Kaikkien aikojen ensimmäisen täsmäiskun suoraan kasvaimeen tekee pikkuruinen aminohappojen ketju.

Teksti: Tellervo Riikonen

Kaikkien aikojen ensimmäisen täsmäiskun suoraan kasvaimeen tekee pikkuruinen aminohappojen ketju.

Julkaistu Tiede -lehdessä 11/2010

Ei se syöpä, vaan ne hoidot, on tuttu huokaus raskaissa solunsalpaajahoidoissa käyvien potilaiden ja heidän kamppailuaan parhaansa mukaan tukevien omaisten keskuudessa. Koko elimistöä pommittavan kemoterapian ikävät sivuvaikutukset, kuten pahoinvointi ja hiusten menetys, vielä moninkertaistavat kärsimyksen.Helpotus on näkyvissä – kiitos nanolääketieteen.Eläinkokeissa on ensimmäistä kertaa saatu aikaan solunsalpaajahoito, joka tunkeutuu syvälle syöpäkasvaimeen muttei koske elimistön terveisiin kudoksiin. Potilaalle menetelmä on armollinen: enää koko elimistö ei joudu taistelutantereeksi, ja sivuvaikutukset vähenevät. Uutisen kertoo syöpätutkimuksen veteraani, professori, solubiologi ja lääkäri Erkki Ruoslahti laboratoriossaan Los Angelesin yliopiston Santa Barbaran kampuksella. Tyyni valtameri kimmeltää aivan ikkunoiden takana, ja Ruoslahtea vähän harmittaa, että tiukassa rahatilanteessa yliopisto säästää pesetyskuluista. Lika ja merisuola samentavat näkymää. Burnham-instituuttiin kuuluvassa laboratoriossa vallitsee kuitenkin kirkas optimismi. Näistä vaatimattomista tiloista, joihin aiemmin San Diegossa toiminut tutkijaryhmä viisi vuotta sitten muutti, on kotoisin uusin aine taistelussa syöpää vastaan.

Peptidi yllätti kyvyillään

Ruoslahden ryhmän läpimurto kantaa nimeä iRGD. Se on neljästä aminohaposta räätälöity peptidi, joka ohjaa syöpälääkkeen sinne, missä sitä tarvitaan. Sen ominaisuudet hämmästyttävät maailman arvostetuimpiin kuuluvaa syöpätutkijaa itseäänkin. Niitä ei näet kukaan osannut odottaa.Ruoslahden aiempi ohjauspeptidi, kolmen aminohapon RGD, löysi tien kasvaimen verisuonistoon ja kiinnittyi siihen, mutta ei päässyt itse kudokseen, sillä ”syöpä on tiivistä tavaraa, sidekudosta ja kollageenia, paksua ja läpipääsemätöntä”, kuten Ruoslahti sanoo.Tai niin luultiin, kunnes koe-eläimiin ruiskutettiin toisen sukupolven nano-ohjus, jossa lääkkeen, yleisesti käytössä olevan solunsalpaajan, oppaana toimii iRGD, vanhan peptidin johdannainen. Alku sujui kuten ennen. Magneettikuvassa tutkijat näkivät, kuinka ohjus hakeutui verenkierron mukana kasvaimen luo, tarrautui sen verisuoniin ja alkoi tuhota niitä. Sitten tapahtui jotain yllättävää. Ohjus ei pysähtynyt suonistoon, vaan porskutteli eteenpäin itse syöpäkasvaimeen. – Lääke läpäisi kasvaimen puolustusjärjestelmän, tunkeutui syvälle kudokseen ja alkoi tuhota sitä sisältäpäin, Ruoslahti kertoo. Mikä parasta, kaiken terveen – kudokset ja verisuonet – se jätti rauhaan. Menetelmää testattiin hiirillä muun muassa eturauhas-, rinta-, aivo- ja haimasyöpään. Kaikissa se toimi. Kun tutkijat siis lisäsivät tuttuun peptidiin neljännen aminohapon, syntyi salainen agentti, jonka avulla syöpälääke pääsee syvemmälle kuin koskaan aiemmin: sisään syöpäkudokseen. Siksi nimessä on pieni i-kirjain. Se tulee sanasta internal, ’sisäinen’.

Vuosien tie hoitoihin

Tutkijoilla ei ole tapana ylvästellä keksinnöillään tai maalailla ruusuisia kuvia tulevaisuudesta, mutta tällä kertaa löydön pääkätilö Erkki Ruoslahti arvioi, että uusi nano-ohjus mullistaa syövän hoidon. Nanolääkkeen parantamista hiiristä on tietysti pitkä matka ihmisiin, mutta Ruoslahti uskoo, että keksinnön kokeilu ihmisillä alkaa neljän–viiden vuoden sisällä. Syöpäklinikoilla menetelmä voisi olla kymmenen–viidentoista vuoden kuluttua. Silloin sitä voidaan käyttää niin syövän diagnosointiin kuin hoitoon.Erkki Ruoslahti on koko 35-vuotisen uransa ollut aikaansa edellä, sillä hän alkoi tutkia nanotekniikan mahdollisuuksia syövän hoidossa jo kauan ennen kuin siitä tuli tieteen rahoituksen lemmikki. Uusinkin harppaus on jatkoa tutkimuksille, jotka Ruoslahti aloitti 1970-luvun alussa Helsingin yliopistossa yhdessä tohtori Antti Vaherin kanssa. Nyt kaikki vain tapahtuu nopeammin. – Tekniikka on niin kehittynyttä, että saamme vuodessa tehtyä työn, joka ennen vei kaksi-kolmekymmentä vuotta, Ruoslahti sanoo.  Ensimmäinen askel hiiristä ihmisiin on jo otettu: Ruoslahden laboratorio testaa peptidiä kasvainkudoksiin, joita se saa paikallisesta syöväntutkimuslaitoksesta. Kun vierailin Ruoslahden laboratoriossa, solubiologian tohtori Tambet Teesalu valmisteli ihmissyövän kudosta vasta-ainevärjäykseen mikroskooppitutkimusta varten ja tohtori Kazuki Sukahara kirjoitti Cancer Cell -lehteen raporttia työryhmän uusimmista havainnoista.  – Ja olemme vasta alussa, Ruoslahti sanoo. – Lisää löytöjä on tulossa.

Tellervo Riikonen on Yhdysvalloissa työskentelevä vapaa toimittaja.