Hiekkateillä istuskelee siipiniekkoja, jotka melkein hävisivät 1960-luvun sadekesinä.

Auton keula näyttää kohti Venäjän rajaa Korvenkylässä Lappeenrannan itäkolkassa, kun Juha Jantunen äkkiä jarruttaa ja loikkaa ulos. Suuri haapaperhonen istuu keskellä kapeaa soratietä.

Yleensä haapaperhoset karkaavat ihmistä korkealle puuhun, mutta tämä kaunotar ei pakene. Se lennähtää vain metrin paitani hihalle. Jantunen epäilee, että se on saanut autosta kolhun. Sen siivet eivät ole aivan suorassa. Siipipuvun ruskea pääväri hohtelee siniseen vivahtaen, kun sydänkesän aurinko paistaa siihen harsoisen yläpilven lävitse.

Rakkauden perässä

Haapaperhonen ei jää viimeiseksi reitillämme. Niitä kököttää muutaman metrin välein hiekalla, jota edellisyön ukkoskuurot ovat piiskanneet. Mitä ne täällä tekevät liikenteen vaaroja uhmaamassa?

Ne lisäävät onneaan rakkaudessa, vastaa retken pääopas Kimmo Saarinen. Haapaperhoskoiraat imevät tienpinnasta kosteutta ja sen mukana suoloja, kuten natriumia ja kaliumia. Mitä suolaisempi koiras on, sitä enemmän se miellyttää naaraita.

Naaraan pyrkimyksenä parantaa jälkeläisten menestystä maailmassa. Kun toukat kuoriutuvat, ne syövät ensi töikseen muniensa kuoret. Isältä perittyjen suolojen ansiosta kuorissa on evästä elämän alkutaipaleelle.

Perhosmiesten vanha kikka on ollut pissata hiekkatielle. Virtsan suolat tuovat haapaperhoset hetkessä paikalle.

Loikat jopa 300 kilometriä

Neljäkymmentä vuotta sitten edes pissatemppu ei toiminut. Perhoset eivät tulleet, koska niitä ei ollut. Haapaperhoset ja pihlajaperhoset hävisivät Suomesta melkein kokonaan 1960-luvun koleina sadekesinä.

Seuraavalla vuosikymmenellä ne alkoivat vähitellen palata kaakosta. Nyt molemmat ovat levittäytyneet melkein koko Suomeen. Haapaperhosen levinneisyysalue yltää Kuusamoon ja pihlajaperhosen pohjoiseen Lappiin asti.

Korvenkylässä vaaleita, mustasuonisia pihlajaperhosia lentelee tiuhaan tienvarren hiirenvirnojen yllä. Tällaisessa paikassa niitä voi lepatella Saarisen mukaan satamäärin.

Nämä kaksi lajia eivät ole ainoat, jotka ovat runsastuneet ja laajentaneet elinaluettaan. 1990-luvulta alkaen Suomen päiväperhoset ovat levinneet kohti pohjoista ennätysvauhtia, viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan keskimäärin 60 kilometriä kymmenessä vuodessa. Suurimman loikan ovat tehneet pihlajaperhonen, paatsamasinisiipi ja keisarinviitta: yli 300 kilometriä 1990-luvun ja 2000-luvun tarkkailujaksojen välillä.

Sama suuntaus on havaittu myös muualla Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa, mutta verkkaisempana. Suomen perhoset ovat maailmanennätysvauhdissa, sanoo Saarinen, yksi tutkimusraportin kirjoittajista.

Harrastajan toiviomaassa

Etelä-Karjala on perhosharrastajan toiviomaata. Samaan aikaan kun pitkäaikaiset suomalaiset lajit rynnivät pohjoiseen, Virosta ja Venäjältä saapuu Karjalan kannasta pitkin tyystin uusia perhosia. Osa tulokkaista on alkanut lisääntyä ja muodostanut tänne pysyvän kannan. Esimerkiksi pikkuhäiveperhonen ja etelänhopeatäplä ovat asettuneet taloksi. Uusin tuttavuus, tummakultasiipi, löytyi viime kesänä Haminasta.

Lämpö ilmeisin selitys

Mikä perhosia tänne kiidättää? Ilmeinen syy on ilmaston lämpeneminen.

