Aivojen trimmaamiseen keksitään uusia dopingaineita. Henkisen huippusuorituksen takaavat kuitenkin vain ahkera harjoitus ja riittävä lepo.


Henkisen huippusuorituksen takaavat kuitenkin vain
ahkera harjoitus ja riittävä lepo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Yhdysvaltalaisten tiedelehtien mukaan moni siellä päin ottaa. Terveet ihmiset napsivat lääkkeitä, jotka on tarkoitettu aivotoiminnan häi-riöiden hoitoon. Niitä on jo markkinoilla muutamia, ja kymmeniä on lisäksi kehitteillä.


Modafiniili virkistää

Esimerkiksi kuusi vuotta sitten markkinoille tullutta modafiniilia lääkärit saavat määrätä sairaalloiseen nukahteluun eli narkolepsiaan tai vuorotyöstä aiheutuviin unihäiriöihin. Modafiniili aktivoi aivoissa useita vireystilaa kohottavia hermojärjestelmiä, mutta aivan tarkkaa vaikutusmekanismia ei tunneta. Aineen avulla voi valvoa 90 tuntia ilman, että suorituskyky romahtaa.

Suomessa modafiniilia saa vain Lääkelaitoksen erityisluvalla. Ainetta määrättiin meillä viime vuonna noin 200 potilaalle lähinnä narkolepsian ja aivovammoista johtuvan väsymyksen hoitoon. Yhdysvalloissa sitä käyttävät lähes 600 miljoonan dollarin vuotuisesta myynnistä päätellen myös terveet ihmiset, jotka kenties haluavat nukkua vähemmän, tehdä töitä enemmän, ehkä vielä juhlia päälle ja olla taas aamulla terävänä töissä.

Modafiniili on tulossa myös tarkkaavaisuushäiriö ADHD:n hoitoon. Nykyisin sitä lääkitään amfetamiinin tapaan toimivalla metyylifenidaatilla. Rapakon takana se on kelvannut keskittymisavuksi myös nuorille kunnianhimoisille yliopisto-opiskelijoille.


Ampakiini vahvistaa muistia

Alustaviin ihmiskokeisiin asti ovat edenneet myös ampakiinit. Ne vahvistavat välittäjäaine glutamaatin toimintaa hermosolujen viestinviejänä. Ampakiinien ansiosta muistijäljet syntyvät nopeammin ja tieto tallentuu helpommin pitkäkestoiseen muistiin.

Muistijälkien syntymistä tehostaa myös creb-proteiini. Se vaikuttaa geeneihin, jotka ohjaavat hermosolujen välisten yhteyksien muodostumista. Klassikkokoe tehtiin jo 1990-luvulla kärpäsillä. Hyönteiset pantiin tuoksuvaan tunneliin, jossa niille annettiin sähköisku. Muuntogeeniset, tavallista enemmän creb-proteiinia tuottavat kärpäset oppivat yhdellä iskulla välttämään tunnelissa leijunutta tuoksua. Tavalliset kärpäset alkoivat karttaa tuoksua vasta kymmenen sähköiskun jälkeen.

Modafiniilin tavoin ampakiinit palauttavat myös univajeen tuhoaman vireystilan. Toisen maailmansodan aikana Suomenkin sotilaat käyttivät amfetamiinia tilanteissa, joissa nukkua ei voinut ja herpaantuminen olisi merkinnyt kuolemaa. Uudet piristeet kiinnostavat nyt eri maiden asevoimia. Modafiniili ja ampakiinit toimivat hienovaraisemmin kuin amfetamiini eivätkä aiheuta samanlaista riippuvuutta ja rajuja sivuvaikutuksia.
Amfetamiini panee koko ruumiin ylikierroksille. Se vapauttaa aivoihin dopamiinia, joka voimistaa miellyttäviä tuntemuksia ja kohottaa vireystilaa. Sen käyttö johtaa usein tuurijuoppouden kaltaiseen kierteeseen. Kun dopamiinivarastot ovat lopussa, tulee uupumus ja depressio.

Modafiniilin sivuoireina on havaittu lähinnä päänsärkyä ja matkapahoinvoinnin kaltaista kuvotusta. Univajetta ei tarvitse kuroa kiinni.


Hyvin piristää myös kahvi

Täydellisen muistipillerin kehittäminen ei kuitenkaan takaa onnea. Kaiken muistaminen ei tee ihmiselle hyvää. Nobel-palkittu creb-proteii-nin tutkija Eric Kandel huomauttaa kirjassa Memory, From Mind to Molecules (W.H. Freeman & Company 1999), että aivoilla on hyviä syitä unohdella. Unohtamisen ansiosta mielemme ei ruuhkaannu. Jos ihmisellä on luontainen kyky muistaa kaikki pikku yksityiskohdat, hän sotkeutuu helposti lillukanvarsiin eikä pysty hallitsemaan laajoja yhteyksiä.

Uusien lääkkeiden tutkijat arvelevat itsekin, että kemiallista aivobuusteria kaipaavalle terveelle kansalaiselle vanha konsti on parempi kuin apteekin pussillinen uusia. Viisas valinta on helposti saatava ja halpa piriste, joka on tehokas ja pitkän kokemuksen valossa melko turvallinen. Se on kahvi.




- Harjoitus tekee mestarin. Käytä päätäsi monipuolisesti. Matemaattiset ongelmat, tanssikuvioiden opettelu ja sanaristikoiden ratkaiseminen vahvistavat kaikki aivojen hermoratoja.
- Lepo kehittää. Oppi menee perille unen aikana. Nuku riittävästi yöllä ja ota nokoset iltapäivällä. Univaje tuhoaa vireystilan. Pieni torkahdus parantaa vireyttä selvästi, vaikka torkkujalla ei edes olisi univelkaa.
- Liikunta tekee hyvää. Se edistää myös aivosolujen uusiutumista. Jo puolen tunnin reipas kävely kolmesti viikossa parantaa älyllistä suorituskykyä.
- Kahvi on tehokasta dopingia. Teho säilyy, jos juot korkeintaan kaksi kuppia päivässä.








Aivoja pitää treenata

Kemiallisen säädön sijasta voi myös satsata elimistön omaan fysiologiaan. Jos todella haluaa saada päänsä huippukuntoon, tehokkaimmat keinot ovat samat kuin puhtaassa urheilussa: paljon harjoitusta ja riittävästi lepoa. Ne vaikuttavat aivoihin enemmän kuin on luultukaan.

Pysyäkseen kunnossa aivot tarvitsevat voimistelua. Niitä täytyy käyttää, etteivät ne rapistu. Jo jonkin aikaa on tiedetty, että lukeminen, sanaristikoiden ratkaisu ja muu älynystyröiden hieronta ehkäisee ikäihmisten dementoitumista. Uusien tutkimusten mukaan myös elämän mittaan kerätty aivokapasiteetti ehkäisee Alzheimerin tautia ja muita aivoja rappeuttavia sairauksia.

Perusälykkyyttä on pidetty melko pysyvänä ja paljolti periytyvänä ominaisuutena, jonka kehittymiseen vaikuttavat kasvuolot lapsuudessa, kun aivot ovat muovautuvimmillaan. Kouluikäisenä mitattu älykkyysosamäärä ennustaa hyvin aikuisiän suorituskykyä. Nykytiedon mukaan sekään ei ole muuttumaton ominaisuus.

Jokainen voi kasvattaa kognitiivisia voimavarojaan. Luontevia keinoja siihen ovat kunnon koulutus, älyllisesti vaativa työ ja haastavat harrastukset. Esimerkiksi vaikeiden liikesarjojen opettelu, viulunsoitto, erilaisten pintojen tunnustelu, päässälasku ja ongelmien ratkaisu vahvistavat käytössä ole-vien hermoratojen toimintaa. Monipuoliset haasteet harjoittavat aivoja hakemaan vaihtoehtoisia hermoyh-teyksiä erilaisten tehtävien suorittamiseen.

Jopa ongelmanratkaisun keskus-yksikköä, työmuistia, voi tehostaa vielä aikuisiällä.

Työmuisti on työpöytä, jossa ihminen muokkaa ja yhdistelee aistien tuomaa ja pitkäkestoisesta muistista kaivettua tietoa. Tällä työpöydällä suoritetaan niin päässälaskut kuin kaikki muukin järkeily ja suunnittelu.
Työmuisti on kuitenkin kovin lyhyt - se kestää vain siihen asti, kun huomio siirtyy toisaalle - ja siihen mahtuu vähän. Pitkään on ajateltu, että työmuisti pystyy käsittelemään korkeintaan seitsemää yksikköä kerrallaan, mutta uudempien havaintojen mukaan tilaa onkin ehkä vain neljälle.


Työmuistia voi parantaa

Yhdistelemällä muistettavia asioita ihminen saa työmuistiinsa lisätilaa. Esimerkiksi kuuden kirjaimen rimpsu YLEMTV pakkautuu useimpien suomalaisten päässä kahdeksi yksiköksi: YLE ja MTV. Lisäksi työmuistiin mahtuisi helposti vielä CNNBBC. Neljän televisioyh-tiön nimet voi muistaa ja toistaa kertavilkaisun jälkeen. Jos niiden kirjaimet sekoitetaan, kirjainyhdistelmän toistaminen ei onnistu. Kaksitoista yksikköä ylittää rankasti työmuistin normaalin kapasiteetin.

Asioiden taitava ryhmittely ja yhdistely pitkäkestoisen muistin tarjoamaan kehikkoon siis antaa lisäkapasiteettia informaation käsittelyyn ja ongelmien ratkaisemiseen. Ruotsalainen neurotieteen apulaisprofessori Torkel Klingberg Karoliinisesta instituutista uskoo, että työmuistia voi myös laajentaa.

Klingberg on tutkinut erityisesti tarkkaavaisuushäiriö ADHD:stä kärsiviä lapsia. Heillä on vaikeuksia työmuistin käytössä. Tutkimukseen osallistui 53 iältään 7-12-vuotiasta ADHD-lasta. Heistä osa arvottiin tekemään tietokoneella muistitehtäviä, jotka vaikeutuivat vähitellen. Vertailuryhmän tehtävien vaativuutta ei lisätty harjaantumisen myötä. Molemmat harjoittelivat 40 minuuttia päivässä viiden viikon ajan.

Harjoittelukauden jälkeen pidetyistä muisti- ja ongelmanratkaisutesteistä suoriutuivat selvästi entistä paremmin ne lapset, jotka olivat harjoitelleet asteittain vaikeutuvilla tehtävillä. Vanhempien ja opettajien havaintojen mukaan myös lasten ylivilkkaus ja keskittymisvai-keudet vähenivät. Vertailuryhmä ei petrannut tällä tavoin.

Vaikutukset näyttivät myös melko pysyviltä, sillä erot olivat säilyneet kolme kuukautta harjoitusjakson jälkeen.
Toisessa tutkimuksessa Klingberg teetti samantapaisen harjoitusjakson terveillä aikuisilla. Heidänkin testisuorituksensa paranivat, ja toiminnallisessa magneettikuvauksessa havaittiin, että lyhytkestoiseen muistiin liittyvät aivoalueet toimivat harjoitusjakson jälkeen aiempaa vilkkaammin.

Tarkkaavaisuutta ja työmuistin toimintaa on vaikea erottaa toisistaan, mutta vaativa harjoitus näyttää tehoavan, parantaa se sitten työmuistia tai pelkkää keskittymistä.


Liikunta lisää aivosoluja

Aivojumpan lisäksi myös ruumiinliikunta kehittää pääkopan sisältöä. Tälle vuosituhannelle asti luultiin, etteivät aivosolumme uusiudu vaan joudumme tulemaan toimeen niillä, jotka syntymässä saamme. Vuonna 2000 kuitenkin havaittiin, että aikuisilla ihmisilläkin syntyy uusia aivosoluja. Samalla huomattiin, että liikunta saa ne kasvamaan.

Ainakin hiirillä liikunta edistää aivosolujen uudistumista voimakkaimmin hippokampuksessa, joka osallistuu oppimiseen ja muistin toimintaan. Liikunta korjaa myös stressihormoni kortisolin vahingoittamia aivoalueita. Jos aivot ovat jumissa liian paineen takia, kannattaa siis lähteä lenkille.

Näiden tulosten jälkeen ei enää hämmästytä havainto, jonka mukaan liikunta pienentää myös Alzheimerin taudin riskiä.

Lihasten ja aivojen vuorovaikutus toimii toiseenkin suuntaan. Ohiolaisen tutkimuslaitoksen tutkijat pyysivät koehenkilöitä kuvittelemaan päivittäin varttitunnin ajan hauislihasten harjoittamista. Kolmen kuukauden kuluttua heillä oli yli kymmenen prosenttia vahvemmat hauikset.


Oppi juurtuu unessa

Ponnistelun vastapainoksi aivot tarvitsevat lepoa ja erityisesti unta. Valvoneena ei kykene keskittymään, ja unettoman yön jälkeen suorituskyky on kuin humalaisella. Pienetkin nokoset kohentavat vireyttä. Päivä-unien jälkeen keskittymiskyky on selvästi parempi, vaikka torkahtajalla ei edes olisi univelkaa.




Biopalautteen voimaa voi juuri nyt käydä kokeilemassa Helsingissä nykytaiteen museossa Kiasmassa. Ars 06 -näyttelyssä on esillä virtuaalinen lammikko, josta katsojat saavat kalastaa karppeja alfa-aalloilla. Kalastajan päähän kiinnitetään EEG-anturit, jotka on kytketty lammikkoon. Mitä pidempiä aivojen alfa-aalloista muodostuu, sitä enemmän kalaa nousee. Kova yritys ja puristus ei auta, sillä alfa-aaltoa voi venyttää vain pyrkimällä syvempään levollisuuteen. Jos ei pidä karpeista, voi keskittyä lammikon täyttämiseen lootuksen kukilla.


Quintilianus






Mieli halutuksi biopalautteella

Arkista suuremmasta aivovoimasta haaveileville tulevaisuus tar-joaa myös scifimpiä keinoja. Aivoihin voidaan asentaa pieniä sähkölaitteita, joiden impulssit muovaavat aivorakenteita ja jättävät oppimisjälkiä. Syvälle aivoihin johdettu sähkövirta vaikuttaa mielialaan ja persoonallisuuteen. Magneettikentän avulla aivoille voi antaa hyvin täsmällisiä impulsseja kajoamatta edes päänahkaan.

Huikeimmalta tekniikalta tuntuu kuitenkin oman mielen hallinta biopalautteen avulla. Jo 1960-luvulla keksittiin, että ihmiset pystyvät kiihdyttämään tai hidastamaan sydämensä sykettä, jos he saavat seurata sitä sykemittarista. Nyttemmin samaa on sovellettu aivoihin, esimerkiksi niiden alfa-aaltoon, joka kasvaa silloin kun ihminen on tyyni ja keskittynyt. Eräässä kokeessa alfa-aalto kytkettiin tietokonepeliin: sen kilpa-auto kulki sitä kovempaa, mitä pidempi alfa-aalto muodostui. Koehenkilöiden käskettiin kiihdyttää auton vauhtia, ja yllättäen moni pystyi siihen.
Pelit ovat hauskoja, mutta jonain päivänä biopalautteella saadaan ehkä pidempiaikaistakin parannusta elämänlaatuun: vaikkapa kohotetaan mielialaa, edistetään orgasmeja tai helpotetaan ujoutta.

Artikkelin kirjallisina lähteinä on käytetty artikkeleita seuraavista lehdistä: Monitor of Psychology, Nature, Nature Neuroscience, New Scientist, Scientific American, The Economist. Lisäksi on haastateltu suomalaisina asiantuntijoina farmakologian professori Esa Korpea ja neurofysiologian dosentti Synnöve Carlsonia Helsingin yliopistosta sekä psykologian professori Matti Lainetta Åbo Akademista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla