Kuka enää kehtaa väittää, että ihminen olisi aivan eri maata kuin ihmisapinat? Karvaiset serkkumme pystyvät oppimaan kieltä, ja niiden yhteisöillä on omat kulttuurinsa.


TEKSTI:Anneli Airaksinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuka enää kehtaa väittää, että ihminen olisi aivan eri maata
kuin ihmisapinat? Karvaiset serkkumme pystyvät oppimaan kieltä,
ja niiden yhteisöillä on omat kulttuurinsa.

Julkaistu Tiede-lehdessä

2/2002

Washoe saattaa ottaa keskustelussa aloitteen. Jos se ei tunne jotain sanaa, se keksii kiertoilmauksen. "Kuulla-vesi" on kivennäisvettä, "kuuma metalli" on sytytin, "hedelmä-juoda" tarkoittaa vesimelonia ja "vesi-lintu" joutsenta.

Kuurojen amerikkalaisella viittomakielellä eli ameslanilla keskusteleva simpanssinaaras Washoe on Roger Foutsin kuuluisin oppilas. Fouts johtaa Washingtonin yliopistossa toimivaa simpanssien ja ihmisten kommunikaatioinstituuttia.

Washoe syntyi noin 36 vuotta sitten Länsi-Afrikassa. Se pyydystettiin Nasan avaruuslentokokeita varten. Kolmivuotiaana se kuitenkin päätyi psykologipariskunnan Allan ja Beatrice Gardnerin hoiviin. He olivat ideoineet viittomakielikokeilun, mutta Roger Fouts, joka toimi heidän assistenttinaan, opetti simpanssinpoikaselle sen ensimmäiset viittomakieliset sanat. Puhuttu kieli ei käynyt, koska apinoiden kurkun anatomia ei sovellu ihmiskielen äänteiden muodostamiseen.

Washoeta on seurannut kymmeniä ihmisapinoita, joille on niiden kielikyvyn kartoittamiseksi opetettu symbolista kielenkäyttöä joko viittomakielen tai tietokoneen avulla. Ne kaikki ovat osoittaneet vastaavaa kekseliäisyyttä kuin Washoe nimetessään uusia asioita tai esineitä.

Simpanssi jopa opettaa kieltä

- Simpansseilla on luonnollinen taipumus puhua, korostaa Roger Fouts. - Toisin sanoen kyse ei ole pelkästä ehdollistamisesta, siitä että eläimet turvautuisivat merkkikieleen vain esimerkiksi ruokapalkkion toivossa, kuten usein on väitetty. Ihmisen ja ihmisapinoiden kognitiivisisten kykyjen ero ei ole laadullinen vaan määrällinen.

Instituutissa elävien simpanssien on havaittu jatkavan viittomakielistä sananvaihtoa myös ihmisten poissa ollessa. Tutkijat ovat rekisteröineet kaikkiaan 614 spontaania simpanssien välistä keskustelua, jotka ovat edenneet jopa 29 peräkkäiseen merkkiin saakka.

Simpanssit omaksuvat symbolikielen niin luontevasti, että ne jopa opastavat siinä toisiaan. Esimerkiksi Washoe on opettanut ameslania ottopojalleen Loulisille, jota muut simpanssit kutsuvat lempinimellä "söpö poika". Washoen ensimmäiset sanat Loulisille olivat "tule halaamaan nopeasti".

Apinat puhuvat myös itsekseen. Eräällä videolla Washoe istuu yksinään puussa ja viittoo: "rauhallista", "Loulis, missä on Loulis?", "kukka, haluan kukan, kaunis, tuoksuu hyvälle".

Ne keksivät myös kirosanoja. Esimerkiksi "likainen makaki", "haiseva lintu" ja "vessa" ovat simpanssinkielisiä solvauksia.




Simpanssien ihmismäisyyksiä

- kielikyky


- lääkekasvien käyttö


- moraali


- perinteet


- politikointi


- rituaalit


- ryhmäväkivalta


- työkalujen valmistus


Lauserakenne hallinnassa

Atlantan kielentutkimuskeskuksen johtajan Sue Savage-Rumbaughin mukaan ihmisapinatutkimukset ovat myös mullistaneet käsityksen, jonka mukaan vain ihminen voi ymmärtää kielen rakenteita.

Esimerkiksi hänen tutkimansa kääpiösimpanssi- eli bonobouros Kanzi ymmärtää englannin kielen lauserakenteita. Kun sille sanotaan: "ota pallo ja mene ulos", se ottaa huoneessa olevan pallon. Sen sijaan kun sille sanotaan: "mene ulos ja ota pallo", se ei kajoa lähellään olevaan palloon vaan hakee puutarhasta toisen.

  englanninkielistä sanaa ja niistä muodostettuja lauseita. Kanzilla on käytössään tietokone, jonka sanasymboleilla se pystyy viestimään. Näin se itse käyttää yli 200:aa sanaa. Kanzi keksi poikasena puheen ja tietokonesymbolien yhteyden ilmeisesti tarkkailemalla emoaan, joka osallistui kielikokeisiin. Tätä yhteyttä ei nimittäin tarvinnut Kanzille erikseen opettaa.

Näppäinsymboleita on paitsi esineille myös abstrakteille käsitteille sekä adjektiiveille ja verbeille. Kanzi soveltaa verbejä tilanteen mukaan ja yhdistää niitä adjektiiveihin. Se on jopa omin päin oppinut jäljentämään symboleita liidulla. Sen on nähty raapustavan kielilaboratorion lattiaan esimerkiksi sellaisia aivoituksia kuin "avaa ovi", "anna ruokaa" ja "haluan mennä kävelylle ison kiven luo puutarhan perälle".

Kahdesta kivestä pähkinänsärkijä

Keskustelut ihmisapinoiden kanssa ovat ehkä dramaattisimpia esimerkkejä siitä, että ihmisen ja eläimen väliin on luultua vaikeampi vetää ehdottomia rajoja. Muitakin esimerkkejä on, eivätkä ne rajoitu ihmisen kouluttamiin eläimiin.

Saksalainen primatologi eli kädellisten tutkija Christophe Boesch on seurannut simpanssiyhteisön elämää Norsunluurannikolla sijaitsevassa Taïn metsässä vuodesta 1979. Siellä voi törmätä kohtaukseen, joka sopisi esi-ihmisistä kertovaan elokuvaan.

Hiljaa alkanut säännöllinen takominen voimistuu ja peittää pian alleen viidakon muut äänet. Metsäaukion paahtavassa auringossa kyyhöttää parikymmentä simpanssia. Ne ovat täydessä työn touhussa. Jalkojen välissä niillä on sileä, alasimen virkaa toimittava kivi ja vieressä kasa tennispallon kokoisia pandapähkinöitä. Varovasti ne asettavat kovan pähkinän alasimen päälle ja ryhtyvät rikkomaan sitä kilosta viiteen kiloon painavan kivenmurikan avulla. Muutaman taitavasti suunnatun iskusarjan jälkeen kuori antaa periksi ja paljastaa neljä herkullista siementä.

Pandapähkinän kuori kestää puolentoista tonnin painon, eikä sisältöä ole moukaroidessa helppo säilyttää ehjänä. Tutkija kokeili avaamista itse mutta mäiski pähkinän epämääräiseksi mössöksi - silloin kun yleensä onnistui pitämään liukkaan pähkinän alasimella.

Vipuja, sieniä, lusikoita, pyyhkeitä

  kenttätutkimukset ovat kuitenkin paljastaneet toisen todellisuuden. Pelkästään Taïn simpanssiyhteisöissä tutkijat ovat havainneet 26 erilaista tapaa valmistaa ja käyttää työkaluja.

Viidakon kätköissä serkkumme käyttävät pähkinänsärkijöiden lisäksi oksanpätkästä tehtyä vipua termiittikekojen aukaisuun, lehvistä kyhättyä kärpäslätkää hyönteisten karkottamiseen, lehdistä pureskeltua sientä veden keräämiseen ja kasvinvarresta tehtyä lusikkaa hunajan haalimiseen.

Ne saattavat kuoria oksan onkiakseen sillä termiittejä tai kaivaakseen luista ytimen. Lehdistä muokataan paksuja, kastumista estäviä "tyynyjä". Samaa materiaalia käytetään myös pyyhkeenä takapuolen kuivaamiseen. Kilpailijoihinsa simpanssit tekevät vaikutuksen uhkailemalla niitä paksuilla, lehtevillä oksilla.

Esimerkiksi termiittiongen valmistaminen vaatii vähintään kolme erillistä työvaihetta. Katkomisen jälkeen oksa pitää mitoittaa sopivan pituiseksi. Sitten siitä pitää karsia lehdet ja poistaa kuori. Toisin sanoen simpansseilla täytyy olla jo ennalta mielikuva siitä, mitä ne haluavat saada aikaan.

Emo kouluttaa kädestä pitäen

Simpanssit oppivat työkalujen valmistuksen ja käytön yhteisön muilta jäseniltä. Etenkin emo osoittaa kärsivällisyyttä ja suoranaisia pedagogisia kykyjä kouliessaan jälkikasvuaan vaikkapa termiitinpyyntiin. Se asettaa itse koulukkaan sormet oikeaoppiseen asentoon ja toistaa kärsivällisesti moneen otteeseen eleen, jolla herkulliset ötökät saa tarrautumaan onkeen.

Vastaavasti pähkinän särkeminen vaatii usean vuoden harjaantumisen. Simpansseilla on särkemisessä myös erilaisia alueellisia tapoja. Joillakin seuduin ne käyttävät alasimena kantoa tai paksua juurakkoa, toisaalla ne takovat pähkinää kahdella kivellä.

Jopa samanlaisessa ympäristössä ja lähekkäinkin asuvat yhteisöt poikkeavat tavoiltaan toisistaan.

Nature-lehdessä vuonna 1999 julkaistussa artikkelissa lueteltiin 39 alueellista perinnettä, joita esiintyy työkalujen valmistuksen lisäksi käytöstavoissa, kuten sukimisessa, tervehtimisessä, pariutumisessa ja ravinnonhankinnassa.




Gorillakin oppii

Kalifornialaisen psykologin Francine "Penny" Pattersonin kouluttama naarasgorilla Koko täytti viime kesänä 30 vuotta. Sen viittomakielinen opetus alkoi, kun se oli vuoden ikäinen, ja sama projekti jatkuu edelleen. Koko on kaksikielinen: Pattersonin mukaan se ymmärtää noin 2 000 ihmisen lausumaa sanaa.

Patterson on kuvaillut ameslan-tuokioitaan Kokon kanssa suosituissa kirjoissaan sekä johtamansa Gorilla-säätiön nettisivuilla (www.koko.org). Niiden perusteella Kokolla on hyvät hoksottimet. Syyskuun terroristihyök-käyksen jälkeen, kun Koko oli nähnyt asiasta tv-raportin ja kuunnellut sivusta säätiön työntekijöiden puheita, se ja Patterson kävivät seuraavan keskus-telun:

Penny: "miksi olet huolestunut?"


Koko: "tunnen hyvin pahoillani" (huokaa)


Penny: "haluatko puhua ongelmasta?"


Koko: "ihminen taittaa-niska, tietää lentoonnousu"


Myös hyödyttömiltä vaikuttavia tapoja esiintyy. Esimerkiksi urosten sadetanssi on sadekauden tuloon liittyvä rituaali, josta simpanssiyhteisöissä pidetään tiukasti kiinni. Tässäkin on kuitenkin eroja yhteisöjen välillä: Guineassa Bossaun metsässä elävät simpanssit eivät tapaa tunne.

Hiljattain Tansanian Gombessa on lanseerattu uusi "muoti". Apinat eivät enää halua tappaa syöpäläisiä paljain käsin, vaan kiusalliset vieraat litsitään kaverin turkista lehden avulla. Syytä tähän ei tiedetä. Ehkä apinat eivät halua käsiensä likaantuvan, tai ehkä syöpäläiset saavat lehden avulla tehokkaamman lähdön.

Ekologiset tai geneettiset syyt eivät selitä tällaisia tapojen eroja. Lähisukulaisiamme tutkittaessa onkin jouduttu turvautumaan kulttuurin käsitteeseen. Etologit puhuvat nyt Taïn tai Gomben yhteisöjen perinteistä aivan kuin kuvailisivat ihmisyhteisöjä.

Lääkekasvitkin käytössä

Hämmästyttävää on myös apinoiden lääkekasvien tuntemus. Esimerkiksi Tansaniassa ja Ugandassa simpanssien on havaittu paikallisten asukkaiden tavoin turvautuvan tiettyihin kasveihin päästäkseen eroon ripulista tai loisista.

Jotkin simpanssiyhteisöt näyttävät tuntevan myös tulehdusta torjuvien lääkekasvien käytön. Harvardin ja Kioton yliopistosta tulleet etologit tutkivatkin parhaillaan simpanssien mahdollista antibioottien käyttöä Kibalen yhteisössä Ugandassa.

Luonnonvaraisten serkkujemme tutkiminen vahvistaa siis käsitystä, jonka mukaan ihminen tosiaan on "kolmas simpanssi". Useat tutkimusprojektit ovat kuitenkin vaarassa sotien, etnisten konfliktien ja luonnon piittaamattoman riiston takia.

Kaikki ihmisapinat ovat nykyisin uhanalaisia. Niitä metsästetään lihan takia esimerkiksi Kamerunissa; siellä pyytäjä saa simpanssista vajaat 150 markkaa. Sodan runtelemassa Kongon demokraattisessa tasavallassa itäisten alankogorillojen lukumäärä on laskenut 2 000:een. Vielä vuonna 1998 niitä laskettiin olevan 17 000 yksilöä.

Anneli Airaksinen on Ranskassa työskentelevä vapaa toimittaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla