Onko väärin kerätä ihmisalkioista kantasoluja - vai onko väärin jättää keräämättä?


TEKSTI:Jani Kaaro

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Onko väärin kerätä ihmisalkioista kantasoluja - vai onko väärin jättää keräämättä?

Julkaistu Tiede-lehdessä

Petrimaljalla kelluu ihmisalkioita. Toiveikas pari odottaa lapsettomuusklinikan käytävällä vuoroaan alkionsiirtoon.

Lapsettomuudesta kärsivien kanssa samaan odotushuoneeseen on nyt tuppautunut joukko tutkijoita. Alkiosta saatavat kantasolut voivat erilaistua miksi tahansa elimistän soluiksi, ja siksi niistä suunnitellaan uusia hoitoja moniin eri sairauksiin, pikaisimmin Parkinsonin tautiin, Alzheimerin tautiin ja diabetekseen.

Lapsettomuushoitoa saava pari voi valita, siirretäänkö kohtuun yksi vai kaksi alkiota. Jos raskaus onnistuu ensi yrittämällä, loput alkiot voidaan luovuttaa tutkimuskäyttöön, esimerkiksi kantasolujen tutkijoille. Vanhemmilta kysytään tähän aina kirjallinen lupa.




Mitä saa tehdä?

Eri maat suhtautuvat eri tavoin siihen, miten kantasoluilla, ennen kaikkea alkion kantasoluilla tehtävää tutkimusta tulisi säännellä.

Suomessa kantasolututkimuksiin saa käyttää vain hedelmöityshoidoista ylijääneitä alkioita ja vain sukusolujen luovuttajien kirjallisella luvalla. Laki lääketieteellisestä tutkimuksesta (488/1999) kieltää ihmisalkioiden tuotta-misen pelkästään tutkimustar-koituksiin. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi alkioiden kloonaus kantasolujen tuottamiseksi on kielletty. Jokainen alkioita tutkimuksiin käyttävä laitos tarvitsee terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen luvan.

Ruotsissa embryonaalisia kantasoluja saa viljellä Karoliinisessa instituutissa työskentelevä tutkijaryhmä. Kantasolut kerätään koeputkihedelmöityksissä yli jääneistä hedelmöityneistä munasoluista. Luvan myönsi Huddingen sairaalan paikallinen tutkimuseettinen toimikunta keväällä 2000. Koko biotekniikan aluetta koskeva komiteamietintö on Ruotsissa tekeillä.

Britanniassa lupa tutkia embryonaalisia kantasoluja on valtakunnallinen. Parla-mentti teki myönteisen päätöksen viime tammikuussa käytyään asiasta pitkän keskustelun.

Yhdysvalloissa on tehty alan tärkeimmät läpimurrot. Niihin on ylletty yksityisin varoin. Presidentti George W. Bush päätti elokuussa, että hedelmöityshoidoista ylijääneillä alkioilla tehtävään kantasolututkimukseen ei saa myöntää valtion rahoitusta. Rahoitusta ei myönnetä myöskään ihmisalkioiden tuot-tamiseen tutkimustarkoituksiin, ihmis-alkioiden kloonaukseen tai uusien kantasolulinjojen tuottamiseen ihmis-alkioista. Vain jo olemassa olevia noin 60 alkiosta tehtyä kantasolulinjaa saa käyttää julkisin varoin.

Anna Polgren ja Petri Riikonen


Yhdysvalloissa kiivas kesä

Kantasolututkimus nousi otsikoihin heinä-elokuussa Yhdysvalloissa, missä käytiin tulikivenkatkuista väittelyä tutkimuksen rajoista.

Kiista koski erityisesti embryonaalisia kantasoluja, joiden tärkein lähde ovat aivan raskauden alussa abortoidut alkiot sekä lapsettomuusklinikoilta ylitse jääneet alkiot. Koska alkio kuolee kantasoluja irrotettaessa, abortin vastustajille kantasolututkimus merkitsi murhaa petrimaljalla.

Kiivas väittely sai lisää vauhtia, kun tutkijat halusivat kloonata ihmisalkioita ja viljellä niistä kantasoluja. Se haiskahti monien mielestä ihmiselämän välineellistämiseltä.

George W. Bush äänestettiin presidentiksi abortin vastustajana, joten häneltä odotettiin johdonmukaisuutta myös tässä asiassa. Oman värinsä keskusteluun toi Nancy Reagan, joka vetosi Bushiin kantasolututkimuksen puolesta. Se antaisi uutta toivoa Alzheimer-potilaille, ja vaikka hoidot eivät ehtisikään hänen miehensä Ronald Reaganin avuksi, ne voisivat auttaa tulevia potilaita.

Elokuussa Bushin hallinto päätti, että liittovaltio ei myönnä rahoitusta sellaisiin kantasolututkimuksiin, joihin tarvitaan ihmisalkioita. Ilmeisesti hedelmöitysklinikoiden alkioiden käyttö kielletään rahoituslähteestä riippumatta.

- Bushin päätös ei ollut kuitenkaan kuolinisku sikäläiselle kantasolututkimukselle, arvioi dosentti Kirsi Sainio Helsingin yliopiston biolääketieteen laitoksesta. - Mutta ehkä tutkijat käyttävät entistä enemmän aikuisten kantasoluja.

Sainion mukaan kantasolututkijat voivat kloonata ihmisalkioita ainakin Britanniassa. Salliva laki on kuitenkin niin tuore, että kukaan ei ainakaan vielä ole raportoinut kloonauksesta.

- Kloonaustekniikka on sallittu vain tutkimustarkoituksiin, Sainio korostaa. Lisääntymistarkoitukseen ihmisalkioita ei saa kloonata missään. (ks. Mikä kloonaus? s. 22-23)

Kuin aborttikeskustelu

Kantasolututkimus on joutunut eettisen väittelyn keskipisteeksi, vaikka siinä tuntuu olevan eettisiä ongelmia hyvin vähän. Alkioilla ei ole hermostoa, joten ne eivät tunne kipua. Tutkimuksiin käytettävät alkiot ovat jääneet yli lapsettomuushoidoista, ja ne hävitettäisiin joka tapauksessa.

Kaikesta huolimatta abortin vastustajien äänekäs joukko vastustaa alkioiden käyttöä kantasolututkimuksessa. - Keskustelulla on paljon yhteisiä piirteitä vanhan aborttikeskustelun kanssa, sanoo filosofi Helena Siipi Turun yliopistosta. Tässä keskustelussa alkiot vain ovat petrimaljalla, eivät kohdussa.

Siipi muistuttaa, että keskustelu palaa aina samaan kysymykseen: onko alkio sellaista omaisuutta, jolle voimme tehdä, mitä haluamme, vai seuraako sen potentiaalista kehittyä ihmiseksi eettinen vaatimus erityiskohtelusta.

Siiven mukaan potentiaalinen ihminen on varsin ongelmallinen käsite. Kohdussa oleva alkio voi tietysti kehittyä ihmiseksi. - Mutta miten on laita lapsettomuustutkimuksista yli jääneiden alkioiden, koska ne tuhottaisiin joka tapauksessa? kysyy Siipi.

Periaatteessa myös siittiö- ja munasolut ovat potentiaalisia ihmisiä, mutta niitä ei yleensä kohdella sellaisina. Entä kantasolut? Esimerkiksi embryonaalinen kantasolu voisi kohtuun istutettuna aloittaa raskauden, joten olisiko sitä syytä kohdella potentiaalisena ihmisenä? Näin ajattelevat ainakin jotkut kantasolututkimuksen vastustajista.

Solulla arvo vain kehossa

Dolly-lampaan tuottanut aikuisen eläimen kloonausmenetelmä mutkisti asiaa entisestään. Dollyhan kloonattiin aikuisen lampaan utaresolusta vaihtamalla sen tuma munasolun tuman paikalle. Näin tavallinen solu voidaan munasolun soluliman avulla lähettää matkalle kantasolumaiseen menneisyytensä ja kohtuun istuttamalla kasvattaa yksilöksi.

Olisiko meidän siis pidettävä jokaista kehomme solua potentiaalisena ihmisenä? Ei tietenkään, vastaavat eetikot. Soluillamme, ruumiinosillamme ja kudoksillamme on luonnollisesti jokin arvo. Mutta niiden arvo on peräisin siitä, että ne ovat jo osa suurempaa kokonaisuutta, ihmisruumista ja ihmiselämää, kirjoittaa australialainen eetikko Ted Peters.




Voisiko alkion kantasolut korvata?


 


Presidentti Bush päätti elokuussa, että Yhdysvalloissa myönnetään valtion rahoitusta vain jo olemassaolevien kantasolulinjojen käyt-töön. Uusia alkioita ei julkisin varoin saa tuhota tähän tarkoitukseen. Voiko alkiot sitten korvata solulinjoilla?


 


Linjoja saadaan muutaman päivän ikäisten alkioiden embryonaalisista kantasoluista. Taita-vasti käsiteltyinä ne voivat jakaantua viljelmässä loputtomasti. Valkoisen talon mukaan maailmassa on jo yli 60 tällaista ihmisalkioista saatua solulinjaa. Osa tutkijoista on kuitenkin sitä mieltä, että valikoima on liian suppea, koska se edustaa vain noin 60 eri alkion perimää.


 


Lisää kantasolulinjoja varmasti tuotetaan muualla maailmassa ja yksityisellä rahoituksella Yhdys-valloissakin. Näiden lähteeksi tarvitaan kuitenkin lisää ihmisalkioita.


 


Istukkaverestä muitakin kuin verisoluja


 


Kantasoluja saa myös istukkaverestä, jota syntymän ja napanuoran katkaisun jälkeen kerä-tään istukasta siihen kiinni jääneen napanuoran kautta.


 


Tänä vuonna on havaittu, että istukkaveren kantasolut voivat erilaistua muiksikin kuin veri- ja immuunisoluiksi. Havainto on kuitenkin niin alus-tava, että ainakaan vielä ne eivät korvaa embryonaalisia kantasoluja.


 


Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu kerää vapaaehtoisten luovuttajien istukkaverta Helsin-gissä Naistenklinikassa ja Kätilöopistossa. Siitä kertyy istukkaveripankki, jonka kantasoluja käyte-tään vertamuodostavina solusiirteinä hoidettaessa leukemiapotilaita ja esimerkiksi säde-hoitoa saavia potilaita. (Samaa tarkoitusta varten Veripalvelu pitää rekisteriä vapaaehtoisista aikuisista kantasoluluovuttajista.).

Aikuisen solut luultua lupaavampia

Monet tutkijat suosivat alkioiden kantasoluja, koska ne lisääntyvät viljelmissä paljon hana-kammin kuin aikuisen kantasolut. Sitä paitsi aikuisen kantasolujen kykyä muodostaa eri solutyyppejä on pidetty vaatimattomampana.

Helsingin yliopiston biolääketieteen laitoksessa työskentelevä dosentti Kirsi Sainio kuitenkin arvioi, että uusimmat tutkimukset ovat muut-tamassa tätä käsitystä. Aikuisten kantasolut saattavat olla luultua kyvykkäämpiä ja ehkä vielä korvata alkioista ja sikiöistä kerätyt solut.

Jani Kaaro ja Petri Riikonen


Minuus liitetään geeneihin

Kiista kantasolututkimuksen eettisyydestä paljastaa, miten geenitutkimus on vaikuttanut länsimaiseen ihmiskuvaan.

- Kantasoluväittelyssä alkioihin on liitetty jopa henkisiä ominaisuuksia, vaikka kyse on muutaman solun rypäästä, sanoo Helena Siipi. Tähän liittyy myös kloonaamista kohtaan tunnettu pelonsekainen kiehtovuus. Jos minun ihosolustani kloonattaisiin täydellinen yksilö, tulisiko siitä minä? Onko minuus geeneissä?

Länsimaisille ihmisille minuus todella näyttää olevan tärkeältä osin geeneissä. Perimän vaikutusta käyttäytymiseen ja esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen pohdiskellaan yleisesti. Rikostutkimusten dna-sormenjälkitekniikasta syntyy mielikuva, että geenimme paljastavat, keitä me olemme.

"Se on sioilla erilaista"

Vilkaisu muihin kulttuureihin voi auttaa huomaamaan, miten rajoittunut länsimainen näkemys on. Mikronesian yapese-heimo on tunnettu siitä, että se ei tunnusta yhteyttä yhdynnän ja lasten syntymisen välillä.

Antropologi David Schneider kertoo, että hän osui kerran paikalle, kun yapese-miehet steriloivat karjua, ja kysyi, miksi karjulta oli otettava kivekset pois. Miehet vastasivat silmää räpäyttämättä: - Ettei se astuisi emakkoa ja tekisi jälkeläisiä. Schneider oli ymmällään. - Yhdyntä siis sittenkin johtaa raskauteen? hän kysyi. Miehet vastasivat tyynesti, että se on sioilla erilaista kuin ihmisillä.

Toisin kuin me, yapeset eivät ajattele ihmisiä toisistaan erillisinä yksilöinä, jotka elävät itseään varten. Heille ihminen on sosiaalinen olento, jonka elämä riippuu monin eri tavoin toisista ihmisistä, klaanista, suvusta, hengistä ja kosmoksesta. Heidän mielestään miehen ja naisen yhtyminen ei riitä ihmisen tekemiseen. Yapesien kulttuurissa ihminen syntyy vasta rituaaleissa ja seremonioissa ja vuorovaikutuksessa siihen heimoon, klaaniin ja sukuun, johon hän kuuluu.

Alkioita ei pidä tuhlata

Väittely kantasolujen tutkimuskäytöstä onkin siis ehkä oire oman ihmiskuvamme yksipuolisuudesta. Juuri biologinen ihmiskuvamme on ajanut meidät siihen, että pohdimme, onko alkioilla tai niiden soluilla oikeuksia.

Tutkijoiden on joka tapauksessa pakko ottaa huomioon, että meidän kulttuurissamme hedelmöityneellä alkiolla on tämä erikoisasema. Siksi tutkimuksen kritiikkiin on suhtauduttava vakavasti. - Lähtökohtana pitäisi olla, ettei alkioita saa käyttää mihin vain, Siipi sanoo. - Niihin on suhtauduttava kunnioittaen.

Hyvä malli voisi olla se, miten lapsettomuushoidoissa olevat parit suhtautuvat omiin alkioihinsa. Ennen siittiöiden ja munasolujen luovutusta he syövät vitamii-


neja ja terveellistä ruokaa, karttavat alkoholia ja tupakkaa ja ajattelevat myönteisiä ajatuksia. Kuitenkin he tietävät, että hedelmöityneestä alkiosta petrimaljalla on vielä pitkä matka omaan lapseen käsivarsilla.

  Viisain tapa kunnioittaa lapsettomuushoidoista ylijääneiden alkioiden potentiaalia kehittyä ihmiseksi on käyttää niitä hyvin perusteltuihin tutkimuksiin ja hoitoihin, joista voi olla hyötyä monille sairaille ihmisille ja heidän omaisilleen, Siipi esittää. - Se on eettisempää kuin antaa alkioiden tuhoutua käyttämättöminä.

Jani Kaaro on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla