Käyttäytymistutkijat ovat kummissaan. Ensimmäisen kerran historiassa uusi tekniikka tekee tuloaan ilman kauhuskenaarioita. Asennekartoitusten valossa näyttää siltä, että


uusi tekniikka tekee tuloaan ilman kauhuskenaarioita. Asennekartoitusten
valossa näyttää siltä, että




Nanomateriaaleja käytetään jo sadoissa tuotteissa autonrenkaista elintarvikepakkauksiin, kosmetiikaan, vaatteisiin ja urheiluvälineisiin. Rahassa laskienkin voidaan puhua bisneksestä. Viime vuonna nanotuotteiden myynti nousi jo 45 miljardiin euroon, mikä vastaa Suomen valtion vuosibudjettia.

Gm-kapinan kaltaista vastarintaliikettä ei kuitenkaan ole syntynyt. Vuosituhannen alkupuolella viritelty nanofobia (ks. Nanotekniikkaa turha pelätä, Tiede 7/2004, s. 16-19) ei ilmeisesti sytyttänyt suurta yleisöä, sillä tätä nykyä se odottaa nanotekniikalta lähes yhtä suuria edistysaskelia kuin tiede- ja yritysmaailma. Kansalaistenkin visioissa nanotekniikka tuottaa tehokkaita lääkkeitä ja hoitoja, kehittää edullisia energiamuotoja, parantaa ruoan säilyvyyttä, varmistaa puhtaan veden ja päälle päätteeksi pelastaa maailman jätevuorilta ja ympäristösaasteilta.

- Suhtautumista leimaa todella vahva teknologiaoptimismi, tiivistää Arizonan osavaltionyliopiston politiikan tutkimuksen dosentti Elizabeth Corley, jolla on menossa monivuotinen nanoasenteita ja innovaatioiden arvottamista luotaava tutkimusprojekti. Helmikuussa Bostonissa järjestetyllä Yhdysvaltain tiedeviikolla hän oli esittelemässä ensimmäisiä, viime vuoden lopussa valmistuneita tuloksiaan.


Nyt arveluttaa tutkijaa

Jos kansalaisten odotukset ovat poikkeuksellisen toiveikkaat, poikkeuksellinen on myös heidän suhtautumisensa nanotekniikan mahdollisiin riskeihin.

-  Aikaisemmissa tekniikoissa kansalaiset ovat nähneet riskejä selvästi enemmän kuin tutkijat. Nanotekniikka näyttää kääntävän kokonaan uuden lehden tässä perinteessä. Tällä kertaa tutkijat tuntevat kansalaisia enemmän huolta vanhoista ykköshuolenaiheista, pitkän aikavälin terveys- ja ympäristöhaitoista, Corley sanoo.

Hän tarjoaa myös yhden todennäköisen selityksen uuteen tilanteeseen. - Asiantuntija- ja viranomaispiireissä on käynnissä keskustelu mahdollisista riskeistä ja niiden järjestelmällisen tutkimisen tärkeydestä. Medialta tämä on livahtanut ohi, eikä se niin ollen ole tavoittanut suurta yleisöäkään.




Mistä riskeistä tutkijat puhuvat?


- Nanomateriaalit valmistetaan mahdollisimman myrkyttömistä aineista, kuten titaanidioksidista ja hiilestä, mutta joissakin solu- ja eläinkokeissa niiden on huomattu aiheuttavan niin sanottua oksidatiivista stressiä. Tämä solujen normaalia toimintaa häiritsevä tila on kytketty muun muassa syöpien syntyyn.
- Nanohiukkaset saattavat olemattoman pieninä päästä luontoon ja uhata sen eliöitä. Kokeissa hopeahitusten on havaittu kerääntyvän joihinkin selkärangattomiin.


Faktoilla huhujen edelle

Corley ei missään tapauksessa halua soittaa hätäkelloja. Siihen ei ole aihetta. - Sanon vain, että tutkijoiden ja kansalaisten riskikäsityksissä on kuilu. Tämä voi olla ensimmäinen kerta historiassa, kun tutkijat joutuvat selittämään suurelle yleisölle, mikä heitä arveluttaa ja miksi muidenkin kannattaisi miettiä paitsi hyötyjä myös haittoja.

Corley kehottaa akateemista maailmaa lyömään kaikki tiedossa olevat plussat ja miinukset rehellisesti pöytään, ennen kuin syntyy vääriä huhuja ja kohuja - vallankin, kun tutkijoilla on ainutlaatuinen tilaisuus saada viestinsä perille. - Ainoa taho, jonka asiantuntemukseen ihmiset todella luottavat, ovat yliopistotutkijat, mikä myös on aivan poikkeuksellista. Monet muut tekniikat, esimerkiksi ydinvoima ja geneettinen muuntelu, kamppailevat uskottavuusongelmien kanssa.


Psykorealismia, please

Tutkijoiden kannattanee ottaa neuvosta vaarin, sillä nanotekniikan myötätuuli ei välttämättä jatku loppumattomiin. Yalen yliopiston professori Dan Kahan muistuttaa, että positiivista virettä saattaa pitää yllä ihmisten tietämättömyys. - Vasta pieni osa kansalaisista on jotakuinkin perillä, mitä nanotekniikka lopulta on. Voi olla, että ymmärryksen lisääntyessä lisääntyvät myös huoli ja vastustus.

Kulttuurisiin havaintomekanismeihin ja riskien arviointiin erikoistunut Kahan on monissa tutkimuksissaan osoittanut, etteivät ihmiset hyväksy tai hylkää asioita pelkkien faktojen perusteella. Arvot ja emootiot ovat aina vahvasti mukana valinnoissa. Hän tietää myös, että asenteilla on taipumus napaistua erilaisten aaterakennelmien takia.

- Individualistit kannattavat vapaata yhteiskuntaa ja suhtautuvat myönteisesti teknis-taloudellisiin aktiviteetteihin. Yhteisölliset näkevät tekniikan ja talouselämän maailman ongelmien lähteenä ja ovat luonnostaan varpaillaan uutuuksiin tutustuessaan.

Kahanilla on oma neuvonsa nanoapostoleille: - Pitää olla psykorealisti ja argumentoida moniarvoisesti. Muuten syntyy vastaleirejä ja nanotekniikka päätyy joukon jatkoksi konfliktien pitkään listaan.


Nano kuin nukutus


Nykyelämään mahtuu monta teknistä innovaatiota. Oheinen lista kertoo, miten yhdysvaltalaiset arvottivat eri keksintöjä, kun Lontoon University Collegen innovaatioprofessori Steven Currall pyysi suhteuttamaan niiden hyötyjä ja riskejä.


Isot hyödyt, pienet riskit
aurinkoenergia
tietokone
rokotteet
vesivoima
mikroaaltouuni
kodinkoneet
lentoliikenne
antibiootit
biotekniikka
anestesia
nanotekniikka
polkupyörä
rautatiet
elintarvikkeiden lisä­aineet
veden fluoraus


Isot hyödyt, kohtuuriskit
autoliikenne
röntgen
laser
sähkövoima
kirurgia
sädehoito
kantasolututkimus
kasvinsuojeluaineet


Kohtuuhyödyt, kohtuuriskit
maakaasu
desinfiointiaineet
geneettisesti muunnellut organismit
kemiantehtaat
lannoitteet
rikkakasvihävitteet
ydinvoima
ihmisen geneettinen muuntelu
alkoholi
moottoripyörä


Pienet hyödyt, isot riskit
DDT
käsiaseet
asbestoosi



 

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5250
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti