Niukasti mutta monipuolisesti syövät eläimet elävät muita kauemmin, tiedetään kokeiden perusteella. Toimisiko sama ihmisellä? Miten vähiin kalorit pitäisi rajoittaa? Entä paljonko lisävuosia olisi luvassa?


tiedetään kokeiden perusteella. Toimisiko sama ihmisellä?
Miten vähiin kalorit pitäisi rajoittaa? Entä paljonko lisävuosia olisi luvassa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2005

Jo 1930-luvulla yhdysvaltainen tutkija C. M. Mc Cay työtovereineen havaitsi, että pitkään nälkiintymisrajalla pidetyt rotat elivät kolmanneksen pidempään kuin muut. Myöhemmin koe toistettiin kärpäsillä, madoilla ja kaloilla. Myös kaikki nämä elivät tavallista vanhemmiksi kituutettuaan vähillä kaloreilla.

Tällaiset tulokset nostivat ikuisen nuoruuden tavoittelijoiden tuntosarvet pystyyn. Voisivatko ihmisetkin kenties pidentää elämäänsä samalla tavoin? Jos hiiristä havaittu pätee suoraan ihmiseen, niukkakalorisella dieetillä voisi kasvattaa länsimaalaisen keskimääräistä elinikää 75:stä yli 90 vuoteen ja maksimaalista elinikää 120:stä jopa 150 vuoteen.

Ihmiskunnan historiassa on toki usein jouduttu pärjäämään niukalla ravinnolla, mutta nämä ajat eivät ole kaunistaneet kuolleisuustilastoja. Tällöin on näet kärsitty myös elintärkeiden hivenaineiden, vitamiinien ja proteiinien puutteesta.

Sen sijaan elinikää pidentäneissä kokeissa eläimet saivat tasaisen monipuolisesti eri ravintoaineita - niitä vain tarjottiin kolmannes tai puolet normaalimäärästä.

Vain pitkäaikaisesta energiavajauksesta oli eläimille hyötyä. Ihmisellä se vastaisi ikuista painonvartijadieettiä, jossa naisten täytyisi vähentää saantiaan suositellusta päivittäisestä 2 000 kalorista noin 1 400 kaloriin ja miesten 2 500 kalorista 1 750 kaloriin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Vuosikymmenten mittaan on tehty tarkempia tutkimuksia nälkäkuurin vaikutuksista. Useissa eläinkokeissa sen on havaittu hidastavan solujen aineenvaihduntaa ja parantavan niiden stressinsietoa. Terveyttä edistäviä muutoksia on havaittu myös hermosto- ja hormonitoiminnassa sekä elimistön sokeriaineenvaihdunnassa. Eläimet ovat sairastuneet muita harvemmin ikääntymiseen liittyviin kroonisiin sairauksiin, kuten syöpään, sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen.

Kaikki nämä tulokset on saatu lyhytikäisillä eläimillä: jyrsijöillä, jotka elävät vain muutaman vuoden.
Vasta 1980-luvun lopulla käynnistettiin ensimmäiset laadukkaat kokeet sukulaisillamme apinoilla. Tuloksia joudutaan vielä odottamaan, sillä reesusapinat elävät yleensä 20-30 vuotta. Alustavat havainnot ovat kuitenkin lupaavia: ne viittaavat siihen, että apinoiden elimistö reagoi samaan tapaan kuin hiirten.
Vaikutuksesta ihmiseen ei toistaiseksi ole kunnollista tutkimusnäyttöä. Eräät havainnot kuitenkin puhuvat monipuolisen mutta niukkakalorisen ruokavalion puolesta.

Jo pitkään on tiedetty, että Okinawan saaren asukkailla on noin 40 prosenttia pienempi riski kuolla sydänsairauksiin, syöpään tai aivoinfarktiin kuin muilla japanilaisilla. Yhdeksi syyksi on arveltu sitä, että okinawalaisaikuiset nauttivat päivittäin 20 prosenttia ja koululaiset lähes 40 prosenttia vähemmän kaloreita kuin japanilaiset keskimäärin.

Myös 1990-luvun yhdysvaltalaisen Biosphere 2 -ohjelman tulokset ovat innostavia. Ryhmä vapaaehtoisia tutkijoita sinetöitiin pariksi vuodeksi mahdollisimman omavaraiseen ympäristöön, jollaisessa voitaisiin joutua selviytymään esimerkiksi pitkillä avaruusmatkoilla. Tutkijat kasvattivat omat eineksensä, mutta sato jäi niin heikoksi, että he joutuivat pärjäämään vain 1 750-2 100 kalorilla vuorokaudessa. Pääasiassa vihanneksista, hedelmistä, viljatuotteista ja pähkinöistä koostuva ruoka oli kuitenkin ravinteiltaan monipuolista. Osallistujien paino laski ohjelman aikana lähes viidenneksen, ja samalla heidän sokeritasapainonsa ja verenpaineensa kohentuivat selvästi. Pääpiirteissään muutokset ovat samankaltaisia kuin hiirillä todetut.




- geeneistä. Kaksostutkimusten perusteella esimerkiksi kymmenen vuoden elinikäerosta 2-3 vuotta selittyy geenien vaikutuksella. Osa geeneistä altistaa sairauksille, toiset taas vastaavat elimistön ylläpidosta ja korjauksesta.
Jälkimmäiset pettävät iän karttuessa, kun elimistön takuuaika menee umpeen. Vanhenemista voitaisiin ehkä hidastaa joko sammuttamalla vanhenemisgeenejä tai siirtämällä meihin ikälisägeenejä, kunhan tällaisia ihmisestä tunnistetaan.

- telomeereista. Nämä kromosomien päissä olevat dna-jaksot lyhenevät aina, kun solu jakautuu. Syntymälyhyet telomeerit sairastuttavat, pitkillä elät kauemmin. Telomeereja pidentämällä voisi vaikuttaa solujen elinikään.

- hormoneista. Hormonitankkauksella voidaan ehkä lykätä haitallisia vanhenemismuutoksia. Eläimille ja ihmisille on syötetty koemielessä muun muassa kasvuhormonia ja sukupuolihormonien esiastetta DHEA:ta - vaihtelevin tuloksin.

- antioksidanteista. Niiden on väitetty suojaavan soluvaurioilta ja estävän sairauksien puhkeamista. Ne kuitenkin toimivat vain soluviljelmissä ja koe-eläimissä, ihmisnäyttö puuttuu. (Ks. Vitamiineista tuli tieteen harharetki, Tiede 2/05, s. 54-56.)

- suolistobakteereista. Banaanikärpäset, joille kokeissa syötettiin nuorina toukkina hyödyllisiä bakteereita, elivät tavallista kauemmin. Hyödylliset bifidobakteerit ovat puolestaan yleisiä niiden ihmisten suolistossa, jotka sinnittelevät meistä pisimpään. (Suolistobakteerien muista vaikutuksista ks. Huolehdi tärkeistä bakteereistasi, Tiede 5/04, s. 24-29.)


Jukka Ruukki



Entä jos ihmiselimistö toimiikin toisin?

Alustavien kokeiden tulokset ovat innostaneet tutkijoita siinä missä maallikoitakin. Harvardin yliopiston ikääntymistutkija Lloyd Demetrius toivoisi kuitenkin nuoruuden lähdettä etsiville jäitä hattuun.

- Hiiret eivät ole pieniä ihmisiä, hän kritisoi. - Toki hiiren ja ihmisen elimet ja geenit ovat samankaltaisia, mutta nämä kaksi lajia eroavat huomattavasti toisistaan elintoimintojen ja elämänkulun suhteen. Se, mikä pätee hiireen, ei automaattisesti päde ihmiseen.

Hiiret elävät parhaimmillaankin vain murto-osan ihmisen iästä, minkä arvellaan johtuvan siitä, että aineenvaihdunta on hiiren soluissa luonnostaan vilkkaampaa kuin ihmisen soluissa. Kullakin eläinlajilla on sille tyypillinen aineenvaihdunnan perusnopeus.

Pitkään vallalla olleen teorian mukaan nälkäkuurin hyöty johtuu perimmältään siitä, että kalorirajoitus hidastaa solujen aineenvaihduntaa ja samalla hapenkulutusta. Hengityksen sivutuotteet eli happiradikaalit nimittäin vahingoittavat soluja ja edistävät näin vanhenemista. Jos hidastusteoria pitää kutinsa, energiarajoitus luultavasti pidentää myös ihmisen elinikää.

Toisaalta eräissä kokeissa energiavajauksen on todettu lisäävän solujen aineenvaihdunnan vakautta eli kykyä kestää erilaisia stressitekijöitä. Demetrius uskoo, että eri eläinten tyypillinen elinikä riippuukin lähinnä niiden solujen stressinsiedosta, ei niinkään aineenvaihdunnan nopeudesta.

- Hiirillä solujen aineenvaihdunta on luonnostaan epävakaata, joten sen vakauttamisesta voi olla paljon hyötyä. Tämä selittää sen, miksi kalorirajoitus lisää hiirten maksimaalista elinikää. Sitä vastoin ihmisten solujen aineenvaihdunta on luonnostaan vakaata, joten kalorirajoituksen vaikutus maksimaaliseen elinikään on todennäköisesti mitätön, Demetrius kertoo omasta teoriastaan.

Demetriuksen mielestä huikeimmat fantasiat nälkäkuurin hyödyistä kannattaa jo nyt heittää romukoppaan. Hän ennustaa, että niukkakalorinen ruokavalio pidentää ihmisen elinikää enimmilläänkin vain 1-5 vuotta ja että nämäkin hyödyt johtuvat suurimmaksi osaksi sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteskuolemien vähenemisestä.


Toivoa odotetaan pilleripurkista

Kaikki eivät jaa Demetriuksen pessimismiä. Osa ikään-tymistutkijoista ja terveysintoilijoista vannoo kalorirajoituksen nimeen.

On kuitenkin vaikea kuvitella, että ikuisuusdieetistä tulisi varsinaista villitystä, vaikka joskus osoitettaisiinkin sitovasti sen pidentävän myös ihmisen elämää. Vain harvat ihmiset ovat tähän mennessä kyenneet noudattamaan nälkäkuuria, vaikka sen oletetuista hyödyistä on puhuttu jo vuosikymmeniä. Viime kädessä elinpäivien laatu vaikuttanee enemmän kuin niiden määrä.

Niin tai näin, ainakin markkinamiehet uskovat vakaasti, että kalorirajoitus antaa ikälisää. Jo vuosia on näet ollut kehitteillä lääkkeitä, jotka saavat soluissa aikaan samankaltaisia vaikutuksia kuin ruoan vähentäminen mutta ilman alituista nälän tunnetta. Nämä pillerit lienevät varmoja myyntimenestyksiä, kunhan ne ehtivät apteekkien hyllyille.



Yasmina Dadi on suomalainen tiedetoimittaja, joka opiskelee lääketiedettä Helsingin yliopistossa ja on suorittanut lääketieteen toimittajan tutkinnon Westminsterin yliopistossa Lontoossa.


Vaikka SI-järjestelmän energian yksikkö on joule, artikkelissa puhutaan kaloreista, koska arkiyhteyksissä tätä yksikköä käytetään yleisesti ravinnon energiamääriä vertailtaessa.



 

Sisältö jatkuu mainoksen alla