Nuorten aikuisten parinmuodostus ei ole helppo rasti. Suurin osa etsii sitä oikeaa, mutta alkuun moni saa tyytyä korvikkeeseen.

Teksti: Jarno Forssell

Nuorten aikuisten parinmuodostus ei ole helppo rasti. Suurin osa etsii sitä oikeaa, mutta alkuun moni saa tyytyä korvikkeeseen.

Julkaistu Tiede -lehdessä 7/2010.Kesäilta hämärtyy nuorten aikuisten suosimassa terassiravintolassa, ja katseita vaihdetaan pöydästä toiseen. Yhdessä iltaa viettämään tulleet sinkkuporukat harvenevat, kun yksi ja toinen löytää itselleen muuta seuraa. Parisuhdepeli voi alkaa.Kaikki eivät suinkaan ole radalla etsimässä vakituista elämänkumppania. Osa nuorista aikuisista haluaa pysyä sinkkuina, mutta motiiveja on monia, tietää sosiologi ja psykoterapeutti Heli Vaaranen, joka listaa useita sinkkuuden muotoja kirjassaan Parisuhdepalapeli.Joukossa on metrosinkkuja, joille oma itse, ulkonäkö, ura ja raha ovat ihmisiä tärkeämpiä. Terassilta löytyy myös kestosinkkuja, jotka viihtyvät parhaiten yksin, mutta haluavat toisinaan herätä jonkun vierestä. Ja on porukassa myös pelkosinkkuja, jotka eivät uskalla tehdä aloitetta pelätessään saavansa pakit.

Harjoituksia rakkautta odotellessaUseimmat nuoret aikuiset unelmoivat kestävästä rakkaudesta ja pysyvästä parisuhteesta. Omien ja kavereiden vanhempien esimerkit kuitenkin pelottavat: on avioeroja, kulissiavioliittoja, alkoholiongelmia ja uskottomuutta. – Nuorten on vaikeaa uskoa vakuuttelua siitä, että parisuhde tekee vahvaksi tai avioliitto onnelliseksi, Heli Vaaranen pohtii.Nuoret aikuiset ovatkin kehittäneet perheen perustamisen ja sinkkuelämän rajamaastoon monenlaisia suhteita, joissa voi harjoitella tai vältellä pysyvämpää parisuhdetta. Ennen vakiintumista nuorilla on keskimäärin seitsemän suhdetta, joissa surfataan sen mukaan, mikä elämäntilanteeseen sopii.Väestöliiton perhetoimintojen johtajana toimiva Vaaranen on listannut erilaisia kevyitä parisuhteita, joissa nuoret varovat luottamasta liikaa kumppaniinsa ja sitoutuvat yhdessäoloon vain sen verran kuin on tarpeen suhteen jatkumiseksi. Nämä suhteet täyttävät jonkin tilapäisen halun tai toiveen, mutta pysyviksi niistä ei ole.– Rakkautta odotellessa ei kuitenkaan haluta olla yksin, Vaaranen sanoo.

Ydintarina helpottaa valintaaTutkijan mukaan nuoret toistavat parisuhteissaan malleja, jotka juontuvat itse kunkin perhetaustasta. Jos on lapsena joutunut uhrautumaan riitaisten vanhempien erotuomariksi, uhrautuu helposti myös omassa suhteessa. Kuvio voi kääntyä myös toisin päin: vaatimattomista oloista tuleva hakee parisuhteesta taloudellista menestystä, hienompia ystäviä ja näyttävää julkisivua.Vaarasen mukaan toimivan parisuhteen rakentaminen edellyttää, että nuori tuntee oman ”ydintarinansa”. Tähän tarinaan kuuluvat perhetausta, omat kokemukset, hyvät ja huonot ominaisuudet sekä toiveet. Kun ne tietää, saa myös vastauksen siihen, millaisen ihmisen rinnalleen tarvitsee.Oma ydintarina pitää myös jakaa kumppanin kanssa. Kevytsuhteissa syvimpiä ajatuksia ei paljasteta, mutta parisuhteessa yksityisyys on avattava. Tämä monilta unohtuu. Liian harvat päästävät kumppaninsa aidosti lähelleen.– Rakkaus on rohkeiden laji. Vaatii rohkeutta sitoutua, sinnitellä kriisien yli ja ottaa vastuu toisen ihmisen tunteista, tutkija sanoo.

Ihanteet unohtuvat helpostiKun kesäterassilla syttynyt ihastus on kasvanut toimivaksi parisuhteeksi, tarina ei ole ohi.– Elinikäinen parisuhde on ihanne, jonka mukaan ihmiset eivät kuitenkaan toimi. Me olemme aktiivisia valitsijoita, ja ihminen etsii koko ajan onneaan, Heli Vaaranen muistuttaa.Kun suhteessa ilmenee ongelmia, käynnistyy usein kumppanin vaihtoprosessi, ei parisuhteen hoitoprosessi. Ennaltaehkäiseväksi lääkkeeksi tohtori Vaaranen suosittelee parisuhteen vastavuoroisuuden opetusta – vaikka jo koulussa.– Vuorovaikutuksen hallitseva sukupolvi voi syntyä vain kasvattamalla.

Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

6 kepeää paria

Kevytsuhde Pari teeskentelee kaiken olevan hyvin, vaikka kumpikaan ei ole kiinnostunut toisen suunnitelmista. Pari on menossa koko ajan ja karttaa kaksin oloa, jottei suhteen ohuus kävisi ilmi. Arjen rutiinit toimivat.

Nalkutussuhde Pari ei tunne toisiaan hyvin, ja erilainen tausta, tavat ja toiveet aiheuttavat riitoja. Nalkuttaja uskoo osaavansa itse kaiken ja haluaa muuttaa kumppaniaan.

Mustasukkaisuussuhde Saa energiansa menettämisen pelosta. Mustasukkaisuus koetaan läheisyytenä ja rakkauden osoituksena. Suhde kokee huippuhetkensä, kun riita sovitaan vuoteessa.

Hyötysuhde Pinnallinen suhde, johon pari ei panosta. Tärkeintä on, miltä suhde näyttää ulospäin. On usein taloudellisesti epätasa-arvoinen.

Pikarakkaussuhde Pari uskoo kotiunelmiin, ja haluaa saavuttaa ne tässä ja nyt, ennen kuin on ehtinyt edes tutustua kunnolla. Enemmän kuin toisistaan pari välittää siitä, että normit täyttyvät.

Ponnahduslautasuhde Kutsutaan perinteisesti uskottomuudeksi. Epätyydyttävän suhteen toinen osapuoli haluaa erota, muttei saa lähdetyksi ilman uutta suhdetta.

Lähde: Heli Vaaranen, Parisuhdepalapeli. Nuorten aikuisten parisuhteet. Kirjapaja 2007.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.