Suomen nuoret haluavat menestyä, ja parhaana keinona pidetään julkkiksen ammattia. Nuorisotutkija näkee tilanteessa valistuksen paikan.


julkkiksen ammattia. Nuorisotutkija näkee tilanteessa valistuksen paikan.




Viime vuonna Risc Monitor -arvo- ja asennetutkimus kertoi, että joka toinen suomalainen nuori haluaa julkkikseksi. Tieto hämmensi ja järkyttikin monia. Nyt loppusuoralla oleva väitöskirja osoittaa, että järkytykseen oli aihetta: julkkis todella on paitsi nuorten myös koululasten ammattitoiveiden ykkönen.

Tytöt toivovat julkisuutta mallin tai näyttelijän työn tai pop-tähteyden kautta. Pojat haaveilevat ammattilaisjalkapalloilijan tai -jääkiekkoilijan urasta tai muusikon työstä.

- Monille ei ole mitään väliä, miten he tulevat kuuluisiksi, kunhan vain kaikki tuntevat ja rahaa tulee, sanoo sosiaalipsykologi Anni Ahmavaara.

Alkuaan helsinkiläinen nuori tutkija kiinnostui nuorten ajatusmaailmasta työskennellessään opettajana ja nuorten urheiluvalmentajana nykyisessä kotikaupungissaan Canterburyssa. Nyt hän tekee väitöskirjaa Kentin yliopistoon suomalaisten ja englantilaisten lasten ja nuorten tulevaisuudenodotuksista.


Hinku haastaa teorian

Toiveet julkkiksen urasta sotivat selvästi perinnäistä lasten ja nuorten uratoiveita selittävää teoriaa vastaan.
Yhdysvaltalaisen professorin Linda Gottfredsonin ajatuskulun mukaan uravalinnassa on neljä vaihetta, jotka liittyvät kehitysasteisiin. Kolmi-viisivuotiaat suuntautuvat valtaan ja kokoon. Naperot haluavat isona kuninkaaksi, rekkakuskiksi tai opettajaksi. Kuuden-kahdeksan vuoden iässä lapset hakevat ihanneammattinsa sukupuolensa mukaan: pojat ovat poliiseja, tytöt kampaajia. Yhdeksän vanhana suunnitelmiin vaikuttaa oman perheen sosiaalinen status. Lopulta noin 14-vuotiaana nuoren oma persoonallisuus alkaa ohjata ammatinvalintaa.

Ahmavaara sanoo omien tutkimustensa pääosin tukevan teoriaa - mutta julkkikseksi haluavat nuoret eivät siihen istu.

Miten on selitettävissä, että Suomessa julkkiksen uraa haikailee sitä useampi, mitä enemmän on ikää? Englannissa tämä wannabe-ajattelu  vähenee iän karttuessa.

Anni Ahmavaara pitää tulosta hälyttävänä - etenkin, kun suomalaiset nuoret muuten ovat englanti¬laisiin ikätovereihinsa verrattuna kriittisiä ja itsenäisiä. Julkkistulevaisuus sopisi paremmin kolmi-viisivuotiaiden haavemaailmaan.


Hyvät puolet hämäävät

Julkisuudenkipeydelle on ehdotettu muun muassa syvyyspsykologisia selityksiä: niiden mukaan nuori uskoisi julkisuuden kautta saavansa sellaista hyväksyntää ja rakkautta, jota hän ei perheeltään saa.

Anni Ahmavaara uskoo toisenlaiseen syyhyn: nuoret pitävät julkisuutta reittinä hyvään taloudelliseen asemaan. Nuoret kuvittelevat, että julkisuudesta seuraa automaattisesti myös rikkaus.

Vaikka Suomessakin julkisuus on raadollistunut, se on Ahmavaaran mukaan varsin kesyä englantilaiseen julkisuuteen verrattuna. Ehkä juuri varoittavat esimerkit laimentavat englantilaisten julkisuushinkua.

- Suomalaiset nuoret eivät käsitä, kuinka ilkeää julkisuus voi olla. Ihmettelen, miksi kukaan yli 16-vuotias haluaa tieten tahtoen esimerkiksi kilpailijoita nöyryyttävään Big Brother -ohjelmaan.

Ahmavaara toivoisi, että kouluissa kerrottaisiin julkisuuden kääntöpuolista vaikkapa ammatinvalinnan ohjauksen yhteydessä.

- Monet nuoret eivät ole pohtineet toiveammattiaan pintaa syvemmältä. Siksi he näkevät vain julkisuuden houkuttelevat puolet.


Muut roolit perinnäisiä

Vaikka julkkiksen ammatti dominoi lasten ja nuorten tulevaisuudenhaaveita, löytyy listalta toki realistisempiakin ammatteja.

Ala-asteikäisten poikien muita suosikkeja ovat poliisi, sotilas, palomies ja urheilija. Tyttöjen haaveissa ovat opettaja, lastenhoitaja, terveydenhoitaja ja eläinlääkäri.

Teinipojista monet taas suunnittelevat bisnesmiehen uraa, joten ehkäpä koulujen yrittäjyyskasvatus on tehnyt tehtävänsä. Teinityttöjen tulevaisuudenkuvissa esiintyvät asianajaja ja poliisi, mitä Ahmavaara pitää positiivisena suuntauksena, sillä useat tytöt sulkevat yhä suunnitelmistaan miehisinä pidettyjä ammatteja.

- Minulle oli iso yllätys, kuinka stereotyyppisesti suomalaiset lapset ja nuoret ajattelevat tulevaisuudenammattejaan. Meillä on kuva Suomesta erityisen tasa-arvoisena yhteiskuntana, mutta suomalaisten lasten ja nuorten näkemykset miesten ja naisten rooleista ovat vanhanaikaisempia kuin englantilaisten.


Realismi voittaa lopulta

Aiempien tutkimusten mukaan 14-15-vuotiaiden haaveet ennustavat melko hyvin myöhempää uraa. Tarkoittaako tämä sitä, että Suomessa on viiden-kymmenen vuoden kuluttua valtava määrä pikkujulkkiksia - tai elämäänsä pettyneitä nuoria aikuisia?

- En usko, että kovin moni jättää esimerkiksi opiskelujaan siksi, että kuvittelee tulevansa julkkikseksi. Toivon, että kyseessä on toiveajattelu, jonka realismi ennemmin tai myöhemmin muuttaa, Anni Ahmavaara vastaa.



Toiveiden top 5
Näihin ammatteihin Suomen 13-16-vuotiaat haluavat nyt.


Nuorukaiset   
Julkkikset ja populaarikulttuuri 18 %
Talous ja yrittäjät  15 %
Urheilu  11 %
Poliisi, armeija ja palokunta 10 %
Tietokoneala  7 %


Neitoset  
Julkkikset ja populaarikulttuuri 22 %
Toimittaja  12 %
Opetus ja lastenhoito  11 %
Terveydenhoito  9 %
Laki  8 %


Lähde: Anni Ahmavaara: Kun minä olen aikuinen -tutkimusraportti

Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.