Jos Marsista laskeutuisi Maahan uutistoimittaja, hän varmasti tekisi ensi töikseen ison jutun nälästä. Otsikko kirkuisi: JOKA KUUDES MAAN ASUKAS NÄKEE NÄLKÄÄ!
Tämä BBC:n uutistoimituksen huomio on terävä. Miksi lähes miljardin ihmisen krooninen nälkä
ei meillä ole pääuutinen? Miksei edes nälänhätä nouse otsikoihin?


töikseen ison jutun nälästä. Otsikko kirkuisi: JOKA KUUDES MAAN ASUKAS NÄKEE NÄLKÄÄ!
Tämä BBC:n uutistoimituksen huomio on terävä. Miksi lähes miljardin
ihmisen krooninen nälkä ei meillä ole pääuutinen?
Miksei edes nälänhätä nouse otsikoihin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2005

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaukaa katsottuna tori on kuin minkä tahansa kylän tori Saharan laitamilla. Auer värisee hehkuvaa ilmaa heti aamusta. Hiekka-aukiolla on röykkiöittäin jauho- ja papusäkkejä ja ruokaöljykanistereita. Värikkäisiin kaapuihin pukeutuneita naisia tungeksii niiden ympärillä.

Paikan päällä huomaa, etteivät asiat ole kohdallaan. Missä ovat huudot ja nauru? Iloinen torimeteli puuttuu tyystin, eivätkä lapset kirmaile edestakaisin. Useimmat ovat takertuneet äitinsä helmoihin. Jotkut vaappuvat pystyssä hetken, putoavat istualleen ja jatkavat vikisevää itkuaan. 

Olemme tuskan ja viimeisten toivonrippeiden torilla Nigerin Tajaessa, Länsi-Afrikan nälänhädän sydänmailla. Kansainvälinen Punainen Risti jakaa täällä ruokaa ja lääkkeitä lievittääkseen hätää, joka on tappanut tuhansia lapsia ja vienyt yli kolme miljoonaa nigeriläistä heikkoon kuntoon.

Nyt on elokuu, ja ihmisten vatsa on ollut tyhjillään alkuvuodesta asti. Viimeinen hätävara, siemenviljaksi säästetty edellisvuoden hirssi on syöty ajat sitten. Ruoka-aitoissa ei ole muuta kuin akanoita.

Hätä ei synny hetkessä

Nigerin tapahtumat ovat vuosituhannen alun pahin esimerkki siitä, miten jopa nykyisessä huippunopean tiedonvälityksen maailmassa nälkäkatastrofi pääsee syntymään huomaamatta. Nigerin hätä ilmaantui kansainväliseen tietoisuuteen "yhtäkkiä" ja "yllättäen" heinäkuun lopulla.

Yksikään nälänhätä ei kuitenkaan synny sormia napsauttamalla. Nälänhädällä on kehityskaari. Sen merkit ovat nähtävissä ja sen eteneminen on ennustettavissa. Maailman avustusjärjestöt ovat yksimielisiä siitä, että nälänhätä voidaan aina ehkäistä, jos toimitaan ajoissa.

Nigerissäkin avustusjärjestöt yrittivät. Ensin ne soittivat hälytyskelloja varoittaakseen vaarasta, sitten kriisin alkamisesta ja lopulta katastrofista.

Varoittajat olivat avustus- ja katastrofityön arvostetuimpia ja kokeneimpia toimijoita: Maailman elintarvikeohjelma WFP,  YK:n humanitaarisen avun toimisto OCHA, Kansainvälinen Punainen Risti ja MSF, Lääkärit ilman rajoja -järjestö. Vetoomukset eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta.

- Olen äärettömän turhautunut. Me kaikki olemme, puuskahtaa Hanna Schmuck, joka vastaa Kansainvälisen Punaisen Ristin hätäavun suunnittelusta ja jakelusta 24:ssä Länsi- ja Keski-Afrikan maassa.
Schmuckille selvisi jo viime vuoden elokuussa, että Nigerin tilanne on vakava. Ankara kuivuus ja sen perässä pelloille hyökänneet kulkusirkkaparvet tuhosivat laajoilla alueilla hirssi- ja durrasadot ja karjanrehut. Luontaistaloudessa eläville maanviljelijöille ja paimentolaisille tämä tiesi varmaa nälkää, ajan mittaan kuolemaakin.

- Joulukuussa oli jo kyseessä tosi hätä. Kun vierailin Nigerissä, näin naisten myyvän viimeisiä astioitaan ja vaatteitaan saadakseen syötävää perheelleen. Monet keräsivät ruoakseen villikasveja ja lehtiä puista.

- Alkuvuodesta 2005 avunpyyntöjä tuli tulvimalla. Kansainvälinen Punainen Risti vetosi lahjoittajiin, mutta Aasian tsunamikatastrofi vei maailman huomion, Schmuck muistelee. - Emme voineet muuta kuin kertoa avunpyytäjille, ettemme ole kokonaiseen vuoteen saaneet penniäkään hädänalaisten auttamiseen.

Nälänhädällä paha kaiku

Syy siihen, ettei avustusjärjestöjä kuultu, on tyly: nälänhätä on paha sana. Yksikään valtio ei halua kertoa, että maassa vallitsee nälänhätä. Sehän merkitsee, että päättäjät ovat epäonnistuneet täydellisesti.

Juuri näin kävi Nigerissä. Presidentti Mamadou Tandja oli sekä sisä- että talouspoliittisista syistä äärimmäisen haluton tunnustamaan kansalleen ja maailmalle, että tilanne oli hälyttävä. Hän puhui  "paikallisesta ruokapulasta". Vielä viime kesänä Tandja vähätteli hädän laajuutta. Hän sanoi vastustajansa pääministeri Hama Amadoun lietsovan perättömiä väitteitä edistääkseen omia valtapyrkimyksiään.

Tandjan menettely ei ole ensimmäinen laa-tuaan. Samanlaisia tapauksia on nähty useita niin Afrikassa kuin muualla.

Esimerkiksi vuonna 1981 maailmalla tiedettiin, että Etiopiaa uhkasi nälänhätä. Maan marxilainen sotilasjuntta kuitenkin peitteli asiaa, koska ruokapulasta kärsittiin etenkin hallitusta vastaan taistelevien vapautusliikkeiden ydinalueilla Eritreassa ja Tigressä. Vasta keväällä 1984 juntta ilmoitti, että apua tarvitaan, sillä viisi miljoonaa ihmistä oli vaarassa menehtyä nälkään.

Tuoreempi esimerkki löytyy Zimbabwesta, missä presidentti Robert Mugabe alkoi 2000-luvun alussa toteuttaa kauan hautomaansa ajatusta suurtilojen takavarikoinnista. Sekasortoinen valtaus romahdutti elintarviketuotannon ja ajoi maan ruokakriisiin, joka nyt lähenee nälänhätää. Mugaben mielestä väitteet ruokapulasta ovat kuitenkin silkkaa parjausta, pahantahtoisten länsimaiden yritys estää viljelymaiden oikeudenmukainen siirto valkoisilta mustille.

Ruokaahan oli tarjolla

Nälänhätä-sanaa eivät tahdo käyttää myöskään kehitysapua antavat valtiot eivätkä avustushankkeita toteuttavat yritykset. Jos ne puhuisivat nälänhädästä, ne myöntäisivät, etteivät ole osanneet estää ruokapulan kärjistymistä katastrofiksi. Nigerin tapauksessa jopa jotkin avustusjärjestöt olivat varovaisia arvioissaan. Nigerissä oli "vakavan aliravitsemuksen vyöhykkeitä". Nigeriin oli kehittymässä "humanitaarinen hätätila". Nigerissä voisi puhjeta "akuutti elinolokriisi".

Näissä kommenteissa näkyy virhearviointi, joka toivottavasti oli tahaton. Nigerin hätä ei näyttänyt - eikä näytä vieläkään - erityisen pahalta, kun sitä katselee Euroopan tai Yhdysvaltain kehitysyhteistyövirastoista kädessä siisti nippu tilastoja. Viiden edellisvuoden keskiarvoon verrattuna Nigerin elintarviketuotanto laski vuonna 2004 vain 15 prosenttia.

Tavallinen tilanne siis, avunantajat arvioivat. Saharan laitamien karuissa oloissa ruokapula, soudure, on säännöllinen vitsaus, johon ihmiset osaavat varautua. Sitä paitsi Nigerissä oli ruokaa. Sato oli menetetty vain paikoin.

