Nykyaikainen seteli on painotekniikan huipputuote. Se sisältää kemian ja fysiikan jekkuja, joiden jäljittely on lähes tulkoon mahdotonta.

Tekniikka-palsta

Teksti: Petri Forsell

Nykyaikainen seteli on painotekniikan huipputuote. Se sisältää kemian ja fysiikan jekkuja, joiden jäljittely on lähes tulkoon mahdotonta.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012

Me puhumme vielä paperirahasta, mutta nykyinen paperiraha on kangasrahaa, sillä setelipaperin pääraaka-aine on puuvilla. Pelkkä puukuitu ei kestäisi jatkuvaa taittamista ja hypistelyä rasvaisin ja likaisinkin sormin. Puuvillan käyttö suojaa myös väärennöksiltä: tottunut rahojen käsittelijä, kuten kassa kaupassa, tunnistaa helposti, tarjotaanko hänelle aitoa rahaa vai värikopiokoneen tulostamaa leikkirahaa.

Muutama kymmenen maata on ottanut käyttöön myös seteleitä, joita ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa paperirahaksi, sillä ne ovat silkkaa muovia. Muovirahasta ei kuitenkaan puhuta, koska australialaiset, jotka ensimmäisenä ryhtyivät seteleitä käyttämään, vierastivat muovi-sanaa. Niinpä uudet maksuvälineet tunnetaan polymeeriseteleinä.

Polymeeri kestää käyttöä vielä paremmin kuin puuvillakuitu. Muoville painettu raha ei kärsi, vaikka se joutuisi vaatteiden mukana pesukoneeseen. Lisäksi sen valmistus kuluttaa vähemmän luonnonvaroja. Tulevaisuudessa polymeerin käyttö saattaa yleistyä varsinkin nimellisarvoltaan pienissä seteleissä, joita on kierrossa paljon.

Polymeeriseteleissä on yleensä myös läpinäkyviä kohtia, eräänlaisia ikkunoita, jotka vaikeuttavat väärentämistä. Ikkunasta saa jopa suurennuslasin, jolla voi tutkia, onko rahassa varmasti kaikki tarvittavat aitouden merkit.

Vesileima paranee

Setelien perinteiset turvaominaisuudet – vesileimat, eriväriset kuidut ja turvalangat – ovat edelleen tärkeitä, ja niitä jalostetaan jatkuvasti.

Vesileimoja käytetään nykyisin lukuisia, ja ne ovat aiempaa yksityiskohtaisempia. Turvalanka merkitään mikropainatuksella. Tekniikka saa väärentäjien lakkaviivalla tehdyt langat näyttämään suorastaan säälittäviltä.

Kun Eurooppa alkaa ensi keväänä uusia kymmenvuotiasta setelistöään, rahoihin ujutetaan kehittyneintä tekniikkaa.

Tulevaisuudessa lompakoistamme saattaa löytyä myös seteleitä, joissa on lisätietoja sisältäviä transistoreja. Nykyinen piisiru ei tarkoitukseen käy, vaan transistori ikään kuin maalataan rahan pintaan metalleja kerrostamalla. Lisätietojen tutkinnassa tarvittava virta taas saadaan ulkoisesta sähkömagneettisesta kentästä.

Painojälki koholla

Painotekniikassa seteli edustaa huippuosaamista. Terävinkään mustesuihku ei pysty jäljittelemään setelipainon kaikkia hienouksia.

Setelien painoväri on sitkasta geeliä, ja painamiseen käytetään jopa satoja kertoja suurempaa painetta kuin lehti- tai kangaspainossa. Tämän ansiosta setelin pintaan jää kohokuvio, jota mikään muu jäljennyslaite ei osaa tehdä. Oikean setelin erottaa helposti painopintaa tunnustelemalla.

Setelin kuva-aiheissa esiintyvät varjostukset ja ristikkäin kulkevat viivat eivät nekään ole pelkästään koristeita. Ne pyrkivät pitämään rikollisten jäljennystekniikat painotekniikan perässä.

Väri ulottumattomissa

Setelien painoväri on suuri salaisuus, ja kenties kaikkein salaisin – ja myös kehittynein – on euroissa käytettävä väriaine.

Eurovärissä on pieni määrä europium-alkuainetta ja erilaisia fluoresoivia väriaineita, joiden elektronit virittyvät ultraviolettivalosta. Tavallisessa valossa europium on harmaata, mutta tietyllä ultaviolettivalon aallonpituudella salainen väriaineseos herää eloon ja saa tähdet, kuvat, nimikirjoitukset ja salaiset leimat hohtamaan eri väreissä.

Värileikin tuottaa näppärä kvanttimekaaninen temppu, jossa väriaineiden elektronit siirtelevät tilojaan ja synnyttävät purkauksia valohiukkasissa. Tekniikan uskotaan olevan väärentä­jien ulottumattomissa.

Myös kolikko uudistuu

Kolikoiden turvaaminen on muuttunut vain vähän 1600-luvun lopusta, jolloin Isaac Newton vastasi Englannin puntien aitoudesta ja hirtti ja suolisti niiden väärentäjän William Chalonerin.

Arvokkaimmat kolikot ovat nykyään yleensä kaksivärisiä. Syy ei ole kauneuden tavoittelu vaan se, että kahden metallin yhdistelmää on vaikea väärentää. Pikkurahoissakin saattaa olla kuparikuoren sisällä terässydän.

Tulevaisuudessa myös kolikko voi muuttua paljonkin. Siitä saattaa tulla metallikalvo, johon uutetaan valolla ja kemikaaleilla mutkikas turvakuvio, ennen kuin kalvo suljetaan kirkkaaseen muovikuoreen. Tällainen rahakasetti olisi hyvin vaikea tai ainakin kallis väärentää.

Pankkikorttiin kvanttia

Käteisen rahan käyttö vähenee, ja kortit ja muu sähköraha yleistyvät. Niiden turvaaminen kytkeytyy vahvasti tietotekniikan kehitykseen.

Pankkikortin salauksen voi tehdä käytännössä aukottomaksi kvanttisalauksella, jossa tieto tuhoutuu samalla, kun se otetaan vastaan. Toistaiseksi salauslaitteet ovat työntökärryillä siirreltäviä möhkäleitä, mutta tietotekniikan kehitys on tunnetusti nopeaa.

Tulevaisuuden tietokoneet saattavatkin vihdoin viedä leivän väärentäjien ikiaikaiselta ammattikunnalta. Jos kaikkea liikkeessä olevaa rahaa seurataan ajantasaisesti, väärennöksille ei yksinkertaisesti jää tilaa.

Petri Forsell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Näin luet kaksikymppistä

1. Vesileima Valoa vasten etupuolen kuva-aihe näkyy varjomaisena  muunnelmana ja setelin arvo numeroina.

2. Turvalanka Valoa vasten setelin halki kulkee tumma raita, jossa tarkasti katsoen erottuvat sana euro ja rahan arvo.

3. Helmiäisraita Kallistellessa takapuolella turvalangan vieressä näkyy helmiäishohtoinen raita ja siinä vuoroin rahan arvo ja euron symboli €.

4. Näppituntuma Takapuoli tuntuu sileämmältä kuin etupuoli, jossa kaiverruspainatus nostaa elementtejä koholle.

5. Hologrammi Kallistellessa ilmaantuvat sateenkaaren värit ja vuoroin rahan arvo ja €.

Psykedeelit ayahuasca ja psilosybiini tehoavat tutkimusten mukaan masennukseen.

Amazonin alueen ihmiset ovat ammoisista ajoista nauttineet näkyjä nostattavaa ayahuasca-kasviuutetta.

Aine kiinnostaa myös lääketieteen tutkijoita. Se näyttää tehoavan masennukseen ja riippuvuuksiin, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Muilla psykedeeleillä, kuten tietyissä sienissä esiintyvällä psilosybiinillä, on havaittu samanlaisia vaikutuksia.

Ayahuascaa pitkään tutkinut Jordi Riba Sant Paun sairaalasta kertoo, miten vaikeasta masennusta potevat potilaat ovat saaneet apua yksittäisestä kokeilusta.

”Tavalliseen masennuslääkkeeseen verrattuna teho oli todella nopea vain yhdellä annoksella. Hämmästyttävästi tulokset näkyivät heti, ja ne säilyivät monia viikkoja”, Riba sanoo HS:n haastattelussa.

Lontoon Imperial Collegen Robin Carhart-Harris on saanut samanlaisia tuloksia psilosybiinillä.

Ratkaisevia myönteisille vaikutuksille ovat ympäristö ja olot, joissa psykedeelejä käytetään.

”On tärkeää, että ammattiterapeutti valmistelee kokemukseen, on mukana sen aikana ja auttaa sen jälkeen tekemään siitä selkoa”, Carhart-Harris sanoo.

Suomessakin tutkijat etsivät rahoitusta tutkimukseen, jossa testaan psilosybiinin tehoa masennukseen.

Kysely

Kokeilisitko psykedeeliä masennukseen, jos lääkäri määräisi?

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012