Ennen naisen oli vaikea päästä opintielle, mutta tähtitieteilijöissä oli silti lahjakkaita naisia. Vaikka uran esteet ovat hälvenneet, luonnontieteet potevat naisvajetta.



Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2008

Tähtitieteen historiasta löytyy esikuvia nuorille naisille. Kyse on täysverisistä sankareista, jotka ovat poikkeuksellisen älykkäitä, rohkeita ja määrätietoisia, eivätkä he anna taloudellisen asemansa määrätä elämänsä suuntaa.

Nämä uskalikot tutkivat tähtiä aikaan, jolloin naisia ei hyväksytty korkeimpiin opinahjoihin eikä tähtitorneja pidetty kauniimmalle sukupuolelle sopivina paikkoina.

Nyt eurooppalaisen naistutkijan uran tiellä ei ole käytännön esteitä. Siitä huolimatta akkaväki ei jyllää tutkijan viroissa.


Laskureista tuli tutkijoita

Maailman ensimmäinen palkattu naistähtitieteilijä oli englantilainen Caroline Herschel. Äitinsä kuoltua vuonna 1772 hän siirtyi veljensä Williamin taloudenhoitajaksi.

Kun Yrjö III nimitti Williamin 1782 hovin tähtitieteilijäksi, Caroline alkoi toimia tämän apulaisena myös observatorion puolella. Viisi vuotta myöhemmin hän sai kuninkaalta vuotuisen "eläkkeen" tähtitieteen harjoittamiseen. Hän työskenteli tutkijana vielä 20 vuotta veljensä kuoleman jälkeenkin.

Yhdysvaltalainen Henrietta Leavitt puolestaan aloitti apulaisena Harvard Collegen observatoriossa, jossa matalapalkkaisia naisia käytettiin ajan tapaan "laskukoneina".

Leavittista kehittyi kuitenkin tutkija. Hänelle olisi todennäköisesti myönnetty Nobelin palkintokin, mutta hän kuoli 1921 vain 53-vuotiaana. Leavitt nimittäin keksi muuttuviin tähtiin, niin sanottuihin kefeideihin, perustuvan etäisyyden mittausmenetelmän. Sen avulla tunnetun universumin mittakaava laajeni sadasta valovuodesta kymmeneen miljoonaan.

Monista muistakin laskijanaisista tuli huippututkijoita. Yhdysvaltalainen, myös Harvardissa työskennellyt Annie Cannon oli yksi heistä. Hän loi uransa spektriluokittajana ja luokituksen kehittäjänä. Cannon ehti saada professuurin 1941, kolme vuotta ennen kuolemaansa.


Ennen törmättiin esteisiin

Leavittin ja Cannonin aikana naisten uran tiellä oli konkreettisia vastuksia.

Yliopistoon ei juuri naisia huolittu, ja jotkut jopa pukeutuivat miehiksi päästääkseen opintielle. Tunnettu Princetonin yliopisto hyväksyi naiset tähtitieteen jatko-opiskelijoiksi vasta 1975!

Suomessakin yliopistoon aikovien naisten piti aina vuoteen 1901 asti hakea poikkeuslupa, joka vapautti tulevan opiskelijan sukupuolestaan. Kollegat irvailivat naisille peittelemättä, ja uhkana oli sekin, ettei uraa jatkava nainen "päässyt" naimisiin.

Onni onnettomuudessa kuitenkin oli, että takavuosina tiedettiin, millaisia uudistuksia vaatia.

Tilastot kertovat, että naistutkijoilla on ilmeisesti sukupuolensa takia uraongelmia nykyäänkin. Suunnilleen puolet Euroopan uusista tohtoreista on näet naisia, mutta professoreista vain 15 prosenttia. Suomessa asiat ovat hieman keskiarvoa paremmin: professoreista 21 prosenttia on naisia. Luonnontieteissä luku on kuitenkin alhaisempi.

Mutta nyt naistutkijoiden ongelmien syitä ei enää voi entiseen tapaan osoittaa sormella, ja ilman yhteisiä, konkreettisia tavoitteita parannuksia on vaikea saavuttaa.


Esikuva antaa suunnan

Kesäkuussa naistutkijoiden verkosto EPWS, European Platform of Women Scientists, kokoontui Liettuassa. Toistasataa eurooppalaista tutkijanaista pohti Vilnassa muun muassa, miten naisia saataisiin lisää luonnontieteisiin ja tekniikkaan.

Tanskalainen tähtitieteilijä Anja Andersen tunnetaan aktiivisena tieteen popularisoijana ja naisasianaisena. Hänen mukaansa tilastot viittaavat siihen, että joko tutkijan ura ei kiinnosta naisia tai heillä on valintakriteerien takia pienempi todennäköisyys saada professuureja.

Toinen tanskalainen tähtitieteilijä, joka on aktiivinen Euroopan unionin ja kansainvälisen tähtitieteilijäunionin naisasiaa ajavissa komiteoissa on Birgitta Nordström.

- Naiset yksinkertaisesti valitsevat jonkin muun kuin yliopistouran. Tämä saattaa vakavasti vaarantaa naisopiskelijoiden saamisen fysikaalisiin tieteisiin.

Monet feministit arvelevat, että tytöt saataisiin tutkijanuralle roolimalleilla. Ovatko esikuvat sitten tärkeitä vielä yliopistossakin?

Kyllä, vastaavat Nordström ja Andersen. He painottavat, että roolimallien joukossa on oltava pitkälle päässeitä naisia. - Muutoin opiskelija saattaa ajatella, ettei huipulle pääsy ole mahdollista.


Suomalaisilla huippumalli

Me suomalaiset olemme onnekkaita, sillä meillä on tähtitieteilijöiden pienestä lukumäärästä huolimatta hyvä roolimalli myös naisopiskelijoille, todellinen huippu. Hän on vuonna 2001 kuollut Liisi Oterma.

Oterma oli 1955 ensimmäinen naispuolinen Suomessa vihitty primustohtori. Hän oli niin ikään ensimmäinen tähtitieteestä väitellyt nainen koko maassa.

"Valitettavasti emme saaneet kuvaan tohtori Liisi Otermaa, miellyttävää ja vaatimatonta tiedenaista, joka turkulaisten toimittajien mukaan välttelee kameraa kuin alppikauris", kirjoittaa Savon Sanomat 1961.

Neljä vuotta myöhemmin Oterma valittiin Turun yliopiston tähtitieteen professoriksi. Näin hänestä tuli maamme ensimmäinen naispuolinen professori fysikaalisissa tieteissä. Varsinainen uranuurtaja siis.

Kun aloin opiskella tähtitiedettä, Liisi Oterma oli siirtymässä eläkkeelle, mutta hänestä ehti tulla esikuvani. Ihailin hiljaista, pätevää naista, jonka työ komeettojen, asteroidien ja optiikan parissa tunnettiin ulkomaita myöten. Epäilemättä häntä ihailivat myös miesopiskelijat.


Metsähovissa nyt naisvalta

Turun yliopiston Tuorlan observatorion perustaja Yrjö Väisälä kannusti naisia tutkijoiksi. Oterman hän houkutteli alalle harjoitustöistä.

Hän sai myös Hilkka Rantaseppä-Heleniuksen tutkijan uralle. Ennen tämän kuolemaa 1975 Tuorlan tutkijoista puolet olikin naisia. Toisaalta tutkijoita oli vain neljä, joten yksikin riitti muuttamaan sukupuolten välistä tasapainoa tuntuvasti.

Suomessa on naisvaltainen tähtitieteen yksikkö nykyisinkin. Sellainen on Teknillisen korkeakoulun Metsähovin radiotutkimusasema, jossa universumia tutkitaan radioaalloin.

- Puolet meistä on naisia. Myös kaikki kolme vanhempaa tutkijaa, toteaa tutkimusaseman johtaja Merja Tornikoski.

- Naisvaltaisuus on sattumaa. Voi olla, että naisopiskelija rohkaistuu tälle alalle, kun tutkimusryhmässä on muitakin naisia. Minusta sukupuolta olennaisempaa kuitenkin on, miten tutkijoiden henkilökemiat toimivat, Tornikoski sanoo.

Hän sanoo tuntevansa olonsa aina vaivautuneeksi, kun oletetaan, että nainen ajattelee asioita naisnäkökulmasta. - En ole yhtään sen tyypillisempi nainen kuin olen tyypillinen ruskeatukkainen.


Lukuvinkki koululaisille:
Mabel Armstrong, Women Astronomers. Reaching For the Stars (Stone Pine Press 2008)


Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Joka seitsemäs tähtitieteilijä on nainen




-  Kansainvälisessä tähtitieteilijäunionissa (IAU:ssa) on 9 658 jäsentä. Heistä naisia on 13,5 %.

- Suomalaisia jäseniä on 63. Heistä on naisia 14,3 %

Tieteiden huipulla miesvalta


Taulukossa on naisten osuus prosentteina tutkinnon suorittaineista tai ammatissa toimivista. Kato käy, kun professoriksi edetään.








Alue / Uran vkoko


Eurooppa aihe


Suomi 


koko Eurooppa: luonnontieteet ja tekniset alat


1. tohtorin tutkinto 


43


43


34


2. nuori tutkija 


42


53


30


3. tutkija
 


32


47


23


4. professori


15


21


9


http://ec.europa.eu/research/science-society/pdf/she_figures_2006_en.pdf