– Lämpö on yksi merkittävimpiä tekijöitä vaihtolämpöisten elämässä. Jos elinympäristö ei muuten rajoita lisääntymistä, niin luonto ei tuhlaa resursseja. Elämä lisääntyy minkä pystyy, Saarinen sanoo kukkahattu päässään.

– Vaikka maailman tutkijat olisivatkin salaliitossa väittäessään ilmaston lämpenevän, niin perhoshavainnot puhuvat korutonta kieltä. Pohjoiseen levittäytyminen on ollut aivan vallatonta, Saarinen luonnehtii.

Perhosten eteneminen on seurannut kasvukauden pitenemistä ja kesä-elokuun keskilämpötilan nousua, jota oli nelivuotisten vertailujaksojen välillä 0,45–1,8 astetta, pohjoisessa enemmän kuin etelässä. Kasvukauden pituus on yhtä kuin niiden päivien lukumäärä, joina keskilämpö on yli 5 astetta. Sen on aiemmin todettu olevan vahvassa yhteydessä perhosten menestykseen. Lämpötilat mitattiin tutkimusta varten samoilla koealoilla, joilla perhoshavainnot kerättiin

.Kehitystä on luultavasti ollut samanlaista monilla muillakin hyönteisillä. Esimerkiksi herhiläinen, Euroopan suurikokoisin ampiaislaji, on vakiintunut 2000-luvulla Kaakkois- ja Etelä-Suomeen.

Perhoset ovat kuitenkin helpommin havaittavia ja tunnistettavia kuin monet muut hyönteiset. Maanlaajuista systemaattista päiväperhoskartoitusta on tehty ammattilais- ja harrastajavoimin 20 vuoden ajan. Siksi päiväperhosten tilanne tunnetaan hyvin.

Niittyjen asukkaat motissa

Lämpöaallon harjalla ovat ratsastaneet etupäässä metsänreunojen lajit. Niille on riittänyt uusia elinympäristöjä, sillä avohakkuiden ja teiden rakentamisen ansiosta sopivia asuinpaikkoja riittää. Kolmasosa Suomen päiväperhoslajeista tarvitsee juuri tällaisen kotimaiseman, jossa metsänreuna suojaa, valo ja varjo vaihtelevat ja toukille on ruoaksi puuvartisia kasveja.

Toinen kolmannes suomalaisista päiväperhoslajeista elää niityillä. Ne eivät pääse hevin leviämään, koska niittyjä on jäljellä vähän. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Suomessa oli 1,5 miljoonaa hehtaaria niittyjä, 2000-luvun alussa enää 19 000 hehtaaria eli runsas prosentti sadan vuoden takaisesta.

Perhoset ovat tavallaan motissa harvaan ripotelluilla niittyjen jäänteillä. Nekin pysyvät niittyinä vain, jos karja laiduntaa tai ihminen niittää. Ilman lehmiä, lampaita ja viikatetta kukkaloisto tukahtuu korkeaan heinään, ja alue alkaa työntää puskaa.

Saarinen hieman näpäyttää niitä, jotka valittavat, että niittämällä tuhotaan kukkivat tienvarret. Juuri säännöllinen niittäminen saa niittykukat kukoistamaan. Leveistä tienpientareista ja liittymäalueista on siksi tullut reservaatti monille perhosille, joiden on enää vaikea löytää kotia muualta.

Toukat nirsoilevat

Korvenkylästä sentään löytyy niittyperhosten havainnointiin muitakin paikkoja kuin kuutostien piennar. Harppaamme aidan yli Pellisenrannan niitylle. Aita on Pekka Sihvosen lampaita varten. Saarinen ja Jantunen ovat järjestäneet lampaat paikalle huoltamaan niittyä. Se on jaettu ruutuihin, joista ajoittain lasketaan kasvilajit.

Kukkameri ei ole niin ihana kuin romantikko toivoisi, sillä lampaat ovat poimineet rusinat pullasta eli napsineet suihinsa suuren osan metisistä kukinnoista. Varret törröttävät jäljellä.

Laidunnuksesta huolimatta kasvilajistokin on muuttumassa. Metsäapila on vallannut alaa, ja mäkitervakko näyttää väistyvän. Yksi syy on liikenteestä tuleva typpilaskeuma. Kaakkois-Suomessa typpikuormitus on maan suurinta, ja apilat pystyvät sitomaan typpeä suoraan ilmasta. Siksi me menestyvät yli muiden.

