Mäkihypyn mitalit jaetaan useimmiten jo hyppyripöydällä ja yhdessä silmänräpäyksessä. Ponnistusvaihe sujahtaa ohi sekunnin neljäsosassa.

TEKSTI:Henry Järvinen


Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mäkihypyn mitalit jaetaan useimmiten jo hyppyripöydällä ja yhdessä silmänräpäyksessä. Ponnistusvaihe sujahtaa ohi sekunnin neljäsosassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä

1/2002

Jos olet urheilun ystävä ja seuraat mäkihyppyä televisiosta, olet varmaan huomannut, kuinka vaikeaa on sanoa, miksi toinen hyppääjä pääsi toista pidemmälle. Hypyn ratkaisevat vaiheet tapahtuvat sekunnin murto-osissa, ja hyppyyn vaikuttavia muuttujia on paljon - niin paljon, ettei lajin tutkijakaan pysty hetkessä antamaan tyhjentävää selitystä.

Siksi kotikatsomoissa täytyy Salt Lake Cityn olympiahyppyjä jännitettäessä tyytyä samoihin selityksiin kuin tähän saakka. Epäonnistunut sanoo, että mäki oli tyhjä, ilmapatja ei kantanut tai tuuli tuli huonosta suunnasta. Onnistunut kiittää suotuisia tuulia.

   osaltaan suoritukseen, mutta jo niitä ennen hyppääjä on omilla tekemisillään tai tekemättä jättämisillään ratkaissut paljon.

Ponnistus antaa vauhtia lentoon

- Mäkihypyssä tuijotetaan paljon vauhdinoton loppuvaiheen nopeuksiin, mutta todellisuudessa tärkeät ratkaisut tehdään vasta hyppyrin nokalla, ponnistusvaiheessa, paukauttaa Mikko Virmavirta, Suomen ja Euroopan ensimmäinen mäkihypystä väitellyt tohtori. Virmavirta tutkii nimenomaan ponnistusvaihetta, joka tasaisten kilpailijoiden välillä lopulta ratkaisee menestyksen - silloin kun kilpailuolot ovat samat kaikille hyppääjille.

- Ponnistuksessa nähdään, pystyykö hyppääjä tekemään oikeita ratkaisuja ja hyödyntämään vauhtinsa niin, että se jatkuu hyvänä myös ilmalennon aikana. Ponnistus määrää lentoonlähtönopeuden ja hyppääjän asennon lennon aikana.

Hyppääjät tulevat ponnistusvaiheeseen erilaisilla nopeuksilla, vaikka varusteet on standardoitu niin, ettei hyppyhaalarin ilmanläpäisevyys, suksien tai kenkien paino eikä mikään muukaan varustetekijä erottele hyppääjiä. Syy on selvä. Hyppääjän paino vaikuttaa ratkaisevasti vauhtiin.

Diplomi-insinööri Juha Kivekkään rakentama tietokonesimulaatio kertoo karua kieltä painon merkityksestä. Kun hyppääjän painosta vähennetään yksi kilo, 120 metrin mäessä hyppy pitenee peräti 2,5 metriä. Ei siis ihme, että nykyhyppääjät ovat lommoposkisia ja linnunluisia nuoria miehiä.

- Raskas hyppääjä saa vauhtimäessä kovemman vauhdin kuin kevyt mutta menettää tämän edun ilmalennon aikana, Mikko Virmavirta vakuuttaa. - Kun ponnistuksessakaan ei ratkaise raaka voima vaan tekniikka, kevyt hyppääjä pärjää lihaksikkaammalle.

Vaikka Matti Nykäsen ajoista on kauan, hän on edelleen klassisin esimerkki ylivoimaisesta ponnistajasta. Kevyenä hyppääjänä Nykänen saattoi tulla hyppyripöydälle muita hitaammin, mutta hyvällä ponnistustekniikallaan hän kuroi eron umpeen ja jopa käänsi edun itselleen.

