Sisun ja rehellisyyden rinnalle nousevat eettisyys ja ekologisuus.

Teksti: Jarno Forssell

Sisun ja rehellisyyden rinnalle nousevat eettisyys ja ekologisuus.

Julkaistu Tiede -lehdessä 10/2010Talvisota ja sotakorvaukset. Mannerheim ja UKK. Viina ja terva. Mietaan Jussi ja Turhapuron Uuno. Sisu ja sauna. Laitetaan päälle vielä taito vaieta kahdella kielellä, niin koossa alkaa olla perinteinen käsitys suomalaisuudesta.Suomalaisuuden vanhoja symboleja vaalivien kannattaa olla huolissaan, sillä ne eivät enää saa kaikupohjaa nuorissa. Sodat ovat esihistoriaa, häviäjissä ei ole draivia, ja kännissä ihminen on ääliö. Jöröys on menneen talven lumia sujuvaa small talkia puhuvien nuorten keskuudessa. Sisukaan ei taida olla kovassa kurssissa, kun nuoret pelkäävät työelämän burnoutia jo opiskeluaikana.Mitä suomalaisuudesta jää enää jäljelle? Aika paljon, väittävät nuorison arvoja selvittäneet tutkimukset.

Useita ylpeyden aiheitaValtaosa nuorista on ylpeä suomalaisuudestaan, osoittaa Nuorisoasiain neuvottelukunnan ja Nuorisotutkimusverkoston vuosittainen Nuorisobarometri. Ylpeyden aiheet ovat kuitenkin toiset kuin ennen. Tuoreimman, viimevuotisen barometrin mukaan suomalaiset voivat nuorten valtaosan mielestä tuntea ylpeyttä seuraavista asioista:– suomalaisuus itsessään, 87 %– sukupuolten tasa-arvo, 87 %– sosiaaliturva, 83 %– urheilusaavutukset, 83 %– taide ja musiikki, 82 %Suomalaisuuden arvostus nousee esiin myös tämänvuotisessa Kansallisessa nuorisotutkimuksessa. – Nuoret liittävät suomalaisuuden positiivisiin tunteisiin, kertoo toimitusjohtaja ja tutkija Markus Keränen tutkimusta tekevästä 15/30 Research -tutkimuslaitoksesta.– Haastattelujemme perusteella suomalaisuudessa on edelleen tuttuja elementtejä, kuten sisukkuus, luottamus ja rehellisyys. Niiden rinnalle on kuitenkin noussut myös muita asioita, kuten eettisyys ja vastuullisuus, korkea koulutus, hyvinvointiyhteiskunta ja ekologisuus. Suomalaisuus merkitsee nuorille takuuta itselle tärkeistä asioista, Keränen luonnehtii.

Omat brändit suosiossaNuoret rakentavat identiteettiään osin kuluttamisen kautta, ja suomalaisuus korostuu vahvasti heidän arvostamissaan tuotemerkeissä. Kansallisen nuorisotutkimuksen mukaan myönteisimpiä tunteita herättävät kotimaiset Valio, Pirkka, Fazer, Nokia ja Rainbow. Aidoimpien brändien listalla kärjessä näiden rinnalla on myös Marimekko ja ystävällisten listalla Stockmann.Negatiivisia tunteita herättävien, epäluotettavien ja ylimielisten tuotemerkkien kärkeä hallitsevat monikansalliset McDonald’s, Nestlé, Apple, H&M ja Microsoft – kaikki brändejä, joita nuoret kuitenkin käyttävät paljon. Tutkija löytää ristiriitaan monia syitä. Nuorilla on esimerkiksi niukasti rahaa, ja vahvat brändit nostattavat aina vahvoja tunteita suuntaan ja toiseen. Tämä pätee myös Nokiaan, joka on sekä suosikkien että inhokkien listalla.– Nokian suomalaisuus herättää myönteisiä tunteita, mutta kyseessä on myös monikansallinen firma. Lisäksi teknologiaa seuraavat nuoret arvostelevat Nokian tuotteiden käytettävyyttä, Keränen sanoo

Motiiveja monenlaisiaNuoria suomalaisia ei ole veistetty yhdestä puusta. Markus Keränen listaa seitsemän erilaista elämäntyyliä, joihin nuoret jakautuvat:– älyköt, 27 %– maailmanparantajat, 18 % – syrjäänvetäytyvät, 15 %– perinteiset, 13 %– itsevarmat,12 %– trenditietoiset, 9 %– kapinalliset, 7 %Näistä ryhmistä kaikki paitsi trenditietoiset ja kapinalliset suosivat suomalaisuutta, mutta eri motiivein. Esimerkiksi maailmanparantajat painottavat eettisyyttä ja älyköt hyvinvointiyhteiskuntaa.– Erityisen paljon suomalaisuutta korostavat kotia ja isänmaata arvostavat perinteiset ja kovien arvojen itsevarmat, Keränen sanoo. Miesvaltaisista itsevarmoista 83 prosenttia allekirjoittaa esimerkiksi väitteen ”Suomi on suomalaisia varten”.Useimmat nuoret eivät kuitenkaan rakenna suomalaisuutta ”me vastaan muut” -asetelman varaan. Sen sijaan suomalaisuuden perustan muodostaa yl¬peys omasta erilaisuudesta ja saavutuksista.

Kuka antaa kasvot?Entä suomalaisuuden kasvot? Jos Marski symboloi Talvisota-Suomea ja Urkki YYA-Suomea, kuka on 2010-luvun Euro-Suomen symboli?– Moni nuori sanoo olevansa sekä suomalainen että maailmankansalainen, joten ehkä symboli olisi Alexander Stubb – ulospäin suuntautunut, sivistynyt maailmankansalainen, Markus Keränen pohtii.

Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Lokaa ja rapaa

Monissa Euroopan kielissä lokakuun nimitys perustuu latinan lukusanaan octo, ’kahdeksan’, sillä muinaisten roomalaisten vuosi alkoi maaliskuusta ja lokakuu oli vuoden kahdeksas kuukausi. Suomalaisten esi-isät tyytyivät maanläheisempään ratkaisuun ja nimittivät kuukaudet tyypillisten tuntomerkkien mukaan. Lokakuulle ominaista oli loka eli rapa.

On mahdotonta tietää, kuinka vanha nimitys lokakuu on, mutta suomen kirjakielessä se on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolan teoksissa esiintyy myös loka itsenäisenä sanana. Se voi tarkoittaa konkreettista rapaa, mutta lisäksi sillä kuvataan syntistä ihmistä: ”Oi sinä surkia lokasäkki.” Hyvin dramaattinen kohta Agricolan teoksissa on kääntäjän oma reunahuomautus, jossa kerrotaan Suomessa vuonna 1551 vallinneesta nälänhädästä. Agricola kuvaa, kuinka tien vieriltä löydettiin kuolleita, joilla oli suussaan hevosenkakkaroita ja ”omaa lokaansa”. Ihmisparat olivat yrittäneet syödä ruokansa kahteen kertaan.

Etymologin näkökulmasta loka on hankala sana. Se tunnetaan sukukielissä Itämeren alueella, mutta ei kauempana, eikä sen alkuperästä ole mitään varsinaista selitystä. Rakenteensa ja merkityksensä puolesta se voisi kuulua vaikka uralilaiseen perintösanastoon, mutta tätä ei voi todistaa etäsukukielten vastineiden puuttuessa.

Sen sijaan rapa voidaan selittää lainaksi. Se ei tarkoita pelkästään lokaa, vaan sillä on muitakin merkityksiä. Taas tulee Agricola avuksi. Siinä Raamatun kohdassa, jossa kerrotaan ”haaskaajapojasta” eli tuhlaajapojasta, esiintyy rapa alkuperäisemmässä merkityksessään: ”Hän pyyti vatsans raval täyttää, jota sigat söit.” Rapa on siis sikojen ruokaa. Uusimman raamatunsuomennoksen mukaan siat syövät palkoja, mutta Agricolan mallina olleessa Lutherin Raamatussa ne söivät oluenpanosta tähteeksi jäänyttä sakkaa. Juuri tässä merkityksessä rapa voidaan selittää germaaniseksi lainaksi. Ravalla ja loalla on siis vissi ero. Etymologian kautta selviää myös se, mikä on rapajuoppo: se on juoppo, joka juo oluen pohjasakkaa myöten.

Kaisa Häkkinen Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.