Työpaineiden aiheuttamasta stressistä palautumiseen on useita keinoja. Paras niistä on uni, mutta muiden tapojen osalta valinta on vapaa.


Paras niistä on uni, mutta muiden tapojen osalta valinta on vapaa.




Päivä on taas pulkassa, ja työpaikan ovi menee kiinni. Kotimatkalla bussissa kännykän kuulokkeista kuuluva lempimusiikki rentouttaa mukavasti. Umpeutuvien aikataulujen, liiallisen informaation, sähköpostien ja puheluiden aiheuttama paine alkaa hellittää. Silmät luppaavat, ja leuka nykii kohti rintaa.

Tunteeni on tuttu yleislääketieteen erikoislääkärille, filosofian tohtori Marja-Liisa Kinnuselle, joka on psykologian väitöskirjassaan tutkinut elämän stressitekijöitä ja sen jälkeen myös työstressistä palautumista. Kinnunen jos kuka osaa siis selittää, mitä elimistössäni tapahtuu bussissa nuokkuessani.

- Autonomisen hermojärjestelmäsi parasympaattinen hermosto aktivoituu, sydämesi syke laskee, sykeväliin tulee vaihtelua ja lisämunuaiskuoren hormonin eli kortisolin taso laskee.

Kuvittelin vain pilkkiväni, mutta onnistuinkin tuosta noin laskemaan stressitasoani ja siirtämään vireysasennossa olleet hermoni lepotilaan!


Vastapainoa työlle

Työstressistä voidaan palautua neljällä mekanismilla, Kinnunen kertoo.

- Psykologista irrottautumista noudattavat ne onnelliset, jotka pystyvät irrottautumaan töistään vapaa-aikana täydellisesti. He eivät tee töitä kotona eivätkä edes lue sähköposteja tai lähettele töihin liittyviä tekstiviestejä.

- Rentoutumiseen luottavat lähtevät lenkille, leikkivät lastensa kanssa tai laiskottelevat hyvän dekkarin parissa.

- Taidon hallintaan panostavat opiskelevat iltaisin uutta kieltä tai rannikkolaivurin tietoja.

- Kontrolloijat haluavat edes vapaa-ajallaan määrätä itse omasta kalenteristaan. Heidän iltojaan eivät pakkotahtisesti rytmitä lasten harrastukset.

Yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole, vaan palautumiskeinot ovat hyvin yksilöllisiä.

- Joku pääsee lepotilaan rentoutumiskasetilla tai meditoimalla, toinen valuttaa stressin pois menemällä koiran kanssa metsään, Marja-Liisa Kinnunen tietää. Itsekin monta kertaa viikossa liikkuvana hän pitää urheilua yhtenä parhaista työstressin purkukeinoista etenkin istumatyötä tekeville ihmisille.

Nyrkkisääntönä voikin pitää, että stressiä purkaa parhaiten omalle työlle vastakkainen toiminta. Päivällä päätetyötä tekevä voi juosta itsensä hikeen tai hakata pihan perällä halkoja. Fyysistä työtä tekevä voi keskittyä illalla hyvään kirjaan.

- Jos henkilön työ on henkisesti niin haastavaa, että hän saa siitä stressiä, hänen ei ehkä kannata lähteä illalla työväenopistoon opiskelemaan. Siitä voi tulla vain uutta stressiä. Samoin voi käydä myös omien harrastusten kanssa, jos ne alkaa kokea pakkona.


Kuorma kasaantuu vähitellen

Stressiä pidetään lähes yksinomaan kielteisenä ilmiönä, vaikka se itse asiassa auttaa meitä selviämään arkisista haasteista. Kun työpäivän aikana joudumme vaikkapa puhumaan ruotsia tai käymään pomon puhuttelussa, sympaattinen hermostomme aktivoituu ja saamme lisää virtaa kohdata tilanne vireänä. Kinnunen puhuu allostaattisesta tilasta, jolloin muun muassa sydämen syketiheys tihenee ja kortisolin erittyminen lisääntyy.*

- Kyse on elimistön normaalista sopeutumisesta, mutta sen pitäisi päättyä stressitekijän väistyttyä. Jos stressitasoa ei pysty pudottamaan, allostaattinen kuorma kasaantuu ja voi vuosien myötä muodostua terveysriskiksi, Kinnunen kertoo. Kuorman lisääntymistä ei välttämättä itse edes havaitse, sillä kuorma kasvaa hyvin vähän kerrallaan.

Stressin sietämisessä on suuria yksilöllisiä eroja. Useimmilta loppuvat paukut, jos he joutuvat tekemään töitä pari viikkoa aamusta iltaan vähillä yöunilla. Osa kuitenkin kestää mitä tahansa. Kinnunen sanoo ihmettelevänsä naistenlehtien sivuilta tuttuja supersuorittajia, jotka "tekevät viidentoista tunnin työpäivää, juoksevat maratonin, hoitavat kolme lasta ja leipovat pullat päälle".

- He ovat poikkeusyksilöitä, mutta he asettavat riman korkealle myös muille. Sellaiset, jotka tekevät normaalia työviikkoa ja tuntuvat silti väsyvän, voivat ihmetellä, mikä minussa on vikana.


Alkoholi ei palauta

Jyväskylän yliopiston psykologian ja liikuntabiologian laitoksen tutkimusprojektissa on tutkittu stressitasoa ja siitä rentoutumista tutkimushenkilöiden kantamilla sykemittareilla ja niiden mittaamaa sykeväliä tulkitsevalla tietokoneohjelmalla.

- Sillä voimme seurata, milloin autonominen hermosto on vireys- ja rentoutumistilassa. Ohjelma piirtää graafisesti päivän aikana kohdatun stressin punaisella ja stressiä purkavat rentoutumisvaiheet vihreällä, Marja-Liisa Kinnunen kertoo.

Yleensä koehenkilön oma tuntemus stressi- tai rentoutumistilastaan käy yksiin fysiologisen tilan kanssa, mutta joskus oma tunne voi viedä harhaan.

- Koen iltaisin olevani täysin palautunut päivän työstressistä, mutta syketasoa mitattaessa näkyykin, että minulla on fysiologinen vireystila päällä, sanoo koehenkilönä itsekin ollut tutkija. - Joku pystyy rentoutumaan pitkin päivää, vaikka kampaajalla tai kahvitauolla, mutta minulla palautumisreaktio tulee vasta nukkuessa. Siksi tarvitsenkin kahdeksasta yhdeksään tuntia unta vuorokaudessa.

Kinnunen korostaa riittävän pitkän yöunen merkitystä työstressistä palautumisessa. Liian myöhään jätetyllä urheilulla tai liian monella "yömyssyllä" unta ei kuitenkaan kannata lähteä hakemaan, sillä molemmat nostavat elimistön vireystilaa.

- Me näemme tutkimushenkilöidemme yöunesta heti, ovatko he nauttineet illalla alkoholia. Jo kolmen tai neljän annoksen jälkeen koko yö on punaisella - eli palautumista ei ole tapahtunut. Alkoholi saattaa nollata psykologisen mutta ei fysiologista stressiä.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.