Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Mitä olisi joulun odotus ilman piparkakun tuoksua?

Kun taikinan teon aloittaa kiehauttamalla hippusen inkivääriä, kanelia ja neilikkaa siirapin kanssa, leijuu koko huushollissa vastustamaton jouluinen aromi. Toiset ohjeet kehottavat käyttämään kardemummaa tai pomeranssinkuorta, mutta pippuria ei nykyään mainita mausteiden joukossa. Kuitenkin piparkakut ovat saaneet nimensä juuri pippurista.

Pippuri on ikivanha mauste, jonka kansainvälinen nimitys juontuu muinaisintian sanasta pippalı¯. Suomeen sana on tullut keskiajalla ruotsin kautta. Kirjakielessä pippuri mainitaan ensi kertaa vuonna 1544 Mikael Agricolan rukouskirjan kalenterissa, jossa annetaan ohjeita terveellisten yrttien käytöstä. Esimerkiksi lokakuussa kehotetaan sekoittamaan juomaan pippuria ja neilikkaa.

Piparkakut ovat pitkän tuotekehittelyn tulosta, mutta nimenomaan ”pippurikakkuina” nämä voimakkaasti maustetut leivonnaiset on alettu tuntea Saksassa keskiajan lopulla. Pian tuote ja sen nimi piparkaka, pepparkaka levisivät myös Ruotsiin. Sen sijaan suomeksi on alettu puhua piparkakuista vasta 1800-luvun puolimaissa.

Piparkakuiksi luokiteltavat leivonnaiset ovat kyllä olleet suomalaisille tuttuja jo aiemmin, mutta nimi on ollut toinen. Tavallisimmin on puhuttu mesikakuista tai mesileivistä. Esimerkiksi Agricolan suomentamissa psalmeissa ylistetään Jumalan säädöksiä, jotka ovat ”makiammat kuin hunaja ja mesileivät”.

Raamatun mesileivät ovat saattaneet olla hunajasta ja kuivatuista hedelmistä valmistettuja kakkuja, mutta sama sana on monissa kielissä saanut myös jauhoista leivotun piparkakun merkityksen. Suomessa hunajakakku mainitaan vuonna 1644 painetussa tulkkisanakirjassa, jossa kerrotaan sanan tarkoittavan jauhoista, hunajasta ja mäkimeiramista valmistettua leivonnaista. Hunajaleipäkin mainitaan raamatullisissa yhteyksissä suloisten asioiden vertauskuvana. Tuoksuvilla mausteilla ryyditetty mesileipä toi ihmispolon ulottuville pienen hiukkasen kadotettua paratiisia.

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2008