Aika moni hoivavietin myös tunnustaa – vaikka sanat ovatkin vielä haussa.

Teksti: Jarno Forssell

Aika moni hoivavietin myös tunnustaa – vaikka sanat ovatkin vielä haussa.

Julkaistu Tiede -lehdessä 11/2010

Noin kolmikymppisten miesten porukka istuu saunan jälkeen baarissa, ensimmäiset oluet edessään. Yksi on kuitenkin joukosta poissa: vuosi sitten isäksi tullutta Karia ei ole näkynyt saunailloissa sitten lapsen syntymän. Tapaamispäivä on syystä tai toisesta aina ollut huono. ”Seli seli”, kaverit vinoilevat ja tekstaavat naljailun kotikissalle.– Miehet eivät aina kehtaa sanoa kavereilleen, etteivät halua baariin vaan olla pienen lapsen kanssa kotona. Tietty maskuliinisuuden julkisivu on pidettävä yllä, tietää tuoreita isiä tutkinut kasvatustieteen tohtori Johanna Mykkänen Jyväskylän yliopistosta. Kun baarin pöydässä on tyhjentynyt tuoppi jos toinenkin, kaverukset kaivavat kännykät esiin ja näyttävät kuvia ja videoita lapsistaan. Tässä Ella ottaa ensiaskeleitaan, ja tuossa Ville mättää pilttiä suuhunsa ja vähän lattiallekin. – Miehet ovat alkaneet jakaa isyyden kokemuksiaan, eikä siihen aina tarvita edes saunakaljaa. Tuntuu kuitenkin siltä, että usein heiltä puuttuvat sanat kuvata suuria tunteita, jotka liittyvät vaikkapa lapsen syntymän hetkeen, tutkija sanoo.

Puitteet kuntoon ensin

Johanna Mykkänen tutki vuoden alussa hyväksyttyyn väitöskirjaansa ensimmäistä kertaa isäksi tulleiden miesten kokemuksia isyydestä. Noin kolmenkymmenen haastateltavan ikä vaihteli paristakympistä vähän yli neljäänkymppiin.Tutkijan mukaan eri-ikäiset isät pohtivat ennen lapsen hankintaa valmiuksiaan hyvinkin tarkkaan: Ovatko raha-asiat kunnossa? Onko parisuhde vakaa ja työpaikka turvattu? Olenko valmis ottamaan vastuun lapsesta ja antamaan hänelle aikaa?– Miehet halusivat tarjota lapselle mahdollisimman hyvät puitteet. He saattoivat lykätä isäksi tulemista, jos kaikki osa-alueet eivät olleet kunnossa.

Halusta kasvaa vimma

Tutkijan yllätykseksi joillakin miehillä halu isäksi oli niin vahva, että sitä voisi kutsua vauvakuumeeksi – jota yleensä pidetään ”naisten tautina”. –  He halusivat vimmalla isäksi. Voisin jopa epäillä syyksi biologista kelloa, sillä miehet olivat ikähaarukan yläpäästä. Uskon, että myös miehillä on biologinen tarve vanhemmuuteen. Hoivavietti voi vain aktivoitua vähän myöhemmin kuin naisilla.Muutama Mykkäsen haastattelema mies oli vaihtanut puolisoakin saadakseen oman lapsen. Moni myös myönsi, että olisi harkinnut vakavasti suhteensa kestävyyttä, jos puoliso ei olisi halunnut perustaa perhettä.– Varmaan näitä tarinoita on ollut aina, mutta niistä ei ole puhuttu ääneen. Nykyisessä ilmapiirissä tällaiset tunteet sallitaan miehillekin.

Harjoiteltu 40 vuotta

Isät alkoivat lähentyä perheen arkea ja osallistua lastenhoitoon 1970-luvulla sen jälkeen, kun he pääsivät mukaan synnytyssaleihin. Aluksi miehet opettelivat koti-isän roolia puolittaisen pakon edessä, sillä naiset lähtivät töihin kodin ulkopuolelle. Neljänkymmenen vuoden harjoittelun jälkeen pakko on muuttunut haluksi.– Isäksi tulleen miehen elämä kääntyy perheeseen, eikä kyse ole velvollisuudesta, tutkija tietää.Eräs Mykkäsen haastattelema isä kertoi nauttivansa, kun lapsi hymyilee hänelle kesken leikin. Toinen piti onnen hetkenä sitä, että lapsi huutaa keinusta isää antamaan ”helikopterivauhdit”.– Kyse on isänä olemisen nautinnosta, vastuun tuomasta hyvästä olosta ja jonkinlaisesta perustarpeesta, joka tyydyttyy, kun isä saa elää arkea lapsen kanssa.Johanna Mykkänen muistuttaa, että isiä on aina ollut monenlaisia. Nykyäänkin osa isistä on perinteisiä, etäisiä isiä, jotka keskittyvät tienaamaan perheelle rahaa.– Jotkut eivät löydä itsestään osallistuvaa, hoivaavaa isää ja voivat potea siitä huonoa omaatuntoa. Isyys on kuitenkin aina yksilöllistä eikä koskaan samanlaista kuin kulttuurin ihannekuva.

Äideille haaste

Johanna Mykkänen sanoo havainneensa, että monet naiset kokevat isien vahvistuvan aseman haasteeksi itselleen. Tutkija puhuu kilpailuasetelmasta, jossa äidit pelkäävät menettävänsä ykkösvanhemman monopolin.– Isät ovat vielä olleet kiltisti taustalla esimerkiksi neuvola-, päivähoito- ja kouluasiois­sa, mutta en pidä aivan utopistisena ajatusta, että roolit kääntyisivät, tutkija sanoo.Entä millaisia isiä tulee hoivavietin omaksuneiden isien pojista?– Heillä on kaksi mahdollisuutta. Joko he haluavat olla vielä parempia kuin isänsä tai he kapinoivat isiään vastaan. Ehkä he haluavat enemmän auktoriteettia, että jollakin perheessä on käskyvalta. Voisiko se sitten olla äiti?

Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.