Kuva Wikimedia Commons
Kuva Wikimedia Commons

Siitä puuttuu sitko. Ohranjyvän silmään moni kuitenkin pyrkii.

Leipä on esihistoriallisista ajoista lähtien ollut suomalaisten perusruokaa. Sanat leipä ja taikina ovat vanhoja germaanisia lainoja, jotka tunnetaan kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Myös ruis-sanaa on perinteisesti pidetty germaanisena lainana, mutta sen kohdalla balttilainenkin alkuperä on mahdollinen. Joka tapauksessa ruis on lainattu Itämeren alueen indoeurooppalaisilta naapureilta.

Ohra-sanallakin on vastine kaikissa lähisukukielissä. Se on selitetty lainaksi balttilaisesta sanavartalosta *aštra, joka merkitsee terävää. Ohralla voi olla poikkeuksellisen pitkät ja terävät vihneet.

Ohra on Suomen viljakasveista vanhin. Sitä on todistettavasti kasvatettu jo pronssikaudella. Mikael Agricola kertoo Psalttarinsa esipuherunossa, että ohralla oli oma pakanallinen jumalansa Pellonpekko, joka takasi hyvän kasvun. Juuri tässä merkityksessä Pekko-nimeä on arveltu lainaksi germaanisesta ohraa tarkoittavasta sanasta, vaikka henkilönnimenä se voikin olla kansainvälisen Petrus-nimen muunnelma samaan tapaan kuin Pekka.

Ohra ei ole leipäviljaksi erityisen hyvä, sillä jyvissä ei ole sitkoainetta. Ainakin siinä vaiheessa, kun ihmisillä on alkanut olla valinnan varaa leipäviljan suhteen, ohraa on alettu väheksyä. Tästä todistavat sanonnat, joissa ohra viittaa huonoon vaihtoehtoon: nyt otti ohraleipä, kävipä ohraisesti. Ohrarieska on ollut muinaissuomalaisten pakkopullaa.

Ohraleipää ei siis ole erityisemmin arvostettu, mutta oluen raaka-aineeksi ohra on ollut erinomaista. Oluenpano onkin saattanut olla tärkeä syy ohranviljelyn yleistymiseen.

Olut on itämerensuomalaisissa kielissä suunnilleen samanikäinen sana kuin ohra, ja se on varmasti lainaperäinen, mutta kun lainalähteeksi sopivia sanoja löytyy balttilaisten ja germaanisten kielten lisäksi muualtakin, on mahdotonta sanoa varmasti, mistä se on tullut. Olut on ollut muinaissuomalaisten juhlajuoma, jonka valmistusresepti on ikuistettu kalevalaisen kansanrunouden muotoon. Ei siis ole sattumaa, että yleisesti tunnettu sanontatapa ohranjyvä silmässä tarkoittaa humalassa olemista.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2014