Kuuluisa karthagolaiskomentaja taisteli menestyksekkäästi Roomaa vastaan 16 vuotta. Sitten tuli tappio, ja Hannibal katosi historian lehdiltä - vaan ei vanhoilta vihollisiltaan. Roomalaiset olivat hänen kintereillään kuolemaan asti.

Teksti: Otso Turunen

Strategian isäksikin kutsuttu Hannibal oli vasta 46-vuotias, antiikin valtiomiehen parhaassa iässä, kun hän vuonna 202 ennen ajanlaskun alkua antautui Rooman Afrikan-joukkojen komentajalle Publius Cornelius Scipiolle. Kirjastojen nimikkeitä selaamalla voisi päätellä, että suuren kenraalin elämä päättyi tähän antautumiseen. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka Hannibal itse saattoi hyvällä syyllä niin odottaa. Roomalaisia ei nimittäin tunnettu voitettujen johtajien armeliaasta kohtelusta.Onkin merkillistä, etteivät roomalaiset vaatineet Hannibalia luovutettavaksi. Tavallisesti tappion kärsinyt merkkimies saattoi parhaassakin tapauksessa odottaa vähintään elinikäistä valvottua kotiarestia.Hannibalia ei voinut laskea tähän joukkoon. Hän oli aiheuttanut roomalaisille korkeimpien arvioiden mukaan jopa 200 000 miehen tappiot, mikä lienee vastannut noin kolmannesta Rooman ja sen liittolaisten asekuntoisista miehistä. Vähemmästäkin moni Rooman vihollinen koki kurjan lopun pyövelin kuristusotteessa Tullianumin vankilassa Capitolinuskukkulan juurella. Yksi selitys roomalaisten armeliaisuuteen on rauhanehdot sanelleen Scipion suurta vastustajaansa kohtaan tuntema henkilökohtainen ihailu. Kenties Scipio myös arvioi, että Hannibalin vaikutusvalta Karthagossa oli liian suuri ohitettavaksi. Vaatimus hänen luovuttamisestaan olisi voinut romuttaa koko rauhansopimuksen, jonka solminnassa Hannibalin kukistajalla oli kaiken lisäksi kova kiire, sillä Roomassa uudet konsulit tekivät kaikkensa viedäkseen Scipiolta Afrikan-joukkojen komentajuuden.

Vältti myös ristinpuun

Kotimaassaankaan Hannibal ei voinut olla varma henkiin jäämisestään. Hävinneet kenraalit olivat vaarassa joutua sadanneljän tuomarin neuvoston eteen, ja tappiosta tavallinen rangaistus oli ristiinnaulitseminen. Toista puunilaissotaa oli käyty 16 pitkää ja kallista vuotta, ja sen päätteeksi Karthago menetti koko imperiuminsa. Voisi siis kuvitella, että Hannibal jos kuka olisi sodan jälkeen passitettu ristinpuulle. Kenraali sai kuitenkin siirtyä siviiliin ilman että häntä vastaan edes nostettiin syytettä. Syytä tuomarien armollisuuteen ei tiedetä, mutta on mahdollista, että Hannibalin puolue oli vallan vuosinaan onnistunut kansoittamaan päättävät elimet omilla tukijoillaan.Hannibalin isä, niin ikään Roomaa vastaan sotinut Hamilkar Barkas, oli ollut samanlaisessa tilanteessa neljäkymmentä vuotta aikaisemmin. Hamilkar oli johtanut Karthagon Sisilian-joukkoja ensimmäisen puunilaissodan loppuvaiheessa. Kun Karthagolle tappiollinen rauha vuonna 241 eaa. solmittiin, laivaston komentaja Hanno ristiinnaulittiin mutta Hamilkar selvisi ehjin nahoin. Historia toisti itseään hyytävällä tavalla Hannibalin tappion jälkeen. Toinen pitkäaikainen komentaja Hasdrubal Gisco vältti ristiinnaulitsemisen vain tekemällä itsemurhan.

Keksi miehilleen töitä

Hannibal ei ilmeisesti joutunut luopumaan edes kenraalin tehtävästään. Myöhäisroomalainen kirjailija Aurelius Victor kertoo, että antautumisensa jälkeen Hannibal pani joukkonsa istuttamaan oliivipuita eri puolille Afrikkaa, jotta miehillä olisi tekemistä rauhan aikana. Mikäli tarina pitää paikkansa, Hannibal ei jäänyt turhia murehtimaan hävittyä sotaa vaan tarttui jälleenrakennustyöhön. Ehkä hän oli oppinut isänsä virheistä. Hamilkar nimittäin luopui kenraalinpestistään ensimmäisen puunilaissodan päätyttyä ja joutui tuomarineuvoston tutkittavaksi. Seuraavana vuonna armeija nousi kapinaan maksamattomien palkkojen takia ja aloitti vuosia kestäneen sisällissodan. Jälleenrakennustyöt saattoivat siis jopa pelastaa Hannibalin tuomiolta ja Karthagon kapinalta. Keisari Augustuksen aikaan kirjoittanut elämäkerturi Cornelius Nepos kertoo Hannibalin jättäneen kenraalin tehtävät vasta vuonna 199, kolme vuotta tappionsa jälkeen. Molempien edellä mainittujen kirjailijoiden Hannibalia käsittelevät kirjoitukset sisältävät valitettavasti paljon fantastisia väitteitä, joten näiden sinänsä uskottavien mainintojen todenperäisyyttä voidaan tuskin koskaan varmistaa.

Nousi ääniharavana politiikkaan

Hannibalin ja hänen ystäviensä valta-asema ei täysin kestänyt hävittyä sotaa, ja Hannibal katosi hetkeksi julkisuudesta. Kaikki kuitenkin viittaa siihen, että hän edelleen nautti suurta kansansuosiota. Oletettavasti entinen generalissimus vietti yksityisen kansalaisen elämää rantahuvilassaan ja antautui karthagolaisten ylimysten tavoin rahan ansaitsemiseen. Ainakin hänellä oli riittävästi varoja pyrkiä politiikkaan vuonna 196. Paluu oli komea, sillä Hannibal valittiin äänivyöryllä suffetiksi, valtion ylimmäksi virkamieheksi. Päästyään jälleen vallan ytimeen Hannibal hyökkäsi tarmokkaasti sadanneljän tuomarin neuvoston oikeuksia vastaan. Neuvosto oli Hannibalin puolueen suosion laannuttua saanut valtion asiat rautaiseen otteeseensa. Titus Livius, Hannibalille varsin myötämielinen Augustuksen aikana elänyt historioitsija, kuvaa tilannetta: "Kaikkien omaisuus, maine ja henki oli heidän vallassaan."Hannibalin onnistui kansanäänestyksen tuella muuttaa neuvoston jäsenyys elinikäisestä vuoden mittaiseksi. Tämä mursi tuomarien kirjoittamattoman koskemattomuuden, ja väärinkäytöksiä saatiin ainakin hillittyä.

Pani talouden kuntoon

Voitettuaan taistelunsa tuomareita vastaan Hannibal kävi valtion talouden kimppuun. Siinä riitti korjaamista.Korruptio ja varojen kavaltaminen olivat pitkään kuuluneet karthagolaiseen politiikkaan, ja toisen puunilaissodan jälkeen tilanne riistäytyi käsistä. Vaikka Karthagon rahatilanteen olisi pitänyt sodan päätyttyä parantua vuosi vuodelta, korruption rehottaessa kävi päinvastoin, eikä rahaa tahtonut löytyä edes sotakorvausten maksamiseen. Vuotuinen maksu Roomalle oli 200 talenttia, mikä ei summana ollut kohtuuttoman suuri, nykyrahassa noin 2,6 miljoonaa euroa. Karthagon talenttien hopeapitoisuus oli kuitenkin niin alhainen, että vuonna 199 sotakorvausta kuljettaneet lähettiläät joutuivat lainaamaan rahaa Rooman markkinoilta voidakseen suorittaa koko summan. Kaksi vuotta myöhemmin tilanne oli päässyt niin pahaksi, ettei korvausta kyetty maksamaan lainkaan.Näissä oloissa senaatti alkoi valmistella ylimääräistä veroa korvausten saamiseksi kokoon. Kansa oli jälleen kerran joutumassa aristokraattien rötösten maksumieheksi. Hannibal teetti tutkimuksen Karthagon kirjanpidosta ja julkisti tulokset kansankokoukselle. Vaikka emme tunne tapauksen yksityiskohtia, verotarkastus tuotti tulosta, sillä Karthago selviytyi korvauserästä ja Hannibal pystyi jopa peruuttamaan ylimääräisen veron.Uudistukset kantoivat pitkäaikaista hedelmää. Viiden vuoden kuluttua Karthagolla oli varaa tarjoutua maksamaan loput korvaukset, 8  000 talenttia eli 40 vuoden summa, kertamaksuna.

Sai roomalaiset peräänsä

Uudistuksia ajaessaan Hannibal oli astunut monille vaikutusvaltaisille varpaille ja sai tuntea sen nahoissaan. Vastustajat alkoivat syyttää suffettia vehkeilystä vieraiden valtioiden kanssa ja yrittivät näin saada Rooman nousemaan häntä vastaan. Kaikista ihmisistä Hannibalin vanha vihollinen Scipio piti hänen puoliaan Rooman senaatissa. Vuonna 195 kuuluisa Karthagon vihaaja Marcus Porcius Cato vanhempi - mies, jonka henkilökohtainen motto oli Carthago delenda est, ’Karthago on tuhottava’ - sai senaatin puolelleen ja vaatimaan Hannibalin luovuttamista Roomaan. Senaattorit olivat huolestuneina tarkkailleet Karthagon nopeaa vaurastumista ja muistaneet, mitä Hannibal oli Roomalle tehnyt, kun Karthago oli ollut voimansa tunnossa.Karthagoon saapui lähettiläitä muka välittämään kiistaa, johon kauppavalta oli ajautunut naapurinsa Numidian kanssa. Hannibal sai kuitenkin tietää vieraiden todellisen tehtävän ja pakeni yöpimeällä laivallaan maasta. Vaikka kaupunki lienee ollut täynnä Hannibalin tukijoita menestyksekkään suffettikauden jälkeen, Karthagon hallinto ei kyennyt vastustamaan Rooman tahtoa. Lähettiläät vaativat vallanpitäjiä rankaisemaan Hannibalia vehkeilystä. Senaatti ilmoitti tekevänsä, mitä hyvänsä Rooma tahtoo. Vielä äsken poliittisena kultapoikana pidetty Hannibal julistettiin maanpakolaiseksi ja jopa hänen talonsa purettiin.

Päätyi pieneen laivastoon

Tultuaan jo toistamiseen Rooman kukistamaksi Hannibal asettui aikansa mahtavimman hellenistisen kuninkaan, seleukidien Antiokhos III:n, hoviin. Siellä hän ei kuitenkaan saavuttanut sitä arvonantoa ja huomiota, johon varmasti oli elämässään tottunut. Vielä tuolloin Antiokhos oli sovinnollisissa suhteissa Rooman kanssa eikä voinut antaa takaa-ajetulle vieraalleen näkyvää asemaa hovissaan. Roomalaiset myös tekivät kaikkensa kylvääkseen eripuraa Hannibalin ja Antiokhoksen välille. Vuonna 193 senaatti lähetti maahan valtuuskunnan, joka lupaili Hannibalille, että kotiinpaluu voisi tulla kysymykseen. Todellinen tavoite oli kuitenkin saada tuolloin Rooman kanssa sodan partaalle ajautunut Antiokhos epäilemään suojattinsa luotettavuutta.Hannibal joutui todistelemaan uskollisuuttaan. Hän onnistuikin palauttamaan kuninkaan luottamuksen kertomalla, kuinka hän oli isänsä pyynnöstä yhdeksänvuotiaana vannonut jumalten edessä, ettei koskaan olisi Rooman ystävä. Ehkä epäilyksen varjo kuitenkin jäi Antiokhoksen mieleen, sillä sodan syttyessä hän ei uskonut suojatilleen tärkeitä tehtäviä. Hannibal laati suunnitelmia maihinnoususta Italiaan, mutta Antiokhoksen kreikkalaiset neuvonantajat ja kenraalit tunsivat asemansa uhatuksi ja pitivät hänet poissa kuninkaan sisäpiiristä. On historian suurta ironiaa, että Antiokhos asetti aikansa suurimman maataisteluiden neron pienen laivasto-osaston johtoon. Vuonna 190 se kohtasi Rodoksen laivaston ja tuli rökitetyksi pahemman kerran. Vuotta myöhemmin Antiokhos hävisi koko sodan ja roomalaiset vaativat rauhansopimuksessa vanhan vihollisensa luovuttamista. Hannibal pakeni uudestaan.

