Voide imee ultraviolettisäteitä, mutta sen antama suoja on sivelijästä kiinni.

 Vain hullut koirat ja englantilaiset menevät ulos keskipäivän aurinkoon. Vanha sanonta istuu myös meikäläisiin oloihin, sillä ultraviolettisäteily on Suomessa kesällä voimakkaimmillaan noin kello yhden maissa. Vaaleaihoinen polttaa itsensä jopa varttitunnissa.

Mutta suojavoiteillahan siitä selviää – vai selviääkö?

Kemikaalikirjo tuo tehon

Aurinkovoiteissä käytetään suoja-aineita, jotka imevät itseensä uv-säteitä. Käytännössä ne muuttavat uv-fotonien energian lämmöksi. Enemmistö näistä kemikaaleista absorboi vain polttavaa uvb-säteilyä (280–320 nanometriä), jotkut myös uva-säteilyä (320–400 nm), joka ruskettaa ennemmin kuin polttaa. Vaikka suurin osa iholle tulevasta säteilystä on aallonpituudeltaan hieman harmittomampaa uva:ta, molemmat altistavat ihosyöville.

Voidepurkin kyljessä oleva suojakerroin tarkoittaa yleensä uvb-suojaa, joka ilmaisee karkeasti, kuinka monta kertaa normaalia kauemmin auringossa voi loikoilla palamatta.

Purkin suojakerroin ja tuoteseloste eivät kuitenkaan välttämättä kerro voiteen todellista tehoa. Yksittäinen suoja-aine imee uv-säteitä vain sille ominaisella kapealla aallonpituusalueella. Jotta suoja kattaisi koko uv-alueen a:sta b:hen, samassa voiteessa pitää olla useita eri aallonpituuksilla vaikuttavia kemikaaleja. Yleensä voiteet sisältävät 3–6:ta aurinkosuoja-ainetta.

Kertoimen lisäksi käyttäjän täytyisi tietää tarkkaan sekä suojakemikaalien kirjo että se, kuinka hyvin ne säilyttävät tehonsa uv-fotonien pommituksessa. Nykyisillä pakkaustiedoilla sen selvittäminen ei onnistu edes ammattilaiselta.

Määrällä väliä

Jos uskaltaa luottaa pakkausmerkintöihin, loppu on itsestä kiinni.

Asiantuntijat suosittelevat Suomen oloihin vähintään 15:n suojakerrointa. Pienempikin riittäisi, jos emme nuukailisi voiteen levityksessä. Mitä paksumpi kerros, sitä parempi suoja.

Valmistajien ilmoittamat suojakertoimet perustuvat tutkimuksiin, joissa voidetta sivellään iholle 2 milligrammaa neliösenttimetriä kohti. Todellisuudessa ihmiset tinkivät tästä määrästä puolet tai jopa enemmän. Kun voidetta laittaa vain neljäsosan, suojakerroin romahtaa 15:sta kahteen.

Ihon pinta-ala on 1,5–2 neliömetriä. Jos sen haluaa oikeasti suojata, voidetta uppoaa kerralla kourallinen, 30–40 milliä eli helposti puolet voidepurkista.

Lisättävä usein

Eikä sekään ihan vielä riitä. Paksukin voidekerros pitää uusia, koska uv-säteet vievät tehoa suoja-aineilta. Aikaisin aamulla aurinkoon aikovan kannattaa lisätä voidetta puolilta päivin ja toistamiseen iltapäivällä.

Vaikka monet voiteet ovat vedenkestäviä, eivät nekään kestä tuntikausien lotraamista. Rasvaus kannattaa toistaa myös, jos hikoilee voimakkaasti tai hankaa ihoa pyyhkeellä.

Asiantuntijat: Matti Hannuksela, iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri, professori; Ilari Paakkari, farmakologian professori, Helsingin yliopisto

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2010.

Kierjakielemme isä tarvitsi sopivan käsitteen suomennokseensa.

Tyyli syntyy yleensä monien osatekijöiden summasta, mutta myös yksittäisillä sanoilla voi olla tärkeä rooli. Hyvä esimerkki on isänmaa, joka jo sellaisenaan tuo mieleen suuria, juhlallisia asioita: taistelun oman kotimaan puolesta, rakkauden omaan syntymämaahan, toivon oman maan onnellisesta tulevaisuudesta.

Juhlallisuuden voi kääntää huumoriksi käyttämällä sanaa epätavallisessa yhteydessä, kuten teki Jari Tervo television viihdeohjelmassa: Uutisvuoto − isänmaan asialla.

Oman maan nimittäminen isänmaaksi ei ole suomalaisten keksintöä. Uralilaisille esi-isillemme ei maan omistaminen ollut tärkeätä. Sen sijaan haluttiin päästä nauttimaan luonnon antimista mahdollisimman suotuisissa paikoissa, kuten hyväksi tunnetuilla kala-apajilla ja riistamailla.

Lakikielessä puhutaan vieläkin ylimuistoisesta nautinnasta, kun tarkoitetaan muistitietoa ja asiakirjalähteitä vanhempia oikeuksia hallita tai käyttää esimerkiksi tiettyä kalastuspaikkaa.

Maan omistaminen tuli tärkeäksi pysyvän asutuksen ja maatalouden kehittymisen myötä. Monissa muissa maissa tämä tapahtui paljon aikaisemmin kuin Suomessa.

Jo muinaiset roomalaiset käyttivät isää merkitsevästä pater-sanasta johdettua adjektiivia patria viitatessaan isältä tai esi-isiltä perittyyn maaomaisuuteen. Se vakiintui kotimaata tai syntymämaata tarkoittavaksi substantiiviksi.

Latinankielisessä Uudessa testamentissa käytetään sanaa patria etenkin maallisen kotimaan merkityksessä. Kun sitä alettiin kääntää suomeksi, sanalle piti keksiä sopiva vastine.

Mikael Agricola haki mallia Lutherin saksalaisesta Bibliasta, ja sieltä löytyi Vaterland, joka oli muodostettu jo keskiajalla patria-sanan ideaa mukaillen. Suomeksi siitä tuli sananmukaisesti isänmaa.

Erona nykykäytäntöön oli se, että Agricola saattoi lisätä alkuosaan omistusliiteen: ei profeetta isänsmaalla mitään maksa. Nykykäännöksessä ei samassa yhteydessä puhuta isänmaasta, vaan paikalla on sananlaskuksi kiteytynyt ilmaus: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.

Isänmaa otettiin käyttöön myös hallintokielessä. Sillä vedottiin tehokkaasti alamaisten uskollisuuteen ja tukeen sotien ja muiden koettelemusten aikana. Suurvalta-aikana 1600-luvulla meidän rakas isänmaamme oli jo vakiintunut fraasi, mutta silloin se ei vielä viitannut Suomeen vaan koko Ruotsin valtakuntaan.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 12/2017 

 

PÄÄKIRJOITUS

Epäile vain

Jos jokin asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta.

 

PÄÄUUTISET

Lintuvirus muuntuu pelottavasti

Tappajaksi tiedetty H7N9 leviää fretistä frettiin – milloin ihmisestä ihmiseen?

Tuoksu ei vielä myrkytä

Tanskalaiset kartoittivat neljän yleisen hajusteen haitallisuutta.

Biologia säätää leikkejä

Apinoillakin on tyttöjen ja poikien puuhat.

 

ARTIKKELIT

Vältä flunssa, keskity käsiisi

96 prosenttia meistä näplää huomaamattaan nenäänsä.
Se on varmin tapa tartuttaa itsensä.

Arktinen metaani karkaa
Miten käy ilmaston?

Räjähdyspurkaus tietäisi lämpökatastrofia.

Näistä maailma puhuu 2018

Toimitus ennakoi kärkiuutisia:

Kohta mennään kilpaa Kuuhun. Parempaa ruokaa geenisaksilla?

Lisää puhdasta energiaa. Masennus on myös tulehdus.

Psykedeeli korjaa mieltä. Lämpeneminen sorkkii säitä.

Kvanttilaskin valmistuu. Muovi koettelee merielämää.

Suru on aina oma

Väärää tapaa surra ei ole olemassa.

Kalat tekevät ikäennätyksiä

Holkeri päihittää mennen tullen jopa valaan.

Agricola, Suomen salaperäisin suurmies

1500-luvun pohjolassa ei ollut tapana laatia
muotokuvia hengen jättiläisistä.

 

TIEDE VASTAA

Voiko jäisen kinkun paistaa?

Miksi otetaan vaari?

Miksei ydinjätettä lähetetä Aurinkoon?

Miksi lääkäreiden käsialasta ei saa selvää?

Mitkä eläimet tuottavat eniten ulostetta?

Miksi sama ruoka kylläsyttää?

 

KIRJAT

Ihminen menettää kruununsa

Menestyskirjailija ja historioitsija Yuval Harari
ennustaa nyt tulevaisuutta.

 

OMAT SANAT

Isänmaan asialla

Kirjakielemme isä tarvitsi sopivan käsitteen suomennokseensa.

 

SUOMEN TIETEEN TÄHDET

Aivotutkimuksen uranuurtaja

Neurofysiologi Riitta Hari alkoi seurata aivojen toimintaa livenä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.