Viime vuosina on pelätty terrorismia ja luonnononnettomuuksia. Nyt pelätään lintuinfluenssaa. Joskus riskit toteutuvat, joskus eivät. Vaikket voi estää kaikkea, voit vaikuttaa reagointiisi. Ryhdy viilipytyksi, josta muut ottavat mallia.


Nyt pelätään lintuinfluenssaa. Joskus riskit toteutuvat, joskus eivät.
Vaikket voi estää kaikkea, voit vaikuttaa reagointiisi.
Ryhdy viilipytyksi, josta muut ottavat mallia.




Uhkaan varautuminen vaatii monipuolista ja rauhallista harkintaa. Itse kriisitilanteessa tarvitaan puolestaan keskittynyttä toimintaa. Poliisi- ja pelastuspsykologi Lasse Nurmi kertoo kirjassaan Kriisi, pelko, pakokauhu (Edita 2006) proomuyhdistelmä Finn-Balticin konepäälliköstä, joka oli laatinut selviytymissuunnitelman proomun kaatumisen varalta. Vuonna 1990 proomu kiepsahtikin ympäri myrskyssä, jolloin konepäällikön neuvokkuuden ansiosta hän ja yliperämies selvisivät hengissä laivan ilmataskussa. He pääsivät turvaan, kun pelastajat kovasta aallokosta huolimatta saivat tehdyksi laivan pohjaan reiän.

Riskien arviointi ei ole miellyttävää eikä kiitollista puuhaa. Nurmi kertoo, että joulun 2004 tsunamin edellä Thaimaassa oli koolla säätieteilijöiden konferenssi, jonka osallistujat kuulivat tuoreeltaan maanjäristyksestä.

Säätieteilijät aavistelivat tsunamia mutteivät uskaltaneet julkistaa varoitusta. Mahdollisen tsunamin iskuvoimaa ei nimittäin voi tietää, eikä turismia haluttu häiritä. Jos säätieteilijät olisivat tehneet väärän hälytyksen, he olisivat joutuneet noloon asemaan tarpeettoman hysterian lietsojina.

Tartuntatautien asiantuntijat ovat Thaimaassa kokoontuneiden säätieteilijöiden kanssa samassa kiipelissä. Kukaan ei voi etukäteen tietää, muuntuuko lintuinfluenssa ihmisestä toiseen tarttuvaksi ja jos muuntuu, milloin. Lintuinfluenssan sijasta seuraavan pandemian saattaa yhtä hyvin aiheuttaa sars tai jokin kokonaan uusi tauti.

Toisten mielestä riskeistä on hyvä tiedottaa, jotta taudin karatessa tartuntoja saadaan ehkäistyksi tai edes hidastetuksi. Jotkut puolestaan pelkäävät, että tieto ahdistaa ihmisiä ja voi johtaa tuhoisaan paniikkiin. Niinpä jotkin hallitukset ovat päättäneet olla kertomatta riskeistä, jottei syntyisi pakokauhua eikä turistien rauha häiriintyisi.

Riskit eivät kuitenkaan katoa, vaikka pään panisi kuinka syvälle pensaaseen. Kahdeksan vuotta Vietnamissa sotavankina ollut amerikkalainen amiraali Jim Stockdalen kiteyttää selviytymisasenteen paradoksin: vaikka tilanne näyttäisi kuinka pahalta, keskity selviytymiseen ja kohtaa kulloisenkin todellisuuden julmimmatkin tosiasiat, mitä ne sitten ovatkin.


Arvioi todellinen riski

Riskien todellisen suuruuden arviointi on alkukankeuden jälkeen tyynnyttävää aivojumppaa. Siinä nimittäin huomaa, että meillä on luontainen taipumus yliarvioida sellaisia uhkia, joiden toteutumisen vakavat seuraukset voimme kuvitella elävästi.

Ennen vuoden 2004 tapaninpäivää moni aliarvioi tsunamin riskin, koska ei ollut kuullutkaan ilmiöstä mitään. Tuhon televisiosta tai paikalla nähnyt on nyt taipuvainen yliarvioimaan riskin. Myös vakaviin tauteihin sairastumisen todennäköisyys yliarvioidaan varsin reippaasti. Mökin mummo saattaa lopettaa pikkulintujen ruokinnan lintuinfluenssan pelossa mutta jättää ottamatta vuotuisen influenssarokotuksen, vaikka tavallinen influenssa on mummolle todennäköisempi ja siksi vakavampi uhka. Tavalliseen influenssaan kuolee meillä jopa 1 500 ihmistä talvessa, suuri osa juuri vanhuksia.

Uhkan läheisyys ja vaikutus omiin tulevaisuudensuunnitelmiin houkuttaa yliarvioimaan riskejä ainakin hetkellisesti. Vesilinnun kuolema Kiinassa ei heiluta arkea Suomessa, mutta lintuinfluenssaan kuolleen joutsenen löytyminen mökkijärven rannalta voi johtaa broilerin hylkäämiseen kyläkauppiaan pakastealtaaseen. Epävarmuuden aiheuttaman ahdistuksen minimoimiseksi noudatetaan orjallisesti ohjetta, että kuolleeseen lintuun ei pidä koskea.

Meillä on myös taipumusta pelätä sitä, mistä mediassa puhutaan - ja mediassa puhutaan usein siitä, mitä salaa pelkäämme. Ei siis ihme, jos pelko nolosta yli- ja alireagoinnista kaihertaa.


Ole ryhmän neuvokas jäsen

Epävarmoissa tilanteissa haemme fiksun suhtautumisen vihjeitä seuraamalla asioista perillä olevien ihmisten käytöstä. Jos lääkärit tai lintubongarit ryntäävät apteekkiin ostamaan itselleen ja läheisilleen Tamiflu-lääkettä, tilanne koetaan uhkaavaksi, vaikka viralliset asiantuntijat sanoisivat mitä.

Ideoiden ja uudistusten leviämisen tutkimiselle omistautunut New Mexicon yliopiston viestinnän professori Everett M. Rogers vahvisti kirjassaan Diffusion of Innovations (Free Press 1983), että tiedotusvälineiden tai asiantuntijoiden tuottamaan tietoon ei uskota sellaisenaan, vaan esitetyn tiedon painoarvoa tulkitaan omassa viiteryhmässä. Esimerkiksi työpaikan kahvipöydässä päätellään, onko pandemian tai tavallisen influenssakauden puhjettua asiallista kulkea pieni käsihuuhdepullo taskussa vai olisiko sellainen hätävarjelun liioittelua.

Korkeasaaren paviaanilauman tapaan jokaisessa ihmisryhmässä on paikallinen Repe, joka mielipidejohtajan arvovallalla asettaa ryhmän normin. Jos Repe sattuu olemaan reteätä tyyppiä, tosimiehen maineessa olevan ei sovi puhdistaa käsiään julkisesti edes vessareissulla.

Asiakeskeisempi vaikuttajayksilö voi minimoida riskejä välttämällä kättelyä, kun hänellä itsellään tai toisella on flunssa. Hän uskaltaa häpeämättä desinfioida kädet, jos hän on tullut kaivaneeksi nenäänsä. Ryhmän neuvokas jäsen on kullan arvoinen, kun yleisiä turvaohjeita ryhdytään soveltamaan käytännön arkeen.


Laadi selviytymissuunnitelma

Vaikka yksittäisen uhan riski saattaa olla pieni, pelko voi silti jäädä vaivaamaan. Sitkeästä pelosta pääsee helpoimmin eroon käymällä pahimman mahdollisuuden mielessään läpi ja suunnittelemalla selviytymistään.

Israelilainen kriisiterapeutti Ofra Ayalon toteaa kirjassaan Selviydyn! (Gummerus 1995), että varsinkin läheisen ihmisen kuolema aiheuttaa vähemmän ahdistusta valmistautuneelle kuin valmistautumattomalle lapselle. Koska sama yllätysperiaate pätee aikuiseen, pelkääjän kannattaa laatia yksityiskohtainen suunnitelma pelätyn tilanteen varalle, aivan kuten kaatuneen proomun konepäällikkö teki.

Huolehtivainenkin voi nauttia laivaristeilystä, kun heti alkuun käy tarkistamassa paitsi tax free -myymälän paikan myös lähimmän pelastuslautan sijainnin. Mahdollisen hälytyksen sattuessa on helppo säilyttää rauhallisuutensa ja auttaa toisia, kun tietää etukäteen, mihin tulee mennä ja kuinka toimia.

Paniikkiin vievä paine = tilanteen monimutkaisuus x epävarmuus x kiire. Pelastusaseman sijainnin selvittäminen yksinkertaistaa tilannetta ja vähentää epävarmuutta ja aikapainetta, koska aikaa ei kulu hortoilemiseen sinne tänne.

Ihmisten kyky sietää painetta vaihtelee suuresti. Joku joutuu "paniikkiin", jos aamupuuro palaa pohjaan. Vaikka kenestäkään ei voi tulla kriisitilanteita määrättömästi kestävää James Bondia, jokainen voi suojata itseään ja muita onnettomuuden lisävahingoilta parantamalla osaamistaan ja paineensietokykyään. Kun vähennät yhtä tai useampaa painetekijää, lisäät mahdollisuutta säilyttää rauhallisuus, joka riittää selviytymiseen.

Aktiivinen toimintaan valmistautuminen on jo puoli selviytymistä. Kun mieltää itsensä auttajaksi, ei tunne itseään passiiviseksi uhriksi eikä avuttomuudentunne pääse nakertamaan voimavaroja. Harjoitustilanteessa menestyminen rohkaisee kehittämään uusia taitoja, jotka auttavat toimimaan tehokkaasti vielä stressaavammissa tilanteissa.


Tuija Matikka on psykologi, joka on erikoistunut organisaatioiden ja henkilöstön kehittämiseen ja harjoittaa myös henkilökohtaista psykologista neuvontaa.
Tuoreimmat tiedot lintuinfluenssan riskistä Kansanterveyslaitoksen nettisivuilta:
www.ktl.fi (ks. Tietoa terveydestä, Infektiotaudit).


Ota rauhallisesti

Stressiin voi hankkia helpotusta eri tavoin. Kriisiterapeutti Ofra Ayalon on luonut näistä tavoista mallin, jota hän kutsuu nimellä Basic Ph. Olen kääntänyt sen Basic-muistisanan muotoon Fiksut.
- Fyysinen tapa selviytyä ahdistuksesta on esimerkiksi runsas liikunta, halonhakkuu, saunominen tai nukkuminen.
- Ihmisten, varsinkin läheisten luo hakeutuminen, tuen vastaanottaminen tai jonkin tehtävän ottaminen ryhmässä vähentää ahdistusta tehokkaasti.
- Kuvittelu, ajattelu ja luovuus auttavat suhteuttamaan asioita. Esimerkiksi tukalan tilanteen näkeminen pienenä mustana pisteenä elämän kirjavalla polulla auttaa selviämään pahimman yli.
- Selvittelyssä luodaan strategioita, joihin kuuluvat esimerkiksi tiedon keruu, ongelmanratkaisu, oman suunnan
etsiminen, sisäinen keskustelu ja toimien tai toiveiden tärkeysjärjestyksen listaaminen.
- Uskoon, ideologiaan tai arvojärjestelmään turvautuva saa tukea, ja arvoista ponnistava vastuunkanto antaa merkitystä elämälle.
- Tunteiden ilmaiseminen itkien, nauraen, kertoen, piirtäen tai esimerkiksi musiikkiin tanssien keventää oloa.
Jokaisella ihmisellä on oma lempikeinonsa, mutta koska elämäntilanteet ovat erilaisia, kukin tapa voi joskus olla tarpeen.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2016 lähes 244 000 ihmistä, koettelivat muuten 750 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta runsaan 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos raporteissaan, joissa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Lämpö alkaa tuntua

Näihin asti tutkijapiireissä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se alkaa voimistaa myrskyjä vasta pitkällä aikajänteellä.

Nyt hurjimpia myrskyjä on kuitenkin alettu kytkeä ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi alkusyksystä 2017 Maailman ilmatieteen järjestö WMO arvioi, että lämpeneminen todennäköisesti rankensi elokuussa Houstonin hukuttaneen Harvey-myrskyn sateita.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet kytköksistä jo vuosia.

Esimerkiksi Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Tärkein myrskyjä ruokkiva muutosvoima löytyy sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on mitattu jopa pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 12.9.2018.