Lapsen hankintaan on tarjolla kaksi toimivaa vaihtoehtoa. Kuva Shutterstock
Lapsen hankintaan on tarjolla kaksi toimivaa vaihtoehtoa. Kuva Shutterstock

Aikuisiän siirtymissä on psykologista voimaa. Jos niitä jää väliin, olo ja ura voivat notkahtaa.

Miten ihmeessä muistelmat voivat kiinnostaa ketään? Elämä noudattaa niissä aina samaa iänikuista kaavaa: ensin ollaan lapsia, sitten nuoria, pian aikuisia ja lopulta vanhoja. Käydään koulua, ihastutaan, hankitaan ammatti ja plaa plaa plaa…

Jostain syystä emme vain väsy tuohon kaavaan, mistä todistaa muistelmakirjallisuuden suuri suosio. Lumo piilee kaavan yksityiskohdissa, samuuden alati vaihtuvissa muunnelmissa.

Sedät ja tädit tietävät

Aikuiselämän käsikirjoitus kulkee viiden käänteen kautta, ovat psykologian tutkijat määritelleet. Ensin lennetään pesästä eli itsenäistytään vanhemmista. Sitten valmistutaan ammattiin, ruvetaan tekemään vakitöitä, solmitaan pysyvä parisuhde ja hankitaan lapsi.

Jokaisella siirtymällä on jokin ajankohta, johon se tavallisimmin osuu. Jos ei sitä itse tiedä, niin asia tulee selväksi viimeistään silloin, kun sedät ja tädit alkavat sukutapaamisissa kysellä, joko sitä tai joko tätä. Normiaikataulu on kirjoitettu ilmassa leijuviin odotuksiin. 

Koulutus jakaa joukkoa

Ensimmäisessä siirtymässään suomalaiset ovat harvinaisen yksimielisiä: omilleen tai ainakin omaan kämppään pitää päästä pikapuoliin, vaikka raha-avustusta vanhemmilta sopii vielä ottaa.

Suomalainen nuori ampaisee pesästä tavallisesti 19–20 vuoden iässä. Täältä tullaan, elämä! Etelä-Euroopan maissa voi nauttia kotilieden lämmöstä kolmikymppiseksi, mikä täällä aloittaisi oitis leukailut peräkammarin pojista, ehkä vanhoistapiioistakin.

Seuraavat siirtymät yleensä pikemmin lomittuvat toisiinsa kuin noudattavat tarkkaa järjestystä. Myös aikataulut vaihtelevat selvemmin, ja ajoituksilla alkaa olla seuraamuksia.

Milloin esimerkiksi kannattaa hankkiutua isäksi tai äidiksi? Se riippuu koulutuksesta, sanoo Jyväskylän yliopiston psykologian tutkijatohtori Eija Räikkönen.  Hän on paneutunut aikuiselämän siirtymiin ja selvittänyt ajoituksen vaikutusta psyykkiseen hyvinvointiin ja työuraan.

– Mitä korkeamman tutkinnon suorittaa, sitä parempi on hankkia lapset vasta myöhemmin. Sen sijaan matalammalla koulutuksella vanhemmuuden lykkäämisestä on pikemmin haittaa, Räikkönen sanoo.

Heikosti koulutetuilla viivytys voi pahimmillaan kertoa elämänhallinnan vaikeuksista, kun taas koulutetuilla vanhemmuuden siirtäminen on suunnitelmallista. Se kuuluu käsikirjoitukseen, jonka mukaan ensin hankitaan koulutus ja työ ja vasta sen jälkeen on aikaa ja varaa perustaa perhe.

Puuttuva siirtymä hiertää

Ajoituksessa on kyse myös tilaisuuteen tarttumisesta, mikä vaatii annoksen sosiaalista rohkeutta. Muuten tilaisuus menee sivu suun.

Siksi ei olekaan yllätys, että ujojen nuorten miesten on joissakin tutkimuksissa havaittu suoriutuvan varhaisaikuisuuden siirtymistä muita hitaammin. Räikkösen mukaan myöhästyminen normiaikataulusta ei ole ”niin kamala juttu”. Tärkeämpää hyvän mielen ja työuran kannalta on, että siirtymät ylipäätään tekee.

– Omassa tutkimuksessani psyykkinen hyvinvointi oli keskimäärin heikompi, jos yksikin siirtymä oli jäänyt väliin keski-ikään mennessä. Tavallisesti puuttui joko lapset tai koulutus, Räikkönen sanoo.

Vaikka ihmiselämän siirtymät pysyvät kutakuinkin samoina sukupolvesta toiseen, suuren yhteiskunnan käänteet asettavat ehtonsa niiden toteutukselle. Räikkönen tutki vuonna 1959 syntyneiden kohtaloita. Tämä ikäpolvi astui aikuisuuteen 1970-luvun lopulla, jolloin työttömyys oli selvästi matalampi kuin nykyään.

Nyt on päällä taantuma, mikä merkitsee vaikeuksia yhdessä tärkeässä siirtymässä eli työpaikan hankinnassa. Se viivästyy väistämättä monilla, ja myöhästyminen voi haurastuttaa työuraa pidemmälläkin aikajänteellä.

Akatemiatutkija Jani Erola Turun yliopistosta on varoittanut kaavaillusta eläkeiän nostosta. Se voi johtaa siihen, ettei työmarkkinoille astuvalle ikäpolvelle löydykään töitä. Kun työpaikkoja ei vapaudu entiseen malliin, seuraavakin polvi ehtii samoille apajille työpakoista kilpailemaan.

Väljemmät ajat koittivat

Hyvä uutinen on, että elämän aikataulu on väljenemään päin. Ennen sosiaalinen paine oli kovempi. Jos ei mennyt ihan kaavan mukaan, joutui märehtimään, oliko erilainen aikuinen. Nykyään voi hengittää vapaammin.

– Normista poikkeaminen on jo melkein normi. Ihmiset kokeilevat monenlaisia polkuja aikuisuuteen, Räikkönen muistuttaa.

Tuon viestin voi kertoa sukukokouksen sedille ja tädeille, jotka yhä tiedustelevat valmistumisesta tai lapsista.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2013