Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Tiedätkö mitä Kivi tarkoitti?

Jos haluaa omin silmin todeta, että kieli muuttuu, kannattaa lukaista Aleksis Kiven päivän kunniaksi hänen pienoisnäytelmänsä Kih­laus. Se on kuulunut suomalaisen teatterin suosikkiohjelmistoon lähes 150 vuotta, mutta jos sen esittämistä vielä kauankin jatketaan, se on pakko tekstittää tai päivittää nykysuomeksi. Muuten menee moni hupaisa yksityiskohta yli ymmärryksen.

Näytelmässä on murresanoja, joita ei varsinaisesti koskaan ole omaksuttu kirjakieleen. Yrmeää, töykeää ja tuittupäistä Herrojen Eevaa kuvataan morakaksi, turskiksi ja trumantiksi. Tillastaminen on kärttämistä ja nääsääminen sättimistä. Lyhynokkainen tarkoittaa herkästi loukkaantuvaa ja naasikka huonotapaista naista.

Monet Kiven sanat ovat ruotsalaisia lainoja tai lainojen mukaelmia. Kirjeen asemesta Kivellä on preivi, ja rahayksiköksi mainitaan riikintaaleria merkitsevä riksi, joka on lyhentymä ruotsin sanasta riksdaler. Pelaaminen on spela-verbin tapaan soittamista. Ruotsin kävelemistä tarkoittava spatsera on muuttunut muotoon pasteerata. Mönsträäminen on muotoilemista ja Kihlauksessa erityisesti särkemistä. Kartuusi tarkoittaa vanhanaikaista käärössä myytyä tupakkaa.

Yleiskieleen vakiintuneen sanan asemesta Kivellä voi olla saman sanan murteellinen variantti, kuten räätälin asemesta kraatari ja kummin asemesta kumma.  Niittyä merkitsevä niittu ei ole painovirhe, ei liioin ruhtinaan paikalla oleva ruhtina.

Erityisen hankalia ymmärtää ovat tutun näköiset sanat, joilla kuitenkin on eri merkitys kuin nykysuomessa. Menetys tarkoittaa menettelytapaa, kutsumus kutsua, soittaminen nopeaa liikettä ja nuorimies vanhapoikaa. Koska vastaa Kivellä yleensä nykysuomen aikaa ilmaisevaa kun-konjunktiota.

Näytelmän lopussa kraatarin oppipoika Jooseppi tahdittaa tanssia laulamalla: Kosk’ tulit kureerit ja laitoit kortteerit. Kureeri on lähetti ja kortteeri majapaikka. Laittaminen voi murteissa ja vanhassa kirjakielessä tarkoittaa moittimista, mutta tässä se lauserakenteesta päätellen tarkoittaa tavalliseen tapaan kuntoon saattamista.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2013