Nuoruuteen kuuluu ehdottomuus ja etsintä on katoamassa. Koulukin opettaa suhteuttamaan, tekemään itsenäisiä arvovalintoja ja kantamaan niistä vastuun.


Koulukin opettaa suhteuttamaan, tekemään itsenäisiä arvovalintoja
ja kantamaan niistä vastuun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2005

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sukupolvi sitten koululaisia pidettiin kirjoittamattomana tauluna, tabula rasana, jonka opettajat ja muut kasvattajat täyttivät arvoilla ja tiedoilla. Tehtävä oli helppo, sillä neljännesvuosisata sitten Suomessa oli voimissaan yhtenäiskulttuuri.

Nyt vastuu taulun täyttämisestä on nuorilla itsellään.

- Koulujen opintosuunnitelmissa oppilaat mielletään autonomisiksi yksilöiksi, jotka kykenevät tekemään itsenäisiä päätöksiä, myös arvovalintoja, sanoo Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksessa työskentelevä erikoistutkija Eeva Kallio, joka on perehtynyt nuorten arvomaailmaan, ajatteluun ja moraalikasvatukseen.


Suunta muuttui 1970-luvulla

Muutos on seurausta yleisestä yhteiskunnallisesta muutoksesta. - Luterilaiseen moraaliin perustunut yhtenäiskulttuuri on melko lailla murentunut. Elämme moniarvoisessa yhteiskunnassa, jonka perusperiaatteita ovat individualismi ja suhteellisuutta korostava ajattelu, Kallio luonnehtii.

Jyväskyläläisen kasvatustieteen tohtorin Leevi Launosen mukaan suomalaiskoulut alkoivat suuntautua yksilöllisyyteen ja moniarvoisuuteen jo 1970-luvulla. 1990-luvun jälkipuoliskolla kehitys voimistui, ja sittemmin yhtenäisen arvomaailman tavoitteesta on luovuttu selvästi.

- Nyt katsotaan, ettei yhtenäiselle eettiselle kasvatukselle ole tarvetta, sillä kaikki ovat itsenäisiä arvojen valitsijoita, Eeva Kallio selittää.


Ajattelu kehittyy asteittain

Kaikki käy, kunhan itse valitset -periaate ei kuitenkaan ole ongelmaton. Vallitsevan kehityspsykologisen käsityksen mukaan ihmisen ajattelu kehittyy kolmessa vaiheessa nuoruudesta aikuisuuteen.

- Nuoruuteen kuuluu absolutismi, mustavalkoinen ajattelu. Asiat ovat joko tai, hyviä tai huonoja.

- Varhaisaikuisuudessa absolutismin korvaa relativismi, ja usko ehdottomiin totuuksiin katoaa.

- Lopulta omaksutaan dialektinen ajattelu ja luodaan epävarmuudesta synteesi kriittisen ajattelun ja elämänkokemuksen avulla.

- Opiskelemaan tulevien nuorten ajattelussa on yleensä vielä ehdottomia piirteitä, ja muutos kohti relativismia käynnistyy opintojen edetessä. Nyt tämä kehitys alkaa kuitenkin näkyä nuoremmissa ikäluokissa, Eeva Kallio sanoo ja muistuttaa, että mustavalkoisella ajattelulla on oma tehtävänsä. - Usko ehdottomiin totuuksiin suojaa nuorta ja antaa vakautta elämään.

Voikin olla, että nykyinen kouluopetus vaatii suhteellista ajattelua liian varhain, ennen kuin nuorilla on riittävästi valmiuksia ja elämänkokemusta.


Paluuta vanhaan ei ole

Eeva Kallion mukaan nuorten tilanne on ristiriitainen. Ikänsä puolesta heillä ei ole juridista vastuuta, mutta heiltä vaaditaan asioita, jotka perinnäisesti liitetään aikuisuuteen.

- Heiltä edellytetään itsenäistä käyttäytymistä, suhteellisuudentajua, suvaitsevaisuutta, tärkeitä arvovalintoja ja vastuuta niistä. Heiltä vaaditaan "ikään kuin aikuisuutta".

Vaikka nuoriin kohdistuvien- vaatimusten ongelma on ilmeinen, Eeva Kallio ei tarjoa ratkaisuksi paluuta "vanhoihin hyviin aikoihin", jolloin maassa oli yksi totuus ja kansalaisilla yksi arvopaletti. Ehdotto-mien totuuksien opettaminen globaalissa maailmassa on toivoton tehtävä.

- Nykyiseen maailmaan ei voi sopeutua ilman tiettyä suhteellisuu-dentajua. Nuoret vastaanottavat eri kanavien kautta niin paljon tietoa, että kriittisyys ja relativismi ovat välttämättömiä. Jotkut tutkijat suosittelevat kriittisyyden opetusta lapsillekin.

Tätä koulukuntaa edustaa esimerkiksi hiljattain Suomessa vieraillut kriittisen ajattelun kanadalainen guru, Simon Frazer -yliopiston yhteiskuntatieteiden professori Ronald Case.

- Kanadassa kriittistä ajattelua pidetään perusvalmiutena, joka on oltava kaikilla, myös lapsilla, Kallio tiivistää Casen viestin.


Itsenäisyys vaatii tukea

Nuoruus ja hulluus on siis out, nuoruus ja viisaus in - eikä kehitystä voi pysäyttää, eikä ehkä pidäkään. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että nuoret jätetään shoppailemaan arvonsa sieltä täältä aivan omin nokin.

- Nuoret tarvitsevat ohjausta ja tukea, ja niiden asemaa pitäisi korostaa koulun moraalikasvatuksessa, Eeva Kallio sanoo. Hän toivoo runsaudenpulasta kärsivälle arvojen markkinapaikalle maamerkkejä, jotka auttaisivat koulua tässä tehtävässä.

- Yleismaailmalliseksi arvoperustaksi sopisi YK:n ihmisoikeuk-sien julistus. Se määrittelee globaalit eettis-moraaliset periaatteet, joihin Suomikin on sitoutunut.

Kallio ehdottaa, että Suomessa koottaisiin tärkeimpien maailmankatsomusten ja uskontokun-tien edustajista "pienoisparlamentti" hyväksymään yhteiset eettiset arvot, jotka otettaisiin myös koulujen opetussuunnitelmien perustaksi.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla