Yhteiskunnan ylimystö ja työurien pidennys voivat sulkea ovia laajemminkin.

Ihminen-palsta

Teksti: Mikko Puttonen

Yhteiskunnan ylimystö ja työurien pidennys voivat sulkea ovia laajemminkin.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2012

Kun kanadalainen kirjailija Ernest Seton täytti 25 vuotta, hän sai isältään erikoisen laskun. Siihen oli kirjattu kaikki kulut, jotka hänen kasvattamisestaan oli koitunut, synnyttämistä avustaneen lääkärin palkkiota unohtamatta. Nyt oli tullut takaisinmaksun aika.

Seton myös maksoi, kertoo Margaret Atwood kirjassaan Velka ja vaurauden varjopuoli. Isä olisi voinut ynnätä hinnan myös sille aineettomalle perinnölle, jonka varassa poika painelee elämässä eteenpäin. Raha-avun lisäksi lapset saavat vanhemmiltaan henkistä pääomaa ja sosiaalisia verkostoja, sikäli kuin vanhemmilla on niitä antaa.

Tuuri ratkaisee paljon

Suomessa kotitausta määrää keskimäärin 30 prosenttia lapsen elämänurasta, laskee akatemiatutkija Jani Erola Turun yliopistosta. Hän on tutkinut suomalaisten sosiaalista liikkuvuutta eli sitä, miten usein lapset päätyvät erilaisiin yhteiskunnallisiin asemiin kuin vanhempansa. Tarkastelussa kotitaustan kokonaisuuteen luetaan myös geneettiset taipumukset, kuten synnynnäinen älykkyys, sekä asuinalue ja lapsuuden kaverit.

Kodin perintö jättää 70 prosenttia muille elämänuran määrääjille.

– Osa muodostuu yksilöllisestä vaihtelusta kyvyissä ja motivaatiossa, mutta pääosin kyse on tuurista, Erola sanoo.

Huono tuuri kohtasi esimerkiksi niitä, jotka tulivat työmarkkinoille 1990-luvun alussa, kun lama pyyhkäisi työpaikkoja taivaan tuuliin. Jos silloin otti vastaan huonohkon työpaikan, saattoi jäädä sille tielle.

– Siinä vaiheessa, kun parempia paikkoja alkoi taas vapautua, nuoremmat olivat jo jonossa ja vähintään samoilla pätevyyksillä, Erola selittää.

Ennen noustiin enemmän

Eniten luokkanousua ovat kokeneet vanhimmat ikäluokat. Vuosina 1936–1950 syntyneistä miehistä noin 35 prosenttia päätyi vanhempiaan parempiin asemiin. Vuosina 1961–1965 syntyneistä asemaansa kohensi enää 30 prosenttia.

Lamaan törmänneiden eli 1966–1975 syntyneiden sosiaalinen liikkuvuus väheni entisestään. Heidän luokka-asemansa vertailua haittaa kuitenkin se, että heidän elämänkulkunsa on tiedossa vain 25–35-vuotiaaksi. Aiempia sukupolvia on seurattu vakiintuneempaan ikään. Yleensä luokka-asema alkaa asettua kohdalleen 35 ikävuoden kieppeillä.

Tulevaisuudessa sosiaalista nousua saattaa vähentää kaavailtu eläkeiän nosto, Erola varoittaa. Kun eläkkeelle siirrytään pari–kolme vuotta myöhemmin, työpaikkoja ei vapaudukaan ikäpolvelle, joka on juuri astumassa työmarkkinoille. Heidän uransa saa kompuroivan lähdön.

Vauras porskuttaa varoillaan

Tuloerojen kasvu ja johtajien suurpalkkiot ovat saaneet jotkut näkemään merkkejä sääty-yhteiskunnan paluusta. Vauras yläluokka uhkaa sulkeutua omaan maailmaansa, jos se alkaa täydentyä pelkästään omasta jälkikasvusta.

Jo nyt sosiaalinen asema periytyy vahvimmin ylimmässä ammattiluokassa, johon luetaan muun muas­sa johtajat, ylimmät virkamiehet ja lääkärit. Uunituore ruotsalaistutkimus osoittaa, että väestön suurituloisimman tuhannesosan lapset seuraavat vanhempiensa jalanjälkiä monta kertaa todennäköisemmin kuin muiden luokkien jälkikasvu omiensa. Tutkimuksen tekijät, professori Anders Björklund ja hänen työtoverinsa, totesivat myös, että yläluokan vesat porskuttavat vanhempiensa varallisuudella, eivät älykkyydellään, taidoillaan tai koulutuksellaan.

– Kaikki haluavat varmistaa parhaan mahdollisen paikan lapsilleen, mutta jos yhdellä porukalla on käytännössä rajattomat mahdollisuudet auttaa tyhmemmänpuoleisiakin lapsiaan, tilanne ei voi enää olla muulle väestölle kovin hyvä, Erola sanoo.

– Kyse ei ole vain varallisuudesta vaan myös sosiaalisista suhteista, joita yläluokan lapset voivat hyödyntää.

Luukulla toisessa polvessa

Luokkarakenteen alapäässä lapset perivät laihemmat eväät. Tämä käy ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksesta, jossa on seurattu kaikkia vuonna 1987 syntyneitä suomalaisia 21-vuotiaaksi asti.

Vanhempien huono koulutus lyhentää lasten koulutietä. Vain kansakoulun käyneiden vanhempien lapsista lähes 40 prosenttia oli parikymppisenä pelkän peruskoulun varassa. Osuus on paljon suurempi kuin ikäluokassa keskimäärin.

Myös köyhyys periytyy. Toimeentulotukea saaneiden nuorten vanhemmista 70 prosenttia oli asioinut sosiaalitoimiston luukulla.

– Köyhyys ei ole vain aineellista, muistuttaa tutkija Reija Paananen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. – Se aiheuttaa stressiä ja luo paineita parisuhteeseen ja vanhemmuuteen. Silloin lapsille ei ole tarjolla ihanteellista kasvuympäristöä.

Geneettisen perimän ohella elämänkulkua ohjaa Paanasen mukaan sosiaalinen perimä. Niin vaurauden kuin köyhyydenkin toimintamallit opitaan kotoa. Erot alkavat tuntua jo kohdussa: toimeentulotukea saaneiden vanhempien lapset syntyvät keskimäärin kevyempinä. Alhainen syntymäpaino enteilee vaivaisempaa aikuisuutta.

Nousu hiipunut pitkään

35%1946–1950 syntyneet

32%1951–1955 syntyneet

30%1961–1965 syntyneet

18%1971–1975 syntyneet

– Prosentit kertovat, mikä osuus kunkin ikäluokan 35–39-vuotiaista miehistä on päätynyt vanhempiaan parempiin asemiin.

– Nuorimpien luku on "väliaikatieto", sillä heidän sijoittumisensa tunnetaan enintään 35-vuotiaaksi asti. Tässä iässä urakehitys voi olla vielä kesken.

– Tarkastelu keskittyy miehiin, koska heidän yhteiskunnallinen asemansa on pysynyt vakaampana ja siten tilastollisesti vertailukelpoisempana kuin naisten.