- Vauhti ratkaisee kisan vasta, jos jonkin maan hyppääjät saavuttavat hyppyripöydälle tullessaan keskimäärin puolta kilometriä paremman tuntivauhdin kuin vastustajat. Silloin peli pelataan vauhdilla, Mikko Virmavirta toteaa. - Tähän mennessä yksikään maa ei ole keksinyt keinoa nostaa urheilijoidensa vauhtia näin ylivoimaisiin lukemiin.

Kaiken on tultava selkäytimestä

Hyppyripöytä on pituudeltaan noin kuusi metriä. Kun hyppääjän nopeus kasvaa vauhtimäessä keskimäärin 25 metriin sekunnissa, on helppo laskea, että ponnistusvaihe kestää vain neljäsosasekunnin. Tässä ajassa ei ajattelemalla ehdi tehdä mitään, kaiken on oltava selkäytimessä.

Ponnistus on tuhansien toistojen kautta hankittua tekniikkaa, mutta myös luontaista vaistoa. Maksimaalisen tehokkaaseen ponnistukseen neljäsosasekunti on ehdottomasti liian lyhyt. Siksi ponnistuksen on ajoituttava ja suuntauduttava oikein, jotta hyppääjä minimoisi vastustavat voimat ja hyötyisi ponnistusta auttavista voimista.

Harva meistä on kokeillut varsinaista mäkihyppyä, mutta huomattavan moni lienee hypännyt pituutta keinusta. Muistatko, kuinka tarkkaa ajoitusta pitkä hyppy vaati? Usein keinu lennätti enemmän ylös kuin eteen, joskus harvoin irrotus onnistui ja lento suuntautui juuri oikein. Hieman samanlaisesta tilanteesta on kyse hyppyripöydällä. Liian ylös suuntautuva ponnistus tuhlaa voimat, ja turhan suuri ilmanvastus estää parhaan mahdollisen ilmalennon.

- Periaatteessa keinumalli on hyvä kansanomaistus, siinä on samoja elementtejä, mutta ei se täsmällisesti kuvaa mäkihyppyä, Virmavirta arvioi rinnastusta.

Katsotaan siis, mitä tarkkaan ottaen tapahtuu hyppyripöydällä, mäkihypyn kiehtovassa keskipisteessä.

Ponnistus alkaa jo kaarteessa

Meiltä television katsojilta hyppyripöydän tapahtumat sujahtavat nopeasti ohi, mutta Virmavirran vuosia kestäneet tutkimukset keskittyvät juuri tähän kohtaan. Hidastuskuvien analyysit kertovat paljon, ja antureilla voidaan mitata voimia, jotka kohdistuvat hyppääjään ja latuun.

- Hyppääjän on hallittava useita voimia. Häneen vaikuttava painovoima aiheuttaa kahdensuuntaista voimaa. Toinen vie häntä ladun suuntaisesti alaspäin, toinen puristaa latua vasten, Virmavirta konkretisoi, mutta jo seuraavasta lauseesta kuulija huomaa, että tämä oli tarinan yksinkertainen kohta.

- Hyppyripöydälle tultaessa ollaan vielä vauhtimäen kaarevalla osalla. Siinä vaikuttaa keskipakovoima, joka on sitä suurempi, mitä suurempi on hyppääjän vauhti.

Keskipakovoima vaikuttaa vain vauhtimäen kaarteessa. Kun hyppääjä sujahtaa kaarteen ohi, tullaan suoralle osuudelle ja keskipakovoima katoaa. Tässä vaiheessa hyppääjän on jo täytynyt aloittaa ponnistuksensa. - Jos ponnistus alkaa vasta suoralla, se on auttamatta myöhässä. Täysitehoiseen ponnistukseen ei enää ole tarpeeksi aikaa, Virmavirta selittää.

Koska ponnistus on aloitettava jo vauhtimäen kaarteessa, hyppääjä joutuu ponnistamaan myös keskipakovoimaa vastaan. Tästä syystä ponnistus on osittain voimasuoritus, mutta paljolti se on myös tekniikkaa. Siihen liittyy useita taitoelementtejä, joista ajoituksen lisäksi ratkaisevia ovat tasapainon hallinta ja vartalon kiertyminen ilmanvastuksen ja liitämisen kannalta edulliseen asemaan.

- Tuottaakseen mahdollisimman paljon voimaa hyppääjän pitää säilyttää keskipakovoiman aiheuttama paine tasaisena jalan taka- ja etuosassa niin kauan kuin mahdollista. Tämä pitää polven ojentajalihaksen jännityksessä. Kun ponnistus alkaa, jännitys kevenee hetkeksi, mikä takaa lihasmekaniikan kannalta optimaalisen suorituksen, Virmavirta sanoo mutta toppuuttelee heti perään: - Tätä on erittäin vaikea todistaa tieteellisesti.

Hyppyripöydältä lisää lentoaikaa

Nyt on maallikollekin selvää, ettei huippuhyppääjäkään voi voittaa kilpailua mäen läpilaskulla, mutta tässäkään ei ollut aivan kaikki. Parhailla taitureilla on käytössään vielä yksi valttikortti lisää.

  näitä ihmemiehiä. Pystyvauhti antaa ilmalennolle lisäaikaa ainakin sekunnin verran, samaan tapaan kuin kiveä heitettäessä kivi lentää ensin ylös ja tulee vasta sitten alas.

Ponnistuksella on toinenkin tehtävä. - Oikein ponnistettaessa voima vaikuttaa hyppääjän painopisteen taakse, jolloin ylävartalo kiertyy eteenpäin. Näin hyppääjä pääsee heti ilmalennon alussa asentoon, joka vie mahdollisimman pitkälle.

Suotuisat tuulet kruunaavat lopun

Vaikka ponnistus on ratkaisevin osa hyppyä, se siivittää voittoon vain otollisissa keleissä. Paljon puhutut tuuliolot voivat sotkea parhaankin mäkimiehen pasmat, osoittaa tietokonesimulaattori, joka voi matkia esimerkiksi Lahden 116 metrin mäkeä.

Jos hyppääjän vauhti on esimerkiksi 89,8 kilometriä tunnissa, hyppy kantaa ponnistuksen onnistuessa tyynellä säällä 116 metriä. Jos hyppääjää vastaan sen sijaan puhaltaa tasainen tuuli metrin sekunnissa, hyppy kantaa 121,6 metriä. Jos vastatuulta on kaksi metriä sekunnissa, pituutta tulee peräti 126,7 metriä, vaikka näin voimakas tuuli hidastaa hyppääjän nopeuden 89,5 kilometriin tunnissa. Yksi metri sekunnissa hyppääjää vastaan pidentää siis hyppyä 5,6 metriä ja kaksi metriä sekunnissa 10,7 metriä. Tällaista kilpakumppanin tuuliapua ei paraskaan ponnistaja pysty kompensoimaan.

Epäsuotuisa tuuli vaikuttaa yhtä dramaattisesti. Metrin sekunnissa puhaltava myötätuuli pudottaa hypyn pituuden esimerkkitapauksessa 110,4 metriin ja kaksi metriä sekunnissa 105,2 metriin.

Mitä tästä on pääteltävissä? Niin kauan kuin mäkihyppyä harrastetaan luonnonoloissa, tuulet voivat ratkaisevasti vaikuttaa lopputulokseen. Epäonnistuneen huippuhyppääjän puheet huonosta tuuliraosta eivät välttämättä olekaan oman heikon esityksen selittelyä. Mäkihyppy on paitsi taitolaji myös tuurilaji.

Henry Järvinen on urheiluun erikoistunut vapaa toimittaja.


Sisältö jatkuu mainoksen alla