Perhosille tällä on merkitystä, sillä niiden toukat ovat hyvin tarkkoja siitä, ruoastaan. Esimerkiksi ketokultasiiven toukka elää ainoastaan niittysuolaheinällä.

Satunnaisesta tarkkailijasta voi näyttää siltä, että perhoset lepattelevat päämäärättömästi mihin sattuu. Niin ne eivät tee. Kun Saarinen ja Jantunen kiertävät kolmen kilometrin mittaisen havaintolinjansa kerran viikossa, he tietävät jo etukäteen, minkä lajin yksilön he tapaavat missäkin kohdassa kesän milläkin viikolla. Neitoperhosen he kohtaavat elokuussa ottamassa aurinkoa nokkospöheikön tuntumassa, lähellä suojaavaa metsänreunaa.

Tavaton vierailu suolta niitylle

Pellisenrannan niityn vieressä, tien toisella puolella on pieni suo. Suomessa on kahdeksan perhoslajia, jotka elävät vain soilla. Tien muodostamaa rajaa suolta niitylle perhoset eivät ylitä milloinkaan.

Tai kerran niin kuitenkin kävi.

– Yksi suohopeatäplä oli tullut suolta tänne niitylle. Olin hyvin hämmentynyt. Se soti kaikkea ekologista tietämystäni vastaan, Saarinen päivittelee.

Suoperhosilla menee Etelä-Suomessa huonosti aivan niin kuin soillakin. Pohjoisessa niillä riittää edelleen elintilaa. Ehkä vaikeimmat ajat ovat silti tiedossa niillä 14 päiväperhoslajilla, jotka elävät vain Lapissa. Ne lämpeneminen voi panna ahtaalle. Paljon pohjoisemmaksi ne eivät pääse, kun vastaan tulee Jäämeri. Paljakkakylmäperhonen elää ainoastaan tuntureiden paljakoilla. Se ei voi paeta enää korkeammalle.

Säätutka näkee hyönteispilvet

Suomessa talvehtivien ja lisääntyvien lajien lisäksi tuulet tuovat etelästä vierailijoita, joskus suurin joukoin. Viime kesänä ohdakeperhoset tulivat Afrikasta valtavina parvina. Ohdakeperhonen on voimakas lentäjä, mutta se ei pysty talvehtimaan täällä.

Perhospilvet näkyvät säätutkissa, samoin kuin tämän vuoden toukokuussa Suomeen rantautunut jättimäinen kirvaparvi. Tutka osaa erottaa ötökkälaumat sadepilvistä.

Perhosennusteen teko on monimutkaista siinä kuin pitkän aikavälin sääennusteen. Perhosvuodet eivät näet ole veljeksiä. Tämä perhoskesä näyttää puolivälissään hienolta siitä huolimatta, että edellinen sukupolvi jäi viime kesänä pieneksi. Kiitos kuuluu paitsi suotuisille säille myös viime talven lumille. Paksu ja pitkään pysynyt hanki suojasi talvehtivat hyönteiset ja niiden toukat jäätymiseltä.

Julkaistu Tiede -lehdessä 8/2010

Lämpeneminen näkyy Suomen luonnossa

Vuoden keskilämpötila on kohonnut Suomessa reilun asteen 160 vuoden aikana. Voimakkainta lämpeneminen on ollut keväisin. Maalis-toukokuun keskilämpö on kohonnut noin kaksi astetta, talvet ovat lämmenneet noin asteen ja kesät sekä syksyt puolisen astetta.

Jaksoon mahtuu suuria vaihteluita: kylmät talvet 1985 ja 1987 ja erityisen lämpimiä vuosia 1990-luvulla.

– Jäidenlähtö vesistöistä on aikaistunut 1800-luvun lopulta nykypäivään. Pisimmillä aikasarjoilla myös jäätyminen on myöhästynyt ja jääpeiteaika lyhentynyt. Vesistöihin valuu kesken talven sattuvien lumen ja maan sulamisjaksojen vuoksi entistä enemmän maa-ainesta, joka samentaa ja rehevöittää vesiä.

– Kasvukausi on pidentynyt. Harmaa- ja tervalepän, koivun, haavan, tuomen ja pihlajan kukinta sekä koivun ja haavan lehteen puhkeaminen ovat varhentuneet. Näistä harmaalepän kukinta on aikaistunut eniten, 11 päivää vuosisadassa.

– Männyn puuraja on siirtynyt pohjoiseen ja rinteitä ylös sadan vuoden aikana. Uusia taimia syntyy männyttömälle alueelle. Ne pysyvät aiempaa paremmin hengissä ja muodostavat uusia metsiköitä ja siemenpuita. Pituuskasvu on elpynyt jopa satoja vuosia vanhoissa puissa. Sen voi havaita pyöristyneistä latvoista, joihin on kohonnut uusi terävä latva viime vuosikymmenten aikana.

– Kevätmuutto on aikaistunut osalla linnuista. Joutsenet, hanhet ja monet muut vesilinnut tulevat entistä varhemmin. Moni laji saapuu entiseen aikaan ja kärsii siitä, että perhostoukkien ja muun ravinnon huippu on aikaistunut ja ohi poikasten kuoriutuessa. Esimerkiksi kirjosiepon pesintämenestys on heikentynyt Pohjois-Suomessa. Teerikanta taas on pienentynyt, koska lämpimät keväät ovat houkutelleet teeret pesimään niin varhain, ettei poikasille vielä riitä tarpeeksi ruokaa.

– Uusia päiväperhosia on kotiutunut Suomeen. Vanhat lajit ovat laajentaneet esiintymisaluettaan pohjoiseen päin keskimäärin 60 kilometriä 1990- ja 2000-luvun tarkkailujaksojen välillä. Paatsamasinisiipi, keisarinviitta ja pihlajaperhonen ovat loikanneet yli 300 kilometriä pohjoisemmaksi.

 

Perhosmiehiä allergiainstituutista

Perhosretken oppaista Kimmo Saarinen johtaa Allergia- ja astmaliiton ylläpitämää Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituuttia. Juha Jantunen työskentelee siellä tutkijana. Saarinen on väitellyt perhosista, Jantunen niittykasvillisuudesta.Äkkiseltään tuntuu oudolta, että allergiainstituutti on uppoutunut luontoon ja perhosiin. Perinne on kuitenkin yhtä vanha kuin instituutti. Laitoksen perustajista Tari Haahtela oli lääkäri, allergiatutkija ja intohimoinen perhosharrastaja, ensimmäinen johtaja Olli Marttila biologi ja perhostutkija. He tekivät täällä 1990-luvun alussa Suomen päiväperhoset -kirjaa, josta tuli maamme perhosraamattu. Instituutin toimipaikkana on noista ajoista asti ollut Tiurun entisen keuhkotautisairaalan ylilääkärin virka-asunto Saimaan rannassa, Korvenkylän takana. 500 neliön funkistalo pursuaa vanhoja perhoskokoelmia, täytettyjä eläimiä ja lintuja.Saarinen ja Jantunen ovat saaneet vuorostaan tottua perustelemaan, miten perhoset liittyvät allergiaan ja astmaan. – Allergiat ovat reaktioita ihmisen ja luonnon rajapinnalla. Terveyden ja ympäristön välillä on vahva yhteys, ja perhoset ovat hyvä indikaattori ympäristön tilasta, Saarinen selittää.

Tulevaisuuden työelämässä menestyy ihminen, joka on opetellut oppimaan uutta nopeasti. Kuva: iStock

Kannattaa ryhtyä oman elämänsäi futurologiksi, sillä työ menee uusiksi muutaman vuoden välein.

Maailma muuttuu, vakuuttaa tulevaisuudentutkija, Fast Future Research -ajatushautomon johtaja Rohit Talwar. Elinikä pitenee, työvuodet lisääntyvät. Tiede ja teknologia muuttavat teollisuutta ja työtehtäviä. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy.

– Kun nämä tekijät yhdistetään, on järjellistä väittää, että tulevaisuudessa työ tai ura voi kestää 7–10 vuotta, ennen kuin pitää vaihtaa uuteen. 50–70 vuoden aikana ihmisellä siis ehtii olla 6–7 ammattia, Talwar laskee.

Ole valpas

Millaisia taitoja parikymppisen sitten kannattaisi opetella, jotta hän olisi kuumaa kamaa tulevaisuuden työmarkkinoilla?

– Sellaisia, joiden avulla hän kykenee hankkimaan jatkuvasti uutta tietoa ja omaksumaan erilaisia rooleja ja uria, Talwar painottaa.

– Esimerkiksi jonkin tietyn ohjelmointikielen, kuten Javan tai C++:n, taitaminen voi olla nyt tärkeää, mutta ne korvautuvat moneen kertaan vuoteen 2030 mennessä. Samalla tavoin uusimpien biokemiallisten tutkimusmenetelmien osaaminen on nyt hottia, mutta nekin muuttuvat moneen kertaan 20 vuodessa, Talwar selittää.

Siksi onkin olennaista opetella oppimista, nopeita sisäistämistekniikoita ja luovaa ongelmanratkaisua. – Pitää myös opetella sietämään tai "hallitsemaan" mutkikkaita tilanteita ja tekemään epävarmojakin päätöksiä. Myös tiimityö ja oman terveyden hallinta ovat tärkeitä, Talwar listaa.

– Näiden taitojen opettelua pitäisi painottaa niin koululaisille kuin viisikymppisille, hän huomauttaa. Elinikäinen oppiminen on olennaista, jos aikoo elää pitkään.

Jokaisen olisikin syytä ryhtyä oman elämänsä futurologiksi.

– Ehkä tärkeintä on, että jokaista ihmistä opetetaan tarkkailemaan horisonttia, puntaroimaan orastavia ilmiöitä, ideoita ja merkkejä siitä, mikä on muuttumassa, ja käyttämään tätä näkemystä oman tulevaisuutensa suunnitteluun ja ohjaamiseen, Talwar pohtii.

Oppiminenkin muuttuu

Rohit Talwar muistuttaa, että ihmisen tapa ja kyky oppia kehittyy. Samoin tekee ymmärryksemme aivoista ja tekijöistä, jotka vauhdittavat tai jarruttavat oppimista.

– Joillekin sosiaalinen media voi olla väkevä väline uuden tiedon sisäistämiseen, toisille taas kokemukseen nojaava tapa voi olla tehokkaampi, Talwar sanoo. Ihmisellä on monenlaista älyä, mikä mahdollistaa yksilölliset oppimispolut. Uskon, että oikealla tavalla käytetyt simulaatiot ja oppimistekniikat voivat nopeuttaa olennaisten tietojen ja taitojen omaksumista.

– Toisaalta olen huolissani siitä, että ihmisten kyky keskittyä yhteen asiaan heikkenee ja jokaisella tuntuu olevan kiire. Nopeampi ei aina tarkoita parempaa.

Talwarin mukaan nyt täytyykin olla tarkkana, että uusilla menetelmillä päästään yhtä syvään ja laadukkaaseen oppimiseen kuin aiemmin.

– Kukaan ei halua, että lentokoneinsinöörit hoitaisivat koko koulutuksensa Twitterin välityksellä, Talwar sanoo. – Ja ainakin minä haluan olla varma, että sydänkirurgini on paitsi käyttänyt paljon aikaa opiskeluun myös harjoitellut leikkaamista oikeilla kudoksilla, ennen kuin hän avaa minun rintalastani!

Elinikä venymässä yli sataan

Väkevimpiä tulevaisuutta muovaavia seikkoja on se, että ihmiset elävät entistä pidempään.

– Kehittyneissä maissa keskimääräinen eliniän odote kasvaa 40–50 päivää vuodessa. Useimmissa teollisuusmaissa nopeimmin kasvaa yli kahdeksankymppisten joukko, Rohit Talwar toteaa.

– Joidenkin väestöennusteiden mukaan alle viisikymppiset elävät 90 prosentin todennäköisyydellä satavuotiaiksi tai yli. Ja lapsemme elävät 90 prosentin todennäköisyydellä 120-vuotiaiksi, hän jatkaa.

Tämä tarkoittaa Talwarin mukaan sitä, että ihmisten pitää työskennellä 70-, 80- tai jopa 90-vuotiaiksi, mikäli aikovat elättää itsensä. – Puhumme siis 50–70 vuoden pituisesta työurasta, hän kiteyttää.

– Tiedämme, että nykyeläkkeet eivät tule kestämään – nehän on yleensä suunniteltu niin, että ihmiset eläköityvät 65-vuotiaina ja elävät sen jälkeen ehkä 5–10 vuotta. Nykyisillä järjestelmillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa eläkettä, joka jatkuu 20–40 vuotta työnteon lopettamisen jälkeen.

 

10 globaalia muutosvoimaa

  • väestömuutokset
  • talouden epävakaus
  • politiikan mutkistuminen
  • markkinoiden globaalistuminen
  • tieteen ja teknologian vaikutuksen lisääntyminen
  • osaamisen ja koulutuksen uudistuminen
  • sähköisen median voittokulku
  • yhteiskunnallinen muutos
  • luonnonvarojen ehtyminen

10 orastavaa ammattia

  • kehonosien valmistaja
  • lisämuistikirurgi
  • seniori-iän wellnessasiantuntija
  • uusien tieteiden eetikko
  • nanohoitaja
  • avaruuslentoemäntä
  • vertikaaliviljelijä
  • ilmastonkääntäjä
  • virtuaalilakimies
  • digisiivooja

Lähde: Rohit Talwar, The shape of jobs to come, Fast Future 2010.
Futurologi Talwarin Fast Future Research laati tutkimuksen tulevaisuuden ammateista Britannian hallituksen tilauksesta.

Ikihitti: sairaanhoitaja

2010-luvun nopeimmin kasvavista ammateista kolmasosa kytkeytyy terveydenhoitoon, mikä heijastaa väestön ikääntymistä, arvioi Yhdysvaltain työministeriö 2012.

Eurostatin väestöskenaarion mukaan vuonna 2030 EU:n väestöstä neljännes on yli 65-vuotiaita. Suomen väestöllinen huoltosuhde, työllisten määrä verrattuna työvoiman ulkopuolisiin, on samassa laskelmassa tuolloin EU-maiden epäedullisin.

Kirsi Heikkinen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012

getalife.fi 

Maailman ensimmäisellä tulevaisuuden työelämän simulaatiolla voit kokeilla opiskelu- ja elämänvalintojen mahdollisia seurauksia parinkymmenen vuoden aikajänteellä. Toteuttaja: Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopistossa yhteistyökumppaneineen. 

Avoimet työpaikat 2032

Tämänkaltaisia töitä visioi brittiläinen tulevaisuudentutkija Rohit Talwar.

 

Wanted:

Virtuaalimarkkinoja!

Myy itsesi meille, heti.
U know what 2 do. Shop&Sell Inc.

 

3D-velhot

Me Wizarsissa teemme tajunnanräjäyttävää viihdettä koko pallomme tallaajille. Kehitämme nyt uutta reality-virtuaalipeliä, ja joukostamme puuttuu kaltaisemme hullu ja hauska hologrammisti sekä hauska ja hullu avatar-stylisti Jos tunnistat itsesi ja haluat meille hommiin, osallistu hakuroolipeliin ww3.wizars.com
Jos kysyttävää, @kuikka

 

Sinä sähköinen seniori, tule

digisiivoojaksi

Muistatko vielä Windowsin, Androidin tai iOSin? Jos, niin tarvitsemme sinua!
Tarjoamme yrityksille ja yksityisille retrodatan seulomis- ja päivityspalvelua, ja kysyntä on ylittänyt huikemmatkin odotuksemme. Haemme siis tiedostosekamelskaa pelkäämättömiä datakaivajia ja retrokoodareita Asiakkaidemme muinaisten kuva- ja tekstitiedostojen läpikäymiseen.
ww3.datadiggers.com

 

Impi Space Tours
vie vuosittain tuhansia turisteja avaruuteen.
Retkiohjelmaamme kuuluvat painottomuuslennot, kuukamarakävelyt sekä avaruusasemavierailut.
Jos olet sosiaalinen, monikielinen, energinen, palveluhenkinen ja tahtoisit taivaallisen työn, tule meille

avaruusmatkaoppaaksi!

Matkaan pääset heti seuraavalla lennollamme, joka laukaistaan Lapista 13.4.2032.
Ota siis kiireesti meihin yhteyttä:
@impispacetours.ella tai ww3.impispacetoursrekry.com

 

Jatkuva pula pätevistä
robottimekaanikoista.
ww3.fixarobo.com

 

Global Climate Crisis Management GCCM Inc
ratkoo ilmastonmuutoksen aiheuttamia paikallisia kriisejä Maan joka kolkalla.
Toimeksiantojen lisääntyessä tarvitsemme palvelukseemme

mikroilmastonkääntäjiä

Edellytämme ilmastonmuokkauksen ja hiilidioksidivarastoinnin uusimpien menetelmien erinomaista hallintaa. Tarjoamme ison talon edut ja vakituisen työn.
Hae: ww3.GCCMrekry.com

 

Pohjois-Euroopan sairaanhoitopiiri
North European Hospital District NEHD pitää huolta 80-miljoonaisen väestönsä terveydestä. Etsimme nyt osaavia

Sairaanhoitajia
Avoimia virkoja 156. Gerontologiaan erikoistuneet etusijalla.

Kyborgiaan erikoistuneita kirurgeja
Avoimia virkoja 31, joista 20 muisti-implanttien istuttajille.

Etälääketieteen erikoislääkäreitä
Avoimia virkoja 42.

Elinkorjaajia
Avoimia paikkoja 51. Edellytyksenä kantasoluteknikon ja/tai biosiirrelaborantin tutkinto.

Virtuaaliterapeutteja
Avoimia virkoja 28.

Lisätietoja ja haastattelurobotti ww3.nehdrekry.com

 

Etsimme vapaaehtoisia

likaajia

Euroopan terveydenedistämisorganisaation ja BeWell Pharmaceutics -yhtiön hankkeeseen, joka testaa julkisille paikoille levitettyjen hyötymikrobien tehokkuutta sairauksien ehkäisyssä.
ww3.likaonterveydeksi.org

 

Meissä on itua!™
Urbaanifarmarit tuottavat lähiruokaa puistoissa ja kerrostaloissa.
Viljelemme kattoja, parvekkeita ja seiniä. Vapaasti seisovia pystyporraspalstojamme voi asentaa mihin tahansa ulkotilaan.

Etsimme uusia

vertikaaliviljelijöitä

vihreään joukkoomme. Toimimme sovelletulla franchising-periaatteella: saat meiltä lisenssiä vastaan hyvän maineen, brändinmukaiset vesiviljelyalustat ja seiniin/katoille kiinnitettävät pystypeltopalstarakenteet pystytys- ja viljelyohjeineen. Viljelykasvit voit valita makusi mukaan. Sadon – ja sen myynnistä koituvan rahan – korjaat sinä!
Lue lisää ja ilmoittaudu ww3.urbaanifarmarit.org, someyhteisö: @urbaanifarmarinet

Uutuus
Laajennamme valikoimaamme ravintokasveista hiilidioksidinieluihin, joista peritään asiakkailta hiilidioksidijalanjäljen pienennysvastiketta. Jos haluat erikoistua mikroilmastotekoihin, osallistu online-infotilaisuuteemme ww3.urbaanifarmarit.org

 

Finnaerotropolis BusinessWorld
Businessmaailmamme sisältää Helsingin Metropolin lentokentän lisäksi 15 hotellia, neljä elokuvateatteria, kolme lääkäriasemaa, viisi hyperostoskeskusta, 160 toimistoa, kolme toimistohotellia, kylpylän, uimahallin, hiihtoputken, hevostallin ja sisägolfkentän.
Palkkaamme kunnossapitoyksikköömme tehokkaita

pandemianehkäisyyn

perehtyneitä siivoojia (vuorotyö)

sekä liikennevirtahallintaan järjestelmällisiä

logistikkoja

Klikkaa: ww3.finnaerotropolis.fi

 

Bioverstas
Valmistamme eksoluurankoja, vaihtoelimiä ja kehonosia. Hittituotteitamme ovat kantasoluista kasvatetut maksat sekä orgaaniset polvinivelet ja -kierukat.
Haemme nyt raajapajallemme

uusiokäden kasvatukseen erikoistunutta molekyylibiologia

Osaat erilaistaa ja kasvattaa kantasoluista koko yläraajan olkavarresta sormenpäihin. Viljelemäsi luut ja lihakset ovat lujia ja vahvoja mutta valmistamasi ihokudos kimmoisaa ja joustavaa. Tule ja näytä taitosi laboratoriossamme.
Näyttökokeet 10.3.2032 klo 12, osoitetiedot ja tulo-ohjeet sovelluksella gps.bioverstas

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018