Käyttäytymistutkijat ovat kummissaan. Ensimmäisen kerran historiassa uusi tekniikka tekee tuloaan ilman kauhuskenaarioita. Asennekartoitusten valossa näyttää siltä, että


uusi tekniikka tekee tuloaan ilman kauhuskenaarioita. Asennekartoitusten
valossa näyttää siltä, että




Nanomateriaaleja käytetään jo sadoissa tuotteissa autonrenkaista elintarvikepakkauksiin, kosmetiikaan, vaatteisiin ja urheiluvälineisiin. Rahassa laskienkin voidaan puhua bisneksestä. Viime vuonna nanotuotteiden myynti nousi jo 45 miljardiin euroon, mikä vastaa Suomen valtion vuosibudjettia.

Gm-kapinan kaltaista vastarintaliikettä ei kuitenkaan ole syntynyt. Vuosituhannen alkupuolella viritelty nanofobia (ks. Nanotekniikkaa turha pelätä, Tiede 7/2004, s. 16-19) ei ilmeisesti sytyttänyt suurta yleisöä, sillä tätä nykyä se odottaa nanotekniikalta lähes yhtä suuria edistysaskelia kuin tiede- ja yritysmaailma. Kansalaistenkin visioissa nanotekniikka tuottaa tehokkaita lääkkeitä ja hoitoja, kehittää edullisia energiamuotoja, parantaa ruoan säilyvyyttä, varmistaa puhtaan veden ja päälle päätteeksi pelastaa maailman jätevuorilta ja ympäristösaasteilta.

- Suhtautumista leimaa todella vahva teknologiaoptimismi, tiivistää Arizonan osavaltionyliopiston politiikan tutkimuksen dosentti Elizabeth Corley, jolla on menossa monivuotinen nanoasenteita ja innovaatioiden arvottamista luotaava tutkimusprojekti. Helmikuussa Bostonissa järjestetyllä Yhdysvaltain tiedeviikolla hän oli esittelemässä ensimmäisiä, viime vuoden lopussa valmistuneita tuloksiaan.


Nyt arveluttaa tutkijaa

Jos kansalaisten odotukset ovat poikkeuksellisen toiveikkaat, poikkeuksellinen on myös heidän suhtautumisensa nanotekniikan mahdollisiin riskeihin.

-  Aikaisemmissa tekniikoissa kansalaiset ovat nähneet riskejä selvästi enemmän kuin tutkijat. Nanotekniikka näyttää kääntävän kokonaan uuden lehden tässä perinteessä. Tällä kertaa tutkijat tuntevat kansalaisia enemmän huolta vanhoista ykköshuolenaiheista, pitkän aikavälin terveys- ja ympäristöhaitoista, Corley sanoo.

Hän tarjoaa myös yhden todennäköisen selityksen uuteen tilanteeseen. - Asiantuntija- ja viranomaispiireissä on käynnissä keskustelu mahdollisista riskeistä ja niiden järjestelmällisen tutkimisen tärkeydestä. Medialta tämä on livahtanut ohi, eikä se niin ollen ole tavoittanut suurta yleisöäkään.




Mistä riskeistä tutkijat puhuvat?


- Nanomateriaalit valmistetaan mahdollisimman myrkyttömistä aineista, kuten titaanidioksidista ja hiilestä, mutta joissakin solu- ja eläinkokeissa niiden on huomattu aiheuttavan niin sanottua oksidatiivista stressiä. Tämä solujen normaalia toimintaa häiritsevä tila on kytketty muun muassa syöpien syntyyn.
- Nanohiukkaset saattavat olemattoman pieninä päästä luontoon ja uhata sen eliöitä. Kokeissa hopeahitusten on havaittu kerääntyvän joihinkin selkärangattomiin.


Faktoilla huhujen edelle

Corley ei missään tapauksessa halua soittaa hätäkelloja. Siihen ei ole aihetta. - Sanon vain, että tutkijoiden ja kansalaisten riskikäsityksissä on kuilu. Tämä voi olla ensimmäinen kerta historiassa, kun tutkijat joutuvat selittämään suurelle yleisölle, mikä heitä arveluttaa ja miksi muidenkin kannattaisi miettiä paitsi hyötyjä myös haittoja.

Corley kehottaa akateemista maailmaa lyömään kaikki tiedossa olevat plussat ja miinukset rehellisesti pöytään, ennen kuin syntyy vääriä huhuja ja kohuja - vallankin, kun tutkijoilla on ainutlaatuinen tilaisuus saada viestinsä perille. - Ainoa taho, jonka asiantuntemukseen ihmiset todella luottavat, ovat yliopistotutkijat, mikä myös on aivan poikkeuksellista. Monet muut tekniikat, esimerkiksi ydinvoima ja geneettinen muuntelu, kamppailevat uskottavuusongelmien kanssa.


Psykorealismia, please

Tutkijoiden kannattanee ottaa neuvosta vaarin, sillä nanotekniikan myötätuuli ei välttämättä jatku loppumattomiin. Yalen yliopiston professori Dan Kahan muistuttaa, että positiivista virettä saattaa pitää yllä ihmisten tietämättömyys. - Vasta pieni osa kansalaisista on jotakuinkin perillä, mitä nanotekniikka lopulta on. Voi olla, että ymmärryksen lisääntyessä lisääntyvät myös huoli ja vastustus.

Kulttuurisiin havaintomekanismeihin ja riskien arviointiin erikoistunut Kahan on monissa tutkimuksissaan osoittanut, etteivät ihmiset hyväksy tai hylkää asioita pelkkien faktojen perusteella. Arvot ja emootiot ovat aina vahvasti mukana valinnoissa. Hän tietää myös, että asenteilla on taipumus napaistua erilaisten aaterakennelmien takia.

- Individualistit kannattavat vapaata yhteiskuntaa ja suhtautuvat myönteisesti teknis-taloudellisiin aktiviteetteihin. Yhteisölliset näkevät tekniikan ja talouselämän maailman ongelmien lähteenä ja ovat luonnostaan varpaillaan uutuuksiin tutustuessaan.

Kahanilla on oma neuvonsa nanoapostoleille: - Pitää olla psykorealisti ja argumentoida moniarvoisesti. Muuten syntyy vastaleirejä ja nanotekniikka päätyy joukon jatkoksi konfliktien pitkään listaan.


Nano kuin nukutus


Nykyelämään mahtuu monta teknistä innovaatiota. Oheinen lista kertoo, miten yhdysvaltalaiset arvottivat eri keksintöjä, kun Lontoon University Collegen innovaatioprofessori Steven Currall pyysi suhteuttamaan niiden hyötyjä ja riskejä.


Isot hyödyt, pienet riskit
aurinkoenergia
tietokone
rokotteet
vesivoima
mikroaaltouuni
kodinkoneet
lentoliikenne
antibiootit
biotekniikka
anestesia
nanotekniikka
polkupyörä
rautatiet
elintarvikkeiden lisä­aineet
veden fluoraus


Isot hyödyt, kohtuuriskit
autoliikenne
röntgen
laser
sähkövoima
kirurgia
sädehoito
kantasolututkimus
kasvinsuojeluaineet


Kohtuuhyödyt, kohtuuriskit
maakaasu
desinfiointiaineet
geneettisesti muunnellut organismit
kemiantehtaat
lannoitteet
rikkakasvihävitteet
ydinvoima
ihmisen geneettinen muuntelu
alkoholi
moottoripyörä


Pienet hyödyt, isot riskit
DDT
käsiaseet
asbestoosi



 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.