Nykyaikainen seteli on painotekniikan huipputuote. Se sisältää kemian ja fysiikan jekkuja, joiden jäljittely on lähes tulkoon mahdotonta.

Tekniikka-palsta

Teksti: Petri Forsell

Nykyaikainen seteli on painotekniikan huipputuote. Se sisältää kemian ja fysiikan jekkuja, joiden jäljittely on lähes tulkoon mahdotonta.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012

Me puhumme vielä paperirahasta, mutta nykyinen paperiraha on kangasrahaa, sillä setelipaperin pääraaka-aine on puuvilla. Pelkkä puukuitu ei kestäisi jatkuvaa taittamista ja hypistelyä rasvaisin ja likaisinkin sormin. Puuvillan käyttö suojaa myös väärennöksiltä: tottunut rahojen käsittelijä, kuten kassa kaupassa, tunnistaa helposti, tarjotaanko hänelle aitoa rahaa vai värikopiokoneen tulostamaa leikkirahaa.

Muutama kymmenen maata on ottanut käyttöön myös seteleitä, joita ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa paperirahaksi, sillä ne ovat silkkaa muovia. Muovirahasta ei kuitenkaan puhuta, koska australialaiset, jotka ensimmäisenä ryhtyivät seteleitä käyttämään, vierastivat muovi-sanaa. Niinpä uudet maksuvälineet tunnetaan polymeeriseteleinä.

Polymeeri kestää käyttöä vielä paremmin kuin puuvillakuitu. Muoville painettu raha ei kärsi, vaikka se joutuisi vaatteiden mukana pesukoneeseen. Lisäksi sen valmistus kuluttaa vähemmän luonnonvaroja. Tulevaisuudessa polymeerin käyttö saattaa yleistyä varsinkin nimellisarvoltaan pienissä seteleissä, joita on kierrossa paljon.

Polymeeriseteleissä on yleensä myös läpinäkyviä kohtia, eräänlaisia ikkunoita, jotka vaikeuttavat väärentämistä. Ikkunasta saa jopa suurennuslasin, jolla voi tutkia, onko rahassa varmasti kaikki tarvittavat aitouden merkit.

Vesileima paranee

Setelien perinteiset turvaominaisuudet – vesileimat, eriväriset kuidut ja turvalangat – ovat edelleen tärkeitä, ja niitä jalostetaan jatkuvasti.

Vesileimoja käytetään nykyisin lukuisia, ja ne ovat aiempaa yksityiskohtaisempia. Turvalanka merkitään mikropainatuksella. Tekniikka saa väärentäjien lakkaviivalla tehdyt langat näyttämään suorastaan säälittäviltä.

Kun Eurooppa alkaa ensi keväänä uusia kymmenvuotiasta setelistöään, rahoihin ujutetaan kehittyneintä tekniikkaa.

Tulevaisuudessa lompakoistamme saattaa löytyä myös seteleitä, joissa on lisätietoja sisältäviä transistoreja. Nykyinen piisiru ei tarkoitukseen käy, vaan transistori ikään kuin maalataan rahan pintaan metalleja kerrostamalla. Lisätietojen tutkinnassa tarvittava virta taas saadaan ulkoisesta sähkömagneettisesta kentästä.

Painojälki koholla

Painotekniikassa seteli edustaa huippuosaamista. Terävinkään mustesuihku ei pysty jäljittelemään setelipainon kaikkia hienouksia.

Setelien painoväri on sitkasta geeliä, ja painamiseen käytetään jopa satoja kertoja suurempaa painetta kuin lehti- tai kangaspainossa. Tämän ansiosta setelin pintaan jää kohokuvio, jota mikään muu jäljennyslaite ei osaa tehdä. Oikean setelin erottaa helposti painopintaa tunnustelemalla.

Setelin kuva-aiheissa esiintyvät varjostukset ja ristikkäin kulkevat viivat eivät nekään ole pelkästään koristeita. Ne pyrkivät pitämään rikollisten jäljennystekniikat painotekniikan perässä.

Väri ulottumattomissa

Setelien painoväri on suuri salaisuus, ja kenties kaikkein salaisin – ja myös kehittynein – on euroissa käytettävä väriaine.

Eurovärissä on pieni määrä europium-alkuainetta ja erilaisia fluoresoivia väriaineita, joiden elektronit virittyvät ultraviolettivalosta. Tavallisessa valossa europium on harmaata, mutta tietyllä ultaviolettivalon aallonpituudella salainen väriaineseos herää eloon ja saa tähdet, kuvat, nimikirjoitukset ja salaiset leimat hohtamaan eri väreissä.

Värileikin tuottaa näppärä kvanttimekaaninen temppu, jossa väriaineiden elektronit siirtelevät tilojaan ja synnyttävät purkauksia valohiukkasissa. Tekniikan uskotaan olevan väärentä­jien ulottumattomissa.

Myös kolikko uudistuu

Kolikoiden turvaaminen on muuttunut vain vähän 1600-luvun lopusta, jolloin Isaac Newton vastasi Englannin puntien aitoudesta ja hirtti ja suolisti niiden väärentäjän William Chalonerin.

Arvokkaimmat kolikot ovat nykyään yleensä kaksivärisiä. Syy ei ole kauneuden tavoittelu vaan se, että kahden metallin yhdistelmää on vaikea väärentää. Pikkurahoissakin saattaa olla kuparikuoren sisällä terässydän.

Tulevaisuudessa myös kolikko voi muuttua paljonkin. Siitä saattaa tulla metallikalvo, johon uutetaan valolla ja kemikaaleilla mutkikas turvakuvio, ennen kuin kalvo suljetaan kirkkaaseen muovikuoreen. Tällainen rahakasetti olisi hyvin vaikea tai ainakin kallis väärentää.

Pankkikorttiin kvanttia

Käteisen rahan käyttö vähenee, ja kortit ja muu sähköraha yleistyvät. Niiden turvaaminen kytkeytyy vahvasti tietotekniikan kehitykseen.

Pankkikortin salauksen voi tehdä käytännössä aukottomaksi kvanttisalauksella, jossa tieto tuhoutuu samalla, kun se otetaan vastaan. Toistaiseksi salauslaitteet ovat työntökärryillä siirreltäviä möhkäleitä, mutta tietotekniikan kehitys on tunnetusti nopeaa.

Tulevaisuuden tietokoneet saattavatkin vihdoin viedä leivän väärentäjien ikiaikaiselta ammattikunnalta. Jos kaikkea liikkeessä olevaa rahaa seurataan ajantasaisesti, väärennöksille ei yksinkertaisesti jää tilaa.

Petri Forsell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Näin luet kaksikymppistä

1. Vesileima Valoa vasten etupuolen kuva-aihe näkyy varjomaisena  muunnelmana ja setelin arvo numeroina.

2. Turvalanka Valoa vasten setelin halki kulkee tumma raita, jossa tarkasti katsoen erottuvat sana euro ja rahan arvo.

3. Helmiäisraita Kallistellessa takapuolella turvalangan vieressä näkyy helmiäishohtoinen raita ja siinä vuoroin rahan arvo ja euron symboli €.

4. Näppituntuma Takapuoli tuntuu sileämmältä kuin etupuoli, jossa kaiverruspainatus nostaa elementtejä koholle.

5. Hologrammi Kallistellessa ilmaantuvat sateenkaaren värit ja vuoroin rahan arvo ja €.