Voide imee ultraviolettisäteitä, mutta sen antama suoja on sivelijästä kiinni.

 Vain hullut koirat ja englantilaiset menevät ulos keskipäivän aurinkoon. Vanha sanonta istuu myös meikäläisiin oloihin, sillä ultraviolettisäteily on Suomessa kesällä voimakkaimmillaan noin kello yhden maissa. Vaaleaihoinen polttaa itsensä jopa varttitunnissa.

Mutta suojavoiteillahan siitä selviää – vai selviääkö?

Kemikaalikirjo tuo tehon

Aurinkovoiteissä käytetään suoja-aineita, jotka imevät itseensä uv-säteitä. Käytännössä ne muuttavat uv-fotonien energian lämmöksi. Enemmistö näistä kemikaaleista absorboi vain polttavaa uvb-säteilyä (280–320 nanometriä), jotkut myös uva-säteilyä (320–400 nm), joka ruskettaa ennemmin kuin polttaa. Vaikka suurin osa iholle tulevasta säteilystä on aallonpituudeltaan hieman harmittomampaa uva:ta, molemmat altistavat ihosyöville.

Voidepurkin kyljessä oleva suojakerroin tarkoittaa yleensä uvb-suojaa, joka ilmaisee karkeasti, kuinka monta kertaa normaalia kauemmin auringossa voi loikoilla palamatta.

Purkin suojakerroin ja tuoteseloste eivät kuitenkaan välttämättä kerro voiteen todellista tehoa. Yksittäinen suoja-aine imee uv-säteitä vain sille ominaisella kapealla aallonpituusalueella. Jotta suoja kattaisi koko uv-alueen a:sta b:hen, samassa voiteessa pitää olla useita eri aallonpituuksilla vaikuttavia kemikaaleja. Yleensä voiteet sisältävät 3–6:ta aurinkosuoja-ainetta.

Kertoimen lisäksi käyttäjän täytyisi tietää tarkkaan sekä suojakemikaalien kirjo että se, kuinka hyvin ne säilyttävät tehonsa uv-fotonien pommituksessa. Nykyisillä pakkaustiedoilla sen selvittäminen ei onnistu edes ammattilaiselta.

Määrällä väliä

Jos uskaltaa luottaa pakkausmerkintöihin, loppu on itsestä kiinni.

Asiantuntijat suosittelevat Suomen oloihin vähintään 15:n suojakerrointa. Pienempikin riittäisi, jos emme nuukailisi voiteen levityksessä. Mitä paksumpi kerros, sitä parempi suoja.

Valmistajien ilmoittamat suojakertoimet perustuvat tutkimuksiin, joissa voidetta sivellään iholle 2 milligrammaa neliösenttimetriä kohti. Todellisuudessa ihmiset tinkivät tästä määrästä puolet tai jopa enemmän. Kun voidetta laittaa vain neljäsosan, suojakerroin romahtaa 15:sta kahteen.

Ihon pinta-ala on 1,5–2 neliömetriä. Jos sen haluaa oikeasti suojata, voidetta uppoaa kerralla kourallinen, 30–40 milliä eli helposti puolet voidepurkista.

Lisättävä usein

Eikä sekään ihan vielä riitä. Paksukin voidekerros pitää uusia, koska uv-säteet vievät tehoa suoja-aineilta. Aikaisin aamulla aurinkoon aikovan kannattaa lisätä voidetta puolilta päivin ja toistamiseen iltapäivällä.

Vaikka monet voiteet ovat vedenkestäviä, eivät nekään kestä tuntikausien lotraamista. Rasvaus kannattaa toistaa myös, jos hikoilee voimakkaasti tai hankaa ihoa pyyhkeellä.

Asiantuntijat: Matti Hannuksela, iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri, professori; Ilari Paakkari, farmakologian professori, Helsingin yliopisto

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2010.