Jos hirviltä kysyttäisiin, niitä mahtuisi Suomeen paljon nykyistä enemmän. Ne ovat kuitenkin ainoat, joilta ei kysytä.


Ne ovat kuitenkin ainoat, joilta ei kysytä.




Hirvenmetsästyskausi on taas aluillaan. Ammuttavaa riittää, sillä Suomen hirvet ovat voineet viime vuosikymmeninä hyvin. Kun hakkuuaukeille istutetaan taimikoita, metsiä ojitetaan ja peltoja metsitetään, riittää vesakoissa ja nuorissa puissa sarvipäille ravitsevaa herkkua erityisesti keväisin.

Metsissä koikkelehtii Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan tällä hetkellä 79 000-93 000 harmaata koipeliinia. Se on 15 prosenttia viimevuotista vähemmän, mutta taimikoitaan surevien metsänomistajien ja tiellä hirveen törmänneiden autoilijoiden mielestä ihan liikaa.


Metsänomistajia potuttaa

Suurimmillaan hirvikanta on ollut 2000-luvun alkupuolella: runsaasti yli 100 000 eläintä talvikausina ennen vasomista, vaikka juuri on kaadettu melkein toinen mokoma. Huippusyksynä viisi vuotta sitten metsästäjät paukauttivat hengiltä lähes 85 000 hirveä.

Metsäntutkimuslaitoksen kyselyissä 58 prosenttia metsänomistajista piti vuosituhannen alkupuolella hirvikantaa liian suurena, neljännes aivan liian suurena. Valtio korvasi vuonna 2006 metsävahinkoja ennätyksellisen paljon, viidellä miljoonalla eurolla.

Tavallisen kansan otannassa puolet vastaajista arvioi hirvikannan olevan liian suuri. Neljännes piti sitä sopivana. Neljännes ei osannut ottaa kantaa. Kansalaisten mielipiteeseen vaikuttivat erityisesti omat kokemuksen liikenteessä. Vastaajat, joilla oli kokemuksia hirvikolarista, pitivät hirvikantaa liian suurena muita useammin.

Hirvionnettomuuksissa kuoli vuosina 2001-2005 keskimäärin kymmenen ja loukkaantui 270 ihmistä joka vuosi.


Metsästäjät ratkaisevat

Myös metsästysharrastus vaikutti mielipiteeseen, mutta hiukan yllättävästi. Jopa hirvenmetsästäjistä kaksi kolmesta vastasi hirvikannan huippuvuosina, että hirvien määrää pitää vähentää. Näin siitä huolimatta, että hirvikannan pienentyessä pienenee myös metsästäjien saalis. Vielä kymmenen vuotta sitten metsästäjät olivatkin sitä mieltä, että hirvikantaa pitäisi kasvattaa.

Paljonko sitten olisi sopivasti? Maa- ja metsätalousministeriön asettama tavoite on vähintään kaksi ja enintään neljä hirveä tuhannella hehtaarilla, paitsi Pohjois-Lapissa vähemmän. Riistanhoitopiirit jakavat kaatolupia näiden tavoitteiden mukaan. Metsästyslain mukaan piirien on vastattava siitä, että hirvikanta pysyy elinvoimaisena mutta hirvieläinten aiheuttamat vahingot kohtuullisella tasolla.

Metsäntutkimuslaitoksen tutkijat Risto Heikkilä ja Sauli Härkönen esittävät Metsätieteen aikakauskirjassa 2/2007, että metsävahinkojen kannalta kohtuullinen määrä olisi nykyisen suosituksen rajoissa kaksi hirveä tuhannella hehtaarilla eli 50 000-60 000 eläintä. Jos elinvoimaisella hirvikannalla tarkoitetaan, että metsästäjien pitäisi saada joka vuosi saalista jokaisella tuhannella hehtaarilla, tämä kanta ei riitä.

Mitä mieltä muut ovatkin, metsästäjät kuitenkin ratkaisevat, miten paljon hirviä metsään kunakin syksynä jää. Jo arvio eläinten määrästä riippuu metsästäjien ilmoittamista havainnoista. Metsästäjien hakemien pyyntilupien määrä ratkaisee, mikä on kaadettavien hirvien teoreettinen maksimi. Lopulta metsästäjät ratkaisevat itsenäisesti senkin, kuinka monta hirveä he todella kaatavat ja kuinka monta pyyntilupaa jää käyttämättä.


Hirvillä on vielä väljää

Hirvestystä harrastaa noin 100 000 suomalaista. Siihen nähden ryhmällä on suuri valta. Jos hirvilläkin olisi jotain valtaa, mikä niiden mielestä olisi sopiva hirvikanta?

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos otti siitä selvää ammoin 1970-luvulla, kun hirvi oli määrätty melkein koko maassa rauhoitettavaksi kannan romahtamisen takia. Hirvet alkoivatkin lisääntyä valtavasti, etenkin länsirannikolla ja Uudellamaalla, missä niillä oli parhaat laitumet. Sataa hirvilehmää kohti syntyi jopa 120 vasaa vuodessa.

Raja tuli vastaan Kirkkonummella, Inkoossa ja Snappertunassa, kun hirvitiheys alkoi lähestyä kahtakymmentä tuhannella hehtaarilla, muistelee Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen hirvitutkija Kaarlo Nygren.

- Kun hirviä oli yli 15 tuhannella hehtaarilla, talvikuolleisuus alkoi lisääntyä. Vasojen kuolleisuus nousi kaksin-, jopa moninkertaiseksi.

Silloin metsästäjät päästettiin irti, ja hirvien enimmäismääräksi säädettiin seitsemän eläintä tuhannella hehtaarilla. Sellainen hirvikanta näytti voivan rannikon ja Keski-Suomen nuorissa metsissä mainiosti. Metsävahinkojen ja hirvikolareiden takia yläraja kuitenkin puolitettiin tuota pikaa.

Tältä pohjalta Nygren arvioi, ettei hirviä ole niiden itsensä kannalta nykyhetkellä yhtään liikaa. Metsämme elättäisivät helposti kolmanneksen enemmän - ainakin niin kauan kuin nykyisenlaisia ykkösluokan laitumia riittää. Kuusi yksilöä tuhannella hehtaarilla tarkoittaisi noin 150 000 hirveä koko Suomessa.


Pari sutta ei riitä

Mitäs jos metsästys lopetettaisiin kokonaan. Hirvet runsastuisivat 1970-luvun malliin vielä valtavasti, kunnes taimikot ja vesakot olisi kaluttu puhtaaksi ja kanta romahtaisi jälleen.

Hirven lähes ainoa luontainen vihollinen Suomen luonnossa on susi. Hirvi on kuitenkin sudelle niin vaikea saalis, ettei susikanta kasva suureksi, jos ruuaksi on tarjolla vain hirviä. Näin on laita Itä-Suomessa. Etelä- ja Lounais-Suomessa hukille olisi kaadettavaksi myös pienempiä sorkkaeläimiä, ja siellä susilaumat pystyisivät kasvamaan myös hirvikantaa rajoittavaksi tekijäksi, Nygren ennustaa.

Tätä varten susia pitäisi kuitenkin vilistää metsissä useita tuhansia, arvioi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen petotutkija Ilpo Kojola. Sitä suomalaiset eivät ehkä hyväksyisi, kun jo nykyiset 250-300 sutta ovat monille liikaa, Kojola huomauttaa.

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.