Palo- tai onnettomuuspaikalle saadaan entistä nopeammin oikeanlaista apua, kun käytetään sähköistä paikkatietojärjestelmää. Pelastustoimen lailla ajantasaisen geoinformaation edut on hoksattu monissa muissa täsmätietoa vaativissa tehtävissä, kuten kaavoituksessa ja ympäristön tilan seurannassa.







Palo- tai onnettomuuspaikalle saadaan entistä nopeammin
oikeanlaista apua, kun käytetään sähköistä paikkatietojärjestelmää.
Pelastustoimen lailla ajantasaisen geoinformaation edut on hoksattu
monissa muissa täsmätietoa vaativissa tehtävissä, kuten kaavoituksessa
ja ympäristön tilan seurannassa.



Kun otan hyllystäni karttakirjan ja katson hakemistosta, missä on Tuvalu, tämä kirja kertoo, että Tuvalu on sivulla 181 ruudussa dI. Sieltä se löytyykin, Tyynenmeren lounaiskolkasta.

Kartan koordinaatistosta näen, että Tuvalu on noin 8. eteläisellä leveysasteella eli siis vajaa tuhat kilometriä päiväntasaajasta etelään. Pituuspiiri on lähes 180 astetta itäistä pituutta.

Tämä on yksinkertaista, jo satoja vuosia käytettyä paikkatietoa. Noista Tuvalua kuvaavista kahdesta luvusta voin päätellä esimerkiksi sen, että koska me suomalaiset olemme noin 25. itäisellä pituuspiirillä, Tuvalun kello on luultavasti kymmenen tuntia meidän kelloamme edellä.

Leveysasteesta taas voin päätellä, että Tuvalussa päivä ja yö ovat ympäri vuoden melko tarkkaan kahdentoista tunnin mittaisia, toisin kuin meillä, jotka elämme 60. ja 70. leveys-piirin välisellä alueella.

Sen sijaan en näe tältä karttalehdeltä, paljonko Tuvalussa on asukkaita. En näe myöskään, mistä tuvalulaiset saavat elantonsa tai onko heillä yliopisto.


Tiedot eri lähteistä


Nämä karttalehdeltä puuttuvat tiedot löytyvät tietenkin sopivista hakuteoksista, mutta nuo muut tiedon lähteet on ensin kaivettava esiin. Nykyajan tietotekniikalla haku käy kätevästi.

Nopeasti yleistyvä geoinformatiikka on juuri tällaista tietojen yhdistelyä, tosin käytännössä paljon monipuolisempaa kuin aiempi käsityö. Sitä kutsutaan myös geomatiikaksi, mutta onneksi Suomessa ryhdyttiin jo alkuvaiheessa puhumaan paikkatietojärjestelmistä, koska sana paikkatieto antaa jo ensi kuulemalta oikean mielikuvan siitä, mitä tässä tehdään.

Koska paikkatietojärjestelmä pe-rustuu tietojen yhdistelyyn nykyajan tietotekniikan avulla, tietojen ei tarvitse edes olla saman katon alla, vaan ne voivat sijaita eri puolilla maata: osa on esimerkiksi Maanmittauslaitoksella, osa Geodeettisella laitoksella, osa Geologian tutkimuskeskuksella, osa Tiehallinnolla, osa Väestörekisterikeskuksessa.

Jos aletaan esimerkiksi tutkia mahdollisuuksia rakentaa uusi asumalähiö, siihen tarvittavat perustiedot voitaisiin tietysti kopioida paperille ja levittää valtavan suurille pöydille. Niistä voidaan päällisin puolin nähdä, onko ehdotetulla alueella esimerkiksi vellova savipohja. Myös alueen teiden kulusta saadaan jonkinlainen mielikuva.

Paljon kätevämpää on kuitenkin pinota nämä eri lähteistä saadut tiedot päällekkäin tietokoneen kuvaruudulle. Se onnistuu sananmukaisesti käsin koskematta, jos eri laitosten tiedot ovat digitaalimuodossa ja jos niiden maantieteelliset sijainnit on kuvattu yhdenmukaisin koordinaatein. Niinhän on perinteisten karttojenkin kanssa: otti minkä karttakirjan tahansa, Tuvalun pituus- ja leveyspiiri ovat samat.

- Näin se käy teoriassa, myöntää Helsingin yliopiston geoinformatiikan professori Petri Pellikka. - Ja onhan tällaisia tietoja ennenkin yhdistelty, kun on tehty väestökarttoja, kasvillisuuskarttoja ja niin edelleen. Nykyisin se vain käy tietokoneella helposti, ja mukaan voidaan ottaa vain ne tiedot, joilla on kyseisen tehtävän kannalta todellista merkitystä.

Käytännössä voi kuitenkin tulla ongelmia, Pellikka sanoo ja viittaa kustannuksiin:

- Se on selvä, että kaupallisiin tarkoituksiin hankitusta tiedosta on maksettava, mutta vielä on selvittämättä, mikä on tiedon hinta meille tutkijoille. Mehän emme hyödynnä eri viranomaisilta ja laitoksilta saamiamme paikkatietoja kaupallisesti. Toisaalta ymmärrän hyvin, että kun pyydämme omia tutkimuksiamme varten tietynlaisen tietopaketin, jonkun on se irrotettava tietokannoista ja lähetettävä meille. Lisäksi aineiston päivitys ja laaduntarkistus maksaa - mutta paljonko tästä työstä on kohtuullista veloittaa?

Asiantuntijoilla kysyntää

Paikkatietojärjestelmissä riittää jatkuvaa tutkimista, sillä tietoa ei voi yhdistellä suin päin. Virhetulkintojen riski kasvaa liian suureksi, jollei tiedon käyttäjä ole perehtynyt alaansa. Tieto, jonka laatua ei ole tarkistettu tai jota ei ole analysoitu luotettavasti, on arvotonta ja pahimmassa tapauksessa jopa vahingollista. Siksi tarvitaan yliopistotason tutkimusta, ja samalla tietysti koulutetaan osaavaa väkeä valtion, kuntien ja elinkeinoelämän käyttöön.

Ala on niin uusi, ettei vielä muutama vuosi sitten Suomessa ollut ainoatakaan geoinformatiikan professuuria. Nyt niitä on Helsingin yliopistossa kaksi, Teknillisessä korkeakoulussa yksi ja Oulun yliopistossa samoin yksi. Helsingin yliopiston toista professuuria lukuun ottamatta ne ovat toistaiseksi määräaikaisia.

- Alalle riittää opiskelijoita, sillä paikkatietojärjestelmien osaajia tarvitaan yhä enemmän, Pellikka kertoo. - Helsingin yliopistosta valmistuu vuosittain noin kahdeksankymmentä sellaista opiskelijaa, jotka ovat tenttineet ainakin paikkatiedon peruskurssit. Opiskelijoita tulisi enemmänkin, mutta kun ei mahdu!

Paikkatiedon asiantuntijat sijoittuvat työelämässä muun muassa kuntien palvelukseen, Suomen ympäristökeskukseen ja erilaisiin konsulttiyrityksiin. Metsäteollisuudessakin heitä tarvitaan, sillä uusilla menetelmillä voidaan entistä tarkemmin optimoida, mistä puuta kannattaa hakata ja miten se saadaan metsästä pois.

Alan nopeaa kehitystä kuvaa esimerkiksi se, että Pellikan mukaan Helsingin yliopiston maantieteen laitoksessa paikkatietojärjestel-mien opetukseen käytettävät välineet on uusittava muutaman vuoden välein.

Paikkatiedon suosio ei ole pelkästään suomalainen ilmiö. Esimerkiksi Yhdysvalloissa paikkatietojärjestelmiä pidetään yhtä tärkeinä kehittämiskohteina kuin nanotekniikkaa ja biotekniikkaa. Alalle pestataan vuosittain tuhansia tutkijoita.

Missä palaa? Millainen paikka?

Helsingin kaupungin pelastuslaitos on vuodesta 2001 al-kaen kehittänyt paikkatietojärjestelmää pelastustoimen tarpeisiin. Kaikissa paloautoissa ja ambulansseissa on nyt tehokkaat tietokoneet, joihin on rakennettu paikallinen tietokanta keskeisimmistä toimintaa tukevista tiedoista. Tietojen muuttuessa tietokannat päivitetään palvelimelta, joka sisältää täydelliset hyödynnettävien tietojen tietokannat.

- Järjestelmän avulla niin palo- kuin ensihoitohenkilöstö saa hälytyksen tullessa täsmällisen tiedon siitä, missä ja millaista apua tarvitaan, kertoo Helsingin pelastuslaitoksen tietohallintopäällikkö Anssi Kuusela.

- Reitin valinnassa olemme tähän asti luottaneet kokemukseen, mutta nyt olemme ottamassa käyttöön myös ajoreitin optimointiohjelman. Sen sijaan ruuhkatilanteen reaaliaikaista seurantaa emme ole toistaiseksi pitäneet tärkeänä, sillä ruuhka-aikana käytännössä kaikki Helsingin päätiet ovat tukossa.

Paikkatietojärjestelmä kertoo pelastusyksiköille myös sen, millainen kohde on kyseessä. Onko tulessa esimerkiksi pientalo, kerrostalo tai teollisuuskiinteistö, jossa käytetään vaarallisia kemikaaleja? Missä sijaitsevat vesipostit, vesi- ja viemärilinjat ja kaasujohdot?

Pelastuslaitoksella on koko ajan tiedossa myös jokaisen auton sijainti ja tehtävätilanne. Sekin on hyödyllistä paikkatietoa, koska asemalle palaava auto voidaan hälyttää lennosta uuteen tehtävään, jos se on sopivassa paikassa ja auton varustelu vastaa tehtävää.

Paikkatietoja hyödynnetään myös pelastustoimen suunnittelussa. Kuusela mainitsee esimerkkinä vuonna 2002 käyttöön otetun Mellunkylän pelastusaseman, jolla korjattiin itäisen Helsingin pelastuspalvelut vastaamaan muuttunutta väestörakennetta. Herttoniemen pelastusasema on puolestaan päätetty siirtää niemen länsirannalta niemen keskelle teollisuusalueelle, koska sieltä autot pääsevät entistä nopeammin sinne, missä niitä todennäköisimmin tarvitaan.

Miten jäätikkö muuttuu?

Paikkatieto sopii hyvin ympäristön tilan pitkäaikaiseen seurantaan, koska jopa vuosikymmenten takaisia paikkaan kytkeytyviä havaintoja voi yhdistää tuoreisiin mittauksiin. Näin voidaan seurata esimerkiksi metsien kuntoa tai vesistöjen saastumista. Menetelmän käyttö vaatii kuitenkin vankkaa asiantuntemusta, sillä eri keinoin hankitut tiedot on osattava muokata vertailukelpoisiksi.

Helsingin yliopisto on mukana EU:n rahoittamassa Omega-hankkeessa, jossa tutkitaan Norjan ja Itävallan jäätiköiden muuttumista. Suomesta tähän osallistuvat myös Turun yliopisto, Teknillinen korkeakoulu, Novosat Oy ja Sito Oy.

Norjassa kohteeksi otettiin napapiirin tuntuman Svartisen, jonka laajuus on 221 neliökilometriä ja paksuus jopa 600 metriä. Svartisenin jäätikkö elää jatkuvasti, koska kesäisin osa siitä sulaa ja talvisin tilalle saadaan reippaasti lunta, joka ajan mittaan puristuu jääksi. Sadetta tulee Svartisenin länsiosaan vesiarvona mitaten kaksi metriä vuodessa eli kolme kertaa niin paljon kuin Suomessa keskimäärin.

- Svartiseniä on mitattu satelliittikuvauksin, ilmakuvauksin, maan päältä valokuvaten ja myös tutkan avulla kartoittaen, geoinformatiikan professori Petri Pellikka kertoo. - Alueesta on myös vanhoja ilmakuvia, joita voidaan verrata nykytilanteeseen.

Hanke aloitettiin puhtaasti tieteelisistä syistä. Se sai kuitenkin yhtymäkohdan maamme energiatalouteen, kun eräät suomalaiset sähköyhtiöt päättivät ostaa osuuden Svartisenin vesivoimalasta, joka käyttää jäätikön sulamisvettä turbiiniensa pyörittämiseen. Vesivoiman tuotannossa voidaan siis tarvittaessa käyttää hyväksi Omega-tutkijoiden mittauksia.

Tämä artikkeli jäi Risto Vartevan viimeiseksi.

Hieno toimittaja on poissa

Toimittajamme Risto Varteva kuoli Helsingissä 16. joulukuuta. Hän oli lokakuussa täyttänyt 62 vuotta.

Kävin katsomassa Ristoa sairaalassa paria päivää ennen hänen kuolemaansa, jolloin hän antoi tiukan evästyksen: “Pistät sitten siihen muistokirjoitukseen, että kuoli haimasyöpään. En pidä kiertoilmaisuista“. Varteva, selvän kielen kielen mies, säilytti tyylinsä loppuun asti.

Risto Varteva oli suomalaisen tiedejournalismin uranuurtajia. Hän tuli Helsingin Sanomiin tiedetoimittajaksi 1972. Kuultuaan kaupungilla, että lehdessä suunniteltiin tiedetoimittajan palkkaamista, hän kävi parturissa ja käveli sisään. Juttunäytteitä toki oli mukana ja taustalla fysiikan opintoja Teknillisessä korkeakoulussa. Kun lehteen 1980-luvun lopussa perustettiin tiedesivut, hän toimi niiden vetäjänä.

Vartevan periaate oli, että tieteestä kirjoitetaan havainnollisesti ja konstailematta, niin että hankalatkin asiat avautuvat jokaiselle.

Viisi vuotta sitten Risto Varteva siirtyi toimittajaksi Tiede-lehteen. Meillä hän keskittyi omimpiin alueisiinsa, tekniikkaan ja luonnontieteisiin. Pidetystä Ahaa-palstasta monelle selvisi, mihin fysiikan ilmiöihin arjen laitteet perustuvat. Näistä ja matematiikkaa käsitelleistä kirjoituksistaan hän kokosi kirjan Aina siellä on jono (Terra Cognita 2002).

Suomen tiedetoimittajien liitto valitsi Risto Vartevan 2003 vuoden tiedetoimittajaksi. Tunnustus tuli poikkeuksellisen merkittävästä panoksesta suomalaisessa tiedejournalismissa. Tässä olisi jo uraa yhdelle ihmiselle, mutta Varteva teki toisen elämäntyön tietokirjojen suomentajana.

Risto Vartevan suomentamien kirjojen määrä on hulppeat 72. Laadusta todistavat mm. J. A. Hollo palkinto (1997) ja kansainvälisen kääntäjäjärjestön Aurora Borealis -palkinto, jonka Varteva kävi pokkaamassa Brysselissä 1999. Tunnetuin hänen suomentamistaan teoksista on Stephen Hawkingin Ajan lyhyt historia (1988). Itse hän piti erityisen tärkeänä Lee M. Silverin kirjaa Geenit ja kloonit (1998).

Risto Varteva rakasti suomen kieltä. Jos on absoluuttista kielikorvaa, niin Vartevalla oli sellainen.

Varteva hioi tekstejään, kunnes rytmi oli kohdallaan ja sanat varmasti ne oikeat. Omien sanojensa mukaan hän halusi suomennoksissaan ujuttautua tekijän ajatusmaailmaan - kääntää myös rivien välit - ja muotoilla lauseet sellaisiksi “kuin tekijä olisi ne itse tehnyt, jos olisi osannut ajatella ja kirjoittaa suomeksi“. Ei siis kumma, jos suomennoksesta joskus tuli alkutekstiä selkeämpi.

Risto Vartevan huumori oli oivaltavan terävää mutta ei ilkeää. “Kiltti ihminen“ on ilmaus, jolla moni Ristoa luonnehti. Vartevan tietotoimistosta tuli auliisti neuvo tai faktatieto sitä kysyvälle toimittaja- tai kääntäjätoverille.

Nykyään ruoanlaitto on muodikkaan miehen harrastus. Risto, joka kummareissaan, sammareissaan ja pipossaan antoi muodille piutpaut, harrasti aina hyvää yksinkertaista perusruokaa. Hän tiesi, miten tehdään kunnon silakkapihvit, lampaanpaisti tai uunipuuro. Silakkapihvit paistetaan kello kahdeksan aamutuoreesta torikalasta. Ruispuuron haudutus alkaa siitä, että jauhot ostetaan Hakaniemen hallista, ohra-riisipuuron teko sen sijaan pitää aloittaa Vanhasta kauppahallista.

Tuula Koukku

Tulevaisuuden työelämässä menestyy ihminen, joka on opetellut oppimaan uutta nopeasti. Kuva: iStock

Kannattaa ryhtyä oman elämänsäi futurologiksi, sillä työ menee uusiksi muutaman vuoden välein.

Maailma muuttuu, vakuuttaa tulevaisuudentutkija, Fast Future Research -ajatushautomon johtaja Rohit Talwar. Elinikä pitenee, työvuodet lisääntyvät. Tiede ja teknologia muuttavat teollisuutta ja työtehtäviä. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy.

– Kun nämä tekijät yhdistetään, on järjellistä väittää, että tulevaisuudessa työ tai ura voi kestää 7–10 vuotta, ennen kuin pitää vaihtaa uuteen. 50–70 vuoden aikana ihmisellä siis ehtii olla 6–7 ammattia, Talwar laskee.

Ole valpas

Millaisia taitoja parikymppisen sitten kannattaisi opetella, jotta hän olisi kuumaa kamaa tulevaisuuden työmarkkinoilla?

– Sellaisia, joiden avulla hän kykenee hankkimaan jatkuvasti uutta tietoa ja omaksumaan erilaisia rooleja ja uria, Talwar painottaa.

– Esimerkiksi jonkin tietyn ohjelmointikielen, kuten Javan tai C++:n, taitaminen voi olla nyt tärkeää, mutta ne korvautuvat moneen kertaan vuoteen 2030 mennessä. Samalla tavoin uusimpien biokemiallisten tutkimusmenetelmien osaaminen on nyt hottia, mutta nekin muuttuvat moneen kertaan 20 vuodessa, Talwar selittää.

Siksi onkin olennaista opetella oppimista, nopeita sisäistämistekniikoita ja luovaa ongelmanratkaisua. – Pitää myös opetella sietämään tai "hallitsemaan" mutkikkaita tilanteita ja tekemään epävarmojakin päätöksiä. Myös tiimityö ja oman terveyden hallinta ovat tärkeitä, Talwar listaa.

– Näiden taitojen opettelua pitäisi painottaa niin koululaisille kuin viisikymppisille, hän huomauttaa. Elinikäinen oppiminen on olennaista, jos aikoo elää pitkään.

Jokaisen olisikin syytä ryhtyä oman elämänsä futurologiksi.

– Ehkä tärkeintä on, että jokaista ihmistä opetetaan tarkkailemaan horisonttia, puntaroimaan orastavia ilmiöitä, ideoita ja merkkejä siitä, mikä on muuttumassa, ja käyttämään tätä näkemystä oman tulevaisuutensa suunnitteluun ja ohjaamiseen, Talwar pohtii.

Oppiminenkin muuttuu

Rohit Talwar muistuttaa, että ihmisen tapa ja kyky oppia kehittyy. Samoin tekee ymmärryksemme aivoista ja tekijöistä, jotka vauhdittavat tai jarruttavat oppimista.

– Joillekin sosiaalinen media voi olla väkevä väline uuden tiedon sisäistämiseen, toisille taas kokemukseen nojaava tapa voi olla tehokkaampi, Talwar sanoo. Ihmisellä on monenlaista älyä, mikä mahdollistaa yksilölliset oppimispolut. Uskon, että oikealla tavalla käytetyt simulaatiot ja oppimistekniikat voivat nopeuttaa olennaisten tietojen ja taitojen omaksumista.

– Toisaalta olen huolissani siitä, että ihmisten kyky keskittyä yhteen asiaan heikkenee ja jokaisella tuntuu olevan kiire. Nopeampi ei aina tarkoita parempaa.

Talwarin mukaan nyt täytyykin olla tarkkana, että uusilla menetelmillä päästään yhtä syvään ja laadukkaaseen oppimiseen kuin aiemmin.

– Kukaan ei halua, että lentokoneinsinöörit hoitaisivat koko koulutuksensa Twitterin välityksellä, Talwar sanoo. – Ja ainakin minä haluan olla varma, että sydänkirurgini on paitsi käyttänyt paljon aikaa opiskeluun myös harjoitellut leikkaamista oikeilla kudoksilla, ennen kuin hän avaa minun rintalastani!

Elinikä venymässä yli sataan

Väkevimpiä tulevaisuutta muovaavia seikkoja on se, että ihmiset elävät entistä pidempään.

– Kehittyneissä maissa keskimääräinen eliniän odote kasvaa 40–50 päivää vuodessa. Useimmissa teollisuusmaissa nopeimmin kasvaa yli kahdeksankymppisten joukko, Rohit Talwar toteaa.

– Joidenkin väestöennusteiden mukaan alle viisikymppiset elävät 90 prosentin todennäköisyydellä satavuotiaiksi tai yli. Ja lapsemme elävät 90 prosentin todennäköisyydellä 120-vuotiaiksi, hän jatkaa.

Tämä tarkoittaa Talwarin mukaan sitä, että ihmisten pitää työskennellä 70-, 80- tai jopa 90-vuotiaiksi, mikäli aikovat elättää itsensä. – Puhumme siis 50–70 vuoden pituisesta työurasta, hän kiteyttää.

– Tiedämme, että nykyeläkkeet eivät tule kestämään – nehän on yleensä suunniteltu niin, että ihmiset eläköityvät 65-vuotiaina ja elävät sen jälkeen ehkä 5–10 vuotta. Nykyisillä järjestelmillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa eläkettä, joka jatkuu 20–40 vuotta työnteon lopettamisen jälkeen.

 

10 globaalia muutosvoimaa

  • väestömuutokset
  • talouden epävakaus
  • politiikan mutkistuminen
  • markkinoiden globaalistuminen
  • tieteen ja teknologian vaikutuksen lisääntyminen
  • osaamisen ja koulutuksen uudistuminen
  • sähköisen median voittokulku
  • yhteiskunnallinen muutos
  • luonnonvarojen ehtyminen

10 orastavaa ammattia

  • kehonosien valmistaja
  • lisämuistikirurgi
  • seniori-iän wellnessasiantuntija
  • uusien tieteiden eetikko
  • nanohoitaja
  • avaruuslentoemäntä
  • vertikaaliviljelijä
  • ilmastonkääntäjä
  • virtuaalilakimies
  • digisiivooja

Lähde: Rohit Talwar, The shape of jobs to come, Fast Future 2010.
Futurologi Talwarin Fast Future Research laati tutkimuksen tulevaisuuden ammateista Britannian hallituksen tilauksesta.

Ikihitti: sairaanhoitaja

2010-luvun nopeimmin kasvavista ammateista kolmasosa kytkeytyy terveydenhoitoon, mikä heijastaa väestön ikääntymistä, arvioi Yhdysvaltain työministeriö 2012.

Eurostatin väestöskenaarion mukaan vuonna 2030 EU:n väestöstä neljännes on yli 65-vuotiaita. Suomen väestöllinen huoltosuhde, työllisten määrä verrattuna työvoiman ulkopuolisiin, on samassa laskelmassa tuolloin EU-maiden epäedullisin.

Kirsi Heikkinen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012

getalife.fi 

Maailman ensimmäisellä tulevaisuuden työelämän simulaatiolla voit kokeilla opiskelu- ja elämänvalintojen mahdollisia seurauksia parinkymmenen vuoden aikajänteellä. Toteuttaja: Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopistossa yhteistyökumppaneineen. 

Avoimet työpaikat 2032

Tämänkaltaisia töitä visioi brittiläinen tulevaisuudentutkija Rohit Talwar.

 

Wanted:

Virtuaalimarkkinoja!

Myy itsesi meille, heti.
U know what 2 do. Shop&Sell Inc.

 

3D-velhot

Me Wizarsissa teemme tajunnanräjäyttävää viihdettä koko pallomme tallaajille. Kehitämme nyt uutta reality-virtuaalipeliä, ja joukostamme puuttuu kaltaisemme hullu ja hauska hologrammisti sekä hauska ja hullu avatar-stylisti Jos tunnistat itsesi ja haluat meille hommiin, osallistu hakuroolipeliin ww3.wizars.com
Jos kysyttävää, @kuikka

 

Sinä sähköinen seniori, tule

digisiivoojaksi

Muistatko vielä Windowsin, Androidin tai iOSin? Jos, niin tarvitsemme sinua!
Tarjoamme yrityksille ja yksityisille retrodatan seulomis- ja päivityspalvelua, ja kysyntä on ylittänyt huikemmatkin odotuksemme. Haemme siis tiedostosekamelskaa pelkäämättömiä datakaivajia ja retrokoodareita Asiakkaidemme muinaisten kuva- ja tekstitiedostojen läpikäymiseen.
ww3.datadiggers.com

 

Impi Space Tours
vie vuosittain tuhansia turisteja avaruuteen.
Retkiohjelmaamme kuuluvat painottomuuslennot, kuukamarakävelyt sekä avaruusasemavierailut.
Jos olet sosiaalinen, monikielinen, energinen, palveluhenkinen ja tahtoisit taivaallisen työn, tule meille

avaruusmatkaoppaaksi!

Matkaan pääset heti seuraavalla lennollamme, joka laukaistaan Lapista 13.4.2032.
Ota siis kiireesti meihin yhteyttä:
@impispacetours.ella tai ww3.impispacetoursrekry.com

 

Jatkuva pula pätevistä
robottimekaanikoista.
ww3.fixarobo.com

 

Global Climate Crisis Management GCCM Inc
ratkoo ilmastonmuutoksen aiheuttamia paikallisia kriisejä Maan joka kolkalla.
Toimeksiantojen lisääntyessä tarvitsemme palvelukseemme

mikroilmastonkääntäjiä

Edellytämme ilmastonmuokkauksen ja hiilidioksidivarastoinnin uusimpien menetelmien erinomaista hallintaa. Tarjoamme ison talon edut ja vakituisen työn.
Hae: ww3.GCCMrekry.com

 

Pohjois-Euroopan sairaanhoitopiiri
North European Hospital District NEHD pitää huolta 80-miljoonaisen väestönsä terveydestä. Etsimme nyt osaavia

Sairaanhoitajia
Avoimia virkoja 156. Gerontologiaan erikoistuneet etusijalla.

Kyborgiaan erikoistuneita kirurgeja
Avoimia virkoja 31, joista 20 muisti-implanttien istuttajille.

Etälääketieteen erikoislääkäreitä
Avoimia virkoja 42.

Elinkorjaajia
Avoimia paikkoja 51. Edellytyksenä kantasoluteknikon ja/tai biosiirrelaborantin tutkinto.

Virtuaaliterapeutteja
Avoimia virkoja 28.

Lisätietoja ja haastattelurobotti ww3.nehdrekry.com

 

Etsimme vapaaehtoisia

likaajia

Euroopan terveydenedistämisorganisaation ja BeWell Pharmaceutics -yhtiön hankkeeseen, joka testaa julkisille paikoille levitettyjen hyötymikrobien tehokkuutta sairauksien ehkäisyssä.
ww3.likaonterveydeksi.org

 

Meissä on itua!™
Urbaanifarmarit tuottavat lähiruokaa puistoissa ja kerrostaloissa.
Viljelemme kattoja, parvekkeita ja seiniä. Vapaasti seisovia pystyporraspalstojamme voi asentaa mihin tahansa ulkotilaan.

Etsimme uusia

vertikaaliviljelijöitä

vihreään joukkoomme. Toimimme sovelletulla franchising-periaatteella: saat meiltä lisenssiä vastaan hyvän maineen, brändinmukaiset vesiviljelyalustat ja seiniin/katoille kiinnitettävät pystypeltopalstarakenteet pystytys- ja viljelyohjeineen. Viljelykasvit voit valita makusi mukaan. Sadon – ja sen myynnistä koituvan rahan – korjaat sinä!
Lue lisää ja ilmoittaudu ww3.urbaanifarmarit.org, someyhteisö: @urbaanifarmarinet

Uutuus
Laajennamme valikoimaamme ravintokasveista hiilidioksidinieluihin, joista peritään asiakkailta hiilidioksidijalanjäljen pienennysvastiketta. Jos haluat erikoistua mikroilmastotekoihin, osallistu online-infotilaisuuteemme ww3.urbaanifarmarit.org

 

Finnaerotropolis BusinessWorld
Businessmaailmamme sisältää Helsingin Metropolin lentokentän lisäksi 15 hotellia, neljä elokuvateatteria, kolme lääkäriasemaa, viisi hyperostoskeskusta, 160 toimistoa, kolme toimistohotellia, kylpylän, uimahallin, hiihtoputken, hevostallin ja sisägolfkentän.
Palkkaamme kunnossapitoyksikköömme tehokkaita

pandemianehkäisyyn

perehtyneitä siivoojia (vuorotyö)

sekä liikennevirtahallintaan järjestelmällisiä

logistikkoja

Klikkaa: ww3.finnaerotropolis.fi

 

Bioverstas
Valmistamme eksoluurankoja, vaihtoelimiä ja kehonosia. Hittituotteitamme ovat kantasoluista kasvatetut maksat sekä orgaaniset polvinivelet ja -kierukat.
Haemme nyt raajapajallemme

uusiokäden kasvatukseen erikoistunutta molekyylibiologia

Osaat erilaistaa ja kasvattaa kantasoluista koko yläraajan olkavarresta sormenpäihin. Viljelemäsi luut ja lihakset ovat lujia ja vahvoja mutta valmistamasi ihokudos kimmoisaa ja joustavaa. Tule ja näytä taitosi laboratoriossamme.
Näyttökokeet 10.3.2032 klo 12, osoitetiedot ja tulo-ohjeet sovelluksella gps.bioverstas

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018