Mitä aivoissa tapahtuu, kun ihminen pelästyy, huvittuu tai liikuttuu lähes kyyneliin? Turkulaistutkijat ottavat asiasta selvää.






TEKSTI:Jukka Ruukki



Mitä aivoissa tapahtuu, kun ihminen pelästyy, huvittuu tai liikuttuu lähes kyyneliin?


Turkulaistutkijat ottavat asiasta selvää.

Julkaistu Tiede-lehdessä

5/2001



 Palopaikalla oli hirveä siivo! Jouduimme vaimon kanssa lakaisemaan tuhkaa päiväkausia ja vielä tappelemaan vakuutusyhtiön kanssa korvauksista.

Ottoa ja hänen perhettään on kohdannut katastrofi. Hartaudella ja hartiapankilla rakennettu koti on haihtunut savuna ilmaan, eikä hengenlähtökään ollut kaukana.

Psykiatri Hasse Karlsson kuuntelee kummastellen Oton yksityiskohtaista tilitystä tulipalon jälkiselvittelyistä.

Tarinasta puuttuu jotain. Mies ei tivaamallakaan saa kerrotuksi, miltä oman kodin menettäminen tuntui. Hänellä ei näytä edes olevan sanavarastoa siihen tarkoitukseen.

Häiriö herätti kiinnostuksen

Jo ennen erikoistumistaan psykiatriksi Karlsson törmäsi tavan takaa vastaanotollaan ihmisiin, joiden vaivoihin ei tahtonut löytyä järjellistä selitystä. Joku valitteli kipuja nivelissä, vaikka ne olivat täysin kunnossa. Toisilla temppuili vatsa, mutta laboratoriotutkimukset tuottivat vesiperän.

Oman erityisryhmänsä näiden ns. somatisoivien potilaiden joukossa muodostivat Oton kaltaiset ihmiset, joiden oli vaikea tunnistaa ja kuvata tunteitaan. Lääketiede kutsuu häiriötä aleksitymiaksi.

Helpointa olisi ollut määritellä oireet psyyken ristiriitojen ja rankkojen elämänkokemusten ilmentymäksi. Tulkinta sopi toki Ottoon. Vatsa oli alkanut kiusata pian tuhoisan tulipalon jälkeen.

- Se tuntui kuitenkin liian yksinkertaiselta selitykseltä, muistelee nykyisin Turun yliopiston psykiatrian klinikan professorina työskentelevä Karlsson. Olisiko tunnehäiriöiden ja oireilun taustalla myös neurobiologisia mekanismeja?

Neurobiologia pelissä

Tunnetuin esimerkki tunteiden neurobiologiasta on yhdysvaltalainen Phineas Gage. Syksyinen päivä vuonna 1848 muutti tarmokkaan työnjohtajan elämän kertaheitolla.

Ratatyömaalla Vermontissa tapahtunut räjähdys sinkosi rautatangon Gagen vasempaan poskeen ja tuhosi valtaosan etuaivojen otsalohkosta. Onnettomuuden uhri jäi henkiin, mutta muuttui toiseksi ihmiseksi. Miellyttävän ja vastuuntuntoisen isän ja ammattimiehen tunne-elämä kuihtui. Gagesta tuli kärsimätön röyhkimys, joka viis veisasi muista ihmisistä. Levoton sielu päätyi kiertolaiseksi ja vietti loput elämästään tallirenkinä ja hevoskuskina.

Vuonna 1861 kuolleen Gagen kallon tutkimukset ovat paljastaneet, kuinka tärkeä tehtävä etuaivojen otsalohkolla on tunteiden suodattamisessa. Rautatanko oli katkaissut Gagen otsalohkon yhteydet muualle aivoihin.

Tunnettu Iowan yliopiston neurologi Antonio Damasio on perehtynyt kuuluisaan kalloon, jota esitellään Harvardin yliopiston lääketieteen historian museossa. Damasio pitää otsalohkoa tunteiden ja järjen sulatusuunina, joka muovaa ihmisen eettistä ja sosiaalista omaatuntoa.

Mantelitumakkeella laajat yhteydet

Tunne-elämän orkesterissa on kuitenkin useita tahdittajia. Tunteita on pidetty aivojen limbisen järjestelmän tuotteena. Rakenne piilottelee isojenaivojen keski- ja etuosissa aivokuoren alla.

- Limbiset eli sisätila-aivot ovat lajinkehityksen puolesta vanha rakenne, jonka merkitys tunne-elämän säätelyssä havaittiin jo varhain, Hasse Karlsson kertoo.

Eniten on tutkittu amygdalaa eli mantelitumaketta, joka löytyy sivulta katsottuna hieman korvan etupuolelta. Kuuden päällekkäin kasatun viisikymmenpennisen kokoisella tumakeryhmällä on tiheät hermoratayhteydet moniin aivoalueisiin.

Mantelitumakkeen solut ovat erityisen kiinnostuneita aistisignaaleista. Tumake on eräänlainen orkesterinjohtaja, joka tulkitsee ympäristön viestejä ja muovaa ihmisen käyttäytymistä tilanteeseen sopivaksi.




Kun tunteille ei löydy sanoja

Harvardin yliopiston professori Peter Sifneos toi 70-luvulla psykiatriaan uuden käsitteen, aleksitymian. Termi on peräisin kreikan ja latinan kielistä (á = ei, lexis = puhe, thymos = tunne).

Tämä persoonallisuuden piirre löydettiin alun perin psykosomaattisilta potilailta. Myöhemmin on kirkastunut, että saman-laisia pulmia on muillakin mielen-terveyshäiriöistä kärsivillä ihmisillä ja myös normaaliväestöllä.

Tunteiden sanallinen kuvaaminen tuottaa tuskaa aleksityymikolle. Hänen mielikuva-maailmansa on köyhä; moni kutsuisi häntä tosikoksi.

Toiminnan miehiä

Monet aleksityymikot ovatkin enemmän toiminnan naisia ja miehiä - lähinnä jälkimmäisiä. Jostain syystä ominaisuus kulkee käsi kädessä miessukupuolen kanssa. Väestötutkimuksen mukaan lähes joka viides suomalaismies täyttää aleksitymian kriteerit, naisista noin joka kymmenes. Kansainvälinen vertailu on vaikeaa, koska pätevistä tutkimuksista on pulaa.

Tiukan jaottelun sijasta on järkevintä puhua persoonallisuuspiirteiden jatku-mosta: me kaikki olemme enemmän tai vähemmän aleksityymisiä.

Tunneälyn vastakohta

Aleksityymikolta puuttuu psykologinen oivalluskyky. Hänen taitonsa lukea muiden ihmisten kasvoja ja tuntemuksia ontuu. Myös kyky eläytyä, haaveilla ja nähdä unia on vajavainen.

Häiriötä pidetään pitkälti vastakohtana tunneälylle, joka koostuu omien ja muiden tunteiden tiedostamisesta ja ihmis-suhteiden hoidosta. Aleksityymikko koetaan helposti etäiseksi ja ikävys-tyttäväksi ihmiseksi.

Pomona tehokas mutta tuhoisa

Puutteistaan huolimatta aleksityymikko saattaa menestyä työelämässä, varsin-kin tiukan hierarkkisessa organisaa-tiossa.

Hänen valttinaan on tehokkuus ja ahkeruus, mutta etäisyys ja mekaaninen ajattelutapa rampauttavat työyhteisön: organisaatio jäykistyy ja työntekijöiden motivaatio hiipuu. Johtajuutta ja aleksitymiaa selvittäneet tutkimukset viestivät myös luovuuden ja oivallus-kyvyn kaikkoamisesta ja työilmapiirin kyynistymisestä.

Taustalla perimä ja kokemukset

Tämä persoonallisuuden piirre on yleensä pysyvä, ei esimerkiksi stressin aiheuttama ohimenevä oire. Sen taustalla on luultavasti sekä perinnöllinen aivojen ominaisuus että jokin psyykkinen mekanismi. Elämänkokemukset saattavat laukaista aleksitymian siihen alttiilla henki-löllä.

Häiriön on arveltu johtuvan osin siitä, että limbisen järjestelmän ja aivokuoren välisessä viestiliikenteessä on vikaa. Toisen tulkinnan mukaan impulssien kulku vasemman ja oikean aivopuoliskon välillä takkuaa. Epileptikoilla, joilta on katkaistu puoliskojen väliset yhdysradat, esiintyy aleksityymisiä piirteitä.

Psykoanalyytikot ovat etsineet vastausta tunne-elämän osalta köyhästä lapsuudesta, erityisesti huonosti toimivis-ta ihmissuhteista. Myös rankat elämän-kokemukset voivat vaurioittaa pysyvästi tunne-elämää ja johtaa aleksitymiaan, josta tulee sopeutumis-keino. Ahdista-vassa tilanteessa ihminen "pakastaa" tunteensa. Jotkut sosiologit pitävät koko asiaa kulttuurisena ilmiönä. Yksilöllisyyttä korostavissa yhteiskunnissa tunteita pidetään arvossa ja niiden puutetta ongelmana.

Altistaa sairauksille

Vaikka aleksitymia ei ole sairaus, se saattaa romuttaa terveyden. Huono kyky tunnistaa, käsitellä ja ilmaista tunteita altistaa psyyken sairauksille.

Häiriö herkistää erityisesti somatisoinnille eli ruumiillisille oireille, joihin ei löydy syitä. Aleksityymikosta voi tulla terveys-palvelujen suurkuluttaja, joka kiertää vaivoineen tuloksetta lääkäriltä toiselle. Häiriö on yhdistetty masennukseen, syömishäiriöihin sekä alkoholi- ja huume-ongelmiin. Verenpainepotilailla tavataan muita enemmän aleksitymiaa.

Aleksityymikko hyötyy psykoterapiasta tai muista hoidoista, joissa korostuu käytännönläheinen ja neuvova suhtautu-minen.

Jukka Ruukki

Lähteet: Hasse Karlsson ja


Duodecim-lehti.


Hienosäätö hoituu otsalohkossa

Amygdala valvoo seksuaalista käyttäytymistä ja pelon tunnetta. Sen poisto ja ratayhteyksien katkaisu muuttavat rajusti kädellisten käytöstä. Apinoista tulee pelottomia, eivätkä ne pysty hillitsemään halujaan. Ihmisillä mantelitumakkeen vaurioituminen heikentää kykyä tunnistaa tunteita ja ruumiinkieltä sekä myös kykyä uneksia.

Toisaalta eläinkokeet osoittavat sen, että normaalisti toimiessaan otsalohko vaimentaa mantelitumakkeen lähettämiä viestejä ja pitää esimerkiksi pelon kurissa.

- Ihmisen otsalohko on kehittyneempi kuin muiden kädellisten, ja se ilmeisesti huolehtii sosiaalisen käyttäytymisen hienosäädöstä, Karlsson arvioi.

Läpivalaistaan tunteet

Käsitykset tukeutuvat pitkälti eläinkokeisiin sekä ihmisen keskushermostosairauksiin ja -vaurioihin, mutta uusien kuvantamistekniikoiden ansiosta tunteet ovat nyt myös rekisteröitävissä aivotoimintana. - Vaikka rakkautta tai pettymystä ei voi typistää värikkääksi tietokonekuvaksi, tunteet ovat pohjimmiltaan hermosolujen välisiä impulsseja, Hasse Karlsson pelkistää.

Turkuun 90-luvulla perustettu valtakunnallinen PET-keskus tarjosi Karlssonin ryhmälle oivallisen tilaisuuden pureutua uudella tavalla tunteiden, erityisesti aleksitymian neurobiologiaan. PET-kamera pystyy valottamaan aivojen rakenteen sijasta niiden toimintaa, kuten ajatusten käsittelyä.

Toistaiseksi eniten tiedetään pelon vaikutuksesta aivoihin. Lajinkehityksen myötä syntyneet ns. kehittyneemmät tunteet ovat vielä läpivalaisematta. - Huvittuneisuutta tai surua on vaikea tutkia koe-eläimillä, Karlsson kuittaa.

Aleksityymikkojen keskushermostoa ei ole aiemmin tutkittu kuvantamalla. Neuropsykologisissa testeissä heillä havaitaan häiriöitä tarkkaavaisuudessa, muistissa ja keskittymisessä.

Elokuvan pätkät ärsykkeinä

  aleksityymikkoja että normaaleja verrokkeja.


- Halusimme selvittää, miten aistiärsykkeiden aiheuttamat tunnemyrskyt näkyvät tutkittavien aivoissa.

Ärsykkeiksi valittiin elokuvien jaksoja, jotka varmasti tuottavat joko surua tai huvittuneisuutta. Pätkien teho varmistettiin etukäteen erillisessä tutkimuksessa.

  amerikkalaisen Mestari-elokuvan kohtaus, jossa nyrkkeilijäisä kuolee ottelun jälkeen nyyhkyttävän pikkupojan silmien edessä.

Hupiosastoa edusti brittikoomikko Rowan Atkinsonin nolojen tilanteiden mieshahmo Mr Bean. Pelon herättäjänä käytettiin puolestaan Alfred Hitchcockin Psykon legendaarista kohtausta, jossa mielipuoli Norman Bates silpoo pahaa aavistamattoman uhrinsa suihkuverhon läpi. Toiseksi ärsykkeeksi kelpasi kauhuelokuvan klassikko Hohto. Pelkoon liittyvä koesarja on vielä kesken.

Ennen kuvausta jokainen koehenkilö sai elimistöönsä radioaktiivista merkkiainetta, jonka kulkeutumista kamera sitten seurasi. Aine hakeutuu aivoissa aktiivisille alueille.

Kukin testattava tuijotti valkokankaalle heijastettuja filmejä reilun parin minuutin ajan, ja samalla PET-kamera surrasi hänen päänsä ympärillä. Kuvauksen päätyttyä jokainen arvioi, millaisia tunteita jaksot herättivät.

Aineenvaihduntamuutosten vertailun vuoksi koehenkilöille näytettiin myös neutraaleja filmiärsykkeitä, vellovaa ihmismassaa ja pysähtynyttä luontokuvaa.

Aivokuvissa suuria eroja

- Erot ovat silmin nähtäviä, Karlsson tulkitsee ryhmien tuloksia. - Aleksityymisten aivot reagoivat nolojen tilanteiden miehen kohellukseen, mutta huomattavasti verrokkeja heikommin.

- Sekä suru että huvittuneisuus herättivät hyvin samantyyppisen vasteen, hän tiivistää.

Molemmissa ryhmissä tunne-elämykset heijastuvat ohimo- ja takaraivolohkon assosiaatioalueisiin, jotka työstävät näkö- ja kuulohavaintoja. Pikkuaivojen reagointi puolestaan kielii tarkkaavaisuudesta ja tiedon käsittelystä. Syvien tunne-elämän rakenteiden - limbisen järjestelmän - toiminnassa ei odotusten vastaisesti tapahtunut suuria muutoksia.

Tutkimus osoittaa sen, että ihmisen tunne-elämää ei voi paikantaa vain muutamaan rakenteeseen. - Tunteiden - kuten muun aistitiedon - työstäminen on hajautettua, ja puuhaan osallistuu useampia alueita kuin on luultu.

Suodatin poissa päältä

Aivokuvat tarjosivat vielä toisen yllätyksen, joka nakertaa pohjaa aleksitymiaan liittyvältä uskomukselta. Kaikilta koehenkilöiltä surun ja riemun elämykset sammuttivat tunteita hillitsevän otsalohkon toiminnan. - Aivan kuin kuski nostaisi jalan jarrulta ja antaisi auton mennä, Karlsson kuvailee.

- Aleksityymikko ei siis yritä tukahduttaa surua tai huvittuneisuutta, Karlsson korostaa.

- Häntä ei vaivaa täydellinen tunteiden puute, mutta kenties niiden käsittelyssä on häiriöitä.

Selitys voi piillä poikkeavissa hermoratayhteyksissä. Turkulaiset aikovat tulevaisuudessa etsiä lisävahvistusta teorialle, jonka mukaan aleksitymiassa olisi osin kyse katkoksista limbisen järjestelmän ja aivokuoren yhteyksissä.

Tutkijoiden urakkaa vaikeuttaa se, että parinkymmenen koehenkilön välillä on huomattavia eroja aivoalueiden aktivoitumisessa. - Esimerkiksi aleksityymikoiden kuvissa saattoi olla enemmän eroja kuin samankaltaisuuksia, Karlsson myöntää.

Tarkkuudessa vielä parantamista

Hasse Karlssonin mukaan nyt käytetty kuvantamisteknikka antaa vain karkean kuvan yksittäisten aivoalueiden roolista. Esimerkiksi pienet ja syvät tunnerakenteet eivät piirry tarkasti PET-löydöksissä.

- Nyt haluttiin perustietoa tunteisiin liittyvistä aivotoiminnoista, psykiatrian professori painottaa.

PET pystyy parhaimmillaan jäljittämään verenkierron muutoksia jopa millimetrien tarkkuudella. Sama koskee hermoston välittäjäaineiden ja reseptorimäärien kuvantamista. Ongelmana on PETin ajanerotuskyky, joka on parhaimmillaan joitakin sekunteja. - Se on iäisyys hermoston toiminnassa, Karlsson sanoo.

Toisaalta parin minuutin kuvaus ei ehkä koskaan ehdi tallentaa kaikkia tapahtumia, koska aivoalueet käsittelevät tietoa eri tahtiin.

Tukea tunteiden tunnistamiseen

Vaikka tunnekokemusten kuvantaminen on puhdasta perustutkimusta, Karlsson ei pidä mahdottomana arkisia sovelluksia.

- Aleksityymikkoa voisi opettaa tunnistamaan tunteitaan, ja terapian tuloksellisuutta voisi seurata kuvantamisen avulla.

Samansuuntaista ideaa kokeillaan jo masennuspotilaisiin, joiden tunne-elämä on lamassa.

Puolet masennusryhmästä syö lääkkeitä, loput ohjataan psykoterapiaan. Kaikki käyvät ennen tutkimusta PET-kuvassa, ja kuvaus toistetaan neljän kuukauden jälkeen. Kamera vertaa eri hoitovaihtoehtojen biologisia vaikutuksia. Tutkijoita kiinnostaa erityisesti se, lisääkö psykoterapia lääkkeiden tavoin hermosolujen serotoniinireseptorien määrää.

Tulossa tunteiden vuosisata

Kuvantamismenetelmien vanavedessä tiedemaailma on entistä kiinnostuneempi tunteista, jotka ennen haluttiin pitää visusti erossa ajattelusta. Hasse Karlsson aistii muutoksen. - Muista aivomekanismeista ja psyykkisistä ilmiöistä, kuten muistamisesta, tiedetään erittäin paljon. - Nyt olisi tunteiden vuoro.

Ennustusta siivittää lisääntyvä tietoisuus siitä, että tunne-elämän tasapaino on olennainen osa terveyttä. - Toivottavasti tunteisiin liittyvä tutkimus hälventää jakoa mielen ja ruumiin sairauksiin.



Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.