- Anteeksi, Maan asukas, mutta voitko osoittaa minulle, missä suunnassa on galaksisi keskusta?



Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2009

Eräänä tähtikirkkaana iltana tajusin, etten tiedä, missä olen.

Tai no, tiesin toki, että seison kolmannella kivellä Auringosta ja että aurinkokuntamme sijaitsee kiekkomaisen Linnunrata-galaksin laitaosissa. Kehtaan kehua jopa sillä, että olisin osannut osoittaa tähtitaivaalta kädelläni, missä suunnassa näkyy lähin yhtä iso naapurimme, Andromedan galaksi.

Mutta en tiennyt, miten päin me kellumme omassa galaksissamme.

En olisi osannut näyttää, missä suunnassa sijaitsee Linnunradan keskusta, tai esimerkiksi, missä kulmassa toisiinsa nähden ovat maapallon pyörimisakseli ja Linnunradan kiekon taso.

Eikö tämmöinen ole noloa Linnunradan asukkaalle? Sehän on vähän sama kuin jos joku kysyisi syntyperäiseltä stadilaiselta tämän kotikaupungissa, missä päin on Helsingin rautatieasema, ja tämä vastaisi: - Öh, enpä tiedä, mutta jos haluat, voin sen sijaan osoittaa ilmansuunnan, jossa sijaitsee Turku.

Hieman lohdutuin, kun en heti löytänyt sijaintikulmaamme helposti havainnollistavaa kuvaa mistään käsiini sattuneesta maallikoille tarkoitetusta tähtitieteen kirjasta enkä edes netistä. Todennäköisesti en siis ollut tietämättömyydessäni yksin.

Asiahan piti korjata. Tässä tulos muidenkin iloksi.


30 taakse, 60 vasemmalle

Yksinkertaisimmin asian voinee sanoa näin: Jos seisoisit maapallon pohjoisnavalla ja katselisit Linnunradan keskustan suuntaan, olisit kallistuneena siitä 29 astetta poispäin. Lisäksi horisonttisi olisi kallistuneena Linnunradan kiekon tasosta 63 astetta vasemmalle.

Siis pyöreästi vajaat 30 astetta taakse, runsaat 60 astetta vasemmalle.

Pohjoisnavalla siksi, että maapallon akselin suunta tarjoaa kiintopisteen, joka on ihmiselämän näkökulmasta liikkumaton. Akseli osoittaa aina samaan suuntaan taivaalla, vaikka Maa pyörii akselinsa ympäri ja kiertää Aurinkoa. (Akselin suunta tosin kiertää pikku ympyrää hyrränakselin tavoin mutta äärimmäisen hitaasti: sen huomaa kunnolla vasta tuhansien vuosien aikana.)

Pohjoisnavan horisontti eli näkötaso siis osoittaa 29 astetta Linnunradan keskustan yli, joten keskusta ei näy pohjoisnavalta koskaan.


Keskus nousee horisonttiin

Suomen etelärannikolta Linnunradan keskusta jo juuri ja juuri näkyy. Rannikon eteläisimmät osat ovat melko tarkasti 60. leveysasteella eli 30 astetta pohjoisnapaa etelämpänä. Täkäläinen etelähorisontti osoittaa syysiltaisin, talvipäivisin, kevätaamuisin ja kesäöisin suunnilleen keskustaa kohti. Parhaimmillaan keskusta kohoaa yhden asteen korkeuteen horisontin yläpuolelle.

Aste on vähän. Se vastaa puolta peukalonleveyttä suoran käsivarren päästä katsottuna.

Keskusta on samassa suunnassa kuin Jousimiehen tähdistö, jonka tähdistä nousee eteläisimmän Suomen taivaalle noin puolet. Pohjoisimmasta Lapista, joka on 70. leveysasteella, keskusta jää yhdeksän astetta horisontin alle.


Naapurimaailmoja kohti

Koska Linnunradan keskusta näkyy niin matalalla ja harvoin, yötaivaalle tähyilemällä löytää helpommin päinvastaisen suunnan: täsmälleen poispäin keskustasta.

Ajomiehen tähdistö näkyy taivaallamme aina ja Härkäkin useimmiten. Jos suuntaat nenäsi noiden välimaastoon, takaraivosi osoittaa Linnunradan keskustaan.

Tähtitaivaalta löytää helposti myös Linnunradan kiekon pohjoisnavan suunnan. Sen on määritelty sijaitsevan kohtisuoraan kiekon tasosta poispäin tason sillä puolella, minne maapallon pohjoispuoli osoittaa. Linnunradan pohjoissuunta on himmeässä Bereniken hiusten tähdistössä, jonka löytää helposti erottuvien Karhunvartijan ja Leijonan välistä.

Bereniken hiusten kupeessa olevan Neitsyen tähdistön suunnassa sattuu puolestaan sijaitsemaan suuri Neitsyen galaksijoukko, varsinainen metropolikeskusten suma, jonka rinnalla Linnunrata lähinaapureineen kutistuu alueen nukkumalähiöksi. Mekin kuulumme laitajäseninä koosteeseen, jota kutsutaan Neitsyen superjoukoksi.

Omassa nukkumalähiössämme, joka on kekseliäästi nimetty Paikalliseksi galaksiryhmäksi, on Linnunradan lisäksi vain yksi yhtä isokokoinen jäsen, Andromedan galaksi. Sen oppii melko helposti löytämään Andromedan tähdistöstä, missä se näkyy vaikkapa lintukiikarilla hyvin himmeänä pikku sumuläiskänä.

Nyt olemme valmiina, jos alien tulee kysymään suuntaa.



Maapallon ja Linnunradan väliset kulmat tarkisti Särkänniemen planetaarion johtaja Timo Rahunen.


 

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5208
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti