Sikainfluenssapiikin lisäksi sairastumiseen tarvittiin riskiperimä ja muita laukaisevia tekijöitä.

Teksti: Jukka Ruukki

Sikainfluenssapiikin lisäksi sairastumiseen tarvittiin riskiperimä ja muita laukaisevia tekijöitä.

Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2011.Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kertoi helmikuussa, että sikainfluenssarokotus moninkertaisti suomalaislasten riskin sairastua keskushermostoperäiseen nukahtelutautiin, narkolepsiaan. Pandemrix-piikin sai yhteensä nelisen miljoonaa lasta, mutta narkolepsiatapauksia ilmaantui hämmentävän paljon vain Suomessa, Ruotsissa ja Islannissa.Sikainfluenssarokotteen ja narkolepsian yhteys on selvä, mutta siihen varmuus loppuu. Vielä ei tiedetä, miten rokote myötävaikutti taudin puhkeamiseen.Selitystä haarukoidaan kolmesta suunnasta: itse rokotteesta, sairastuneiden perimästä ja ympäristötekijöistä, kuten infektioista. Salapoliisityötä vaikeuttaa se, että narkolepsian perimmäinen syy on lääketieteelle yhä arvoitus.Nykykäsityksen mukaan tauti kehittyy elimistön puolustussolujen hyökätessä omien hermosolujen kimppuun. Narkolepsia puhkeaa, kun hypokretiini-välittäjäainetta tuottavat solut tuhoutuvat hypotalamuksesta. Hypokretiini osallistuu univalverytmin säätelyyn. Samankaltainen autoimmuunireaktio on myös nuoruusiän diabeteksen ja ms-taudin taustalla.

Riskiperimä kaikillaYli 95 prosenttia narkolepsiapotilaista kantaa HLA DQB1*0602 -riskigeeniä. Se on löydetty kaikilta sikainfluenssarokotuksen jälkeen sairastuneilta suomalaisilta.HLA-geenit säätelevät valkosoluja ja vaikuttavat siihen, mitä rakenteita vastaan ne hyökkäävät, kun puolustusjärjestelmä reagoi ulkoisiin uhkiin, kuten taudinaiheuttajiin.Vajaalla kolmanneksella suomalaisista on kyseinen riskigeeni, eteläisemmässä Euroopassa sen esiintyvyys on kymmenen prosentin luokkaa.Yksi oletus on, että riskiperimä yhdessä rokotteen kanssa olisi aiheuttanut poikkeuksellisen voimakkaan immuunivasteen narkolepsiapotilailla. Tutkijat testaavat parhaillaan soluviljelmissä, kuinka sairastuneiden ja terveiden lasten ja aikuisten veren valkosolut reagoivat rokotteeseen ja sen osiin. Jäljillä ollaan, jos eroja paljastuu. Tuloksia on luvassa vuoden loppuun mennessä.Pandemrix-rokotteen osista tutkijoita kiinnostaa eniten tehosteaine skvaleeni. Sitä käytettiin pandemiarokotteessa voimistamaan immuunivastetta. Skvaleenia on tutkittu lähinnä aikuisilla, mutta kokemuksia lasten rokotuksista on vähän.Pandemrixin sisältämä H1N1-viruksen proteiini tuskin on yksin syypää narkolepsiaan, koska se oli mukana myös viime syksyn kausirokotteessa eikä uusia narkolepsiatapauksia ole ilmaantunut.Voisiko sairastetusta sikainfluenssasta seurata narkolepsia? Tätäkin on pengottu, koska harvinaisia keskushermostotauteja ilmaantui espanjantaudin jälkimainingeissa vuosina 1918–1919. Pelkän sikainfluenssan syyllisyydestä ei ole kuitenkaan saatu pitävää näyttöä.

Enteroviruksia epäilläänInfluenssaviruksilla ja muilla taudinaiheuttajilla voi kuitenkin olla tärkeä rooli tuhoisan autoimmuunireaktion laukaisijana ja vauhdittajana. Useat taudinaiheuttajat pystyvät läpäisemään keskushermostoa suojaavan veri-aivoesteen ja järisyttämään puolustusjärjestelmän tasapainoa. Seurauksena voi olla uinuva autoimmuunireaktio, jossa valkosolut alkavat pikku hiljaa kahinoida omia kudoksia vastaan. Vaurioituneiden hermosolujen rakenteet paljastuvat, ja niistä vapautuu merkkiaineita, jotka houkuttelevat paikalle lisää valkosoluja. Solutuhoon johtava kierre on valmis. Esimerkiksi enterovirukset kykenevät hakeutumaan hermosoluihin ja pitämään yllä hiljaista tulehdusta. Sama onnistuu herpes- ja influessaviruksilta, jotka enteroiden tavoin leviävät Suomessa joka vuosi. Syksyllä 2009 ennen pandemiarokotuksia meillä riehui sitkeä enterovirusepidemia.Enteroviruksia epäillään syyllisiksi moniin autoimmuunisairauksiin. Nuoruusiän diabeetikoilla immuunijärjestelmän hyökkäys haiman soluja kohtaan käynnistyy usein loppuvuodesta – juuri silloin, kun enterovirukset liikkuvat eniten.

Rokote oli viimeinen niittiTutkijat uskovat, että narkolepsiassa unta ja valvetta säätävien solujen kato hypotalamuksesta alkaa jo vuosia ennen kuin nukahtelutauti oireilee. Ensimmäisen iskun antajaa ei tunneta, mutta sairastumisen selittää todennäköisesti riskiperimän ja usean laukaisevan tekijän ketju. Se on voinut olla kaikilla viime vuonna sairastuneilla omanlaisensa.Alkuärsykkeeksi on tarvittu jokin infektio. Myöhemmin prosessia ovat ehkä kiihdyttäneet muutkin ympäristötekijät, kuten ruokavaliomuutokset ja kemikaalialtistukset. Raskasmetallit ja liuotinaineet on yhdistetty narkolepsiaan.Elimistöllä on omat keinonsa pitää uinuva autoimmuunireaktio ja solutuho aisoissa. Hermosoluja menetetetään, mutta ei niin paljon, että narkolepsia puhkeaisi. Puolustus kuitenkin pettää, jos ärsykkeitä kertyy liikaa tai jokin niistä on liian ärhäkkä. Rokotus saattoi olla lopullinen niitti, jonka voimasta säätelymekanismi murtui ja hermosolut tuhoutuivat lopullisesti. Voi olla, että ilman rokotetta moni lapsista ei olisi saanut narkolepsiaa. Voi myös olla, että he olisivat sairastuneet siitä huolimatta, mutta myöhemmällä iällä.

Lähteet: tutkimusprofessori Outi Vaarala Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta ja Kansallisen narkolepsiatyöryhmän väliraportti 31.1.2011