän viimekesäisten isojen metsäpalojen hiukkasten ja helteiden yhteisvaikutuksen lasketaan surmanneen 56 000 ihmistä.Noin iso purkaus tapahtuu keskimäärin vain 300–1 000 vuoden välein, joten todennäköisyys sen osumisesta lähivuosiin on pieni. Jos sellainen sattuisi, se todennäköisesti osattaisiin ennustaa maanjäristysten ja maankuoren muodonmuutosten perusteella 3–4 viikkoa etukäteen, arvioi Thordarson.

Eyjafjallajökullin purkauksesta: Tulivuori joka pysäytti Euroopan, Tiede 6/2010 tai tiede.fi/arkisto

Julkaistu Tiede -lehdessä 7/2011

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.