Tällä kertaa "tavallisessa nälässä" piili kuitenkin suurkatastrofin siemen. Avunantajilta unohtui maailman nälänhätien tyypillinen piirre: ihmiset nääntyvät hengiltä samaan aikaan kun torit vieressä pursuavat syötävää. Maailmalla ei huomattu, ettei nälästä kärsivillä ollut rahaa ostaa ruokaa, sillä hinnat olivat karanneet heidän ulottumattomiinsa.

Niger kuuluu niihin kehitysmaihin, jotka saavat ulkomaanvelkansa anteeksi, kunhan tervehdyttävät talouttaan ja täyttävät Kansainvälisen valuuttarahaston asettamat muut ehdot. Ansaitakseen anteeksiannon Nigerin hallitus on hilannut viljanhintaa yhä vain ylemmäksi. Vielä viime keväänä presidentti korotutti hintaa jyrkästi. Sen jälkeen hirssi ja durra maksoivat peräti 90 prosenttia enemmän kuin vuonna 2000.

Nimikiista viivytti avunsaantia

Kiistat siitä, onko kriisi ruokapula vai nälänhätä, ovat niin sitkeitä, että joskus niihin käytetään enemmän aikaa kuin avustustoimiin. Mitä arvovaltaisempi on eipäs-juupas-väittely, sitä voimakkaammin se heijastuu avustustoimien käynnistymiseen ja laajuuteen.

Tämä koettiin karvaasti Nigerissä. Tällä kertaa nimenomaan epäselvät ja kiistanalaiset käsitteet vaikeuttivat olennaisesti hallitusten, lahjoittajien, avustusjärjestöjen ja tiedotusvälineiden mahdollisuuksia päätellä, oliko maassa oikea nälänhätä vai ei.

Kaikki empivät ja uskoivat mielellään "tavanomaiseen ruokapulaan". Rahanreikiähän on muutenkin joka puolella. Toukokuussa YK puuttui tilanteeseen ja esitti kiireellisen vetoomuksen avun saamiseksi. Siitä tuli lajissaan historiallinen: kansainväliseltä yhteisöltä ei herunut viikkoihin senttiäkään.

Hallitusten ja humanitaaristen toimijoiden taittaessa peistä ruokakriisin nimestä yhä useampi nigeriläinen kamppaili kestävyytensä rajoilla. Erityisen hälyttävä oli lasten tilanne. - Lasten valmiudet selvitä heikentyvissä oloissa ovat äärimmäisen huonot. Ani harva on saanut rokotuksia, ja puhtaan veden puute aiheuttaa jatkuvia lois- ja vatsasairauksia. Jo tavallinen soudure nostaa pikkulasten kuolleisuutta. Nyt nälkä pitkittyi, ja lasten kunto romahti, kuvaa Justin Cuckow, joka johtaa Kansainvälisen Punaisen Ristin avustustoimia Tajaessa ja sen ympäristössä.

- Maailman mielenkiinnon herääminen aikaisemmin ei olisi estänyt kriisiä, mutta seurauksia se kyllä olisi lieventänyt, summaa puolestaan Hanna Schmuck.

Lasten kuolemat mittatikkuna

Millainen nälkäongelma Nigerissä loppujen lopuksi vallitsi? Oliko maassa vain ruokapula vai voidaanko puhua suoranaisesta nälänhädästä?

Nälänhädälle on määritelty erilaisia tunnusmerkistöjä, mutta monet niistä ovat liian tulkinnanvaraisia tositilanteissa käytettäviksi. Kenties yksiselitteisimmän mittatikun on laatinut Lääkärit ilman rajoja -järjestö. Se ei sinänsä ole ihme: Punaisen Ristin tavoin lääkäreiden järjestö on aina ensimmäisenä kentällä hoitamassa kuolevia ja kärsiviä.

Järjestön mukaan tietyllä alueella vallitsee nälänhätä, kun viisi ihmistä 10 000:sta kuolee päivittäin aliravitsemuksesta johtuvaan heikkouteen. Kun alle viisivuotiaita menehtyy enemmän kuin kaksi 10 000:ta lasta kohti, on kehittymässä nälkäkatastrofi, joka voidaan estää vain erittäin nopeilla toimilla.

Tätä mittatikkua käyttäen Niger näyttää selvältä tapaukselta. Punaisen Ristin keräämät lasten pituus-, paino- ja kuntotiedot ja kuolinluvut vahvistavat tylysti hädän nälänhädäksi. Kesällä lapsikuolleisuuden suhdeluku oli 5,3/10 000, monin paikoin korkeampikin.

Silti ensimmäistäkään avustuserää ei kuulunut. Maailma havahtui vasta, kun Britannian yleisradioyhtiön toimittaja Idy Barou heinäkuun lopulla kuvasi BBC:n maailmanlaajuisilla verkkosivuilla Nigerin hätää.
Avunantajien rahakirstut aukesivat - tosin kitisten. Suomessa ulkoministeriö keskittyi elokuun ajan lähinnä selittelemään, ettei kriisi ole ainoa lajissaan Afrikassa ja että apua tarvitaan muuallakin. Vasta syyskuun alussa Suomelta herui Länsi-Afrikkaan 2,35 miljoonaa euroa, josta Nigeriin 300 000 euroa.

Edelleenkään Niger ei saa riittävästi tukea. Lisää apua tarvittaisiin, sillä sadattuhannet ihmiset elävät ainakin tulevan vuoden avustusruoan varassa. He eivät viime kesänä kyenneet kylvämään siementäkään. 


Hannu Pesonen on ulkomaanaiheisiin ja kehitysmaakysymyksiin erikoistunut vapaa toimittaja.


Ennen etelää idässä
Nälänhädät ovat tuttu vitsaus maapallolla. Viime vuosisadalla ne koettelivat erityisesti Itä-Eurooppaa ja Aasiaa. Noin 70 miljoonan ihmisen hengen vaatineista katastrofeista syytettiin kuivuuden ja tulvan kaltaisia luonnonmullistuksia, mutta ne olivat vain harvoin yksinomaisia syitä. Monen hädän takaa löytyy samoja tekijöitä kuin nykyään: vitkastelua, virhearvioita ja sotia.


1900-LUVUN 10 PAHINTA NÄLKÄKATASTROFIA

1921-1922 Neuvosto-Venäjä 
UHREJA  9 miljoonaa 
SYY Kuivuuden aiheuttama kato paheni nälänhädäksi sekasortoisissa oloissa. Maa oli toipumassa sisällissodasta eikä V. I. Leninin bolševikkihallitus löytänyt keinoja ruokakriisin lievittämiseksi.
1927 Luoteis-Kiina 
UHREJA   3-6 miljoonaa 
SYY Kuivuuden käynnistämä kriisi syveni nälänhädäksi Kiinan tasavallan perustamisselkkauksissa.
1929 Kiina, Hunan 
UHREJA   2 miljoonaa 
SYY Kuivuudesta alkanut kurjuus kärjistyi maassa edelleen jatkuneiden valtataisteluiden takia.
1932-1934 Neuvostoliitto, Ukraina 
UHREJA   7-8 miljoonaa 
SYY Josef Stalin takavarikoi viljan vientiin saadakseen ulkomaisia tuotteita teollistamisohjelmaansa.
1943 Kiina, Henan 
UHREJA   5 miljoonaa 
SYY Japanin valtausarmeijaa vastaan taistelleet joukot suorittivat laajoja viljan takavarikoita.
1943 Intia, Bengali 
UHREJA   2-3 miljoonaa 
SYY Brittihallinto lisäsi viljanvientiä liittoutuneiden sotajoukoille samaan aikaan kun pääsato epäonnistui täysin.
1946-1947 Neuvostoliitto, Ukraina ja Valko-Venäjä 
UHREJA  2 miljoonaa 
SYY Viranomaiset kiristivät kolhoosijärjestelmää samaan aikaan kun kuivuus tuhosi suuren osan viljasadosta.
1958-1962 Kiina
UHREJA  10-30 miljoonaa 
SYY Puhemies Mao Zedongin "suuren harppauksen" aikaan kolhoosien piti antaa osa sadostaan viranomaisille. Epärealististen tulostavoitteiden takia monet kolhoosit joutuivat luovuttamaan koko vilja- ja vihannessatonsa ja kaikki eläimensä.
1975-1979 Kambodša 
UHREJA   1,5-2 miljoonaa
SYY Pol Potin punakhmerhallinto suisti maan kivikauteen alkukommunismin nimissä.
1995-1999 Pohjois-Korea 
UHREJA   2,8-3,5 miljoonaa
SYY Tulvien, kuivuuden ja hallituksen epäonnistuneen maatalouspolitiikan yhteisvaikutus johti nälänhätään.


Nyt riski suuri
Joka päivä maailmassa näkee nälkää noin 850 miljoonaa ihmistä. Heistä 95 prosenttia asuu kehitysmaissa, ja valtaosa on naisia ja lapsia.
Maailman elintarvikeohjelman mukaan suoranaisen nälänhädän riski on suuri useissa Afrikan maissa ja Pohjois-Koreassa.
BURKINA FASO Maan pohjoisosien viljelijät ovat kuivuuden takia menettäneet 90 prosenttia sadostaan. Ruoka-avun tarvitsijoita arvioidaan olevan puoli miljoonaa.
KONGO Sisällissota on ajanut kotoaan yli 3,5 miljoonaa ihmistä. Heistä suuri osa on vaikeasti aliravittuja.
MALAWI Kuivuus on tuhonnut maissisadon ja jättänyt peräti puolet väestöstä, noin viisi miljoonaa ihmistä, tyhjän päälle. Hätäapua tarvitaan pikaisesti.
MALI Ellei sateita saada, pohjoisosissa alkaa nälänhätä hallituksen avustustoimista huolimatta. Vaarassa on 1,5 miljoonan ihmisen henki.
MAURITANIA Naapurinsa Nigerin lailla maa on kärsinyt pahasti kuivuudesta ja heinäsirkkalaumojen hyökkäyksistä. Noin 2,7 miljoonasta asukkaasta noin miljoona elää kriisitunnelmissa.
SUDAN Maan eteläosissa aliravitsemus on sisällissodan takia ollut pysyvä ilmiö jo 20 vuotta. Viime vuonna solmittu rauhansopimus ei ole kohentanut tilannetta. Kaksi miljoonaa ihmistä näkee nälkää Darfurin pakolaisleirillä.
ZIMBABWE Suurtilojen takavarikosta alkanut maataloustuotannon kriisi jatkuu viidettä vuotta. Ainakin viisi miljoonaa ihmistä on ruoka-avun tarpeessa.
POHJOIS-KOREA Maa on ilmoittanut lopettavansa YK:n ruoka-avun vastaanoton turhana ensi vuoden alussa. Avustusjärjestöt ovat vakuuttuneita, että miljoonat kansalaiset kärsivät kroonisesta aliravitsemuksesta, joka pian kärjistyy nälänhädäksi.


Demokratiaa nälkää vastaan
Nälkä vähenee maailmasta parhaiten, kun demokratiaa, ihmisoikeuksia ja syrjäseutujen elinoloja kohennetaan rinta rinnan, kehitystutkijat tähdentävät. Yhteiskunnalliset toimet ovat yhtä tärkeitä kuin tuottoisien kasvi- ja viljalajikkeiden kehittäminen. Nigerissäkin nälkäkuolemat väistyvät, kun maaseudun kyliin saadaan tiet, kaivot, viemärit, malariaverkot ja terveydenhoitopisteet - ja sitä ennen maahan hallitus, joka katsoo niiden rakentamisen tärkeimmäksi tehtäväkseen.
Yhteiskunnallisten muutosten suotuisista vaikutuksista on näyttöä esimerkiksi Etiopiasta syksyltä 2000.
Ennusmerkit olivat erittäin huonot. Pääsato epäonnistui parhailla vilja-alueilla, ja ruoka-avun tarvitsijoiden määrä kohosi 10,5 miljoonaan. Se oli kaksi kertaa enemmän kuin vuosien 1984-1985 miljoona uhria vaatineen nälänhädän alla. Nyt ruokapula ei kuitenkaan yltynyt nälänhädäksi. Maahan oli kerätty elintarvikkeiden varmuusvarastoja, ja sotilasjuntta oli vaihtunut uuteen, demokraattisempaan hallitukseen, joka ei koettanutkaan peitellä nälkää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla