Tietokonevirukset leviävät internetissä ennennäkemättömän tehokkaasti. Aiemmin niitä nikkaroitiin näyttämisen halusta, mutta viime vuosina haittaohjelmien tehtailusta on tullut rikollista toimintaa.


Aiemmin niitä nikkaroitiin näyttämisen halusta, mutta viime vuosina
haittaohjelmien tehtailusta on tullut rikollista toimintaa.




Viime keväänä amerikkalainen James Ancheta tuomittiin lähes viiden vuoden vankeuteen ja huomattaviin vahingonkorvauksiin tietokonerikoksista ja petoksista. 20-vuotias Bemarilla ajellut ohjelmanikkari oli tienannut kavereidensa kanssa kuusinumeroisen summan rikollista rahaa. Interenetissä levittämiensä haittaohjelmien avulla Ancheta pääsi käsiksi lähes puoleen miljoonaan tietokoneeseen - niiden omistajien huomaamatta.

Koneista muodostamaansa hyökkäysverkkoa hän sitten käytti erilaisiin roskaposti- ja häirintäoperaatioihin tai vuokrasi rikollisille.

Vankeustuomion päälle rapsahti vielä kolmen vuoden valvottu koeaika, ja Bemarikin meni valtiolle.

Losangelesilainen tuomioistuin perusteli tuomion kovuutta sillä, että toiminta oli suunnitelmallista ja ammattimaista.




Haittaohjelmia monta tyyppiä


- Virukset ovat haittaohjelmia, jotka levitäkseen tarvitsevat isäntätiedoston. 
- Madot levittävät itse itseään kopioitumalla.
- Troijalaiset ovat ohjelmia, jotka tekevät jotakin muuta kuin päällepäin näyttää. Troijalainen voi naamioitua näytönsäästäjäksi tai näppäräksi apuohjelmaksi, mutta todellisuudessa se avaa käyttäjän tietokoneen hakkereille tai asentaa koneeseen muita haittaohjelmia.
- Vakoiluohjelmat (spyware) tonkivat tietoja käyttäjästä. Vakoiluohjelma saattaa esimerkiksi katsoa, millä nettisivuilla käyttäjä surffailee, ja lähettää tiedot mainostajille. Vaarallisemmat tapaukset urkkivat esiin käyttäjien pankkitunnuksia ja luottokorttitietoja tai yritysten luottamuksellista materiaalia.
- Näppäimistökaapparit (keyloggerit, keyboardloggers) tallentavat kirjain kirjaimelta, mitä käyttäjä koneellaan naputtelee. Ne ovat tehokas työkalu sekä sähköpostiliikenteen että muiden henkilökohtaisten tietojen urkkimiseen. Joissakin maissa työnantajat voivat laillisesti asentaa keyloggereita työtietokoneisiin, mutta Suomessa tämä on kiellettyä.
- Diallerit ovat nykyisin melkoisen harvinaisia, sillä ne vaativat modeemin toimiakseen. Kyseiset ohjelmat katkaisivat käyttäjän modeemipuhelun ja siirsivät sen toiseen numeroon, jonka minuuttilaskutus saattoi olla huikea. Diallereita levitetään pääasiassa pornosivuilla.



Nyt puhutaan haittaohjelmista

Tietokoneviruksista puhutaan mediassa varsin vähän. Tästä voi tulla harhakuva, että ne ovat harvinainen ilmiö. Tosiasiassa aktiivisia viruksia on tälläkin hetkellä liikkeellä 70 000-150 000. Tietoturvayhtiöt löytävät kymmeniä uusia viruksia joka päivä, pahimmillaan jopa satoja. Onneksi useimmat näistä ovat muunnelmia vanhoista viruksista. Sellaisia, jotka vaativat ripeää reagointia, on vuorokaudessa vajaat kymmenkunta.

Virus on oikeastaan vanhentunut ilmaus, sillä se on vain yksi haitallisten ohjelmien alalaji. Nykyisin tietoturvafirmoissa käytetään yhteisnimitystä malware eli haittakoodi tai haittaohjelmat. Haittaohjelmia on vaikea luokitella tarkasti, sillä ne tekevät usein yhteistyötä tai ovat yhdistelmiä eri ohjelmatyypeistä. Uusia tyyppejä myös ilmestyy jatkuvasti.

Hyvä esimerkki haittaohjelmien yhteistyöstä ja niiden käytöstä tietokonerikollisuudessa on Multidropper.BFX-niminen sähköpostitse levinnyt ohjelma. Sähköpostin otsikkona oli Slobodan Milosevic was killed, mikä houkutteli vastaanottajan lukemaan viestin. Jos hän erehtyi avaamaan viestin liitetiedoston, ohjelma asensi koneeseen uusia haittaohjelmia. Yksi näistä kaappasi vastaanottajan verkkopankkitunnukset, toinen toimitti ne ohjelman tekijälle.


Internet kiihdytti vauhdin

Virukset tarttuvat, kun tietokoneiden välillä siirtyy tietoa tavalla tai toisella, esimerkiksi netitse tai rompuilla.
Varsinaiset tietokonevirukset ovat parasiitteja, jotka tarvitsevat isäntätiedoston pystyäkseen leviämään. Kun käyttäjä ajaa tai avaa viruksen saastuttaman tiedoston, virus aktivoituu ja alkaa etsiä käyttäjän koneesta tiedostoja, jotka se voisi saastuttaa edelleen.

Loisvirukset olivat voimissaan, kun käyttäjät vielä vaihtoivat tiedostoja levykkeillä, mutta internet on tehnyt niistä vanhanaikaisia. Vanhat virukset kulkeutuivat esimerkiksi Yhdysvalloista Suomeen muutamassa viikossa. Nykyiset sähköposti- ja verkkomadot leviävät minuuteissa ympäri maapallon.

Madot ovat pieniä ohjelmia, jotka leviävät netissä itsenäisesti. Matojen yleisin ja toistaiseksi haitallisin tyyppi, sähköpostimadot, etenee sähköpostien liitetiedostoina. Luultavasti kuuluisin sähköpostimato on vuonna 2000 riehunut LoveLetter. Se lähetti tietokoneisiin viestin, jonka otsikkona oli houkuttelevasti ILOVEYOU. Kun saaja avasi liitetiedoston, virus tutki Outlook-ohjelman osoitekirjan ja lähetti itsestään kopion kaikille siinä luetelluille.
Toinen matotyyppi, autonomiset verkkomadot, toimii täysin itsenäisesti. Nämä lierot livahtavat tietokoneisiin käyttöjärjestelmästä tai jostakin ohjelmasta löytyvän turva-aukon kautta. Saastutettuaan koneen haittaohjelma alkaa tutkia internetiä ja etsiä muita koneita, joista löytyy paikkaamaton turva-aukko. Käyttäjä voi olla täysin tietämätön koneensa infektoitumisesta.

Pahimmillaan nettimadot leviävät eksponentiaalisesti. Esimerkiksi 2003 ilmestynyt SQLSlammer-nettimato saastutti käytännössä kaikki internetistä löytämänsä haavoittuvat koneet varttitunnissa.


Kotikoneista roskapostittajia

Käytännössä kaikki virukset olivat vuoteen 2003 saakka harrastelijoiden työtä. Virusten ja matojen piti ainoastaan levitä ja tehdä ilkivaltaa, kuten tuhota saastutettujen koneiden tiedostoja. Haittaohjelmien tehtailijat kuitenkin havaitsivat, että niillä voi tienata rahaakin.

Vuonna 2003 levinnyttä Fizzer-sähköpostimatoa pidetään lähtölaukauksena virustehtailun muuttumisessa rikolliseksi toiminnaksi. Mato asensi saastuttamiinsa koneisiin web-palvelimen, joka mahdollisti nettisivujen perustamisen koneisiin niin, että omistajat eivät huomanneet mitään. Nettisivuilla kaupiteltiin lääkkeitä ja pornoa. Virukseen kuului myös niin sanottu takaoviohjelma, jonka avulla virusnikkari pääsi hallitsemaan käyttäjän tietokonetta.

Nettimadot muuttavat tavallisten ihmisten tietokoneet palvelimiksi, jotka syytävät satojatuhansia roskapostiviestejä pitkin maailmaa. Näin postitus ei maksa rikollisille mitään ja heitä on vaikea saada kiinni. Tällä hetkellä arviolta 70 prosenttia kaikesta roskapostista lähtee virusten saastuttamilta kotikoneilta.

Haittaohjelmien tekijöille roskapostitus on toistaiseksi helpoin tapa tienata. Jos lähetetään miljoona roskapostia ja yksikin prosentti vastaanottajista ostaa kaupitellun, esimerkiksi 30 euroa maksavan tuotteen, rahaa kertyy 300 000 euroa.


Zombiverkoilla kiristetään

Kun koneeseen pesiytyy haittaohjelma, joka mahdollistaa sen hallinnan, sitä kutsutaan zombiksi tai botiksi. Tällaisten koneiden muodostamalla verkolla (zombiverkko, bottiverkko, botnetti) voi tehdä niin sanottuja palvelunestohyökkäyksiä eli  komentaa koneet lähettämään tietopaketteja johonkin tiettyyn osoitteeseen. Tämä on kuin kertoisi sadalletuhannelle ihmiselle, että pienessä kyläkaupassa olutkorin saa tarjousmäyräkoiran hinnalla - tuloksena on ruuhka.

Jos zombikoneita on verkossa tuhansittain, mikä tahansa nettipalvelu saadaan ruuhkautettua niin tehokkaasti, että se putoaa pois käyttäjien näkyviltä. Esimerkiksi James Anchetan verkossa oli tiettävästi yli 400 000 konetta. Elokuussa tuomittiin vankeuteen toinen yhdysvaltalaisnuorukainen, joka oli verkollaan hyökännyt seattlelaiseen sairaalaan. Teho-osasto lamaantui, mutta kukaan ei onneksi kuollut.

Palvelunestohyökkäysten ansaintalogiikka perustuu kiristykseen. Hyvä esimerkkitapaus on netin vedonlyöntipalvelu, jonka kiristäjät uhkasivat poistaa käytöstä formulakilpailujen ajaksi, ellei heille maksettaisi 40 000 euron "suojelurahaa". Palvelunestohyökkäyksiä voi myös kaupitella häikäilemättömille yrityksille, jotka haluavat kaataa kilpailijansa nettisivut.


Vakoilu ja varastuskin sujuvat

Haittaohjelmia käytetään myös teollisuusvakoiluun, vaikka ilmiöstä ei julkisuudessa juuri puhuta. Mato tai muu haittaohjelma voidaan suunnitella saastuttamaan vain tietyn yrityksen koneita ja lähettämään niistä arkaluonteista tietoa. Yritykset eivät kovin hanakasti kerro tietovuodoistaan, eivätkä tällaiset ohjelmat välttämättä päädy tietoturvayhtiöiden analysoitaviksi.

Itse haittaohjelmiakin voi myydä. Helmikuussa Panda Software -tietoturvayhtiö sai kiinni liigan, joka myi 990 dollarin hintaisia käyttäjän tarpeisiin räätälöityjä ohjelmia. Niillä oli jopa takuu: myyjä lupasi muuttaa ohjelmien koodia, jos ne jäisivät virustentorjujien haaviin.

Kyseisillä ohjelmilla hyökättiin pankkeja, tietoliikenneyhtiöitä ja vedonlyöntitoimistoja vastaan. Ratsiassa paljastui 62 000 sivun verran yhtiöiltä ja yksityishenkilöiltä varastettuja tietoja.


Haittaohjelmat pysyvät hiljaa

Harrastelijoiden tekemät virusohjelmat paljastivat itsensä ennemmin tai myöhemmin. Ne saattoivat tehdä koneessa näkyviä tuhoja, esimerkiksi tärvellä sen kiintolevyn. Joskus ne tyytyivät vain näyttämään käyttäjälle "ähäkutti, sait viruksen" -tyylisen viestin. Rikollisten kannattaa luonnollisesti pitää matalaa profiilia, joten heidän viruksensa pysyttelevät hipihiljaa niin pitkään kuin suinkin.

Viruksilta suojautuminen vaatii etenkin Windows-koneissa tietoturvaohjelmiston, josta löytyy sekä palomuuri että haittaohjelmatutka. Tällaisia ohjelmia valmistavat muun muassa F-Secure, Symantec ja Panda Software.
Yksinkertaisin menetelmä viruksen havaitsemiseen on etsiä sen ohjelmakoodista irrotettua tunnistettavaa pätkää, jotka kutsutaan sormenjäljeksi. Virukset puolustautuvat tätä vastaan yrittämällä muuttaa tai naamioida ohjelmakoodiaan. Nykyisin lähes kaikki virukset salakirjoittavat suurimman osan koodistaan ja jättävät selkokieliseksi vain salauksen purkamiseen tarvittavan osan.

Joillakin viruksilla on "naamiopakki" eli lukuisia eri naamioitumismenetelmiä, toiset muuttavat ulkomuotoaan vapaasti. Silti ne ovat havaittavissa, koska turvaohjelma voi huijata viruksen uskomaan, että se on saastuttanut koneen, jolloin virus purkaa itse salauksensa.

Haittaohjelmien kehittynein - ja onneksi myös vaikeimmin tehtävä ja harvinaisin - salaustapa on niin sanottu metamorfisuus, jossa virus muuttaa aidosti ohjelmakoodiaan. Tätä voi verrata siihen, että kirjoittaisi kirjan tekstin uudelleen aivan omin sanoin, vaikka Turun murteella. Tällöin viesti pysyy samana, mutta sen ulkomuoto on vallan uusi. Jotkin metamorfiset virukset, esimerkiksi Zmist ja Simile, piiloutuvat saastuttamalla viattomia ohjelmia ja upottamalla koodinsa osina niiden sisään.





Mobiilivirukset kirivät perässä


Yhä useammasta taskusta löytyy älypuhelin, joka on käytännössä pieni tietokone. Myös älypuhelimille ja kämmenkoneille on tehty haittaohjelmia. Ne ovat toistaiseksi suhteellisen vaarattomia, sillä ne pyrkivät ainoastaan leviämään.

Nykyiset kännykkävirukset eivät tartu helposti, sillä käyttäjän pitää aktiivisesti ladata ja asentaa tuntematon tiedosto, mikä vaatii useiden varoitusten ohittamisen.

Kännykkävirukset ovat nyt samassa vaiheessa kuin tietokonevirukset 90-luvulla. Langattomat yhteydet ovat edelleen varsin hitaita, eikä puhelimilla juuri hoideta raha-asioita, joten haittaohjelmilla on vaikea tienata.

Mobiilivirusten maailma seuraa kuitenkin tietokonevirusten historiaa pikavauhdilla. Tämän vuoden helmikuussa löytyi RedBrowser-niminen kännykkävirus, joka väittää, että sen avulla pystyy käyttämään wap-palveluita ilmaiseksi lähettämällä maksuttomia tekstiviestejä. Ne kuitenkin menevät maksullisiin numeroihin.

Mobiilimaailman pahin uhkakuva on autonominen kännykkämato, joka leviää langattomien yhteyksien avulla. Aamuruuhkassa töihin menevä saastuneen kännykän kantaja voi tartuttaa satoja muita puhelimia ilman, että niiden käyttäjät huomaavat mitään. Tällaisista viruksista ei ole vielä nähty edes yrityksiä, mutta ensimmäisen kännykkämadon löytyminen on vain ajan kysymys.


Mistä löytyy heikoin lenkki?

Viime talvena julkisuuteen nousivat rootkit-menetelmät, kun SonyBMG käytti niitä estämään musiikkilevyjen kopiointia. Samalla se kuitenkin avasi käyttäjien tietokoneita vaikeasti löydettäville haittaohjelmille.

Rootkiteillä voidaan piilottaa tiedostoja, ohjelmia ja prosesseja tietokoneen käyttöjärjestelmän näkyviltä. Jos käyttöjärjestelmää vertaa tietokoneen mieleen, rootkitit piilottavat haittaohjelmia tietokoneen alitajuntaan, jonne käyttöjärjestelmä ja sen pyörittämät turvaohjelmat eivät pysty itse suoraan katsomaan. Seuraavat haittaohjelmien vastaiset taistelut käytäneen juuri rootkit-rintamalla.

Virustehtailijat kehittävät ohjelmiaan ja turvayritykset vastaiskujaan. Tekniikan keskellä on heikoin lenkki, käyttäjä, johon rikolliset iskevät yhä useammin. Paraskaan tietoturvaohjelma ei estä sitä, että välinpitämätön käyttäjä itse avaa reitin haittaohjelmille esimerkiksi asentamalla koneeseensa "kivan näytönsäästäjän" tai ilmaista pornoa lupaavan ohjelman.

Tietoturvayhtiöissä ollaan yhtä mieltä siitä, että käyttäjien valistaminen on tulevaisuudessa yhä tärkeämpi osa tietoturvasta huolehtimista.


Janos Honkonen on vapaa tekniikka- ja tiedetoimittaja.


Täältä näet virustilanteen
F-Secure tarjoaa ajantasaisen katsauksen maailman virustilanteeseen osoitteessa worldmap.f-secure.com.
http://www.f-secure.com/weblog/archives/archive-092005.html#00000662

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.