Käyttäytymistutkijat ovat kummissaan. Ensimmäisen kerran historiassa uusi tekniikka tekee tuloaan ilman kauhuskenaarioita. Asennekartoitusten valossa näyttää siltä, että


uusi tekniikka tekee tuloaan ilman kauhuskenaarioita. Asennekartoitusten
valossa näyttää siltä, että

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Nanomateriaaleja käytetään jo sadoissa tuotteissa autonrenkaista elintarvikepakkauksiin, kosmetiikaan, vaatteisiin ja urheiluvälineisiin. Rahassa laskienkin voidaan puhua bisneksestä. Viime vuonna nanotuotteiden myynti nousi jo 45 miljardiin euroon, mikä vastaa Suomen valtion vuosibudjettia.

Gm-kapinan kaltaista vastarintaliikettä ei kuitenkaan ole syntynyt. Vuosituhannen alkupuolella viritelty nanofobia (ks. Nanotekniikkaa turha pelätä, Tiede 7/2004, s. 16-19) ei ilmeisesti sytyttänyt suurta yleisöä, sillä tätä nykyä se odottaa nanotekniikalta lähes yhtä suuria edistysaskelia kuin tiede- ja yritysmaailma. Kansalaistenkin visioissa nanotekniikka tuottaa tehokkaita lääkkeitä ja hoitoja, kehittää edullisia energiamuotoja, parantaa ruoan säilyvyyttä, varmistaa puhtaan veden ja päälle päätteeksi pelastaa maailman jätevuorilta ja ympäristösaasteilta.

- Suhtautumista leimaa todella vahva teknologiaoptimismi, tiivistää Arizonan osavaltionyliopiston politiikan tutkimuksen dosentti Elizabeth Corley, jolla on menossa monivuotinen nanoasenteita ja innovaatioiden arvottamista luotaava tutkimusprojekti. Helmikuussa Bostonissa järjestetyllä Yhdysvaltain tiedeviikolla hän oli esittelemässä ensimmäisiä, viime vuoden lopussa valmistuneita tuloksiaan.


Nyt arveluttaa tutkijaa

Jos kansalaisten odotukset ovat poikkeuksellisen toiveikkaat, poikkeuksellinen on myös heidän suhtautumisensa nanotekniikan mahdollisiin riskeihin.

-  Aikaisemmissa tekniikoissa kansalaiset ovat nähneet riskejä selvästi enemmän kuin tutkijat. Nanotekniikka näyttää kääntävän kokonaan uuden lehden tässä perinteessä. Tällä kertaa tutkijat tuntevat kansalaisia enemmän huolta vanhoista ykköshuolenaiheista, pitkän aikavälin terveys- ja ympäristöhaitoista, Corley sanoo.

Hän tarjoaa myös yhden todennäköisen selityksen uuteen tilanteeseen. - Asiantuntija- ja viranomaispiireissä on käynnissä keskustelu mahdollisista riskeistä ja niiden järjestelmällisen tutkimisen tärkeydestä. Medialta tämä on livahtanut ohi, eikä se niin ollen ole tavoittanut suurta yleisöäkään.




Mistä riskeistä tutkijat puhuvat?


- Nanomateriaalit valmistetaan mahdollisimman myrkyttömistä aineista, kuten titaanidioksidista ja hiilestä, mutta joissakin solu- ja eläinkokeissa niiden on huomattu aiheuttavan niin sanottua oksidatiivista stressiä. Tämä solujen normaalia toimintaa häiritsevä tila on kytketty muun muassa syöpien syntyyn.
- Nanohiukkaset saattavat olemattoman pieninä päästä luontoon ja uhata sen eliöitä. Kokeissa hopeahitusten on havaittu kerääntyvän joihinkin selkärangattomiin.


Faktoilla huhujen edelle

Corley ei missään tapauksessa halua soittaa hätäkelloja. Siihen ei ole aihetta. - Sanon vain, että tutkijoiden ja kansalaisten riskikäsityksissä on kuilu. Tämä voi olla ensimmäinen kerta historiassa, kun tutkijat joutuvat selittämään suurelle yleisölle, mikä heitä arveluttaa ja miksi muidenkin kannattaisi miettiä paitsi hyötyjä myös haittoja.

Corley kehottaa akateemista maailmaa lyömään kaikki tiedossa olevat plussat ja miinukset rehellisesti pöytään, ennen kuin syntyy vääriä huhuja ja kohuja - vallankin, kun tutkijoilla on ainutlaatuinen tilaisuus saada viestinsä perille. - Ainoa taho, jonka asiantuntemukseen ihmiset todella luottavat, ovat yliopistotutkijat, mikä myös on aivan poikkeuksellista. Monet muut tekniikat, esimerkiksi ydinvoima ja geneettinen muuntelu, kamppailevat uskottavuusongelmien kanssa.


Psykorealismia, please

Tutkijoiden kannattanee ottaa neuvosta vaarin, sillä nanotekniikan myötätuuli ei välttämättä jatku loppumattomiin. Yalen yliopiston professori Dan Kahan muistuttaa, että positiivista virettä saattaa pitää yllä ihmisten tietämättömyys. - Vasta pieni osa kansalaisista on jotakuinkin perillä, mitä nanotekniikka lopulta on. Voi olla, että ymmärryksen lisääntyessä lisääntyvät myös huoli ja vastustus.

Kulttuurisiin havaintomekanismeihin ja riskien arviointiin erikoistunut Kahan on monissa tutkimuksissaan osoittanut, etteivät ihmiset hyväksy tai hylkää asioita pelkkien faktojen perusteella. Arvot ja emootiot ovat aina vahvasti mukana valinnoissa. Hän tietää myös, että asenteilla on taipumus napaistua erilaisten aaterakennelmien takia.

- Individualistit kannattavat vapaata yhteiskuntaa ja suhtautuvat myönteisesti teknis-taloudellisiin aktiviteetteihin. Yhteisölliset näkevät tekniikan ja talouselämän maailman ongelmien lähteenä ja ovat luonnostaan varpaillaan uutuuksiin tutustuessaan.

Kahanilla on oma neuvonsa nanoapostoleille: - Pitää olla psykorealisti ja argumentoida moniarvoisesti. Muuten syntyy vastaleirejä ja nanotekniikka päätyy joukon jatkoksi konfliktien pitkään listaan.


Nano kuin nukutus


Nykyelämään mahtuu monta teknistä innovaatiota. Oheinen lista kertoo, miten yhdysvaltalaiset arvottivat eri keksintöjä, kun Lontoon University Collegen innovaatioprofessori Steven Currall pyysi suhteuttamaan niiden hyötyjä ja riskejä.


Isot hyödyt, pienet riskit
aurinkoenergia
tietokone
rokotteet
vesivoima
mikroaaltouuni
kodinkoneet
lentoliikenne
antibiootit
biotekniikka
anestesia
nanotekniikka
polkupyörä
rautatiet
elintarvikkeiden lisä­aineet
veden fluoraus


Isot hyödyt, kohtuuriskit
autoliikenne
röntgen
laser
sähkövoima
kirurgia
sädehoito
kantasolututkimus
kasvinsuojeluaineet


Kohtuuhyödyt, kohtuuriskit
maakaasu
desinfiointiaineet
geneettisesti muunnellut organismit
kemiantehtaat
lannoitteet
rikkakasvihävitteet
ydinvoima
ihmisen geneettinen muuntelu
alkoholi
moottoripyörä


Pienet hyödyt, isot riskit
DDT
käsiaseet
asbestoosi



 

Sisältö jatkuu mainoksen alla