Sisun ja rehellisyyden rinnalle nousevat eettisyys ja ekologisuus.

Teksti: Jarno Forssell

Sisun ja rehellisyyden rinnalle nousevat eettisyys ja ekologisuus.

Julkaistu Tiede -lehdessä 10/2010Talvisota ja sotakorvaukset. Mannerheim ja UKK. Viina ja terva. Mietaan Jussi ja Turhapuron Uuno. Sisu ja sauna. Laitetaan päälle vielä taito vaieta kahdella kielellä, niin koossa alkaa olla perinteinen käsitys suomalaisuudesta.Suomalaisuuden vanhoja symboleja vaalivien kannattaa olla huolissaan, sillä ne eivät enää saa kaikupohjaa nuorissa. Sodat ovat esihistoriaa, häviäjissä ei ole draivia, ja kännissä ihminen on ääliö. Jöröys on menneen talven lumia sujuvaa small talkia puhuvien nuorten keskuudessa. Sisukaan ei taida olla kovassa kurssissa, kun nuoret pelkäävät työelämän burnoutia jo opiskeluaikana.Mitä suomalaisuudesta jää enää jäljelle? Aika paljon, väittävät nuorison arvoja selvittäneet tutkimukset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Useita ylpeyden aiheitaValtaosa nuorista on ylpeä suomalaisuudestaan, osoittaa Nuorisoasiain neuvottelukunnan ja Nuorisotutkimusverkoston vuosittainen Nuorisobarometri. Ylpeyden aiheet ovat kuitenkin toiset kuin ennen. Tuoreimman, viimevuotisen barometrin mukaan suomalaiset voivat nuorten valtaosan mielestä tuntea ylpeyttä seuraavista asioista:– suomalaisuus itsessään, 87 %– sukupuolten tasa-arvo, 87 %– sosiaaliturva, 83 %– urheilusaavutukset, 83 %– taide ja musiikki, 82 %Suomalaisuuden arvostus nousee esiin myös tämänvuotisessa Kansallisessa nuorisotutkimuksessa. – Nuoret liittävät suomalaisuuden positiivisiin tunteisiin, kertoo toimitusjohtaja ja tutkija Markus Keränen tutkimusta tekevästä 15/30 Research -tutkimuslaitoksesta.– Haastattelujemme perusteella suomalaisuudessa on edelleen tuttuja elementtejä, kuten sisukkuus, luottamus ja rehellisyys. Niiden rinnalle on kuitenkin noussut myös muita asioita, kuten eettisyys ja vastuullisuus, korkea koulutus, hyvinvointiyhteiskunta ja ekologisuus. Suomalaisuus merkitsee nuorille takuuta itselle tärkeistä asioista, Keränen luonnehtii.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Omat brändit suosiossaNuoret rakentavat identiteettiään osin kuluttamisen kautta, ja suomalaisuus korostuu vahvasti heidän arvostamissaan tuotemerkeissä. Kansallisen nuorisotutkimuksen mukaan myönteisimpiä tunteita herättävät kotimaiset Valio, Pirkka, Fazer, Nokia ja Rainbow. Aidoimpien brändien listalla kärjessä näiden rinnalla on myös Marimekko ja ystävällisten listalla Stockmann.Negatiivisia tunteita herättävien, epäluotettavien ja ylimielisten tuotemerkkien kärkeä hallitsevat monikansalliset McDonald’s, Nestlé, Apple, H&M ja Microsoft – kaikki brändejä, joita nuoret kuitenkin käyttävät paljon. Tutkija löytää ristiriitaan monia syitä. Nuorilla on esimerkiksi niukasti rahaa, ja vahvat brändit nostattavat aina vahvoja tunteita suuntaan ja toiseen. Tämä pätee myös Nokiaan, joka on sekä suosikkien että inhokkien listalla.– Nokian suomalaisuus herättää myönteisiä tunteita, mutta kyseessä on myös monikansallinen firma. Lisäksi teknologiaa seuraavat nuoret arvostelevat Nokian tuotteiden käytettävyyttä, Keränen sanoo

Motiiveja monenlaisiaNuoria suomalaisia ei ole veistetty yhdestä puusta. Markus Keränen listaa seitsemän erilaista elämäntyyliä, joihin nuoret jakautuvat:– älyköt, 27 %– maailmanparantajat, 18 % – syrjäänvetäytyvät, 15 %– perinteiset, 13 %– itsevarmat,12 %– trenditietoiset, 9 %– kapinalliset, 7 %Näistä ryhmistä kaikki paitsi trenditietoiset ja kapinalliset suosivat suomalaisuutta, mutta eri motiivein. Esimerkiksi maailmanparantajat painottavat eettisyyttä ja älyköt hyvinvointiyhteiskuntaa.– Erityisen paljon suomalaisuutta korostavat kotia ja isänmaata arvostavat perinteiset ja kovien arvojen itsevarmat, Keränen sanoo. Miesvaltaisista itsevarmoista 83 prosenttia allekirjoittaa esimerkiksi väitteen ”Suomi on suomalaisia varten”.Useimmat nuoret eivät kuitenkaan rakenna suomalaisuutta ”me vastaan muut” -asetelman varaan. Sen sijaan suomalaisuuden perustan muodostaa yl¬peys omasta erilaisuudesta ja saavutuksista.

Kuka antaa kasvot?Entä suomalaisuuden kasvot? Jos Marski symboloi Talvisota-Suomea ja Urkki YYA-Suomea, kuka on 2010-luvun Euro-Suomen symboli?– Moni nuori sanoo olevansa sekä suomalainen että maailmankansalainen, joten ehkä symboli olisi Alexander Stubb – ulospäin suuntautunut, sivistynyt maailmankansalainen, Markus Keränen pohtii.

Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Lokaa ja rapaa

Monissa Euroopan kielissä lokakuun nimitys perustuu latinan lukusanaan octo, ’kahdeksan’, sillä muinaisten roomalaisten vuosi alkoi maaliskuusta ja lokakuu oli vuoden kahdeksas kuukausi. Suomalaisten esi-isät tyytyivät maanläheisempään ratkaisuun ja nimittivät kuukaudet tyypillisten tuntomerkkien mukaan. Lokakuulle ominaista oli loka eli rapa.

On mahdotonta tietää, kuinka vanha nimitys lokakuu on, mutta suomen kirjakielessä se on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolan teoksissa esiintyy myös loka itsenäisenä sanana. Se voi tarkoittaa konkreettista rapaa, mutta lisäksi sillä kuvataan syntistä ihmistä: ”Oi sinä surkia lokasäkki.” Hyvin dramaattinen kohta Agricolan teoksissa on kääntäjän oma reunahuomautus, jossa kerrotaan Suomessa vuonna 1551 vallinneesta nälänhädästä. Agricola kuvaa, kuinka tien vieriltä löydettiin kuolleita, joilla oli suussaan hevosenkakkaroita ja ”omaa lokaansa”. Ihmisparat olivat yrittäneet syödä ruokansa kahteen kertaan.

Etymologin näkökulmasta loka on hankala sana. Se tunnetaan sukukielissä Itämeren alueella, mutta ei kauempana, eikä sen alkuperästä ole mitään varsinaista selitystä. Rakenteensa ja merkityksensä puolesta se voisi kuulua vaikka uralilaiseen perintösanastoon, mutta tätä ei voi todistaa etäsukukielten vastineiden puuttuessa.

Sen sijaan rapa voidaan selittää lainaksi. Se ei tarkoita pelkästään lokaa, vaan sillä on muitakin merkityksiä. Taas tulee Agricola avuksi. Siinä Raamatun kohdassa, jossa kerrotaan ”haaskaajapojasta” eli tuhlaajapojasta, esiintyy rapa alkuperäisemmässä merkityksessään: ”Hän pyyti vatsans raval täyttää, jota sigat söit.” Rapa on siis sikojen ruokaa. Uusimman raamatunsuomennoksen mukaan siat syövät palkoja, mutta Agricolan mallina olleessa Lutherin Raamatussa ne söivät oluenpanosta tähteeksi jäänyttä sakkaa. Juuri tässä merkityksessä rapa voidaan selittää germaaniseksi lainaksi. Ravalla ja loalla on siis vissi ero. Etymologian kautta selviää myös se, mikä on rapajuoppo: se on juoppo, joka juo oluen pohjasakkaa myöten.

Kaisa Häkkinen Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla