Yhteiskunnan ylimystö ja työurien pidennys voivat sulkea ovia laajemminkin.

Ihminen-palsta

Teksti: Mikko Puttonen

Yhteiskunnan ylimystö ja työurien pidennys voivat sulkea ovia laajemminkin.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2012

Kun kanadalainen kirjailija Ernest Seton täytti 25 vuotta, hän sai isältään erikoisen laskun. Siihen oli kirjattu kaikki kulut, jotka hänen kasvattamisestaan oli koitunut, synnyttämistä avustaneen lääkärin palkkiota unohtamatta. Nyt oli tullut takaisinmaksun aika.

Seton myös maksoi, kertoo Margaret Atwood kirjassaan Velka ja vaurauden varjopuoli. Isä olisi voinut ynnätä hinnan myös sille aineettomalle perinnölle, jonka varassa poika painelee elämässä eteenpäin. Raha-avun lisäksi lapset saavat vanhemmiltaan henkistä pääomaa ja sosiaalisia verkostoja, sikäli kuin vanhemmilla on niitä antaa.

Tuuri ratkaisee paljon

Suomessa kotitausta määrää keskimäärin 30 prosenttia lapsen elämänurasta, laskee akatemiatutkija Jani Erola Turun yliopistosta. Hän on tutkinut suomalaisten sosiaalista liikkuvuutta eli sitä, miten usein lapset päätyvät erilaisiin yhteiskunnallisiin asemiin kuin vanhempansa. Tarkastelussa kotitaustan kokonaisuuteen luetaan myös geneettiset taipumukset, kuten synnynnäinen älykkyys, sekä asuinalue ja lapsuuden kaverit.

Kodin perintö jättää 70 prosenttia muille elämänuran määrääjille.

– Osa muodostuu yksilöllisestä vaihtelusta kyvyissä ja motivaatiossa, mutta pääosin kyse on tuurista, Erola sanoo.

Huono tuuri kohtasi esimerkiksi niitä, jotka tulivat työmarkkinoille 1990-luvun alussa, kun lama pyyhkäisi työpaikkoja taivaan tuuliin. Jos silloin otti vastaan huonohkon työpaikan, saattoi jäädä sille tielle.

– Siinä vaiheessa, kun parempia paikkoja alkoi taas vapautua, nuoremmat olivat jo jonossa ja vähintään samoilla pätevyyksillä, Erola selittää.

Ennen noustiin enemmän

Eniten luokkanousua ovat kokeneet vanhimmat ikäluokat. Vuosina 1936–1950 syntyneistä miehistä noin 35 prosenttia päätyi vanhempiaan parempiin asemiin. Vuosina 1961–1965 syntyneistä asemaansa kohensi enää 30 prosenttia.

Lamaan törmänneiden eli 1966–1975 syntyneiden sosiaalinen liikkuvuus väheni entisestään. Heidän luokka-asemansa vertailua haittaa kuitenkin se, että heidän elämänkulkunsa on tiedossa vain 25–35-vuotiaaksi. Aiempia sukupolvia on seurattu vakiintuneempaan ikään. Yleensä luokka-asema alkaa asettua kohdalleen 35 ikävuoden kieppeillä.

Tulevaisuudessa sosiaalista nousua saattaa vähentää kaavailtu eläkeiän nosto, Erola varoittaa. Kun eläkkeelle siirrytään pari–kolme vuotta myöhemmin, työpaikkoja ei vapaudukaan ikäpolvelle, joka on juuri astumassa työmarkkinoille. Heidän uransa saa kompuroivan lähdön.

Vauras porskuttaa varoillaan

Tuloerojen kasvu ja johtajien suurpalkkiot ovat saaneet jotkut näkemään merkkejä sääty-yhteiskunnan paluusta. Vauras yläluokka uhkaa sulkeutua omaan maailmaansa, jos se alkaa täydentyä pelkästään omasta jälkikasvusta.

Jo nyt sosiaalinen asema periytyy vahvimmin ylimmässä ammattiluokassa, johon luetaan muun muas­sa johtajat, ylimmät virkamiehet ja lääkärit. Uunituore ruotsalaistutkimus osoittaa, että väestön suurituloisimman tuhannesosan lapset seuraavat vanhempiensa jalanjälkiä monta kertaa todennäköisemmin kuin muiden luokkien jälkikasvu omiensa. Tutkimuksen tekijät, professori Anders Björklund ja hänen työtoverinsa, totesivat myös, että yläluokan vesat porskuttavat vanhempiensa varallisuudella, eivät älykkyydellään, taidoillaan tai koulutuksellaan.

– Kaikki haluavat varmistaa parhaan mahdollisen paikan lapsilleen, mutta jos yhdellä porukalla on käytännössä rajattomat mahdollisuudet auttaa tyhmemmänpuoleisiakin lapsiaan, tilanne ei voi enää olla muulle väestölle kovin hyvä, Erola sanoo.

– Kyse ei ole vain varallisuudesta vaan myös sosiaalisista suhteista, joita yläluokan lapset voivat hyödyntää.

Luukulla toisessa polvessa

Luokkarakenteen alapäässä lapset perivät laihemmat eväät. Tämä käy ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksesta, jossa on seurattu kaikkia vuonna 1987 syntyneitä suomalaisia 21-vuotiaaksi asti.

Vanhempien huono koulutus lyhentää lasten koulutietä. Vain kansakoulun käyneiden vanhempien lapsista lähes 40 prosenttia oli parikymppisenä pelkän peruskoulun varassa. Osuus on paljon suurempi kuin ikäluokassa keskimäärin.

Myös köyhyys periytyy. Toimeentulotukea saaneiden nuorten vanhemmista 70 prosenttia oli asioinut sosiaalitoimiston luukulla.

– Köyhyys ei ole vain aineellista, muistuttaa tutkija Reija Paananen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. – Se aiheuttaa stressiä ja luo paineita parisuhteeseen ja vanhemmuuteen. Silloin lapsille ei ole tarjolla ihanteellista kasvuympäristöä.

Geneettisen perimän ohella elämänkulkua ohjaa Paanasen mukaan sosiaalinen perimä. Niin vaurauden kuin köyhyydenkin toimintamallit opitaan kotoa. Erot alkavat tuntua jo kohdussa: toimeentulotukea saaneiden vanhempien lapset syntyvät keskimäärin kevyempinä. Alhainen syntymäpaino enteilee vaivaisempaa aikuisuutta.

Nousu hiipunut pitkään

35%1946–1950 syntyneet

32%1951–1955 syntyneet

30%1961–1965 syntyneet

18%1971–1975 syntyneet

– Prosentit kertovat, mikä osuus kunkin ikäluokan 35–39-vuotiaista miehistä on päätynyt vanhempiaan parempiin asemiin.

– Nuorimpien luku on "väliaikatieto", sillä heidän sijoittumisensa tunnetaan enintään 35-vuotiaaksi asti. Tässä iässä urakehitys voi olla vielä kesken.

– Tarkastelu keskittyy miehiin, koska heidän yhteiskunnallinen asemansa on pysynyt vakaampana ja siten tilastollisesti vertailukelpoisempana kuin naisten.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.