Kalastuksen aktiiviharrastajat sanovat, että hauskinta hommassa on pyynti, ei saalis.
Muut voivat ottaa onkeensa näistä ohjeista.


Muut voivat ottaa onkeensa näistä ohjeista.


Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2006



1 Koukunpää näkyviin

Onkimiseen, tuohon kaiken kalastuksen äitiin, kuuluu ison ja turpean madon ujuttaminen koukkuun mahdollisimman houkuttelevaksi syötiksi. Järkikin sanoo, että sillä saa enemmän ahvenia kuin pienellä luikerolla, joka jättää koukun pään näkyviin.

Kala ei kuitenkaan ymmärrä madosta pilkistävän koukun olevan koukku tai edes mitään vaarallista. Asia on tavallisessa onginnassa itse asiassa päinvastoin: näkyvä koukunpää pyytää paremmin. Tehokkuus ei kuitenkaan selity näkyvyydellä vaan sillä, että paljas koukku kiinnittyy kalan huuleen paremmin kuin madon peittämä. Matoa jäljittelevissä vieheissä, kuten eräissä jigeissä, koukku on aina näkyvissä.

Joissakin koukkupyydyksissä ei ole matoa ollenkaan. Tunnetuin näistä on silakkalitka. Sen siimassa on kymmenestä kahteenkymmeneen tavallista hopeanväristä koukkua vailla mitään syöttiä. Silakat luulevat koukkuja ruoakseen ja jäävät kiinni.


2 Sopivasti väriä vieheeseen

Monet myytävät vieheet on tehty kalamiesten, ei kalojen pyydystämiseksi. Vieheiden ei tarvitse olla huippuhienoja ja kalan näköisiä, mutta ympäristöstä niiden pitää erottua.

Monilla kaloilla, kuten taimenella ja särkikaloilla, on nelivärinäkö, joten vieheissä saa olla kirkkaita ja hohtavia värejä ja heijastimia. Liika on kuitenkin liikaa. Jos viehe ja tausta eroavat kuin yö ja päivä, poikkeavuus häiritsee kalojen saalistusintoa.

Vieheen oikea väritys on itse asiassa loppumattoman pohdinnan aihe. Kalastajan mielipiteen ja kalastettavan lajin lisäksi on otettava huomioon pyydystyssyvyys sekä vesistön laatu, sillä vesi suodattaa värejä epäpuhtauksiinsa ja imeytyminen vaihtelee vesistön mukaan. Itämeressä syvimmälle tunkeutuu keltavihreä valo, ruskeissa vesissä taas punertava. Kirkkaissa tunturivesissä valo on sinistä.


3 Helinää ja kilinää, muttei liikaa

Kylkiviiva-aistillaan kalat tuntevat uistimen ja vieheen aiheuttamia paineaaltoja ja kuulevat niistä lähteviä ääniä, joten ne varmasti huomaavat paremmin syötin, jossa on kuulia, helistimiä tai ketjuja. Toisaalta äänissä on haittansa. Ne saattavat pelästyttää kalan tai estää syötin tunnistumisen saaliiksi. Äänivieheistä on enemmän hyötyä sameissa kuin kirkkaissa vesissä. Arvaukseni on, että ääni kuuluu joidenkin kymmenien metrien päähän.




Päteviä kalastajia on aina syytetty pienten järvien kalakantojen pilaamisesta. Nykyään liiallisesta kalastamisesta moititaan myös hoitokalastajia. Kalakannan vahingoittaminen vaatii kuitenkin todella tehokasta kalastusta, kuten troolaamista tai koko järven verkottamista esimerkiksi nieriäsaaliiden toivossa. Useimmat pienet järvemme ovat alikalastettuja.

4 Tuoksulla tärppää

Uistimissa hajusteita käytetään vähän, mutta paikallaan pysyvät vieheet saalistavat paremmin, mikäli ne levittävät tuoksuja samaan tapaan kuin kastemato koukussa, kärpäsen toukka pilkissä tai mäski pimeän ajan lahnaongessa. Tyynissä vesissä kala pystyy paikantamaan hajulähteen paremmin kuin virtaavissa.

Yhtä lailla hajut saattavat karkottaa kaloja. Erityisesti kannattaa välttää kalastusvälineiden sotkemista bensiiniin tai dieselpolttoöljyyn. Lohien on havaittu säikähtävän käsienpesua, joten ihosta liuennee virtaan jotain epämiellyttävää.


5 Verkot veteen milloin vain

Verkot pitää laskea illalla ja nostaa aamulla, kuuluu vanhan kansan ohje. Kalat kuitenkin liikkuvat myös päivällä. Mitä enemmän verkot ovat vedessä, sen paremmin saa kaloja.


6 Katiskaan aitoja ja kiiloja

Väitetään, etteivät kalat osaa ulos katiskasta. Kyllä osaavat, ainakin meidän mökillä. Sinne tänne uiskentelevat lahnat ja ahvenet osuvat sattumalta suuaukkoon ja livahtavat pois - sitä helpommin, mitä yksinkertaisempi katiska on. Paremmista katiskoista ulospääsy on hankalampaa, sillä niissä on kaksi nielua, uintia ohjaavia aitoja ja suuaukon ylä- ja alaosassa kiiloja, jotka estävät katiskan pohjaa tai kantta seuraavia kaloja karkaamasta.


7 Pulista saa, ei kolista

Supisuomalaisetkin kalakaverit saattavat  haluta keskustella, ja sehän sopii. Tuppisuuna ei tarvitse istua. Vesi on ilmaa tiheämpää, ja äänet siirtyvät huonosti erilaisten aineiden välillä. Puhe sen paremmin kuin muukaan normaali ääni ei kantaudu kalojen kuultavaksi. Kolahdukset ja pamahdukset sen sijaan kiirivät niiden korviin, ja hyvin matalat äänet ne hoksaavat kylkiviivallaan.

Varsinkin metalli- tai muoviveneestä kalastavien pitää liikkua kissan tavoin eikä kolauttaa ankkuria veneen pohjaan tai paukutella vapoja sen laitoihin. Myös rannalla kannattaa olla hissuksiin, sillä kaikenlainen tömistely kantautuu veteen. Erään havainnon mukaan lahnat säikähtävät myös rantatiellä ajavaa kuorma-autoa.

Jos meteliä kuitenkin syntyy ja kalat karkaavat pakoon, toivo ei ole mennyt. Runsaan vartin päästä voi uudestaan yrittää kalaa samasta paikasta.


8 Säät tarkkailuun

Sää vaikuttaa kalojen liikkumiseen ja ruokahaluun paljon. Pilvisyys ja tuulisuus ovat huomioitavia seikkoja kalaan lähdettäessä. Kalat tuntevat ilmanpaineen muutokset ja reagoivat niihin muun muassa oleskelusyvyyttään vaihtamalla. Tuulet taas siirtelevät kaloja meren ja järven eri osiin.

Sade hillitsee kalojen liikkumista, samoin ukkonen, mutta ennen sadetta ja vielä useammin sateen jälkeen kalat innostuvat uistimista ja onkimadoista.

Kullakin lajilla on omat suosikkisäänsä. Esimerkiksi taimenet käyvät hyvin pyydykseen syksyn tyrskyissä, koska ne aloittavat rantautumisen veden viilentyessä ja happipitoisuuden kasvaessa.


9 Kuusta ei väliä

Toisin kuin luullaan kuunkierto ei vaikuta kaloihin. Niistä ei tule täydenkuun aikaan kalasusia, eivätkä ne muutenkaan liikehdi oudosti. Kuu voi vaikuttaa vain valollaan.

Poikkeuksellisen vahva valo saattaa muuttaa kalojen pimeänajan käytöskuvioita. Esimerkiksi öisin pintaan vaeltavat muikku- tai silakkaparvet jäävät kirkkaina kuutamoöinä alemmas, koska myös niiden ravinto, eläinplankton, pysyy alempana.


10 Parhaiten nappaa hämärissä

Perinnäinen kalastusaika on aamun tai illan hämärä. Yleisen käsityksen mukaan eläimet ovat aktiivisimmillaan hämärissä, auringon kulkiessa maapallon pintaa hipoen. Kalojen hämäräaktiivisuus johtuu eläinplanktonista ja muista saaliseläimistä, jotka hämärän turvin vaeltavat ylös lämpimiin vesiin syömään ja kasvamaan. Saaliin perässä lähtevät liikkeelle myös saalistajat.

Kala voi kyllä käydä vieheeseen koska tahansa. Joitakin kaloja, kuten haukia, ahvenia, särkiä ja lohia, voi narrata vaikka keskipäivällä. Heinäkuun helteillä kalat kuitenkin ovat keskipäivällä täysin apaattisia.

Jotkin kalat, kuten ahvenet, ovat passiivisia myös öisin, sillä ne nukkuvat. Ne kököttävät pohjan tuntumassa yksittäin, pää hieman alaspäin osoittaen. Sen sijaan monet pohjakalat, kuten ankeriaat ja mateet, suosivat yöaikaa toimissaan.


11 Yksi hauki paikastaan

Hauki on tietyllä tavalla reviirikala, ja kullakin hauella on oma alueen¬sa. Alueiden rajat eivät kuitenkaan ole kovin selvät. Itse asiassa ne ovat jopa niin epäselvät, että monet kalatutkijat puhuvat reviirin sijaan saalistusalueesta.

Alueet eivät myöskään ole suuren suuria. Isoissa lahdissa elää yleensä useita haukia. Yhden hauen lahden pitää olla todellinen minilahti, vain joitakin kymmeniä neliömetrejä. Reviirikalojen lisäksi on kierteleviä haukia, joilla ei vielä ole omaa paikkaansa.

Jos hauki nappaa, samasta paikasta ei todennäköisesti saa toista samalla kalareissulla. Muutaman päivän kuluttua alueelle on kuitenkin saattanut tulla uusi yksilö.


12 Ei saalista sankoon

Vanhaan aikaan, kun jääkaapit ja pakastimet olivat harvinaisia, kaloja säilytettiin elävinä sumpuissa. Nykyisin elävältä säilöminen on turhaa. Päinvastoin saalis on hyvä teurastaa mahdollisimman pian. Näin kala välttyy turhalta kiduttamiselta, ja maku pysyy hyvänä. Jos kalat panee vesisankoon, ummehtuneesta vedestä siirtyy makua kalan lihaan.

Kalan teurastus on yksinkertaista. Kala nukutetaan (tai tapetaan) lyömällä sitä terävästi puupalikalla  niskaan, hieman silmien taakse aivojen kohdalle. Sitten avataan terävällä puukolla kaulavaltimo eli kidusten alla kulkeva suuri suoni. Kun veri on hetken valunut, poistetaan suolisto ja kidukset. Viileänä kala pysyy, kun sen peittää esimerkiksi kostealla säkkikankaalla tai märillä lepänoksilla.


13 Vain terveet takaisin

Urheilukalastajat päästävät usein saaliinsa jatkamaan kasvuaan.¬ Erityisesti haukien uskotaan selviävän pyydystystaistelusta ja vieheiden koukuista traumoitta. Sinänsä kala ei kärsi pyydä ja päästä -menetelmästä sen enempää tai vähempää kuin muistakaan menetelmistä, mutta takaisin veteen kalan saa laskea vain siinä tapauksessa, ettei se ole vahingoittunut vakavasti.

Useimmiten koukku kiinnittyy leukaan, ja siihen tulevista pienistä repeämistä kalat selviävät. Silloin tällöin koukut vahingoittavat silmiä, ruokatorvea tai kiduksia. Nämä vammat aiheuttavat pysyvää haittaa ja viimeksi mainittu yleensä myös kuoleman verenhukan takia. Eräiden tutkimusten mukaan jopa viidennes uistimella pyydetyistä ja takaisin päästetyistä lohista kuolee. Toisissa selvityksissä mahansa on nostanut pystyyn vain kahdeskymmenesosa.

Myös pitkään taistelleen kalan vapauttamista kannattaa harkita. Kala on saattanut vieheestä pakoon ponnistellessaan kerätä lihaksiinsa haitallisen, jopa tappavan annoksen maitohappoa.


Antti Koli on helsinkiläinen filosofian maisteri, vapaa toimittaja ja valokuvaaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti