Olisiko hauska muistaa piin 30 ensimmäistä numeroa - tai edes kavereiden puhelinnumerot? Tässä menetelmä.


- tai edes kavereiden puhelinnumerot? Tässä menetelmä.




On ihmisiä, joiden mielestä on helppoa ja hauskaa opetella ulkoa pikajunien aikatauluja vuodelta 1958. Useimmille meistä pitkien numerosarjojen muistaminen on kuitenkin yhtä painajaista, koska numerot eivät "sano" mitään.

Luolaihmiseltä perityt aivomme muistavat helposti paikkoja, kuvia, ääniä, rytmejä ja tyypillisiä tapahtumakulkuja. Niinpä moni tietää, missä oli kuullessaan presidentti Kennedyn tai prinsessa Dianan kuolemasta, mutta harvemmalla on hajua tapahtuman päivämäärästä. World Trade Centerin kaksoistornien tuhopäivä on tullut niin tunnetuksi ehkä siksi, että se on helppo johtaa Yhdysvaltojen yleisestä hätänumerosta 911.

Miten selvitä luolaihmisen aivoilla numeroita pursuilevasta arjesta? Kännykkä on numeroja muistamattomalle taivaan lahja, koska kännykästä esimerkiksi voi pankkiautomaatilla ollessaan tarkastaa puhelinnumeroiden sekaan piilotettuja pankkikortin tunnuslukuja - tai ystävän ovella ovikoodin.


Luvut kirjaimiksi ja sanoiksi

Joitain numeroita on kuitenkin muistettava, sillä kännykän tallenteisiin ei pääse käsiksi, ellei muista pin-koodia. Opettelu kannattaa aloittaa leppoisasti lyhyistä mutta usein käytettävistä sarjoista, kuten pankkikortin tunnusluvusta, jota tarvitaan yhä useamman kaupan kassalla.

Muistiniksejä on monia, mutta nyt keskityn konstiin, jossa kutakin numeroa vastaa tietty konsonantti. Seuraavassa oma viritelmäni numeroiden ja kirjaimien yhdistelmäksi. Voit halutessasi keksiä omat vastaavuutesi.

0 = L  Nollasta tulee mieleen origo sekä X- ja Y-koordinaatit. Muutenkin nollassa on älliä!
1 = T  Tatti seisoo yhden jalkansa varassa kuten ykkönenkin.
2 = N  Jos N:n kääntää kyljelleen, se muistuttaa kakkosta.
3 = M  Kyljellään M muistuttaa kolmosta.
4 = H  Koulutodistuksen nelosta sanottiin kääntötuoliksi. Tuoli on pikku-h.
5 = S  Kun S-kirjaimeen tulee särmää, se onkin viitonen.
6 = J   Kuutonen on ilmiselvä jojo.
7 = V  Seinälle nostettu viikate muistuttaa Seitsemästä veljeksestä.
8 = K  Katon ja lattian kanssa K on kahdeksikko.
9 = P  Peilikuvanaan P on kuin yhdeksikkö.

Jos pankkikorttini tunnusluku olisi 3185 (=MTKS) ja matti sattuisi olemaan usein kukkarossa, muistiavuksi sopisi "matti kassa". Sehän samalla hillitsisi visan vingutusta.

Sanojen keksiminen helpottuu, kun kaksoiskonsonantit lasketaan yhdeksi numeroksi. Niinpä numero 99 olisi pappa, pappi, poppa, pipi, papu tai pupu.


Numerosarjat loruiksi

Koska passin, luottokortin tai pankkitilin numero on varsin intiimi ja ainutkertainen, otan pitkien lukupötköjen muistamisesta esimerkiksi piin likiarvon 30 desimaalin tarkkuudella.

Numerosarjan 3,1 4159 26 5358 97932 38 462 6 43 38 327 9 voi jaotella pieniin rypäisiin ja opetella ne ulkoa esimerkiksi räppäämällä tai johonkin melodiaan kytkemällä. Mutta yhtä hyvin numerot voidaan kutoa runolliseen muotoon: "mie,ti hattusaippuaa / nojaa simasukka povipommiin / muka huojut / ja huuma makea menevi poi…" Runo on helpompi muistaa, jos siitä tekee mieleensä sarjakuvan, jonka ensimmäisessä ruudussa mietitään hattusaippuaa, toisessa nojataan simasukkaan povipommiin, kolmannessa muka huojutaan, ja huuma makea menevi poi...

Menetelmän onnistunut käyttö vaatii sanatarkkaa muistamista, ja se sopiikin niille, joiden on helppo oppia ulkoa esimerkiksi laulun sanoja tai loruja.

Esineisiin liittyvät sanat on helpompi muistaa kuin abstraktit sanat. Hattusaippuasta saattaa olla helpompi muodostaa kuva kuin hittisaippuasta. Lisäksi abstraktit sanat korvautuvat helposti synonyymeillä, joten "mieti" kääntyy helposti sanaksi "ajattele", jolloin lukusarjan alku olisi 3,1 sijasta 6,14. Abstraktien sanojen kohdalla muistamista helpottaa symbolien käyttö, joten hattusaippua voi olla vaikkapa ajatuskuplan sisällä.

Onneksi piin syvemmän olemuksen ymmärtäminen auttaa muistamaan, että pii on jotain kolme ja risat, ja sitä kautta hoksaamaan, että väärän muistisanan "ajattele" vihjaama 6,14 on väärä. Muistisana voi siis antaa virheellisenäkin vihjeitä, jotka johtavat oikeille jäljille. Tunnistaminen on aina helpompaa kuin tyhjästä muistaminen.


Salarakkaasta salasanaksi

Ehkä kaikkein eniten hyötyä kirjainnumeroiden käytöstä on salasanojen ja pin-koodien luomisessa. Niitähän pitää keksiä vähän joka paikkaan. Salasanaksi kannattaa valita jokin helposti mieleen tuleva sana, kuten oman salarakkaan nimi, jota seuraavassa markkeeraa Salarakas.

Salasanat ovat vahvimpia, kun niissä on mukana numeroita. Ensimmäisen merkin pitää kuitenkin olla kirjain, joten kirjoitetaan salasanaksi Sa0ara8a5. Kirjain r, jolla ei ole systeemissä omaa numeroa, kirjoitetaan itsenään. Toisaalta jos päätät, että nelosta vastaa peilikuva-R kepillä tuettuna, salasana on muotoa Sa0a4a8a5.

Jos jokainen määrittää numeroita vastaavat kirjaimet mielensä mukaan, koodia on melko hankala aukaista, ja lisää vaikeutta saa antamalla kullekin numerolle kaksi vaihtoehtoista kirjainta. Jos päätän ottaa numero kahden toiseksi kirjaimeksi Z:n ja nelosta kuvaamaan R:n, numero 24 voi kirjoitettuna olla zero, nuha tai nauru. Harvinaisimmista konsonanteista X näyttää numerolta 8, B riisuttuna numerolta 3, ja G on ilmetty 6. Nolla on pyöreä kuin Q. Jos V-kirjaimen tuplaa, syntyy W. P on nenänsä kadotettuaan F. Äänellisesti T on lähellä D:tä ja S lähellä C:tä.


Matkalle mukaan riimit

Jos kännykkä, passi ja luottokortti katoavat samalla kertaa ulkomailla, riimit ovat todella tarpeeseen. Luottokunnan puhelinnumeron +358 800 12 400, josta voi kuolettaa Visan, voi muistaa aurinkoisesta lemmikkikuvasta, johon liittyy muistilause: "Mussukka köllii lattian rallilla." Ennen soittoa kannattaa tietysti "kääntää" luottokortin ja tilin numero sekä oma sotu muistisanasta numeroiksi paperille.

Sama menettely koskee tietenkin myös puhelinliittymän kuoletusta puhelimen kadottua. Eikä puhelimen sarjanumeronkaan muistaminen ole pahitteeksi. Henkilötunnus varmasti auttaa Euroopassa, mutta passin numeron muistamisesta voi olla suurta hyötyä kaukomailla.

Kun lennonnumeroista tai lähtöajoistakin tekee omat muistisanansa, lähtöselvityksessä voi kuulla edessään olevan matkailijan runoilevan: "Tytinä. Mussukka köllii lattian rallilla. Hipin lätty palloili radalle…"


Vanhainkodissakin sen muistat

Menetelmän sujuvan käytön oppimiseen joutuu käyttämään jonkin verran aikaa ja vaivaa. Vähin erin kertailu on tehokkaampaa kuin yhtä painoa pänttääminen. Mitä hauskempi, tuhmempi tai henkilökohtaisempi sana tai lause on, sitä nopeammin se jää mieleen.

On hyvä tiedostaa, että muistitesteissä mitattavaa yleistä muistamiskykyä tällainen menetelmä ei paranna. Toki se voi auttaa pitämään aivot virkeinä, kuten mikä tahansa muukin aivojumppa.

Kun olet kerran oppinut numeroiden ja kirjaimien vastineet, ne pysyvät mielessäsi ikuisesti. Kukaties viimeinen vanhainkodissa hokemasi asia on piin likiarvo 30 desimaalin tarkkuudella - tiedetäänhän, että muuten unohtelevainen vanhus voi muistaa pitkiä pätkiä hauskoja lastenloruja.


Tuija Matikka on psykologi ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.



Kirjaimia, joista numerot voi muistaa:
0 Q
1 D
2 Z
3 B
4 R
5 C
6 G
7 W
8 X
9 F
Katso selityksiä päätekstistä.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.