Kuva: Wikimedia Commons
Kuva: Wikimedia Commons

Villavaatteessa leikittelee ruotsin uroslammas.

Talven pakkasissa pärjää mukavasti, kun pukeutuu lämpimiin villavaatteisiin. Villaa on meillä perinteisesti saatu lampaista, joihin kantasuomalaiset tutustuivat indoeurooppalaisten naapureidensa välityksellä. Kaikkein vanhin lampaaseen viittaava nimitys on uuhi, joka ny­kyään merkitsee emälammasta. Sanalla on vastineita itämerensuomalaisten kielten lisäksi Volgan seudulla puhuttavissa mordvan ja marin kielissä, joten sen täytyy olla reilusti yli kolmetuhatta vuotta vanha.

Monet kotieläinten pitoon liittyvät sanat ovat joko balttilaista tai germaanista perua. Lammas on germaaninen laina, villa balttilainen, samoin vuohi ja vuohen karitsaa eli kiliä merkitsevä vohla. Samaan kerrostumaan lukeutunee myös lampaan karitsaa tarkoittava vuona sekä runolliselta kuulostava oinas, jonka nykysuomalainen tuntee lähinnä eläinradan tietyn tähdistön ja siihen liittyvän horoskooppimerkin nimityksenä.

Alun perin oinas on tavallinen pässin eli uroslampaan nimitys. Se tuli kirjakieleen jo Agricolan aikana, mutta myöhemmin sen syrjäyttivät muut lainat. Yksi kilpailijoista oli balttilaisperäinen jäärä, joka on voinut tarkoittaa erityisesti kuohitsematonta pässiä. Koska sellainen saattoi olla hyvin itsepäinen ja vaikeasti käsiteltävä otus, sana on jäänyt elämään adjektiivissa jääräpäinen. Nimikilpailun voittajaksi selviytyi kuitenkin nuorempi ruotsalainen laina pässi, jota on käytetty kirjakielessä 1600-luvulta lähtien.

Karitsaa on arveltu johdokseksi samasta hyppelemistä merkitsevästä sanavartalosta, josta juontuvat karata ja karkeloida. Toisaalta se voi olla germaanisperäisen karja-sanan johdos.

Samalta suunnalta on saatu joukko vaatteisiin ja niiden valmistukseen liittyviä sanoja, esimerkiksi hame, huopa, lakki, lanka, neula, paita, päärme, sauma, sukka, vaippa ja vaate. Nahkoihin ja turkiksiin tottuneet kantasuomalaiset ovat ilmeisen innokkaasti laajentaneet vaatevarastoaan uuden germaanimuodin mukaisesti.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu tiede-lehdessä 1/2013