Olisinpa näkymätön, toivoo vakoilija, viihdyttäjä ja potteristi. Meillä muilla on aikaa miettiä, miten käyttää näkymättömyysviittaa. Tutkijat uskovat sen tulevan kauppoihin mutta eivät vielä kerro ajankohtaa.


Meillä muilla on aikaa miettiä, miten käyttää näkymättömyysviittaa.
Tutkijat uskovat sen tulevan kauppoihin mutta eivät vielä kerro ajankohtaa.


Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2007



Mitä tekisit, jos sinulla olisi varaa näkymättömyyshaalareihin? Kuuntelisit salaa, mitä työpaikan kahvipöydässä puhutaan sinusta? Vai haluaisitko tietää, mitä suurvaltojen edustajat puhuvat kokouksissaan suljettujen ovien takana?

Kysymys ei ole vitsi. Näkymättömyyshaalarit ovat tekeillä. "Kankaan" on suunnitellut englantilainen fyysikko John Pendry, ja tästä niin sanotusta metamateriaalista yhdysvaltalainen tutkija David Smith kollegoineen rakensi viime syksynä laitteen, jota monissa tiedotusvälineissä verrattiin Harry Potterin näkymättömyysviittaan. (Ks. uutisia Näkymättömyysviitasta tulee totta, Tiede 5/2006, s. 5, ja Näkymättömyysviitta valmistui, tiede.fi/uutiset, 27.10.2006.)

Vertaus ontuu vielä aavistuksen. Toistaiseksi viitta näet kätkee vain mikroaaltosilmiltä. Eikä se oikeastaan ole viittakaan, vaan pieni rengasmainen suoja, joka häivyttää litteitä esineitä mikroaaltoilmaisimen näköpiiristä. Mutta tutkijat työskentelevät jo ihka oikean, toisten ihmisten katseilta kätkevän näkymättömyysviitan kimpussa.

Koska he onnistuvat? Mitä kaikkea näkymättömyys edellyttää? Asiaa valaisee Turun yliopiston fysiikan professori Kalle-Antti Suominen.


Vain kaksi perusedellytystä

Mitä näemme, riippuu siitä, millaisella instrumentilla katsomme. Hyvin pienet kohteet eivät erotu ilman mikroskooppia. Mahdottoman suurta taas on vaikea hahmottaa, vaikka se näkyisikin. Havaitaksemme muita säteitä kuin näkyvää valoa tarvitsemme apuvälineitä.

Mutta nyt puhutaan siis sellaisen näkymättömäksi tekemisestä, mikä normaalisti näkyy meidän omilla silmillämme - silmälasien käyttö toki sallitaan.

Näemme esineet siksi, että ne joko heijastavat valoa tai säteilevät sitä itse. Muuttuuko kohde näkymättömäksi, jos siitä tuleva valo saadaan tukahdutettua? Vastaus on vain osittain myönteinen.

- Näkymätön kohde ei saa myöskään estää sen takana olevista esineistä tulevaa valoa, Suominen muistuttaa. - Puhdas ikkunalasi on kohtuullinen esimerkki näkymättömästä. Näkyvä valo yksinkertaisesti läpäisee lasin.

Vielä kerran: katsoja ei siis näe esinettä, jos siitä itsestään tuleva valo saadaan sammutettua ja jos esine lähettää takaansa tulevan valon sellaisenaan edelleen. Kuulostaako helpolta?


Takki tarvitsee kameran

Tokion yliopiston tietojenkäsittelyn ja fysiikan professori Susumu Tachi esitteli ensimmäisen näkymättömäksi tekevän vaatekappaleen 2003. Se oli "valkokankaasta" ommeltu takki.

Takin takaosaan on piilotettu videokamera, joka kuvaa henkilön taustaa. Tietokone käsittelee kuvaa ja välittää sen projektorille, joka heijastaa kuvan takin etumukseen. Näin katsoja näkee palttooseen pukeutuneen läpi. Ovelaa, eikö totta!

Takin salaisuus piilee niin sanotussa RPT-materiaalissa (Retro-Reflective Projection Technology), joka on päällystetty pienillä helmillä. Niistä valo heijastuu takaisin vain suuntaan, josta se kankaaseen osui. Siksi RPT:n kuva on peilimäisen kirkas ja näkyy päivänvalossakin. Tavallinen kiiltävä kangas hajottaa valon moneen suuntaan, ja kuva on himmeä, mikäli sitä ylipäätään näkyy.

Ei Tachin takki kuitenkaan vielä lunasta näkymättömyysvaatteen nimeä, sillä kameran lisäksi se tarvitsee telineeseen kiinnitetyn projektorin. Mutta japanilaistutkijat työskentelevät rajoitteiden minimoimiseksi.

Tavoitteena on joka suunnasta näkymätön vaate, jossa voi liikkua vapaasti ja paljastumatta. Tietokoneiden ja kameroiden nopeutuessa ja pienentyessä homma toteutunee aikoinaan - ehkä jo kymmenen lähivuoden aikana. Samalla tekniikalla voitaisiin myös helposti tehdä "ikkunoita" ja saada  ulkonäkymiä umpinaisiin tiloihin.


Säteily kiertää kuin vesi kiven

Näkymättömyys onnistuu ilman videokameraakin, jos kohteen takaa tuleva valo saadaan kulkemaan sen lävitse, kuten H.G. Wellsin Näkymättömässä miehessä. Toinen tapa on kierrättää valo muuttumattomana kohteen takaa sen eteen.

Esineiden muuttaminen läpinäkyviksi on hankalaa, mutta jälkimmäinen periaate on käyttökelpoinen. Duken yliopistossa työskentelevä David Smith kumppaneineen rakensi näkymättömyysviittansa sen avulla.

Smith piilotti esineen "viitan" keskellä olevaan reikään, ja mikroaaltosäteily ohjautui esineen ympäri samaan tapaan kuin vesi virtaa joessa olevan kiven ohi: kiertää sen, yhtyy taas virraksi kiven edessä ja jatkaa matkaansa kuin koko kiveä ei olisi ollutkaan.

Vaikka Smithin ja kumppaneiden viitta on toistaiseksi noin kymmensenttinen rengas, joka muuttaa näkymättömäksi vain litteän esineen, saavutus on melkoinen.

Rengas ohjaa säteilyä taittamalla sitä, ja temppua varten tarvitaan aivan erityistä ainetta, jonka taitekerrointa voidaan muokata. Näkymättömyys ei ole pelkästään optinen ongelma - vähintään yhtä paljon se on materiaalitieteen pähkinä.


Metamateriaalilla se onnistui

Neuvostoliittolainen fyysikko Victor Veselago esitti jo 1967, että joillakin aineilla voi olla negatiivinen taitekerroin. Ne siis taittavat säteilyä vastakkaiseen suuntaan kuin luonnollinen aine.

Veselagon idea vaipui kuitenkin unohduksiin aina 1990-luvulle asti. Silloin fyysikko John Pendry Lontoon Imperial Collegesta alkoi ihmetellä, miten valo käyttäytyy keinotekoisessa rakenteessa, metamateriaalissa. Pendry suunnitteli teoreettisesti tällaisen materiaalin ja tuli samalla osoittaneeksi, että negatiivinen taitekerroin todella on mahdollinen.

Vuonna 2000 Smith kumppaneineen seurasi Pendryn reseptiä ja valmisti maailman ensimmäisen metamateriaalierän.

Mutta mitä metamateriaalit oikein ovat? Kalle-Antti Suominen selittää, että tavallisen aineen atomeista muodostuu hilarakenne, joka määrää sen optiset ominaisuudet.

- Mutta hilan yksiköiden ei tarvitse olla atomeja. Keinotekoisissa metamateriaaleissa hila muodostuu pienistä virtapiireistä, jotka reagoivat ulkoiseen säteilyyn ja tuottavat oman säteilykenttänsä. Nämä kentät määrittävät metamateriaalin optiset ominaisuudet.

Viime vuoden keväällä Pendry sitten suunnitteli metamateriaalin, jonka taitekerroin muuttuu kohdasta toiseen.

Tämä mahdollisti mikroaaltoja kaitsevan näkymättömyysviitan, sillä säteilyn ohjaaminen esineen ympäri vaatii viitan eri kohdissa erilaista taitekerrointa.

Vain puolisen vuotta myöhemmin Smith seurasi suunnitelmaa ja valmisti toimivan viitan pienistä kuparirenkaista ja virtapiireistä. Toistaiseksi se kätkee vain mikroaalloilta.


Viitta pitää pienentää

Metamateriaalin hilayksiköiden pitää olla kooltaan paljon pienempiä kuin ohjailtavan säteilyn aallonpituus.

Mikroaaltojen pituus on kolmen sentin luokkaa, ja nykyinen viitta koostuu muutaman millimetrin osasista.

Näkyvän valon aallonpituus ulottuu violetin valon noin 400 nanometristä (metrin miljardisosasta) punaisen valon 700 nanometriin. Sitä ohjaavan metamateriaalin osaset saavat olla kokoluokaltaan enintään muutamia kymmeniä nanometrejä.

Saisiko mikroaaltoviitasta pienentämällä oikean, meidän silmiltämme kätkevän näkymättömyysviitan?

Metamateriaalin rakenneosien pienentäminen ei tuota ongelmaa. - Nykyteknologialla pystytään kyllä tähän, Suominen toteaa.

John Pendry vakuuttaa New Scientist -lehdessä, ettei mikroaalloista ole suurikaan harppaus näkyvään valoon, mutta osa tutkijoista ounastelee optisen valon kaitsemista kinkkiseksi tehtäväksi: nanometrin rakenne vaikuttaakin ehkä valoon eri tavoin kuin muutaman millin rakenne mikroaaltoihin. Tämä johtuu siitä, että metallien sähkömagneettiset ominaisuudet muuttuvat koon pienetessä.

Manchesterin yliopiston tutkija Alexander Grigorenko väitti 2005 valmistaneensa optisen valon alueella toimivaa metamateriaalia. Hän ei kuitenkaan pystynyt osoittamaan, että aineella todella oli negatiivinen taitekerroin, joten kunnia jäi kyseenalaiseksi.

Tämän vuoden alussa saksalainen Martin Wegener kumppaneineen valmisti optista metamateriaalia todistettavasti. Näkymättömyysviitan raaka-aineeksi siitä ei vielä ole, sillä se toimii vain, jos valo osuu siihen tietyssä kulmassa. Lisäksi yli puolet valosta pääsee sen läpi.


Sopii sotaan ja viihteeseen

Metamateriaalien kehittely jatkuu, niitä tutkitaan ainakin parissakymmenessä laboratoriossa eri puolilla maailmaa. Kyse ei ole pelkästään näkymättömyysviitoista.

- Sotilastutkimus rahoittaa etenkin Yhdysvalloissa hyvin monenlaisia, jopa perustutkimukseksi luettavia hankkeita. Periaate on usein, että mitään mahdollisuutta ei ole varaa jättää tutkimatta: jos esiin vaikka ponnahtaisi jotain käyttökelpoista. Metamateriaaleja käytetään myös nano-optiikassa, ja niistä saisi tehokkaita linssejä, Suominen kertoo.

Tutkimuksen tiimellyksessä voi syntyä myös kangasta näkymättömyyshaalareihin. Ne tuskin ilmestyvät kauppoihin aivan lähiaikoina, vaikka optimistinen Pendry uumoilee alkeellisen optisen näkymättömyyssuojan kehittelyyn kuluvan vain viitisen vuotta.

Meillä on siis aikaa miettiä, miten hyödyntää näkymättömyyttä. Viihdeteollisuus ottaa siitä ilman muuta kaiken irti, mutta näkymättömyys sopii moneen yllättäväänkin toimintaan. Näkymätön lattia voisi tehdä lentokoneen laskeutumisesta entistä turvallisempaa, ja auton peruuttaminen kävisi näppärästi, jos sen takaseinä olisi näkymätön. Näkymättömiä hanskoja käyttävän kirurgin kädet eivät peittäisi operoitavaa kohtaa.

Kysyn Kalle-Antti Suomiselta, mitä hän tekisi, jos voisi muuttua näkymättömäksi. - Kävisin kuuntelemassa Nobel-komitean istuntoja, ettei tietoa päätöksiin johtaneista keskusteluista tarvitsisi odottaa viittäkymmentä vuotta, hän vastaa.


Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Tulevaisuuden työelämässä menestyy ihminen, joka on opetellut oppimaan uutta nopeasti. Kuva: iStock

Kannattaa ryhtyä oman elämänsäi futurologiksi, sillä työ menee uusiksi muutaman vuoden välein.

Maailma muuttuu, vakuuttaa tulevaisuudentutkija, Fast Future Research -ajatushautomon johtaja Rohit Talwar. Elinikä pitenee, työvuodet lisääntyvät. Tiede ja teknologia muuttavat teollisuutta ja työtehtäviä. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy.

– Kun nämä tekijät yhdistetään, on järjellistä väittää, että tulevaisuudessa työ tai ura voi kestää 7–10 vuotta, ennen kuin pitää vaihtaa uuteen. 50–70 vuoden aikana ihmisellä siis ehtii olla 6–7 ammattia, Talwar laskee.

Ole valpas

Millaisia taitoja parikymppisen sitten kannattaisi opetella, jotta hän olisi kuumaa kamaa tulevaisuuden työmarkkinoilla?

– Sellaisia, joiden avulla hän kykenee hankkimaan jatkuvasti uutta tietoa ja omaksumaan erilaisia rooleja ja uria, Talwar painottaa.

– Esimerkiksi jonkin tietyn ohjelmointikielen, kuten Javan tai C++:n, taitaminen voi olla nyt tärkeää, mutta ne korvautuvat moneen kertaan vuoteen 2030 mennessä. Samalla tavoin uusimpien biokemiallisten tutkimusmenetelmien osaaminen on nyt hottia, mutta nekin muuttuvat moneen kertaan 20 vuodessa, Talwar selittää.

Siksi onkin olennaista opetella oppimista, nopeita sisäistämistekniikoita ja luovaa ongelmanratkaisua. – Pitää myös opetella sietämään tai "hallitsemaan" mutkikkaita tilanteita ja tekemään epävarmojakin päätöksiä. Myös tiimityö ja oman terveyden hallinta ovat tärkeitä, Talwar listaa.

– Näiden taitojen opettelua pitäisi painottaa niin koululaisille kuin viisikymppisille, hän huomauttaa. Elinikäinen oppiminen on olennaista, jos aikoo elää pitkään.

Jokaisen olisikin syytä ryhtyä oman elämänsä futurologiksi.

– Ehkä tärkeintä on, että jokaista ihmistä opetetaan tarkkailemaan horisonttia, puntaroimaan orastavia ilmiöitä, ideoita ja merkkejä siitä, mikä on muuttumassa, ja käyttämään tätä näkemystä oman tulevaisuutensa suunnitteluun ja ohjaamiseen, Talwar pohtii.

Oppiminenkin muuttuu

Rohit Talwar muistuttaa, että ihmisen tapa ja kyky oppia kehittyy. Samoin tekee ymmärryksemme aivoista ja tekijöistä, jotka vauhdittavat tai jarruttavat oppimista.

– Joillekin sosiaalinen media voi olla väkevä väline uuden tiedon sisäistämiseen, toisille taas kokemukseen nojaava tapa voi olla tehokkaampi, Talwar sanoo. Ihmisellä on monenlaista älyä, mikä mahdollistaa yksilölliset oppimispolut. Uskon, että oikealla tavalla käytetyt simulaatiot ja oppimistekniikat voivat nopeuttaa olennaisten tietojen ja taitojen omaksumista.

– Toisaalta olen huolissani siitä, että ihmisten kyky keskittyä yhteen asiaan heikkenee ja jokaisella tuntuu olevan kiire. Nopeampi ei aina tarkoita parempaa.

Talwarin mukaan nyt täytyykin olla tarkkana, että uusilla menetelmillä päästään yhtä syvään ja laadukkaaseen oppimiseen kuin aiemmin.

– Kukaan ei halua, että lentokoneinsinöörit hoitaisivat koko koulutuksensa Twitterin välityksellä, Talwar sanoo. – Ja ainakin minä haluan olla varma, että sydänkirurgini on paitsi käyttänyt paljon aikaa opiskeluun myös harjoitellut leikkaamista oikeilla kudoksilla, ennen kuin hän avaa minun rintalastani!

Elinikä venymässä yli sataan

Väkevimpiä tulevaisuutta muovaavia seikkoja on se, että ihmiset elävät entistä pidempään.

– Kehittyneissä maissa keskimääräinen eliniän odote kasvaa 40–50 päivää vuodessa. Useimmissa teollisuusmaissa nopeimmin kasvaa yli kahdeksankymppisten joukko, Rohit Talwar toteaa.

– Joidenkin väestöennusteiden mukaan alle viisikymppiset elävät 90 prosentin todennäköisyydellä satavuotiaiksi tai yli. Ja lapsemme elävät 90 prosentin todennäköisyydellä 120-vuotiaiksi, hän jatkaa.

Tämä tarkoittaa Talwarin mukaan sitä, että ihmisten pitää työskennellä 70-, 80- tai jopa 90-vuotiaiksi, mikäli aikovat elättää itsensä. – Puhumme siis 50–70 vuoden pituisesta työurasta, hän kiteyttää.

– Tiedämme, että nykyeläkkeet eivät tule kestämään – nehän on yleensä suunniteltu niin, että ihmiset eläköityvät 65-vuotiaina ja elävät sen jälkeen ehkä 5–10 vuotta. Nykyisillä järjestelmillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa eläkettä, joka jatkuu 20–40 vuotta työnteon lopettamisen jälkeen.

 

10 globaalia muutosvoimaa

  • väestömuutokset
  • talouden epävakaus
  • politiikan mutkistuminen
  • markkinoiden globaalistuminen
  • tieteen ja teknologian vaikutuksen lisääntyminen
  • osaamisen ja koulutuksen uudistuminen
  • sähköisen median voittokulku
  • yhteiskunnallinen muutos
  • luonnonvarojen ehtyminen

10 orastavaa ammattia

  • kehonosien valmistaja
  • lisämuistikirurgi
  • seniori-iän wellnessasiantuntija
  • uusien tieteiden eetikko
  • nanohoitaja
  • avaruuslentoemäntä
  • vertikaaliviljelijä
  • ilmastonkääntäjä
  • virtuaalilakimies
  • digisiivooja

Lähde: Rohit Talwar, The shape of jobs to come, Fast Future 2010.
Futurologi Talwarin Fast Future Research laati tutkimuksen tulevaisuuden ammateista Britannian hallituksen tilauksesta.

Ikihitti: sairaanhoitaja

2010-luvun nopeimmin kasvavista ammateista kolmasosa kytkeytyy terveydenhoitoon, mikä heijastaa väestön ikääntymistä, arvioi Yhdysvaltain työministeriö 2012.

Eurostatin väestöskenaarion mukaan vuonna 2030 EU:n väestöstä neljännes on yli 65-vuotiaita. Suomen väestöllinen huoltosuhde, työllisten määrä verrattuna työvoiman ulkopuolisiin, on samassa laskelmassa tuolloin EU-maiden epäedullisin.

Kirsi Heikkinen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012

getalife.fi 

Maailman ensimmäisellä tulevaisuuden työelämän simulaatiolla voit kokeilla opiskelu- ja elämänvalintojen mahdollisia seurauksia parinkymmenen vuoden aikajänteellä. Toteuttaja: Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopistossa yhteistyökumppaneineen. 

Avoimet työpaikat 2032

Tämänkaltaisia töitä visioi brittiläinen tulevaisuudentutkija Rohit Talwar.

 

Wanted:

Virtuaalimarkkinoja!

Myy itsesi meille, heti.
U know what 2 do. Shop&Sell Inc.

 

3D-velhot

Me Wizarsissa teemme tajunnanräjäyttävää viihdettä koko pallomme tallaajille. Kehitämme nyt uutta reality-virtuaalipeliä, ja joukostamme puuttuu kaltaisemme hullu ja hauska hologrammisti sekä hauska ja hullu avatar-stylisti Jos tunnistat itsesi ja haluat meille hommiin, osallistu hakuroolipeliin ww3.wizars.com
Jos kysyttävää, @kuikka

 

Sinä sähköinen seniori, tule

digisiivoojaksi

Muistatko vielä Windowsin, Androidin tai iOSin? Jos, niin tarvitsemme sinua!
Tarjoamme yrityksille ja yksityisille retrodatan seulomis- ja päivityspalvelua, ja kysyntä on ylittänyt huikemmatkin odotuksemme. Haemme siis tiedostosekamelskaa pelkäämättömiä datakaivajia ja retrokoodareita Asiakkaidemme muinaisten kuva- ja tekstitiedostojen läpikäymiseen.
ww3.datadiggers.com

 

Impi Space Tours
vie vuosittain tuhansia turisteja avaruuteen.
Retkiohjelmaamme kuuluvat painottomuuslennot, kuukamarakävelyt sekä avaruusasemavierailut.
Jos olet sosiaalinen, monikielinen, energinen, palveluhenkinen ja tahtoisit taivaallisen työn, tule meille

avaruusmatkaoppaaksi!

Matkaan pääset heti seuraavalla lennollamme, joka laukaistaan Lapista 13.4.2032.
Ota siis kiireesti meihin yhteyttä:
@impispacetours.ella tai ww3.impispacetoursrekry.com

 

Jatkuva pula pätevistä
robottimekaanikoista.
ww3.fixarobo.com

 

Global Climate Crisis Management GCCM Inc
ratkoo ilmastonmuutoksen aiheuttamia paikallisia kriisejä Maan joka kolkalla.
Toimeksiantojen lisääntyessä tarvitsemme palvelukseemme

mikroilmastonkääntäjiä

Edellytämme ilmastonmuokkauksen ja hiilidioksidivarastoinnin uusimpien menetelmien erinomaista hallintaa. Tarjoamme ison talon edut ja vakituisen työn.
Hae: ww3.GCCMrekry.com

 

Pohjois-Euroopan sairaanhoitopiiri
North European Hospital District NEHD pitää huolta 80-miljoonaisen väestönsä terveydestä. Etsimme nyt osaavia

Sairaanhoitajia
Avoimia virkoja 156. Gerontologiaan erikoistuneet etusijalla.

Kyborgiaan erikoistuneita kirurgeja
Avoimia virkoja 31, joista 20 muisti-implanttien istuttajille.

Etälääketieteen erikoislääkäreitä
Avoimia virkoja 42.

Elinkorjaajia
Avoimia paikkoja 51. Edellytyksenä kantasoluteknikon ja/tai biosiirrelaborantin tutkinto.

Virtuaaliterapeutteja
Avoimia virkoja 28.

Lisätietoja ja haastattelurobotti ww3.nehdrekry.com

 

Etsimme vapaaehtoisia

likaajia

Euroopan terveydenedistämisorganisaation ja BeWell Pharmaceutics -yhtiön hankkeeseen, joka testaa julkisille paikoille levitettyjen hyötymikrobien tehokkuutta sairauksien ehkäisyssä.
ww3.likaonterveydeksi.org

 

Meissä on itua!™
Urbaanifarmarit tuottavat lähiruokaa puistoissa ja kerrostaloissa.
Viljelemme kattoja, parvekkeita ja seiniä. Vapaasti seisovia pystyporraspalstojamme voi asentaa mihin tahansa ulkotilaan.

Etsimme uusia

vertikaaliviljelijöitä

vihreään joukkoomme. Toimimme sovelletulla franchising-periaatteella: saat meiltä lisenssiä vastaan hyvän maineen, brändinmukaiset vesiviljelyalustat ja seiniin/katoille kiinnitettävät pystypeltopalstarakenteet pystytys- ja viljelyohjeineen. Viljelykasvit voit valita makusi mukaan. Sadon – ja sen myynnistä koituvan rahan – korjaat sinä!
Lue lisää ja ilmoittaudu ww3.urbaanifarmarit.org, someyhteisö: @urbaanifarmarinet

Uutuus
Laajennamme valikoimaamme ravintokasveista hiilidioksidinieluihin, joista peritään asiakkailta hiilidioksidijalanjäljen pienennysvastiketta. Jos haluat erikoistua mikroilmastotekoihin, osallistu online-infotilaisuuteemme ww3.urbaanifarmarit.org

 

Finnaerotropolis BusinessWorld
Businessmaailmamme sisältää Helsingin Metropolin lentokentän lisäksi 15 hotellia, neljä elokuvateatteria, kolme lääkäriasemaa, viisi hyperostoskeskusta, 160 toimistoa, kolme toimistohotellia, kylpylän, uimahallin, hiihtoputken, hevostallin ja sisägolfkentän.
Palkkaamme kunnossapitoyksikköömme tehokkaita

pandemianehkäisyyn

perehtyneitä siivoojia (vuorotyö)

sekä liikennevirtahallintaan järjestelmällisiä

logistikkoja

Klikkaa: ww3.finnaerotropolis.fi

 

Bioverstas
Valmistamme eksoluurankoja, vaihtoelimiä ja kehonosia. Hittituotteitamme ovat kantasoluista kasvatetut maksat sekä orgaaniset polvinivelet ja -kierukat.
Haemme nyt raajapajallemme

uusiokäden kasvatukseen erikoistunutta molekyylibiologia

Osaat erilaistaa ja kasvattaa kantasoluista koko yläraajan olkavarresta sormenpäihin. Viljelemäsi luut ja lihakset ovat lujia ja vahvoja mutta valmistamasi ihokudos kimmoisaa ja joustavaa. Tule ja näytä taitosi laboratoriossamme.
Näyttökokeet 10.3.2032 klo 12, osoitetiedot ja tulo-ohjeet sovelluksella gps.bioverstas

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018