Työpaineiden aiheuttamasta stressistä palautumiseen on useita keinoja. Paras niistä on uni, mutta muiden tapojen osalta valinta on vapaa.


Paras niistä on uni, mutta muiden tapojen osalta valinta on vapaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Päivä on taas pulkassa, ja työpaikan ovi menee kiinni. Kotimatkalla bussissa kännykän kuulokkeista kuuluva lempimusiikki rentouttaa mukavasti. Umpeutuvien aikataulujen, liiallisen informaation, sähköpostien ja puheluiden aiheuttama paine alkaa hellittää. Silmät luppaavat, ja leuka nykii kohti rintaa.

Tunteeni on tuttu yleislääketieteen erikoislääkärille, filosofian tohtori Marja-Liisa Kinnuselle, joka on psykologian väitöskirjassaan tutkinut elämän stressitekijöitä ja sen jälkeen myös työstressistä palautumista. Kinnunen jos kuka osaa siis selittää, mitä elimistössäni tapahtuu bussissa nuokkuessani.

- Autonomisen hermojärjestelmäsi parasympaattinen hermosto aktivoituu, sydämesi syke laskee, sykeväliin tulee vaihtelua ja lisämunuaiskuoren hormonin eli kortisolin taso laskee.

Kuvittelin vain pilkkiväni, mutta onnistuinkin tuosta noin laskemaan stressitasoani ja siirtämään vireysasennossa olleet hermoni lepotilaan!


Vastapainoa työlle

Työstressistä voidaan palautua neljällä mekanismilla, Kinnunen kertoo.

- Psykologista irrottautumista noudattavat ne onnelliset, jotka pystyvät irrottautumaan töistään vapaa-aikana täydellisesti. He eivät tee töitä kotona eivätkä edes lue sähköposteja tai lähettele töihin liittyviä tekstiviestejä.

- Rentoutumiseen luottavat lähtevät lenkille, leikkivät lastensa kanssa tai laiskottelevat hyvän dekkarin parissa.

- Taidon hallintaan panostavat opiskelevat iltaisin uutta kieltä tai rannikkolaivurin tietoja.

- Kontrolloijat haluavat edes vapaa-ajallaan määrätä itse omasta kalenteristaan. Heidän iltojaan eivät pakkotahtisesti rytmitä lasten harrastukset.

Yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole, vaan palautumiskeinot ovat hyvin yksilöllisiä.

- Joku pääsee lepotilaan rentoutumiskasetilla tai meditoimalla, toinen valuttaa stressin pois menemällä koiran kanssa metsään, Marja-Liisa Kinnunen tietää. Itsekin monta kertaa viikossa liikkuvana hän pitää urheilua yhtenä parhaista työstressin purkukeinoista etenkin istumatyötä tekeville ihmisille.

Nyrkkisääntönä voikin pitää, että stressiä purkaa parhaiten omalle työlle vastakkainen toiminta. Päivällä päätetyötä tekevä voi juosta itsensä hikeen tai hakata pihan perällä halkoja. Fyysistä työtä tekevä voi keskittyä illalla hyvään kirjaan.

- Jos henkilön työ on henkisesti niin haastavaa, että hän saa siitä stressiä, hänen ei ehkä kannata lähteä illalla työväenopistoon opiskelemaan. Siitä voi tulla vain uutta stressiä. Samoin voi käydä myös omien harrastusten kanssa, jos ne alkaa kokea pakkona.


Kuorma kasaantuu vähitellen

Stressiä pidetään lähes yksinomaan kielteisenä ilmiönä, vaikka se itse asiassa auttaa meitä selviämään arkisista haasteista. Kun työpäivän aikana joudumme vaikkapa puhumaan ruotsia tai käymään pomon puhuttelussa, sympaattinen hermostomme aktivoituu ja saamme lisää virtaa kohdata tilanne vireänä. Kinnunen puhuu allostaattisesta tilasta, jolloin muun muassa sydämen syketiheys tihenee ja kortisolin erittyminen lisääntyy.*

- Kyse on elimistön normaalista sopeutumisesta, mutta sen pitäisi päättyä stressitekijän väistyttyä. Jos stressitasoa ei pysty pudottamaan, allostaattinen kuorma kasaantuu ja voi vuosien myötä muodostua terveysriskiksi, Kinnunen kertoo. Kuorman lisääntymistä ei välttämättä itse edes havaitse, sillä kuorma kasvaa hyvin vähän kerrallaan.

Stressin sietämisessä on suuria yksilöllisiä eroja. Useimmilta loppuvat paukut, jos he joutuvat tekemään töitä pari viikkoa aamusta iltaan vähillä yöunilla. Osa kuitenkin kestää mitä tahansa. Kinnunen sanoo ihmettelevänsä naistenlehtien sivuilta tuttuja supersuorittajia, jotka "tekevät viidentoista tunnin työpäivää, juoksevat maratonin, hoitavat kolme lasta ja leipovat pullat päälle".

- He ovat poikkeusyksilöitä, mutta he asettavat riman korkealle myös muille. Sellaiset, jotka tekevät normaalia työviikkoa ja tuntuvat silti väsyvän, voivat ihmetellä, mikä minussa on vikana.


Alkoholi ei palauta

Jyväskylän yliopiston psykologian ja liikuntabiologian laitoksen tutkimusprojektissa on tutkittu stressitasoa ja siitä rentoutumista tutkimushenkilöiden kantamilla sykemittareilla ja niiden mittaamaa sykeväliä tulkitsevalla tietokoneohjelmalla.

- Sillä voimme seurata, milloin autonominen hermosto on vireys- ja rentoutumistilassa. Ohjelma piirtää graafisesti päivän aikana kohdatun stressin punaisella ja stressiä purkavat rentoutumisvaiheet vihreällä, Marja-Liisa Kinnunen kertoo.

Yleensä koehenkilön oma tuntemus stressi- tai rentoutumistilastaan käy yksiin fysiologisen tilan kanssa, mutta joskus oma tunne voi viedä harhaan.

- Koen iltaisin olevani täysin palautunut päivän työstressistä, mutta syketasoa mitattaessa näkyykin, että minulla on fysiologinen vireystila päällä, sanoo koehenkilönä itsekin ollut tutkija. - Joku pystyy rentoutumaan pitkin päivää, vaikka kampaajalla tai kahvitauolla, mutta minulla palautumisreaktio tulee vasta nukkuessa. Siksi tarvitsenkin kahdeksasta yhdeksään tuntia unta vuorokaudessa.

Kinnunen korostaa riittävän pitkän yöunen merkitystä työstressistä palautumisessa. Liian myöhään jätetyllä urheilulla tai liian monella "yömyssyllä" unta ei kuitenkaan kannata lähteä hakemaan, sillä molemmat nostavat elimistön vireystilaa.

- Me näemme tutkimushenkilöidemme yöunesta heti, ovatko he nauttineet illalla alkoholia. Jo kolmen tai neljän annoksen jälkeen koko yö on punaisella - eli palautumista ei ole tapahtunut. Alkoholi saattaa nollata psykologisen mutta ei fysiologista stressiä.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla