Koska mullistavat röntgensäteet keksi saksalainen, Ranskassa uskottiin mielellään kotimaisen tutkijan vastaiskuun.


Ranskassa uskottiin mielellään kotimaisen tutkijan vastaiskuun.




Vuonna 1903 René Blondlot, arvostettu tutkija ja Ranskan akatemian jäsen, suoritti laboratoriossaan kokeita röngensäteillä. Hän viritti platinalangan rautaputken sisään ja pani putken päähän paksusta alumiinista tehdyn prisman. Kun Blondlot kuumensi platinalankaa, hän havaitsi, että prisman läpi tuli jotakin säteilyä. Säteily osui putken ulkopuolella sijaitsevaan kohteeseen - kalsiumsulfidista tehtyyn lankaan - ja sai sen hyvin heikosti kirkastumaan. Koska röntgensäteet eivät lävistä paksua alumiinia, kyseessä täytyi olla jokin uusi, aiemmin tuntematon säteilyn muoto.

Uuden säteilyn löytyminen aiheutti Ranskassa valtavan sensaation. Osaksi sitä siivitti voimakas kansallistunne. Ranska oli hävinnyt sodan Saksalle 1871, ja se oli Saksaa jäljessä myös tieteessä. Saksalainen Wilhelm Röntgen oli löytänyt röntgensäteet vain kahdeksan vuotta aikaisemmin. Nyt ranskalaiset iskivät takaisin näkymättömillä säteillään.

Blondlot nimesi säteet kotikaupunkinsa Nancyn mukaan N-säteiksi.


Hämärässä tuntui näkyvän kajo

Ranskalaisia tutkijoita ei haitannut, että N-säteet oli mahdollista havaita vain silmämääräisesti. Heitä ei haitannut myöskään se, että ennen koetta ihmisten oli istuttava monta minuuttia hämärässä, jotta heidän silmänsä havaitsisivat äärimmäisen heikon kirkastumisen. Päinvastoin, N-säteitä löydettiin nyt kaikkialta. Kaasut, magneettikentät, kemikaalit ja ihmisen keskushermosto lähettivät N-säteitä.

Säteiden etsimisestä tuli oma pieni teollisuudenalansa Ranskan tiedemaailmassa: vuosina 1903-1906 yli sata tutkijaa kirjoitti N-säteistä yli kolmesataa tieteellistä artikkelia. Nämä tutkijat eivät olleet mitään käärmeöljyn myyjiä vaan alansa valioita, tutkijoiden kermaa.

N-säteet herättivät luonnollisesti myös kansainvälistä kiinnostusta, ja monet ansioituneet tutkijat, kuten englantilaisfyysikko lordi Kelvin, koettivat toistaa kokeen. N-säteitä ei kuitenkaan koskaan saatu näkymään missään Ranskan ulkopuolella.


Prismakin pelkkää rekvisiittaa

Yhdysvaltalainen fyysikko Robert W. Wood oli yksi ulkomaisista tutkijoista, jotka koettivat tuottaa N-säteitä omassa laboratoriossaan. Ilmiö kiinnosti häntä niin paljon, että hän matkusti tapaamaan Blondlot’ta Nancyyn. Blondlot otti Woodin vastaan ja esitteli hänelle mielellään koejärjestelynsä.

Kun N-säteet ensimmäisen kerran tulivat näkyviin, Wood ei nähnyt mitään mutta Blondlot laski innokkaasti niiden heijastuskulmia. Kun Blondlot uudestaan hämärsi huoneen, Wood poisti vaivihkaa hänen laitteestaan prisman ja pani sen taskuunsa. Tämä ei vaikuttanut tuloksiin: Blondlot näki säteet edelleen, Wood ei.

Wood ymmärsi nyt, mistä oli kysymys, ja kirjoitti tapauksesta artikkelin Natureen. Muun maailman kiinnostus N-säteisiin loppui saman tien, mutta ei Ranskan. Päinvastoin, se puolusti kiivaasti Blondlot’ta ja myönsi "Ranskan Nobelina" tunnetun Leconte-palkinnon hänelle eikä toiselle ehdokkaalle, Pierre Curielle. Ranskalla oli tietenkin paljon pelissä: naurulla ei olisi loppua, jos kävisi ilmi, että yli sata ykkösrivin tutkijaa oli laatinut julkaisuryöpyn olemattomista säteistä.

N-säteet painuivat vähitellen unohduksiin, ja Blondlot’sta muistuttaa nyt ainoastaan hänen mukaansa nimetty katu Nancyssa. N-säteet ovat kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että ansioituneetkin tutkijat näkevät joskus sitä mitä haluavat - ja kansallistunteen innostamina sen voivat nähdä kaikki muutkin.


Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.