Kaikki tunnistavat hehkuvin värein maalatun rintakuvan, jonka perusteella Egyptin muinaista kuningatarta Neferetitiä sanotaan kaikkien aikojen kauneimmaksi naiseksi. Ihminen kasvojen takana on yhä mysteeri. Se kuitenkin tiedetään, että Neferetiti oli poikkeuksellisen vaikutusvaltainen faraon puoliso - kenties jopa farao.

Myyttien takana -sarja:

Teksti: Päivi Parhi-Riikola

Kaikki tunnistavat hehkuvin värein maalatun rintakuvan, jonka perusteella Egyptin muinaista kuningatarta Neferetitiä sanotaan kaikkien aikojen kauneimmaksi naiseksi. Ihminen kasvojen takana on yhä mysteeri.Se kuitenkin tiedetään, että Neferetiti oli poikkeuksellisen vaikutusvaltainen faraon puoliso - kenties jopa farao.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2006

Kuningatar Neferetiti nousi jälkimaailman tietoisuuteen vuonna 1912, kun saksalaiset arkeologit löysivät Keski-Egyptistä Tell el-Amarnan kylän läheisyydestä kuninkaallisen kuvanveistäjän Thutmosen työpajan ja sieltä monia taideteoksia, jotka esittivät 18. dynastian faraota Akhenatenia ja hänen puolisoaan Neferetitiä. Maailmankuulu Neferetitistä tuli 12 vuotta myöhemmin, kun taideteoksista vaikuttavin, hehkuvin värein maalattu rintakuva, asetettiin näytteille Berliinin egyptiläiseen museoon.Neferetitistä on säilynyt enemmän veistoksia ja reliefejä kuin yhdestäkään muusta muinaisen Egyptin kuningattaresta, mutta silti hänestä tiedetään hyvin vähän. Tuskastuneet egyptologit voivat nimetä suurimmaksi syntipukiksi Akhenatenin, joka muutti uskonnollista elämää niin kovaotteisesti, että seuraava dynastia julisti hänet kerettiläiskuninkaaksi ja järjestelmällisesti tuhosi hänen muistonsa.- Egyptologia on usein salapoliisin työtä, mutta Akhenatenin hallintoaika ja etenkin sen loppupuoli on tutkijalle suoranainen painajainen! Määrällisesti aineistoa on paljon, mutta se on pieninä palasina, eikä kukaan tiedä, miltä valmiin palapelin tulisi näyttää, sanoo Helsingin yliopiston egyptologian dosentti Jaana Toivari-Viitala.

Saattoi olla faraon serkkuNeferetitin patsaan vaalea, kuulas iho ja sirot piirteet saivat varhaiset egyptologit arvelemaan, että kuningatar oli ulkomaalaista syntyperää. Myös hänen nimensä, joka merkitsee ’kaunis ihminen on saapunut’, riitti joillekin tutkijoille perusteeksi vierasmaalaisuudesta.Nykyisin egyptologit ovat yhtä mieltä siitä, että Neferetiti kuului ylhäiseen egyptiläiseen sukuun. Tähän viittaa itse asiassa jo hänen nimensä etuosa Nefer-, joka esiintyy useissa yläluokkaisten egyptiläisnaisten nimissä.Pitävin todiste on kuitenkin se, että Neferetitin imettäjäksi mainitaan korkea-arvoinen egyptiläisnainen Teje. Tämän aviomies oli puolestaan arvostettu hovivirkamies Eje, jonka uskotaan olleen Neferetitin biologinen isä. Ehkä Neferetitin äiti kuoli synnytykseen - niin kuin lukemattomat vanhan maailman naiset.Neferetitillä saattoi olla jopa veriside Akhenateniin, sillä todennäköisesti Eje oli Akhenatenin äidin, kuningatar Tejen veli. Näin Akhena-ten ja Neferetiti olisivat jatkaneet egyptiläisten kuninkaallisten perinnettä ottaa puoliso omasta suvusta.

Saavutti paljon valtaaOlivat Akhenaten ja Neferetiti serkuksia tai eivät, selvää on, että farao arvosti puolisoaan erittäin paljon ja antoi hänelle myös paljon valtaa.Neferetiti esiintyy taideteoksissa ennennäkemättömän monissa uskonnollis-poliittisissa rooleissa. Kaunis kuningatar nähdään muun muas-sa uhraamassa jumalalle ja tappamassa vihollista eli vertauskuvallisesti kukistamassa kaaoksen voimia. Konkreettisiin taisteluihin kuningatar sen paremmin kuin kuningaskaan tuskin osallistuivat.- Neferetiti on ensimmäinen egyptiläinen kuningatar, joka kuvataan suorittamassa rituaaleja faraon rinnalla. Perinnäisesti kuningattaresta näkyvät kuvissa vain jalat, Toivari-Viitala vahvistaa.Neferetitin asemaa arvioitaessa on kuitenkin muistettava, että nainen oli muinaisessa Egyptissä varsin tasa-arvoinen miehen kanssa. Naisella oli oikeus hallita omaisuuttaan, oikeus tehdä työtä kodin ulkopuolella ja jopa oikeus ottaa avioero ja viedä mukanaan myötäjäisensä ja kolmannes yhteisestä omaisuudesta.

Egyptissä kokeiltiin monoteismiaAkhenaten ja Neferetiti hallitsivat Egyptiä maan suuruuden päivinä Uuden valtakunnan keskivaiheilla noin vuosina 1352-1336 ennen ajanlaskumme alkua. Heidän hallituskauttaan kutsutaan yleensä Amarna-kaudeksi, koska he siirsivät pääkaupungin Niilin keskijuoksulta Thebestä noin 500 kilometriä pohjoiseen nykyiseen Tell el-Amarnaan.Akhenaten päätyi uuden hallintokeskuksen perustamiseen korotettuaan auringonkehränä näyttäytyvän Atenin ainoaksi oikeaksi jumalaksi. Farao katsoi, ettei kaiken luojaa voinut lähestyä vanhoille jumalille omistetuissa kulttipaikoissa, ja rakennutti Atenin kunniaksi Akhetatenin, ’Atenin horisontin’.Varhaiset egyptologit ylistivät Akhenatenia monoteismin isäksi, mutta uudempi tutkimus on osoittanut, ettei monoteismi juurtunut maahan täydellisesti. - Tavalliset ihmiset eivät luopuneet vanhoista jumalistaan edes Akhetatenissa. Kodeissa palvottiin synnytystä, perhettä ja lapsia suojelevia jumalia, sanoo Helsingin yliopiston egyptologian dosentti Jaana Toivari-Viitala.

Memfis  Muinaisen Egyptin ensimmäinen pääkaupunki. Kun heimosodat päättyivät ja valtakunta 2660-luvulla ennen ajanlaskun alkua syntyi, Ala-Egyptin hallintokeskus korotettiin koko maan pääkaupungiksi.

Thebe  Egyptin varmaan tunnetuin pääkaupunki. Hallinto keskittyi Theben ympäristöön Keskimmäisen valtakunnan alussa 2040-luvulla ja pysyi siellä joitakin välikausia lukuun ottamatta 1270-luvulle, jolloin Ramesses II siirsi palatsit ja virastot Niilin suistoon Piramessuun.Thebestä tuli myös maan uskonnollinen keskus, jossa omistauduttiin pääjumalaksi kohotetun Amenin, myöhemmin Amen-Ran palvontaan. Täällä sijaitsivat kuuluisat Karnakin ja Luksorin temppelit ja kuninkaalliset nekropolit, Kuninkaidenlaakso ja Kuningattarienlaakso.

Akhetaten  Akhenatenin ja Neferetitin rakennuttama, auringonjumalalle Atenille omistettu pääkaupunki. Valmistuttuaan se oli palatsien, temppelien ja hallinto-rakennusten täyttämä komea metropoli, jonka asukasmääräksi arvioidaan 20 000-50 000. Hallitsijaparin kuoltua vanhaa uskontoa kannattanut papisto tuhosi kaupungin, ja asukkaat siirtyivät Thebeen ja Memfikseen.

Vallan korkeimmat portaat pysyivät kuitenkin miesten hallussa, ja faraoksi nainen saattoi päästä vain leskeksi jäätyään, jos maa oli vailla miespuolista seuraajaa tai tämä oli vasta kapaloissa. Vuonna 1490 ennen ajanlaskun alkua näin tapahtui, kun kuningas ThutmosisII kuoli ja hänen vaimonsa kuningatar Hatšepesut nousi Thutmosis III:n sijaishallitsijaksi.Toivari-Viitala arvelee, että Neferetitin vahvaa asemaa pohjusti toinen vaikutusvaltainen leskikuningatar, anoppi Teje. - Teje oli virkamiehen tytär, ei kuninkaallista sukua, mutta hän saavutti tärkeän aseman hallitsijakumppanina. Epäilemättä hän näki, että Neferetitin oli hyvä jatkaa järjestelmää.

Nousi jumalattaren asemaanAkhenatenin ja Neferetitin tullessa valtaan Egypti oli siirtynyt hyökkäyssotien tieltä diplomatiaan. Jo Akhenatenin isoisä Thutmosis IV ymmärsi, ettei Mesopotamiaan asti ulottuvaa valtakuntaa voinut enää laajentaa. Hän keskitti voimavarat liittolaissuhteiden ja kuninkaanvallan lujittamiseen. Hän muun muassa vahvisti aurinkokulttia, jossa vain farao saattoi toimia auringonjumalan Atenin ja kansalaisten yhdyssiteenä. Näin hän kasvatti faraon uskonnollista valtaa, jota hänen edeltäjänsä olivat menettäneet alkujumalana palvotun Amen-Ran vaikutusvaltaiselle papistolle.Akhenatenin isä Amenofis III jatkoi samalla tiellä, ja lopulta Akhenaten nosti Atenin ainoak-si oikeaksi jumalaksi niin kovin ottein, että el-Amarnaa tutkiva Etonin yliopiston egyptologi Nicholas Reeves kutsuu hänen toimiaan uskonnolliseksi terroriksi.Viidentenä hallintovuotenaan Akhenaten perusti uuden hallintokaupungin Akhetatenin, ’Atenin horisontin’, ja vaihtoi virkaan-astumisnimensä Amenofis IV:n Akhenateniksi, ’Atenille hyödylliseksi’. Samalla hän kielsi muiden perinnäisten jumalien paitsi auringonjumalan Ran palvonnan ja aloitti niiden nimien ja kuvien hävittämisen.Tätäkin uhkarohkeampi uskontopoliittinen veto oli kohottaa hallitsijat jumaliksi, jotka muodostivat kolminaisuuden Atenin kanssa. Tässä liitossa Akhenaten edusti luojajumalan poikaa Šuta ja Neferetiti tämän kaksoissisarta Tefenetiä. Vanhastaan jumalana oli nähty vain farao, mutta nyt myös kuningatar sai inhimillisen luonnon lisäksi jumalallisen luonnon.

Rakasti miestään ja lapsiaanHallitsijaparin uudenlaiset ajatukset kuvastuvat myös aikakauden taiteessa. Eliitti koristeli hautansa maalauksilla, joissa kuvattiin yltäkylläistä vapaa-aikaa, kuten viininmaistajaisia jokiristeilyllä ja metsästysretkiä maaseudulla. Tällaisia huolettomia ja romanttisia maalauksia tehtiin myös Neferetitistä ja Akhenatenista.- Se on hämmästyttävää. Koskaan aikaisemmin jumalkuninkaita ei ollut kuvattu suutelemassa tai leikkimässä lasten kanssa, Toivari-Viitala sanoo.Avio-onnesta kertovat myös pariskunnan kuusi tunnettua tytärtä, joita vanhemmat taiteesta päätellen rakastivat ja arvostivat syvästi. Tyttäret esiintyvät jopa vanhempiensa rinnalla vastaanottamassa kunnianarvoisia vieraita. Eräässä el-Amarnan reliefissä vanhimmat prinsessat Meritaten ja Meketaten auttavat vanhem-piaan ojentamaan lahjoja Ejelle ja Tejelle. Ankhesenpaaten, nuorin kolmesta sisaruksesta, on vielä vauvaikäinen ja kiehnää äitinsä sylissä.

Sai salaperäisen kilpailijanNeferetitin elämänkulkua selvitettäessä egyptologin painajainen alkaa, kun lähteisiin Akhenatenin viidennen hallintovuoden tienoilla ilmestyy "toinen nainen", Kija. Hänet nähdään suorittamassa samoja uskonnollisia toimituksia kuin Neferetiti, ja kirjoituksissa häntä nimitetään "Ylä- ja Ala-Egyptin kuninkaan suuresti rakastamaksi vaimoksi", kun taas Neferetitiä kutsutaan "mahtavaksi kuninkaalliseksi vaimoksi, kuninkaan rakastetuksi, Ylä- ja Ala-Egyptin valtiattareksi, Neferneferuaten-Neferetitiksi".- Faraolla oli aina yksi suuri puoliso, pääkuningatar, jonka lisäksi hänellä oli lukuisia muita vaimoja, monet heistä sotasaaliina ja lahjoina saatuja vierasmaalaisia naisia, Toivari-Viitala valaisee.Todennäköisesti Kija oli tällainen sivuvaimo, joka vuosien mittaan nousi Neferetitin vakavaksi haastajaksi.- Neferetiti oli kokenut jo kuusi synnytystä ja saanut ainoastaan tyttäriä. Samalla kyse saattoi olla inhimillisestä heikkoudesta: mies vaihtoi vaimonsa nuorempaan, Toivari-Viitala pohtii Akhenatenin motiiveja.Kijan uskotaan saaneen Akhenatenin kanssa yhden tyttären ja ainakin yhden pojan. Useimmat egyptologit päättelevät, että tuo poika oli tuleva farao Tutankhamen, sillä Akhenatenin 12. hallintovuodelta säilynyt piirtokirjoitus mainitsee "kuninkaan ruumiillisen pojan, hänen rakastettunsa Tutankhatenin".Kija katoaa lähteistä Akhenatenin 12. hallintovuotena. Jotkut egyptologit uskovat hänen kuolleen synnytyksessä, toiset palanneen kotimaahansa. Yhtä mahdollista on, että Neferetiti raivasi kilpailijan tieltään, kenties murhautti hänet. Tähän suuntaan viittaa se, että Kijan nimi on järjestelmällisesti raaputettu pois taideteoksista.

Neferetitiksi tarjolla kaksi muumiotaCambridgen yliopiston egyptologi Susan James kohahdutti maailmaa vuonna 2001 ilmoittamalla, että hänen tutkimusryhmänsä oli tunnistanut Neferetitin. Tämä oli Kuninkaidenlaaksosta 1898 löytynyt muumio numero 61070.- Vainajan piirteet, kuten poikkeuksellisen pitkä kaula, kapea kallo ja erittäin vahva ylähuulivako, sopivat paljon paremmin Neferetitiin kuin Akhenatenin äitiin kuningatar Tejeen, jona vainajaa on pidetty 1970-luvun lopulta asti, James perusteli käsitystään  tiedotusvälineissä. - Myös kuolinikä, noin 29 vuotta, käy yksiin Neferetitin oletetun kuoliniän kanssa. Tejeksi vainaja on liian nuori. Tejen uskotaan eläneen yli 40-vuotiaaksi.Vielä suurempi kohu syntyi kaksi vuotta myöhemmin, kun Yorkin yliopiston egyptologi Joann Fletcher kertoi löytäneensä uuden, entistäkin varteenotettavamman Neferetiti-ehdokkaan. Hänen kandidaattinsa oli peräisin samasta hautalöydöstä kuin Jamesin tarjokas ja kantoi siksi numeroa 61072.- Naisella on joutsenkaula ja vasemmassa korvalehdessään kaksi reikää koruja varten aivan kuten Neferetitillä. Lisäksi hän on kalju. Neferetiti ei olisi voinut käyttää erittäin istuvaa päähinettään, ellei hän olisi ajellut hiuksiaan, Fletcher kuulutti.Suuri yleisö ihasteli Fletcherin kuningattaresta teettämää tietokonerekon-struktiota, mutta egyptologipiirit, etunenässä Egyptin museoviraston johtaja Zahi Hawass, kiirehtivät kyseenalaistamaan tulkinnan. Hawassin mukaan vainaja oli ollut kuollessaan vain 16-vuotias, aivan liian nuori Neferetitiksi. Kyytiä saivat myös todisteina käytetyt fyysiset tuntomerkit. - Ne sopivat ainakin viiteen tai kuuteen muuhunkin 18. dynastian muumioon.Onko kumpikaan muumioista Neferetiti? Useimmat egyptologit ovat sitä mieltä, että vainajien henkilöllisyys saattaisi selvitä dna-tutkimuksilla. Niitä ei kuitenkaan ole luvassa, sillä Egyptin museovirasto pitää dna-testejä yhä liian- epätarkkoina eikä siksi salli niitä.

Pääsi hallitsijakumppaniksiMikä oli Neferetitin asema Akhenatenin 12. hallintovuotena? Tämä kysymys kuvaa egyptologien painajaista pahimmillaan, sillä myös Neferetitin nimi häviää lähteistä.Yksinkertaisin selitys asialle olisi kuolema. Hautajaisista ei kuitenkaan ole maalauksia eikä kirjoituksia. Monet egyptologit uskovatkin, että Neferetiti nousi hallitsijaksi Akhenatenin rinnalle. Piirtokirjoituksiin näet ilmaantuu hallitsijakumppani Neferneferuaten-Ankhetkheperure.Nicholas Reeves uskoo, että Thutmosen työpajasta löydetty keskeneräinen kivitaulu vahvistaa teorian. Taulu esittää Akhenatenia ja Neferetitiä Atenin säteiden alla, ja sen ylälaidassa on yllättävästi neljä kartussia eli faraon nimen kehystä. Niistä neljäs näyttää ahdetun mukaan jälkikäteen, sillä se on eri tasossa kuin muut. Koska faraota symboloi perinnäisesti kaksi kartussia ja kuningatarta yksi, Reeves päättelee neljännen kartussin merkitsevän Neferetitin nousua hallitsijakumppaniksi.Reevesin kollega, Hollannin Groningenin yliopiston tutkija Jacobus van Dijk uskoo, että Akhenaten päätyi erikoiseen hallintojärjestelyyn vahvistaakseen horjuvaa valtaansa. Faraon asema oli murenemassa, sillä alamaiset vastustivat radikaaleja uskonnollisia muutoksia entistä voimallisemmin. Thebesta löytyneen seinäkirjoituksen mukaan  Neferneferuaten-Ankhetkheperure lievensikin uskontopolitiikkaa kolmannen hallintovuotensa aikana.

Istui lopulta faraona?Entistä epäselvemmäksi tilanne käy Akhenatenin viimeisen, 17. hallintovuoden aikana. Silloin lähteisiin ilmaantuu salaperäinen farao Semenekhkare. Hänen hallitsijaepiteettinsä Ankhkheperure on saanut monet egyptologit uskomaan, että kyseessä on Neferetiti, joka Akhenatenin kuoltua nousi faraoksi, koska seuraaja Tutankhamen oli liian nuori hallitsijaksi. Van Dijk muistuttaa, että kuningatar Hatšepesut muutti hallitsijanimensä miespuoliseksi noustessaan valtaistuimelle. Mikään ei estänyt Neferetitiä tekemästä samoin ja poistamasta nimestään feminiinisen -et-osan.Nicholas Reeves laajentaa Semenekhkare-Neferetiti-teoriaa kirjeenvaihdolla, jota kävivät heettien kuningas Šuppiluliuma I ja egyptiläinen kuningatar Dahamunzu Akhenatenin 17. hallintovuotena. Dahamunzu pyysi epätoivoissaan puolisokseen ja hallitsijakumppanikseen heettien prinssiä Zananzaa, koska hänellä itsellään ei ollut poikaa. Pyyntö hämmästytti Šuppiluliumaa, sillä hän tiesi egyptiläisten pitävän liittoa maanpetoksena. Hän kuitenkin lähetti poikansa matkaan. Perille tämä ei päässyt, sillä hänet murhattiin hänen ehdittyään Syyriaan.Reevesin mukaan Dahamunzu on heettiläinen vokalisaatio Neferetitille sopivasta epiteetistä ta hemet nesu, ’kuninkaan vaimo’, joten salaperäinen aviopuolison etsijä oli Neferetiti. Reeves myös arvelee, että Šuppiluliuman ennustus toteutui: Neferetiti pääsi maanpetturina hengestään.

Katosi historian hämäräänNeferetitin - ja yhtä lailla Akhenatenin - viimeiset vuodet ovat täynnä avoimia kysymyksiä. Kuka lopulta oli Semenekhkare? Oliko hän sittenkin Akhenatenin ja Kijan poika, Tutankhamenin isoveli, kuten myös arvellaan? Milloin Neferetiti kuoli? Osuuko Egyptin museoviraston johtaja Zahi Hawass oikeaan arvellessaan, että Neferetiti kuoli vasta Tutankhamenia ja Ejeä seuranneen Horemhabin hallintokaudella? Entä onko ranskalainen egyptologi Marc Gabolde hakoteillä esittäessään, että Tutankhamenin äiti ei ollutkaan Kija vaan Neferetiti?- Ehkä löytyy uusi reliefinsirpale, joka kääntää Akhenatenin viimeisiä vuosia koskevat teoriat ylösalaisin, Toivari-Viitala naurahtaa.Uusia löytöjä todella tarvitaan, ennen kuin palapeli valmistuu, sillä Akhenatenin ja Neferetitin seuraajat tekivät parhaansa hävittääkseen hallitsijaparin muiston. Tutankhamen palautti valtakunnan pääjumalaksi Amenin, siirsi hallinnon Memfikseen ja vaihtoi nimensä -aten-päätteisestä -amen-päätteiseksi. Horemhab puolestaan hävitti tärkeimmät Atenin kulttipaikat ja Akhenatenin ja Neferetitin muistomerkit.Thutmosen työpajaan jäi veistoksia, mutta ne eivät puhu.Päivi Parhi-Riikola on historiaan erikoistunut vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.Artikkelissa esiintyvät nimet noudattavat muotoa, johon ne vakiinnutti 1997 edesmennyt suomalaisen egyptologian isä, Upsalan ja Helsingin yliopiston egyptologian professori Rostislav Holthoer.