Miten kertoa ikävät asiat mahdollisimman mukavasti?

Huonojen uutisten kertominen on kulttuurissamme yhtä luontevaa kuin viktoriaanisena aikana oli ehkäisystä puhuminen. Elämme pakonomaisen onnistumisen aikakautta ja tapaamme ajatella, että mikä tahansa ikävä käänne on aina jonkun syy. Siksi tilanne on vaikea paitsi kuulijalle myös kertojalle.

Kova isku nostattaa voimakkaita tunteita, ja ne tarttuvat. Kertoja kokee myös avuttomuutta, kun ei voi lievittää toisen tuskaa. Tunnelman kestää, kun muistaa, että tuskaa aiheuttaa kerrottu asia, ei niinkään siitä kertominen.

Uutisista tulee sitä huonompia ja iskusta sitä kovempi, mitä isommaksi ero odotusten ja todellisuuden välillä osoittautuu. Mitä suurempi yllätys, sitä hienotunteisemmin siitä kannattaa kertoa.

Aloita rauhallisesti

Huonot uutiset pitäisi aina välittää kasvokkain. Bänksejä ei siis tule tehdä tekstiviestillä, eikä potkuja anneta sähköpostissa. Puhelinkin on huono, koska siinä ei näe toisen ilmeitä ja eleitä.

Rauhoita ensin oma kehosi. Jos olet kovin hätääntynyt, se tarttuu.

Pyri heti kättelyssä hahmottamaan toisen puhetavasta ja olemuksesta hänen mielialansa. Siitä saat viitteitä, miten kannattaa aloittaa.

Jos huonot uutiset ovat kovin yllättäviä tai rankkoja, ne voivat hyydyttää vastaanottajan ajattelukyvyn. Niinpä voi olla eduksi, jos mukana on hänen valitsemansa tukihenkilö, joka pystyy omaksumaan viestin.

Yritä luodata, kuinka paljon toinen aavistaa. Jollei vastaus ole ilmeinen, pyydä häntä kertomaan, mitä hän jo tietää ja kuinka vakavana hän tilannetta pitää.Seuraa, millaisia sanoja toinen käyttää. Puhuuko hän hurtisti ja suoraan vai hienotunteisesti kierrellen ja kaarrellen. Samalla tulee esiin tiedonkäsittelykyky, joka kriisitilanteessa on yleensä normaalia huomattavasti alhaisempi.

Sovita kertomistapa

Haluttomuus ottaa vastaan huonoja uutisia on perusinhimillinen piirre, mutta yksilöt eroavat siinä, kuinka tahtovat uutisen kuulla: miten esitettynä, missä tahdissa ja kuinka yksityiskohtaisesti. Useimmat haluavat kohdata todellisuuden mutta mieluiten omaan tahtiinsa.

Siksi tavoitteena on saada kuulija pyytämään tietoa itse. Kertoja voi kysyä: ”Haluatko, että kerron sinulle tilanteen mahdollisimman nopeasti, vai lähestymmekö asiaa vähitellen niin, että kyselet itse? Haluatko kuulla tilanteestasi yksityiskohtia myöten vai saada yleiskuvan ja toimenpidesuunnitelman? Tahtoisitko, että joku tietty luotettu henkilö on läsnä?”

Asialistan kertominen antaa turvaa: ”Ajattelin, että puhutaan ensin siitä, mikä tilanne on tällä hetkellä. Toiseksi voimme puhua siitä, mitä vaihtoehtoja on olemassa. Lopuksi voimme luodata sitä, mitä tehdään jatkossa.” Jatkosta puhuminen viestii toiselle, että oli tilanne kuinka huono tahansa, elämä ei pääty tähän paikkaan.

Jos toinen on käsittänyt mahdollisuutensa todellista ruusuisemmiksi, häntä on paikallaan varoittaa: ”Näiltä osin näyttää siltä, että tilanne on ikävämpi kuin olet uumoillut.”

Mitä yllättävämpään ja uhkaavampaan tilanteeseen ihminen joutuu, sitä tah­meammin aivot tuntuvat toimivan. Käytä siis helppoa yleiskieltä, mutta älä silti odota, että sanomastasi jäisi kaikki mieleen.

Kannattaa myös tehdä tarkistuskysymyksiä. ”Tämä on aikamoinen paukku sulatettavaksi. Saatko tästä mitään selvää? Kerro omin sanoin, miltä tilanne sinusta vaikuttaa. Millaisia ajatuksia tämä sinussa herättää?”

Tärkeintä on viestiä, että ymmärrät, miten vaikeaa on mieltää ja sulattaa isoa asiaa samalla kertaa. Tilanteen huomioon ottaen on ymmärrettävää myös, jos vastaanottaja käyttäytyy lapsellisesti tai purskahtaa itkuun. Silti on tärkeää, että keskustelu on tasavertaista puhetta aikuiselta aikuiselle. Vaikeassa tilanteessa ihminen helposti taantuu lapsen tasolle.

Annettuasi kaikki keskeiset perustiedot kuuntele, mikä toista eniten huolettaa. Jos tuntuu, että jotakin olennaista on ehkä jäänyt kysymättä, voit malliksi listata kysymyksiä, joita joku toinen saattaisi vastaavassa tilanteessa esittää. Mitä pahemmin ihminen joutuu yllätetyksi, sitä todennäköisemmin hän hätäilee ulkopuolisen mielestä pikkujutuista. Jollei huolia voi hälventää heti, ne kannattaa merkitä muistiin ja käsitellä myöhemmin.

Ota reaktiot vastaan

Kun kolkot uutiset on pääpiirteissään kerrottu ja jonkinasteisesti sisäistetty, ihminen reagoi itselleen tyypillisellä tavalla.

Se, joka on jo osannut odottaa huonoja uutisia, voi kokea jopa helpotusta epätietoisuuden väistymisestä. Yllätettynä ihminen saattaa olla suunniltaan tai sekava ja toimia hyvinkin arvaamattomasti.

On hyvä valmistautua siihen, että reaktio voi olla aivan mikä tahansa. Se on otettava vastaan, mutta tietenkin on pidettävä huolta siitä, että käytös on kaikille läsnäolijoille turvallista.

Uutisen ja sen tuoman elämänmuutoksen herättämä viha kohdistuu herkästi viestin tuojaan. Tätä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Monien on helpompi ilmaista vihaa kuin pelkoa tai avuttomuutta, koska vihasta saa voimaa.

Itku voi olla hämmentävää, mutta se ei ole vaarallista. Nenäliinan ojentaminen itkevälle antaa sinulle jännitystä laukaisevaa tekemistä, ja se antaa luvan itkeä. Nenäliinan taakse piiloutuminen auttaa palauttamaan ”kasvot”. Pyri viipymään itkevän lähellä, kunnes hän on tyynempi.

Yllätetyksi joutunut etsii ympäriltään vihjettä siitä, miten tilanteeseen tulisi reagoida. Hän tarvitsee järkeä ja turvaa kaaok­seen sekä realistisia suunnitelmia tulevaisuuden varalle.

Loppuyhteenvedossa on hyvä osoittaa, että ymmärrät toisen keskeiset ongelmat hänen kannaltaan ja että ymmärrät eron korjattavissa olevien ja korjaamattomien asioiden välillä. On myös tärkeä määrittää, mitkä seikat yritetään ratkoa kiireellisesti ja mitkä voidaan hoitaa kuntoon myöhemmin.

Tuija Matikka on psykologi ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2013

Robert Buckman ja Yvonne Kason, How to break bad news, Johns Hopkins University Press 1992.

Kuusi tapaa selvitä eteenpäin

Israelilainen kriisipsykologi Ofra Ayalon kuvaa tapoja, joilla vastoinkäymisten jälkeen voi selviytyä. Jollekin sopii voimakkaiden tunteiden ilmaiseminen. Toinen hakeutuu heti uutiset kuultuaan läheisten seuraan asiaa pohtimaan. Kolmas haluaa mietiskellä tilannetta omissa oloissaan vaikkapa painoja nostelemalla, juoksulenkillä tai kukkapenkkiä kuopsuttamalla. Neljäs hyökkää nettiin etsimään tietoa siitä, miten muut ovat selvinneet vastaavasta tilanteesta. Viides hakee vastauksia ja lohtua hengellisestä elämästä. Kuudennelle taide tai tilanteen luova uusiksiajattelu on luontevin väylä käsitellä elämänmuutoksen tuomia ajatuksia ja tunteita.