- Anteeksi, Maan asukas, mutta voitko osoittaa minulle, missä suunnassa on galaksisi keskusta?



Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2009

Eräänä tähtikirkkaana iltana tajusin, etten tiedä, missä olen.

Tai no, tiesin toki, että seison kolmannella kivellä Auringosta ja että aurinkokuntamme sijaitsee kiekkomaisen Linnunrata-galaksin laitaosissa. Kehtaan kehua jopa sillä, että olisin osannut osoittaa tähtitaivaalta kädelläni, missä suunnassa näkyy lähin yhtä iso naapurimme, Andromedan galaksi.

Mutta en tiennyt, miten päin me kellumme omassa galaksissamme.

En olisi osannut näyttää, missä suunnassa sijaitsee Linnunradan keskusta, tai esimerkiksi, missä kulmassa toisiinsa nähden ovat maapallon pyörimisakseli ja Linnunradan kiekon taso.

Eikö tämmöinen ole noloa Linnunradan asukkaalle? Sehän on vähän sama kuin jos joku kysyisi syntyperäiseltä stadilaiselta tämän kotikaupungissa, missä päin on Helsingin rautatieasema, ja tämä vastaisi: - Öh, enpä tiedä, mutta jos haluat, voin sen sijaan osoittaa ilmansuunnan, jossa sijaitsee Turku.

Hieman lohdutuin, kun en heti löytänyt sijaintikulmaamme helposti havainnollistavaa kuvaa mistään käsiini sattuneesta maallikoille tarkoitetusta tähtitieteen kirjasta enkä edes netistä. Todennäköisesti en siis ollut tietämättömyydessäni yksin.

Asiahan piti korjata. Tässä tulos muidenkin iloksi.


30 taakse, 60 vasemmalle

Yksinkertaisimmin asian voinee sanoa näin: Jos seisoisit maapallon pohjoisnavalla ja katselisit Linnunradan keskustan suuntaan, olisit kallistuneena siitä 29 astetta poispäin. Lisäksi horisonttisi olisi kallistuneena Linnunradan kiekon tasosta 63 astetta vasemmalle.

Siis pyöreästi vajaat 30 astetta taakse, runsaat 60 astetta vasemmalle.

Pohjoisnavalla siksi, että maapallon akselin suunta tarjoaa kiintopisteen, joka on ihmiselämän näkökulmasta liikkumaton. Akseli osoittaa aina samaan suuntaan taivaalla, vaikka Maa pyörii akselinsa ympäri ja kiertää Aurinkoa. (Akselin suunta tosin kiertää pikku ympyrää hyrränakselin tavoin mutta äärimmäisen hitaasti: sen huomaa kunnolla vasta tuhansien vuosien aikana.)

Pohjoisnavan horisontti eli näkötaso siis osoittaa 29 astetta Linnunradan keskustan yli, joten keskusta ei näy pohjoisnavalta koskaan.


Keskus nousee horisonttiin

Suomen etelärannikolta Linnunradan keskusta jo juuri ja juuri näkyy. Rannikon eteläisimmät osat ovat melko tarkasti 60. leveysasteella eli 30 astetta pohjoisnapaa etelämpänä. Täkäläinen etelähorisontti osoittaa syysiltaisin, talvipäivisin, kevätaamuisin ja kesäöisin suunnilleen keskustaa kohti. Parhaimmillaan keskusta kohoaa yhden asteen korkeuteen horisontin yläpuolelle.

Aste on vähän. Se vastaa puolta peukalonleveyttä suoran käsivarren päästä katsottuna.

Keskusta on samassa suunnassa kuin Jousimiehen tähdistö, jonka tähdistä nousee eteläisimmän Suomen taivaalle noin puolet. Pohjoisimmasta Lapista, joka on 70. leveysasteella, keskusta jää yhdeksän astetta horisontin alle.


Naapurimaailmoja kohti

Koska Linnunradan keskusta näkyy niin matalalla ja harvoin, yötaivaalle tähyilemällä löytää helpommin päinvastaisen suunnan: täsmälleen poispäin keskustasta.

Ajomiehen tähdistö näkyy taivaallamme aina ja Härkäkin useimmiten. Jos suuntaat nenäsi noiden välimaastoon, takaraivosi osoittaa Linnunradan keskustaan.

Tähtitaivaalta löytää helposti myös Linnunradan kiekon pohjoisnavan suunnan. Sen on määritelty sijaitsevan kohtisuoraan kiekon tasosta poispäin tason sillä puolella, minne maapallon pohjoispuoli osoittaa. Linnunradan pohjoissuunta on himmeässä Bereniken hiusten tähdistössä, jonka löytää helposti erottuvien Karhunvartijan ja Leijonan välistä.

Bereniken hiusten kupeessa olevan Neitsyen tähdistön suunnassa sattuu puolestaan sijaitsemaan suuri Neitsyen galaksijoukko, varsinainen metropolikeskusten suma, jonka rinnalla Linnunrata lähinaapureineen kutistuu alueen nukkumalähiöksi. Mekin kuulumme laitajäseninä koosteeseen, jota kutsutaan Neitsyen superjoukoksi.

Omassa nukkumalähiössämme, joka on kekseliäästi nimetty Paikalliseksi galaksiryhmäksi, on Linnunradan lisäksi vain yksi yhtä isokokoinen jäsen, Andromedan galaksi. Sen oppii melko helposti löytämään Andromedan tähdistöstä, missä se näkyy vaikkapa lintukiikarilla hyvin himmeänä pikku sumuläiskänä.

Nyt olemme valmiina, jos alien tulee kysymään suuntaa.



Maapallon ja Linnunradan väliset kulmat tarkisti Särkänniemen planetaarion johtaja Timo Rahunen.


 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.