Naisfarao Hatsepesut brändäsi itsensä mieheksi

Myyttien takana -sarja:

Teksti :Jaana Skyttä

Egyptin uuden valtakunnan viides hallitsija naamioitui mieheksi, koska pelkäsi paljastuvansa naiseksi. Vielä mitä! Hatšepesut käytti leukapartaa ja muita kuninkaan tunnuksia harkitusti. Ne osoittivat, että hän hallitsi täysin faraon valtuuksin faraoiden jumalallisessa jatkumossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2008

Eletään 1500-luvun vaihdetta ennen ajanlaskumme alkua. Farao Thutmosis I:lle ja kuningatar Aahmekselle on juuri syntynyt tytär. Pikku prinsessa saa nimekseen Hatšepesut. Vartuttuaan hän hoitaa tärkeää kulttivirkaa pääkaupungissa Thebessa, ja lopulta hänestä tulee pääjumala Amenin jumalallinen puoliso. Pian hänestä tulee kuningatar, kuninkaan suuri puoliso. Hatšepesut näet avioituu uuden hallitsijan, velipuolensa Thutmosis II:n, kanssa. Farao ei kuitenkaan ole kovin onnekas. Hän kuolee oltuaan vallassa vain kolme vuotta. Pariskunnalla on tytär, Neferure, mutta kruununperijän pitäisi olla miespuolinen. Ratkaisu löytyy haaremista. Thutmosiksella on erään sivuvaimonsa kanssa poika, joka nostetaan kruununperijäksi. Tämä on kuitenkin vasta lapsonen, ja sijaishallitsijaksi asetetaan äitipuoli Hatšepesut. Muutaman vuoden kuluttua Hatšepesut kruunauttaa itsensä faraoksi. Poika, Thutmosis III, on lähetetty Karnakin temppeliin kouluttautumaan papiksi. Virallisesti äiti- ja poikapuoli ovat  hallitsijakumppaneita, mutta käytännössä valtikkaa pitää Hatšepesut.

Kuningas nimeä myötenHatšepesut hallitsi Egyptiä lähes 3 500 vuotta sitten, vuosina 1479-1457 ennen ajanlaskun alkua. Kauden tekee poikkeukselliseksi sen pitkä kesto, 22 vuotta. Tavallisesti naiset nousivat valtaistuimelle vain tilapäisesti.Erikoista oli myös se, että otettuaan Egyptin johtoonsa Hatšepesut alkoi omaksua vahvasti maskuliinisia elementtejä pukeutumiseensa. Seremoniallisissa tilaisuuksissa hän käytti kuninkaiden tunnuksia. Hän sonnustautui faraon lannevaatteeseen, kaulukseen ja päähineeseen, jota koristi käärme. Kaiken kruunasi vahvasti parfymoitu leukaparta.Viimeisen silauksen muodonmuutos sai, kun Hatšepesut poisti nimestään feminiinisen t-päätteen ja oli virallisesti kuningas Hatšepesu.

Pelko voidaan unohtaaMiksi Hatšepesut teki niin kuin teki? Tutkijoiden tulkinnat ovat olleet kirjavia. Hatšepesut ei itse valottanut motiivejaan, ja lähdeaineisto on auttamattoman puutteellinen, sillä monet faraon muistomerkit tuhottiin hänen kuolemansa jälkeen.Jotkut tutkijat ovat sanoneet, että Hatšepesut oli transseksuaali, joka tunsi olevansa enemmän mies kuin nainen. Useimmat ovat kuitenkin väittäneet, että Hatšepesut pelkäsi paljastaa sukupuolensa, koska se olisi tiennyt lähtöä valtaistuimelta.Entä jos Hatšepesut olikin taitava imagonrakentaja, joka keksi pönkittää asemaansa miehisillä tunnuksilla? Oikein luotua imagoa pidetään nykypolitiikassakin melkoisena valttikorttina.Brittiarkeologi Joyce Tyldesley asettuu tälle kannalle. Hän on uurastanut ansiokkaasti selvittääkseen, millainen ihminen ja päämies Hatšepesut oli. Maineikkaassa teoksessaan Hatchepsut - The Female Pharaoh hän luo kiehtovan kuvan Egyptin pitkäaikaisimmasta naishallitsijasta.

Kuninkuus periytyi myytistäMiksi nainen faraona oli niin tavaton ilmestys? Olihan naisten asema muinaisessa Egyptissä jopa hyvä verrattuna moniin muihin kulttuureihin. Selitys löytyy myytistä.Perimätiedon mukaan maailman alussa maa jaettiin taivaan jumalattaren Nutin ja maan jumalan Gebin poikien Osiriksen ja Setehin sekä tyttärien Isiksen ja Neftyksen kesken. Tyytymättömyys tehtyyn jakoon johti veljeskateuteen ja lopulta murhaan. Seteh surmasi Osiriksen, pilkkoi ruumiin ja heitti kappaleet ympäri maailman.Osiriksen puoliso Isis kokosi miehensä palaset yhteen, mutta tämä ei suostunut heräämään, ennen kuin pariskunnan Horus-poika oli varttunut ja kostanut veriteon. Sen jälkeen Osiris ja Isis siirtyivät manalaan hallitsemaan kuolleita. Horus puolestaan jäi maailmaan vallitsemaan eläviä.Tästä kertomuksesta juontui maailmankuva, jossa kuningas edusti voiman ja vallan symbolia haukkajumala Horusta, toimi välittäjänä jumalien ja ihmisten kesken ja johti maata. Kuningattaren tehtäväksi jäi siirtää kuninkuus hallitsijapolvelta toiselle, synnyttää jumalallinen seuraaja.

Rakensi asemansa taidollaNäistä lähtökohdista tuntuu ymmärrettävältä, että Hatšepesutin täytyi luoda itselleen uskottava imago ja osoittaa hovilleen olevansa oikeutettu asemaansa, sillä vain eliitin suosio takasi vallassa pysymisen. Tyldesleyn mukaan Hatšepesut hoiti "vallankaappauksensa" tarkasti ja taitavasti askel askeleelta. Säilyneissä reliefeissä kuningatar on ensin kuninkaan suuri puoliso, sitten poikapuolensa hallitsijakumppani ja lopulta valtakunnan mahtavin nainen ja kuningas. Taatakseen strategiansa onnistumisen Hatšepesut ei jättänyt mitään huomioon ottamatta. Hän huolehti tarkasti hallitsijan velvollisuuksistaan, jotka kaikki tähtäsivät Egyptin jatkuvuuden turvaamiseen. Kaaos oli muinaisten egyptiläisten pahin painajainen, ja heidän mielestään levottomat ajat ja katastrofit johtuivat siitä, että farao oli epäpätevä. Tätä taustaa vasten Hatšepesutin nimen muutoksella saattoi olla suuri merkitys. Faraon tittelissä ja nimessä nimittäin näkyi kuninkaanvallan jatkuvuus ulkoisesti.

Ikuisti jumalan isäkseenAsemansa velvoitteet tiedostaen Hatšepesut panosti mittaviin rakennusprojekteihin. Hänen käskystään - tai paremminkin jumalien, kuten hän itse sanoi - nousi lukuisia temppeleitä ja monumentteja ympäri maan.Kuuluisin ja vaikuttavin rakennelmista on Deir el-Bahrin kuolintemppeli. Sen pohjoiseen pylvässaliin Hatšepesut kaiverrutti kuvasarjan, joka kertoo, että jokaisen oikean faraon lailla hän oli itsensä ylijumalan jälkeläinen ja että tämä itse oli valinnut hänet faraoksi, sillä hän oli ottanut kuninkaan muodon, vieraillut kuningatar Aahmeksen makuuhuoneessa ja antanut elämän kruununperilliselle.

Käsitys pääjumalasta tulevan hallitsijan isänä tunnettiin jo edellisellä vuosituhannella vanhassa valtakunnassa. Hatšepesut meni kuitenkin perimätiedon hyödyntämisessä muita pidemmälle ja teetätti tapahtumasta ensimmäisen maagisen kuvasarjan. Taideteoksellaan hän manifestoi oikeutensa kruunuun, osoitti, että hän oli kuningas jumalien tahdosta.

Oliko arkkitehti salarakas?Jokaisen menestyvän miehen takana on - niin sanotaan - nainen, mutta onko menestyvän naisen takana aina mies? Hatšepesutin lähipiiriin kuului Senenmut, mies, joka oli vaatimattomista oloista noussut yhdeksi hovin arvostetuimmista virkamiehistä. Hän keräsi itselleen peräti 80 titteliä, ja hänestä on arvioi¬tu tehdyn enemmän muistomerkkejä kuin yhdestäkään toisesta 18. dynastian virkamiehestä.Senenmut oli ilmeisen lahjakas, sillä Hatšepesut uskoi hänelle hyvin monenlaisia tärkeitä tehtäviä.  Hän toimi Neferuren kasvattajana, Amenin omaisuuden valvojana ja faraon rakennushankkeiden pääarkkitehtina ja johtajana.On selvää, että Senenmutin ja faraon suhde oli aivan erityislaatuinen. Saattoiko mies, joka ei ollut kuninkaallista syntyperää, olla Hatšepesutin rakastaja? Hatšepesut oli parhaassa iässä, kun hänen miehensä kuoli, eikä rakkaussuhde olisi ollut mitenkään kummallinen asia. Avioliitto ei kuitenkaan tulle kysymykseen, sillä Hatšepesut tuskin saattoi ottaa Senenmutia puolisokseen tämän vaatimattoman syntyperän takia. Sitä paitsi jotkut epäilevät, että Senenmutilla oli vaimo.

Kauppamatkoilta kalleuksiaHatšepesutin isä ja aviomies olivat tehneet sotaretkiä etelään ja pohjoiseen, mutta Hatšepesut keskittyi kehittämään kauppasuhteita. Hän lisäsi yhteistyötä naapurimaiden kanssa ja teki vaikuttavan kauppapurjehduksen Afrikan sarven tienoille tarunomaiseen Puntin maahan.Egyptin ja Puntin kauppasuhteet oli luotu jo vanhan valtakunnan aikana, mutta Hatšepesutin retki on jäänyt historiaan vailla vertaa. Kuolintemppelin kuvapiirrokset kertovat, että farao lähti matkaan valtaisa hoviseurue mukanaan ja että hän tapasi Puntin kuninkaan ja tämän pyylevän kuningattaren. Tavaraa matkalta tuotiin laivalasteittain.Alukset olivat täynnä mirhaa, norsunluuta, orjia, eläimiä, turkiksia, puuntaimia ja puutavaraa. Mukaan saatiin hieman kultaakin ja, mikä tärkeintä, runsaasti suitsukkeita. Niitä tarvittiin rituaaleihin, muumiointiin ja lääkitsemiseen. Tavattoman monipuolisilla ja runsailla hankinnoillaan Hatšepesut näytti, ettei egyptiläisten etua aina tarvinnut rakentaa sotilaallisesti. Sitä edistivät myös hyvät kauppasuhteet. Samalla naisfarao tuli - jälleen kerran - osoittaneeksi, että jumalat olivat hänen puolellaan.

Muisto tuhottiin pahoinViime metreillään Hatšepesut näyttää luhistuneen, henkisesti ja fyysisesti. Ei ihme, sillä tapahtui ikäviä asioita. Tytär Neferure kuoli, ja Senenmut joutui lähtemään hovista, koska hän alkoi omia faraon valtaoikeuksia. Hatšepesut menetti läheisimmät ihmisensä.Sitten hän itse katosi historian näyttämöltä - lähes kirjaimellisesti. Kun Hatšepesut oli kuollut, Thutmosis III pyrki tuhoamaan merkit äitipuolestaan. Hän määräsi, että Hatšepesutin nimi oli hakattava pois temppeleistä ja monumenteista ja häntä esittävät patsaat oli kaadettava. Juhlakultti kuolintemppelissä lopetettiin.Syytä Thutmosiksen tekoon ei tiedetä. Joidenkin mielestä kyseessä oli kosto. Toiset uskovat, että Thutmosis halusi kiillottaa omaa mainettaan ja puhdistaa sukunsa hallitsijalinjan epäsovinnaisesta katkoksesta. Kyseessä olisi siis ollut poliittinen veto. Syystä tai toisesta hävitystyötä ei viety aivan loppuun, ja Hatšepesutin nimi jäi muun muassa hänen kuolintemppeliinsä ja hautaansa. Hyvä niin, sillä niiden ansiosta tiedämme, että hän oli olemassa. Hatšepesutin temppeli kaivettiin esiin 1890-luvulla, ja 1920 farao Tutankhamenia etsinyt brittiarkeologi Howard Carter osui Hatšepesutin sarkofagille. Ikävä kyllä se oli tyhjä, eikä missään ollut vihjettäkään, mihin muumio oli joutunut.

Muumio löytyi yllättäenKesäkuun viimeisinä päivinä viime vuonna maailmalle levisi kuuma uutinen. Kuninkaidenlaaksosta Kairon arkeologiseen museoon tietokonetomografiaan kuljetettu nimetön muumio oli tunnistettu Hatšepesutiksi. Henkilöys oli paljastunut hampaasta. Vainajan leukaluussa havaittu kolo vastasi täydellisesti poskihammasta, jonka muinaiset palsamoijat olivat tallettaneet Hatšepesutin sisäelinten säilytysrasiaan. Tomografiassa selvisi myös, että Hatšepesut oli kuollut noin 50-vuotiaana ja kokenut tuskallisen lopun. Hän oli menehtynyt syöpään.Säilyneet reliefit ja kirjoitukset kertovat Hatšepesutin olleen kaunis, maansa kaunein nainen. Tutkittu vainaja oli kuitenkin ollut melkoisen ylipainoinen, eivätkä hänen piirteensä muutenkaan olleet erityisen kuninkaalliset. Löydön kiehtovuutta luultua arkisempi ulkonäkö ei tietenkään vähentänyt.Tunnistusta luotsannut Egyptin muinaismuistoviraston johtaja Zahi Hawass vakuutti, että tutkimustulos on luotettava ja saavutus merkittävin sitten 1923 tehdyn Tutankhamenin löydön. Myös heinäkuiset dna-tutkimukset viittasivat Hatšepesutiin. Lopullisten analyysien piti valmistua alkuvuodesta, mutta tulokset viipyvät, sillä muinainen dna on vaativa tutkittava.

Farao sai, mitä tahtoiJos muumio todella on Hatšepesut, lepääkö Kairon museon lasiarkussa mystisen lumoava naisfarao vai satujen ilkeä äitipuoli? Nykytutkimus suhtautuu Hatšepesutiin realistisesti. Eittämättä hän oli kyvykäs ja voimakastahtoinen persoona, mutta samalla hän oli ihminen, ei aikalaisiaan parempi eikä pahempi. Häntä ei voi tuomita häikäilemättömäksi vallananastajaksi. Egyptiläiset hyväksyivät hänet, ja valtakunta kukoisti. Huomionarvoista on myös, ettei hän raivannut Thutmosista tieltään, vaikka hän hoidatti joitakuita muita pois päiviltä.Tyldesleyn mukaan Hatšepesutia ei voi syyttää myöskään sukupuolensa piilottelusta. Hän ei koskaan unohtanut naiseuttaan, sillä yksityiselämässään hän mitä todennäköisimmin koko ajan pukeutui kuningattaren tavoin. Konservatiivisessa yhteiskunnassa hänen vain oli pakko omaksua toimintatapoja miesten maailmasta. Mutta viis siitä, että Hatšepesut tarvitsi partaa valtansa vahvistamiseen. Hän osoitti olevansa farao faraoiden joukossa.Hävityshankkeesta huolimatta hän tavallaan saavutti myös ikuisen elämän. Edes vuosituhannet eivät ole onnistuneet tuhoamaan hänen jälkiään. Hatšepesut kiehtoo, ja tarinat hänestä elävät. Juuri tätä hän toivoi ja halusi.

Jaana Skyttä on oululainen vapaa toimittaja.

Naisenergiaa silloin tällöin

Faraoksi kruunautuneen Hatšepesutin lisäksi Egyptin noin 300 faraon joukosta näyttää löytyvän vain viisi naista, jotka johtivat maata itsenäisesti kuin kuninkaat ikään. Hatšepesutille heistä vetää vertoja vain kuningatar Kleopatra, faraoiden maan viimeinen hallitsija. Muiden toimikausi ajoittui vallanperimyskiistojen sävyttämiin hallitsijasukujen vaihdoksiin ja jäi muutamiin vuosiin.- Khentkaues, 4. dynastia, noin 2478-2471.- Neithikeret, 6. dynastia, noin 2190-2187.- Sebekneferu, 12. dynastia, noin 1785-1781.- Tauseret, 19. dynastia, noin 1189-1187.- Kleopatra VII, Ptolemaiosten dynastia, vuodet 51-30 eaa.Näiden naisten lisäksi paljon on keskusteltu kuningatar Neferetitistä. Monet tutkijat uskovat, että 1300-luvun puolivälissä hallinneen Akhenatenin puoliso olisi ollut sekä miehensä hallitsijakumppani että hänen seuraajansa. Jos tämä pitää paikkansa, Neferetiti teki saman tempun kuin Hatšepesut ja otti itselleen miehennimen: Semenekhkare.

Lisää Kleopatrasta: Kohukuningatar jo eläessään. Tiede 8/2001, s. 46-50.Lisää Neferetitistä: Enemmän kuin kuningatar. Tiede 2/2006, s. 38-43.