Ennen naisen oli vaikea päästä opintielle, mutta tähtitieteilijöissä oli silti lahjakkaita naisia. Vaikka uran esteet ovat hälvenneet, luonnontieteet potevat naisvajetta.



Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2008

Tähtitieteen historiasta löytyy esikuvia nuorille naisille. Kyse on täysverisistä sankareista, jotka ovat poikkeuksellisen älykkäitä, rohkeita ja määrätietoisia, eivätkä he anna taloudellisen asemansa määrätä elämänsä suuntaa.

Nämä uskalikot tutkivat tähtiä aikaan, jolloin naisia ei hyväksytty korkeimpiin opinahjoihin eikä tähtitorneja pidetty kauniimmalle sukupuolelle sopivina paikkoina.

Nyt eurooppalaisen naistutkijan uran tiellä ei ole käytännön esteitä. Siitä huolimatta akkaväki ei jyllää tutkijan viroissa.


Laskureista tuli tutkijoita

Maailman ensimmäinen palkattu naistähtitieteilijä oli englantilainen Caroline Herschel. Äitinsä kuoltua vuonna 1772 hän siirtyi veljensä Williamin taloudenhoitajaksi.

Kun Yrjö III nimitti Williamin 1782 hovin tähtitieteilijäksi, Caroline alkoi toimia tämän apulaisena myös observatorion puolella. Viisi vuotta myöhemmin hän sai kuninkaalta vuotuisen "eläkkeen" tähtitieteen harjoittamiseen. Hän työskenteli tutkijana vielä 20 vuotta veljensä kuoleman jälkeenkin.

Yhdysvaltalainen Henrietta Leavitt puolestaan aloitti apulaisena Harvard Collegen observatoriossa, jossa matalapalkkaisia naisia käytettiin ajan tapaan "laskukoneina".

Leavittista kehittyi kuitenkin tutkija. Hänelle olisi todennäköisesti myönnetty Nobelin palkintokin, mutta hän kuoli 1921 vain 53-vuotiaana. Leavitt nimittäin keksi muuttuviin tähtiin, niin sanottuihin kefeideihin, perustuvan etäisyyden mittausmenetelmän. Sen avulla tunnetun universumin mittakaava laajeni sadasta valovuodesta kymmeneen miljoonaan.

Monista muistakin laskijanaisista tuli huippututkijoita. Yhdysvaltalainen, myös Harvardissa työskennellyt Annie Cannon oli yksi heistä. Hän loi uransa spektriluokittajana ja luokituksen kehittäjänä. Cannon ehti saada professuurin 1941, kolme vuotta ennen kuolemaansa.


Ennen törmättiin esteisiin

Leavittin ja Cannonin aikana naisten uran tiellä oli konkreettisia vastuksia.

Yliopistoon ei juuri naisia huolittu, ja jotkut jopa pukeutuivat miehiksi päästääkseen opintielle. Tunnettu Princetonin yliopisto hyväksyi naiset tähtitieteen jatko-opiskelijoiksi vasta 1975!

Suomessakin yliopistoon aikovien naisten piti aina vuoteen 1901 asti hakea poikkeuslupa, joka vapautti tulevan opiskelijan sukupuolestaan. Kollegat irvailivat naisille peittelemättä, ja uhkana oli sekin, ettei uraa jatkava nainen "päässyt" naimisiin.

Onni onnettomuudessa kuitenkin oli, että takavuosina tiedettiin, millaisia uudistuksia vaatia.

Tilastot kertovat, että naistutkijoilla on ilmeisesti sukupuolensa takia uraongelmia nykyäänkin. Suunnilleen puolet Euroopan uusista tohtoreista on näet naisia, mutta professoreista vain 15 prosenttia. Suomessa asiat ovat hieman keskiarvoa paremmin: professoreista 21 prosenttia on naisia. Luonnontieteissä luku on kuitenkin alhaisempi.

Mutta nyt naistutkijoiden ongelmien syitä ei enää voi entiseen tapaan osoittaa sormella, ja ilman yhteisiä, konkreettisia tavoitteita parannuksia on vaikea saavuttaa.


Esikuva antaa suunnan

Kesäkuussa naistutkijoiden verkosto EPWS, European Platform of Women Scientists, kokoontui Liettuassa. Toistasataa eurooppalaista tutkijanaista pohti Vilnassa muun muassa, miten naisia saataisiin lisää luonnontieteisiin ja tekniikkaan.

Tanskalainen tähtitieteilijä Anja Andersen tunnetaan aktiivisena tieteen popularisoijana ja naisasianaisena. Hänen mukaansa tilastot viittaavat siihen, että joko tutkijan ura ei kiinnosta naisia tai heillä on valintakriteerien takia pienempi todennäköisyys saada professuureja.

Toinen tanskalainen tähtitieteilijä, joka on aktiivinen Euroopan unionin ja kansainvälisen tähtitieteilijäunionin naisasiaa ajavissa komiteoissa on Birgitta Nordström.

- Naiset yksinkertaisesti valitsevat jonkin muun kuin yliopistouran. Tämä saattaa vakavasti vaarantaa naisopiskelijoiden saamisen fysikaalisiin tieteisiin.

Monet feministit arvelevat, että tytöt saataisiin tutkijanuralle roolimalleilla. Ovatko esikuvat sitten tärkeitä vielä yliopistossakin?

Kyllä, vastaavat Nordström ja Andersen. He painottavat, että roolimallien joukossa on oltava pitkälle päässeitä naisia. - Muutoin opiskelija saattaa ajatella, ettei huipulle pääsy ole mahdollista.


Suomalaisilla huippumalli

Me suomalaiset olemme onnekkaita, sillä meillä on tähtitieteilijöiden pienestä lukumäärästä huolimatta hyvä roolimalli myös naisopiskelijoille, todellinen huippu. Hän on vuonna 2001 kuollut Liisi Oterma.

Oterma oli 1955 ensimmäinen naispuolinen Suomessa vihitty primustohtori. Hän oli niin ikään ensimmäinen tähtitieteestä väitellyt nainen koko maassa.

"Valitettavasti emme saaneet kuvaan tohtori Liisi Otermaa, miellyttävää ja vaatimatonta tiedenaista, joka turkulaisten toimittajien mukaan välttelee kameraa kuin alppikauris", kirjoittaa Savon Sanomat 1961.

Neljä vuotta myöhemmin Oterma valittiin Turun yliopiston tähtitieteen professoriksi. Näin hänestä tuli maamme ensimmäinen naispuolinen professori fysikaalisissa tieteissä. Varsinainen uranuurtaja siis.

Kun aloin opiskella tähtitiedettä, Liisi Oterma oli siirtymässä eläkkeelle, mutta hänestä ehti tulla esikuvani. Ihailin hiljaista, pätevää naista, jonka työ komeettojen, asteroidien ja optiikan parissa tunnettiin ulkomaita myöten. Epäilemättä häntä ihailivat myös miesopiskelijat.


Metsähovissa nyt naisvalta

Turun yliopiston Tuorlan observatorion perustaja Yrjö Väisälä kannusti naisia tutkijoiksi. Oterman hän houkutteli alalle harjoitustöistä.

Hän sai myös Hilkka Rantaseppä-Heleniuksen tutkijan uralle. Ennen tämän kuolemaa 1975 Tuorlan tutkijoista puolet olikin naisia. Toisaalta tutkijoita oli vain neljä, joten yksikin riitti muuttamaan sukupuolten välistä tasapainoa tuntuvasti.

Suomessa on naisvaltainen tähtitieteen yksikkö nykyisinkin. Sellainen on Teknillisen korkeakoulun Metsähovin radiotutkimusasema, jossa universumia tutkitaan radioaalloin.

- Puolet meistä on naisia. Myös kaikki kolme vanhempaa tutkijaa, toteaa tutkimusaseman johtaja Merja Tornikoski.

- Naisvaltaisuus on sattumaa. Voi olla, että naisopiskelija rohkaistuu tälle alalle, kun tutkimusryhmässä on muitakin naisia. Minusta sukupuolta olennaisempaa kuitenkin on, miten tutkijoiden henkilökemiat toimivat, Tornikoski sanoo.

Hän sanoo tuntevansa olonsa aina vaivautuneeksi, kun oletetaan, että nainen ajattelee asioita naisnäkökulmasta. - En ole yhtään sen tyypillisempi nainen kuin olen tyypillinen ruskeatukkainen.


Lukuvinkki koululaisille:
Mabel Armstrong, Women Astronomers. Reaching For the Stars (Stone Pine Press 2008)


Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Joka seitsemäs tähtitieteilijä on nainen




-  Kansainvälisessä tähtitieteilijäunionissa (IAU:ssa) on 9 658 jäsentä. Heistä naisia on 13,5 %.

- Suomalaisia jäseniä on 63. Heistä on naisia 14,3 %

Tieteiden huipulla miesvalta


Taulukossa on naisten osuus prosentteina tutkinnon suorittaineista tai ammatissa toimivista. Kato käy, kun professoriksi edetään.








Alue / Uran vkoko


Eurooppa aihe


Suomi 


koko Eurooppa: luonnontieteet ja tekniset alat


1. tohtorin tutkinto 


43


43


34


2. nuori tutkija 


42


53


30


3. tutkija
 


32


47


23


4. professori


15


21


9


http://ec.europa.eu/research/science-society/pdf/she_figures_2006_en.pdf
Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.