- Anteeksi, Maan asukas, mutta voitko osoittaa minulle, missä suunnassa on galaksisi keskusta?



Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2009

Eräänä tähtikirkkaana iltana tajusin, etten tiedä, missä olen.

Tai no, tiesin toki, että seison kolmannella kivellä Auringosta ja että aurinkokuntamme sijaitsee kiekkomaisen Linnunrata-galaksin laitaosissa. Kehtaan kehua jopa sillä, että olisin osannut osoittaa tähtitaivaalta kädelläni, missä suunnassa näkyy lähin yhtä iso naapurimme, Andromedan galaksi.

Mutta en tiennyt, miten päin me kellumme omassa galaksissamme.

En olisi osannut näyttää, missä suunnassa sijaitsee Linnunradan keskusta, tai esimerkiksi, missä kulmassa toisiinsa nähden ovat maapallon pyörimisakseli ja Linnunradan kiekon taso.

Eikö tämmöinen ole noloa Linnunradan asukkaalle? Sehän on vähän sama kuin jos joku kysyisi syntyperäiseltä stadilaiselta tämän kotikaupungissa, missä päin on Helsingin rautatieasema, ja tämä vastaisi: - Öh, enpä tiedä, mutta jos haluat, voin sen sijaan osoittaa ilmansuunnan, jossa sijaitsee Turku.

Hieman lohdutuin, kun en heti löytänyt sijaintikulmaamme helposti havainnollistavaa kuvaa mistään käsiini sattuneesta maallikoille tarkoitetusta tähtitieteen kirjasta enkä edes netistä. Todennäköisesti en siis ollut tietämättömyydessäni yksin.

Asiahan piti korjata. Tässä tulos muidenkin iloksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

30 taakse, 60 vasemmalle

Yksinkertaisimmin asian voinee sanoa näin: Jos seisoisit maapallon pohjoisnavalla ja katselisit Linnunradan keskustan suuntaan, olisit kallistuneena siitä 29 astetta poispäin. Lisäksi horisonttisi olisi kallistuneena Linnunradan kiekon tasosta 63 astetta vasemmalle.

Siis pyöreästi vajaat 30 astetta taakse, runsaat 60 astetta vasemmalle.

Pohjoisnavalla siksi, että maapallon akselin suunta tarjoaa kiintopisteen, joka on ihmiselämän näkökulmasta liikkumaton. Akseli osoittaa aina samaan suuntaan taivaalla, vaikka Maa pyörii akselinsa ympäri ja kiertää Aurinkoa. (Akselin suunta tosin kiertää pikku ympyrää hyrränakselin tavoin mutta äärimmäisen hitaasti: sen huomaa kunnolla vasta tuhansien vuosien aikana.)

Pohjoisnavan horisontti eli näkötaso siis osoittaa 29 astetta Linnunradan keskustan yli, joten keskusta ei näy pohjoisnavalta koskaan.


Keskus nousee horisonttiin

Suomen etelärannikolta Linnunradan keskusta jo juuri ja juuri näkyy. Rannikon eteläisimmät osat ovat melko tarkasti 60. leveysasteella eli 30 astetta pohjoisnapaa etelämpänä. Täkäläinen etelähorisontti osoittaa syysiltaisin, talvipäivisin, kevätaamuisin ja kesäöisin suunnilleen keskustaa kohti. Parhaimmillaan keskusta kohoaa yhden asteen korkeuteen horisontin yläpuolelle.

Aste on vähän. Se vastaa puolta peukalonleveyttä suoran käsivarren päästä katsottuna.

Keskusta on samassa suunnassa kuin Jousimiehen tähdistö, jonka tähdistä nousee eteläisimmän Suomen taivaalle noin puolet. Pohjoisimmasta Lapista, joka on 70. leveysasteella, keskusta jää yhdeksän astetta horisontin alle.


Naapurimaailmoja kohti

Koska Linnunradan keskusta näkyy niin matalalla ja harvoin, yötaivaalle tähyilemällä löytää helpommin päinvastaisen suunnan: täsmälleen poispäin keskustasta.

Ajomiehen tähdistö näkyy taivaallamme aina ja Härkäkin useimmiten. Jos suuntaat nenäsi noiden välimaastoon, takaraivosi osoittaa Linnunradan keskustaan.

Tähtitaivaalta löytää helposti myös Linnunradan kiekon pohjoisnavan suunnan. Sen on määritelty sijaitsevan kohtisuoraan kiekon tasosta poispäin tason sillä puolella, minne maapallon pohjoispuoli osoittaa. Linnunradan pohjoissuunta on himmeässä Bereniken hiusten tähdistössä, jonka löytää helposti erottuvien Karhunvartijan ja Leijonan välistä.

Bereniken hiusten kupeessa olevan Neitsyen tähdistön suunnassa sattuu puolestaan sijaitsemaan suuri Neitsyen galaksijoukko, varsinainen metropolikeskusten suma, jonka rinnalla Linnunrata lähinaapureineen kutistuu alueen nukkumalähiöksi. Mekin kuulumme laitajäseninä koosteeseen, jota kutsutaan Neitsyen superjoukoksi.

Omassa nukkumalähiössämme, joka on kekseliäästi nimetty Paikalliseksi galaksiryhmäksi, on Linnunradan lisäksi vain yksi yhtä isokokoinen jäsen, Andromedan galaksi. Sen oppii melko helposti löytämään Andromedan tähdistöstä, missä se näkyy vaikkapa lintukiikarilla hyvin himmeänä pikku sumuläiskänä.

Nyt olemme valmiina, jos alien tulee kysymään suuntaa.



Maapallon ja Linnunradan väliset kulmat tarkisti Särkänniemen planetaarion johtaja Timo Rahunen.


 

Sisältö jatkuu mainoksen alla