Viime vuosina on pelätty terrorismia ja luonnononnettomuuksia. Nyt pelätään lintuinfluenssaa. Joskus riskit toteutuvat, joskus eivät. Vaikket voi estää kaikkea, voit vaikuttaa reagointiisi. Ryhdy viilipytyksi, josta muut ottavat mallia.


Nyt pelätään lintuinfluenssaa. Joskus riskit toteutuvat, joskus eivät.
Vaikket voi estää kaikkea, voit vaikuttaa reagointiisi.
Ryhdy viilipytyksi, josta muut ottavat mallia.




Uhkaan varautuminen vaatii monipuolista ja rauhallista harkintaa. Itse kriisitilanteessa tarvitaan puolestaan keskittynyttä toimintaa. Poliisi- ja pelastuspsykologi Lasse Nurmi kertoo kirjassaan Kriisi, pelko, pakokauhu (Edita 2006) proomuyhdistelmä Finn-Balticin konepäälliköstä, joka oli laatinut selviytymissuunnitelman proomun kaatumisen varalta. Vuonna 1990 proomu kiepsahtikin ympäri myrskyssä, jolloin konepäällikön neuvokkuuden ansiosta hän ja yliperämies selvisivät hengissä laivan ilmataskussa. He pääsivät turvaan, kun pelastajat kovasta aallokosta huolimatta saivat tehdyksi laivan pohjaan reiän.

Riskien arviointi ei ole miellyttävää eikä kiitollista puuhaa. Nurmi kertoo, että joulun 2004 tsunamin edellä Thaimaassa oli koolla säätieteilijöiden konferenssi, jonka osallistujat kuulivat tuoreeltaan maanjäristyksestä.

Säätieteilijät aavistelivat tsunamia mutteivät uskaltaneet julkistaa varoitusta. Mahdollisen tsunamin iskuvoimaa ei nimittäin voi tietää, eikä turismia haluttu häiritä. Jos säätieteilijät olisivat tehneet väärän hälytyksen, he olisivat joutuneet noloon asemaan tarpeettoman hysterian lietsojina.

Tartuntatautien asiantuntijat ovat Thaimaassa kokoontuneiden säätieteilijöiden kanssa samassa kiipelissä. Kukaan ei voi etukäteen tietää, muuntuuko lintuinfluenssa ihmisestä toiseen tarttuvaksi ja jos muuntuu, milloin. Lintuinfluenssan sijasta seuraavan pandemian saattaa yhtä hyvin aiheuttaa sars tai jokin kokonaan uusi tauti.

Toisten mielestä riskeistä on hyvä tiedottaa, jotta taudin karatessa tartuntoja saadaan ehkäistyksi tai edes hidastetuksi. Jotkut puolestaan pelkäävät, että tieto ahdistaa ihmisiä ja voi johtaa tuhoisaan paniikkiin. Niinpä jotkin hallitukset ovat päättäneet olla kertomatta riskeistä, jottei syntyisi pakokauhua eikä turistien rauha häiriintyisi.

Riskit eivät kuitenkaan katoa, vaikka pään panisi kuinka syvälle pensaaseen. Kahdeksan vuotta Vietnamissa sotavankina ollut amerikkalainen amiraali Jim Stockdalen kiteyttää selviytymisasenteen paradoksin: vaikka tilanne näyttäisi kuinka pahalta, keskity selviytymiseen ja kohtaa kulloisenkin todellisuuden julmimmatkin tosiasiat, mitä ne sitten ovatkin.


Arvioi todellinen riski

Riskien todellisen suuruuden arviointi on alkukankeuden jälkeen tyynnyttävää aivojumppaa. Siinä nimittäin huomaa, että meillä on luontainen taipumus yliarvioida sellaisia uhkia, joiden toteutumisen vakavat seuraukset voimme kuvitella elävästi.

Ennen vuoden 2004 tapaninpäivää moni aliarvioi tsunamin riskin, koska ei ollut kuullutkaan ilmiöstä mitään. Tuhon televisiosta tai paikalla nähnyt on nyt taipuvainen yliarvioimaan riskin. Myös vakaviin tauteihin sairastumisen todennäköisyys yliarvioidaan varsin reippaasti. Mökin mummo saattaa lopettaa pikkulintujen ruokinnan lintuinfluenssan pelossa mutta jättää ottamatta vuotuisen influenssarokotuksen, vaikka tavallinen influenssa on mummolle todennäköisempi ja siksi vakavampi uhka. Tavalliseen influenssaan kuolee meillä jopa 1 500 ihmistä talvessa, suuri osa juuri vanhuksia.

Uhkan läheisyys ja vaikutus omiin tulevaisuudensuunnitelmiin houkuttaa yliarvioimaan riskejä ainakin hetkellisesti. Vesilinnun kuolema Kiinassa ei heiluta arkea Suomessa, mutta lintuinfluenssaan kuolleen joutsenen löytyminen mökkijärven rannalta voi johtaa broilerin hylkäämiseen kyläkauppiaan pakastealtaaseen. Epävarmuuden aiheuttaman ahdistuksen minimoimiseksi noudatetaan orjallisesti ohjetta, että kuolleeseen lintuun ei pidä koskea.

Meillä on myös taipumusta pelätä sitä, mistä mediassa puhutaan - ja mediassa puhutaan usein siitä, mitä salaa pelkäämme. Ei siis ihme, jos pelko nolosta yli- ja alireagoinnista kaihertaa.


Ole ryhmän neuvokas jäsen

Epävarmoissa tilanteissa haemme fiksun suhtautumisen vihjeitä seuraamalla asioista perillä olevien ihmisten käytöstä. Jos lääkärit tai lintubongarit ryntäävät apteekkiin ostamaan itselleen ja läheisilleen Tamiflu-lääkettä, tilanne koetaan uhkaavaksi, vaikka viralliset asiantuntijat sanoisivat mitä.

Ideoiden ja uudistusten leviämisen tutkimiselle omistautunut New Mexicon yliopiston viestinnän professori Everett M. Rogers vahvisti kirjassaan Diffusion of Innovations (Free Press 1983), että tiedotusvälineiden tai asiantuntijoiden tuottamaan tietoon ei uskota sellaisenaan, vaan esitetyn tiedon painoarvoa tulkitaan omassa viiteryhmässä. Esimerkiksi työpaikan kahvipöydässä päätellään, onko pandemian tai tavallisen influenssakauden puhjettua asiallista kulkea pieni käsihuuhdepullo taskussa vai olisiko sellainen hätävarjelun liioittelua.

Korkeasaaren paviaanilauman tapaan jokaisessa ihmisryhmässä on paikallinen Repe, joka mielipidejohtajan arvovallalla asettaa ryhmän normin. Jos Repe sattuu olemaan reteätä tyyppiä, tosimiehen maineessa olevan ei sovi puhdistaa käsiään julkisesti edes vessareissulla.

Asiakeskeisempi vaikuttajayksilö voi minimoida riskejä välttämällä kättelyä, kun hänellä itsellään tai toisella on flunssa. Hän uskaltaa häpeämättä desinfioida kädet, jos hän on tullut kaivaneeksi nenäänsä. Ryhmän neuvokas jäsen on kullan arvoinen, kun yleisiä turvaohjeita ryhdytään soveltamaan käytännön arkeen.


Laadi selviytymissuunnitelma

Vaikka yksittäisen uhan riski saattaa olla pieni, pelko voi silti jäädä vaivaamaan. Sitkeästä pelosta pääsee helpoimmin eroon käymällä pahimman mahdollisuuden mielessään läpi ja suunnittelemalla selviytymistään.

Israelilainen kriisiterapeutti Ofra Ayalon toteaa kirjassaan Selviydyn! (Gummerus 1995), että varsinkin läheisen ihmisen kuolema aiheuttaa vähemmän ahdistusta valmistautuneelle kuin valmistautumattomalle lapselle. Koska sama yllätysperiaate pätee aikuiseen, pelkääjän kannattaa laatia yksityiskohtainen suunnitelma pelätyn tilanteen varalle, aivan kuten kaatuneen proomun konepäällikkö teki.

Huolehtivainenkin voi nauttia laivaristeilystä, kun heti alkuun käy tarkistamassa paitsi tax free -myymälän paikan myös lähimmän pelastuslautan sijainnin. Mahdollisen hälytyksen sattuessa on helppo säilyttää rauhallisuutensa ja auttaa toisia, kun tietää etukäteen, mihin tulee mennä ja kuinka toimia.

Paniikkiin vievä paine = tilanteen monimutkaisuus x epävarmuus x kiire. Pelastusaseman sijainnin selvittäminen yksinkertaistaa tilannetta ja vähentää epävarmuutta ja aikapainetta, koska aikaa ei kulu hortoilemiseen sinne tänne.

Ihmisten kyky sietää painetta vaihtelee suuresti. Joku joutuu "paniikkiin", jos aamupuuro palaa pohjaan. Vaikka kenestäkään ei voi tulla kriisitilanteita määrättömästi kestävää James Bondia, jokainen voi suojata itseään ja muita onnettomuuden lisävahingoilta parantamalla osaamistaan ja paineensietokykyään. Kun vähennät yhtä tai useampaa painetekijää, lisäät mahdollisuutta säilyttää rauhallisuus, joka riittää selviytymiseen.

Aktiivinen toimintaan valmistautuminen on jo puoli selviytymistä. Kun mieltää itsensä auttajaksi, ei tunne itseään passiiviseksi uhriksi eikä avuttomuudentunne pääse nakertamaan voimavaroja. Harjoitustilanteessa menestyminen rohkaisee kehittämään uusia taitoja, jotka auttavat toimimaan tehokkaasti vielä stressaavammissa tilanteissa.


Tuija Matikka on psykologi, joka on erikoistunut organisaatioiden ja henkilöstön kehittämiseen ja harjoittaa myös henkilökohtaista psykologista neuvontaa.
Tuoreimmat tiedot lintuinfluenssan riskistä Kansanterveyslaitoksen nettisivuilta:
www.ktl.fi (ks. Tietoa terveydestä, Infektiotaudit).


Ota rauhallisesti

Stressiin voi hankkia helpotusta eri tavoin. Kriisiterapeutti Ofra Ayalon on luonut näistä tavoista mallin, jota hän kutsuu nimellä Basic Ph. Olen kääntänyt sen Basic-muistisanan muotoon Fiksut.
- Fyysinen tapa selviytyä ahdistuksesta on esimerkiksi runsas liikunta, halonhakkuu, saunominen tai nukkuminen.
- Ihmisten, varsinkin läheisten luo hakeutuminen, tuen vastaanottaminen tai jonkin tehtävän ottaminen ryhmässä vähentää ahdistusta tehokkaasti.
- Kuvittelu, ajattelu ja luovuus auttavat suhteuttamaan asioita. Esimerkiksi tukalan tilanteen näkeminen pienenä mustana pisteenä elämän kirjavalla polulla auttaa selviämään pahimman yli.
- Selvittelyssä luodaan strategioita, joihin kuuluvat esimerkiksi tiedon keruu, ongelmanratkaisu, oman suunnan
etsiminen, sisäinen keskustelu ja toimien tai toiveiden tärkeysjärjestyksen listaaminen.
- Uskoon, ideologiaan tai arvojärjestelmään turvautuva saa tukea, ja arvoista ponnistava vastuunkanto antaa merkitystä elämälle.
- Tunteiden ilmaiseminen itkien, nauraen, kertoen, piirtäen tai esimerkiksi musiikkiin tanssien keventää oloa.
Jokaisella ihmisellä on oma lempikeinonsa, mutta koska elämäntilanteet ovat erilaisia, kukin tapa voi joskus olla tarpeen.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.