Kumosi itse myrkkymaljan

Seuraavat kuusi vuotta Hannibal kierteli Välimeren hoveja kuin työn haussa. Hänen ensimmäinen pysäkkinsä oli Kreeta, missä paikalliset yrittivät ryöstää hänen matkakassansa. Kreetalta Hannibal siirtyi Armeniaan, kuningas Artashes I:n hoviin. Sieltä hänen matkansa vei nykyisen Turkin alueelle Bithynian kuninkaan Prusias I:n luo.Antiokhoksen lailla Prusias teki Hannibalista laivaston miehen. Tällä kertaa hän sentään voitti taistelunsa Pergamonia vastaan. Kenraalista amiraaliksi muuttunut Hannibal näytti jopa väläyksen vanhoista taktisista taidoistaan. Hän aiheutti hämmennystä vihollisten keskuudessa ammuttamalla heidän laivoihinsa myrkkykäärmeitä sisältäviä ruukkuja.Rooma ei kuitenkaan ollut unohtanut kaunaansa. Vuodenvaihteessa 183-182 Bithyniaan saapui lähetystö, joka vaati sekä Pergamonin-sodan lopettamista että Hannibalin luovuttamista. Prusiaksesta ei ollut panemaan vastaan. Roomalaiset olivat myös oppineet, kuinka liukkaasti Hannibal katosi luovutuksen uhatessa. Tällä kertaa he käskivät piirittää Hannibalin huvilaansa ennen kuin jättivät uhkavaatimuksensa kuninkaalle. Välttääkseen vankeuden nöyryytykset 64-vuotias Hannibal valitsi aikansa valtiomiehille kunniakkaan tien ja otti myrkkyä. Hänen maalliset jäännöksensä haudattiin lähelle hänen huvilaansa. Toinen pohjoisafrikkalainen valtiomies, Rooman keisari Septimius Severus, pystytti kolmattasataa vuotta myöhemmin paikalle marmorisen muistomerkin.

Julkaistu Tiede -lehdessä 1/2010

Hannibalin tappio teki lopun kauppamahdista

Karthagosta tiedetään varsin vähän, sillä karthagolaisten omat arkistot tuhoutuivat, kun roomalaiset vuonna 146 eaa. polttivat kaupungin kolmannen puunilaissodan päätteeksi.Karthagon perustivat foinikialaiset, nykyisen Libanonin ja Syyrian rannikolla asunut taitavien merenkävijöiden ja kauppiaiden kansa, 800-luvun loppupuolella eaa. Kun heidän rintamaansa seuraavina vuosisatoina jäivät ensin Assyrian ja sittemmin Babylonian, Persian ja Makedonian Aleksanteri Suuren valtapiiriin, Karthago nousi Välimeren kauppasiirtokuntien johtajaksi ja suojelijaksi.Karthagosta kehittyi koko läntisen Välimeren kauppamahti, jolla oli lopulta yli 300 siirtokuntaa pitkin rannikoita ja saaria. Joidenkin arvioiden mukaan Karthagosta olisi saattanut tulla toinen Rooma, jos se olisi ottanut käsiinsä myös poliittiset ohjat ja patistanut siirtokunnat yhteistoimintaan sen sijaan, että jokainen kaupunki harjoitti omaa politiikkaansa omaksi parhaakseen. Kun Rooma ryhtyi rakentamaan imperiumiaan, se tavoitteli yhtenäisvaltiota ja otti uusilta alamaisiltaan ensi töiksi uskollisuuden valan.

Rooma voitti sisullaanKarthagon ja Rooman suuri konflikti, toinen puunilaissota, alkoi, kun kahden imperiumin edut vuonna 219 eaa. törmäsivät vastakkain Espanjassa, missä Hannibal toimi siirtokunta-armeijan komentajana. Sodan alkuvuodet olivat Karthagolle suurten voittojen aikaa. Hannibal siirsi joukkonsa Alppien yli Pohjois-Italiaan. Seuraavina vuosina roomalaiset kärsivät kolme raskasta tappiota, jotka varmistivat Hannibalille kuolemattoman maineen kenraalina. Roomalaiset kuitenkin kieltäytyivät neuvottelemasta rauhasta ja kävivät määrätietoisesti sotaansa Espanjassa, vaikka Hannibal marssi ristiin rastiin Italiaa hävitystä aiheuttaen. Pitkälti juuri peräänantamattomuuden ansiosta sota kääntyi lopulta Rooman eduksi, ja vuonna 203 eaa. Hannibal kutsuttiin puolustamaan Afrikkaa Publius Cornelius Scipion komentamalta armeijalta. Seuraavana vuonna Zaman taistelussa yksi maailmanhistorian suurimmista kenraaleista kärsi ensimmäisen tappionsa, Karthago antautui Roomalle, ja Scipio otti lisänimen Africanus, afrikkalaisten kukistaja.

219 Saguntum Hannibal anastaa Rooman vauraan liittolaiskaupungin. Sota syttyy.218 Hannibal marssii Galliaan ja uhkarohkeasti ylittää Alpit.218 Ticinusjoki Hannibal pakottaa roomalaiset pois tieltään. Galleja ja liguureja liittyy hänen joukkoihinsa.218 Trebiajoki Hannibal yllättää ja peittoaa roomalaiset ensimmäisessä suuressa yhteenotossa.217 Trasimenusjärvi Hannibal yllättää ja voittaa roomalaiset toistamiseen.216 Cannae Hannibal murskaa roomalaisten suurarmeijan. 50 000 miestä kuolee. Capua, Sardinia, Syrakusa ja Makedonia liittoutuvat Hannibalin kanssa.211 Rooma Hannibal marssii kaupungin edustalle, Hyökkäysuhkasta syntyy lentävä lause Hannibal ad portas!, ’Hannibal on porteilla!’.  210-203 Hannibal kiertää ja hävittää maata. Huoltokuljetukset Karthagosta pettävät, ja roomalaiset tuhoavat Alppien yli saapuvat täydennysjoukot. Hannibal alkaa olla pulassa.210-206 Scipio toimii Rooman Espanjan-joukkojen komentajana ja häätää karthagolaiset niemimaalta.204 Scipio siirtää 35 000 miestä Afrikkaan. Numidian alueen heimokunnat asettuvat hänen tuekseen.203 Hannibal saa käskyn purjehtia Karthagoon puolustamaan kotirintamaa.202 Zama Hannibal kärsii murskatappion Scipiolle. Rauhansopimuksessa Karthago menettää Hispanian-omistuksensa ja tunnustaa Numidiaan syntyneen kuningaskunnan.195-189 Antiokia Hannibal on maanpaossa seleukidikuningas Antiokhoksen hovissa. Hän häviää taistelun Rooman liittolaiselle Rodokselle, ja roomalaiset vaativat vanhan vihollisensa luovuttamista.188 Artashat Hannibal on Armeniassa kuningas Artasheksen luona ja neuvoo tätä uuden pääkaupungin perustustöissä.187-182 Nikomedeia Hannibal on asettunut Bithynian Prusiaksen palvelukseen. Hän voittaa taistelun Pergamonia vastaan mutta saa roomalaiset kintereilleen. Vangitsemisen välttääkseen hän tekee itsemurhan huvilassaan Libyssassa.

Otso Turunen on historiaan erikoistunut vapaa kirjoittaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti