2020-luvulla tunneli vie ydinjätteiden hautaamoon, mutta nyt siellä työskentelevät louhijat, testaajat ja tutkijat. Geologin päämäärä on ymmärtää kallioperä läpikotaisin.

Ydinvoima tuo myös ydinjätteet
Tietopaketti kertoo, mitä niille Suomessa tehdään 
Asiantuntijana koosteessa Esko Ruokola, Säteilyturvakeskuksen johtava asiantuntija



työskentelevät louhijat, testaajat ja tutkijat. Geologin päämäärä on
ymmärtää kallioperä läpikotaisin.




Assosiaatio on outo, mutta väistämätön: tämähän on kuin Pantheon. Kiviseinät kaartuvat holviksi, ja keskellä häämöttää pyöreä aukko, josta ropsii vettä. Ja tuskin muinaisilla roomalaisillakaan oli pilvipäivinä temppelissään tämän valoisampaa? Täällä on sentään muutama valoroikka, ja meillä on myös taskulamput, jotka kiviholvin kattoa keilatessaan kuitenkin jäävät heiveröisiksi.

Kiven päällä on sen verran kosteaa savea ja hiekkaa, että saapas hieman lipsuu. Vyötäröllä painaa turvapakkaus, josta saisi puoleksi tunneksi happea, jos tulisi hätilanne. Vähän matkan päässä on kontti, joka tarvittaessa tarjoaisi vankemman suojan. Toistaiseksi täältä on vain yksi tie ulos, siksi huolelliset turvajärjestelyt.
Ollaan 178 metriä syvällä Onkalossa, Posivan tutkimusluolassa. Tänne asti ulottuu ilmastointikuilu, tuo 3,5 metrin pantheonmainen reikä katossa. Kosteaa ilmaa on hyvä hengittää, ei haise kellarilta.

Ajotunneli jatkuu vielä. Nyt, kesäkuun lopussa ilmaa nuuhkiessani, se ulottuu maanpinnalta 207 metriin, jonne ajotietä kertyy vähän yli kaksi kilometriä. Ensi vuodenvaihteessa Posivan jumbo on louhinut ajoväylää miltei 2,6 kilometriä, ja silloin on päästy 240 metrin syvyyteen.

Vuonna 2009 on tarkoitus olla maalisyvyydessä, 420 metrissä. Tähän tasoon louhitaan ensin päätutkimustila. Sitten tehdään luolasto, johon 2020:sta lähtien aletaan sijoittaa reaktoreiden polttoainesauvoja kuparikapseleissaan - sikäli kuin Posiva saa valtioneuvostolta loppusijoitukseen vaadittavan luvan.

Lähivuodet ovat aktiivista tutkimusaikaa. Onkalossa on tarkoitus varmistaa, että juuri tämä kohta Suomen peruskalliossa on kapseleille riittävän turvallinen. Toinen tutkimuslinja on testata ja myöhemmin harjoitella loppusijoituksen tekniikkaa. Ajotunnelin varteen tulee tutkimusperiä, kuprikoita, ja ensimmäiset demonstraatioreiät kapseleille porataan ensi vuosikymmenen alkupuolella.


Ollaan ehjässä lohkossa

Onkalon poraus alkoi 2004, mutta saarta tutkittiin jo viime vuosituhannella.

- Yllättävän vähän on tunnelista tullut yllätyksiä, sanoo Liisa Wikström, Posivan päägeologi, jolla on kaitsennassaan kuusipäinen geologitutkijoiden joukko. Wikström tuli Posivaan kymmenen vuotta sitten. Hän on työskennellyt myös Ruotsissa ja tehnyt taannoin gradunsa "Ruotsin Posivalla" Svensk Kärnbränslehanteringissa.
Onkalon paikka haarukoitiin maanpinnalta tehdyin kairauksin. Muutamasta sadasta metristä yli kilometriin ulottuvia reikiä porattiin Olkiluotoon kolmisenkymmentä. Kairausnäytteistä tutkittiin kivilajit, muodonmuutokset, suuntaukset ja jännitystilat ja raot kaikkine rakenteineen. Itse rei’istä selvitettiin pohjaveden määrä, laatu ja virtaussuunta.
Miksi päädyttiin juuri tähän paikkaan?

- Tässä kohtaa on riittävän suuri ehjä kalliolohko. Jos kalliossa tapahtuu tulevaisuudessa liikkeitä, ne tapahtuvat lohkojen rajoilla, eivät niiden keskellä, Wikström tietää.

Maallikolle kivi on kuollutta, geologi näkee sen dynaamisemmin:

- Kyllä kallio elää, ja niin sen pitääkin - siten esimerkiksi pienet jännitykset laukeavat. Mutta jos se on pysynyt rakenteeltaan vakaana yli miljardi vuotta, kuten tässä on, niin erittäin todennäköisesti se pysyy sellaisena myös miljoona seuraavaa vuotta.

Mannerlaattojen reunalla syntyy uusia rakenteita, mutta Suomi on onnekseen keskellä laattaa. Peruskallio on täällä 1,85 miljardin vuoden ikäistä, ja tuota rotevaa vuosikertaa ovat myös Onkalon kallion pääkivilajit migmatiittinen kiillegneissi ja pegmatiittinen graniitti. No, on mukana nuorempaakin ainesta:

- Hieman on myös diabaasijuonia. Ne ovat vain 1,6 miljardin vuoden ikäisiä.


Rakenteet ja raot tutuiksi

Geologeilla on Olkiluodossa mikroseisminen verkosto, jolla he ovat yrittäneet rekisteröidä pieniä, esimerkiksi maan kohoamisesta aiheutuvia maanjäristyksiä. 

- Ainuttakaan järistystä ei ole saatu kiinni, Wikström toteaa ja kuulostaa miltei pettyneeltä.

Verkosto sentään toimii: se näyttää louhintaräjähdykset, ja näyttäisi jopa senkin, jos täältä tunnelin katosta putoaisi lohkare.

Viimeistään kiven sisässä huomaa, ettei kivi ole kuivaa. Onkalon ilmanvaihtokuilusta valuu hiljakseen vettä, jonka Wikström tietää tulevan maanpintaa lähinnä olevasta, noin 100-150 metriä paksusta kerroksesta.

- Pintaosa on rikkonaista, kuten Suomessa yleensä, Wikström toteaa. - Mutta sitten kallio on todella ehjää. Ennustimme tämän näytteistämme, ja kun tunnelissa tultiin näin syvälle, se osoittautui erittäin kuivaksi.
Seuraava todentamisen paikka on noin 300 metrissä; sieltä odotetaan vetisempää, ohuehkoa vyöhykettä. Sen jälkeen tulee taas kuivaa ja ehjää, aina noin 700 metriin. Tähän väliin sijoitetaan ydinjätteet.

Onkalon kohdalle ei enää kairata reikiä ylhäältä - ja entisetkin kairanreiät suljetaan siinä vaiheessa, kun jätekanisterit umpioidaan kallioon. Nyt kaikki näytteet otetaan tunnelista. Sen seinästä paistaa louhijoiden valkoisia liitunumeroita ja -ympyröitä, mutta tarkempi silmä erottaa myös geologien keltaiset ja vihreät  merkinnät.

Wikström kertoo tutkijoiden käyvän täällä kartoitustoimissaan päivittäin. Joka ainut rako dokumentoidaan: merkitään, mitataan ja tutkitaan, onko se louhinnan tuottama vaurio vai vanhempaa alkuperää. Tiedosta kertyy tietokoneen muistiin tunnelin kolmiulotteinen kuvaus.


Pohjavesistä tarkka tieto

Louhinnan aikana kalliota tiivistetään sementillä, injektoidaan, sanoo ammattiväki, jotta saataisiin mahdollisimman kuiva tunneli. Onko tuo nyt niin nuukaa, jos saapas vähän litkuu?

- Ei se tavallisessa tunnelissa olisikaan, vastaa Wikström, - mutta mitä vähemmän tunneli vuotaa, sen tarkemmin pohjavesi pysyy alkuperäisellä paikallaan.

Suomessa pohjavesi on yleensä lähellä maanpintaa, täälläkin vain muutamien metrien päässä. Pohjavesiin on säilöytynyt kosolti geologista historiaa. Makeaa pohjavettä riittää muutaman kymmenen metriä, mutta esimerkiksi 420 metrin loppusijoitussyvyydessä on viime jääkauden aikaista, lievästi suolaista vettä. Syvemmällä, 700-800 metrissä pohjavesi muuttuu todella suolaiseksi, ja siksi se halutaan pitää aloillaan, kaukana jätekapseleista.

Koska pohjavedet vaihtelevat pienemmässäkin skaalassa, on olennaista tuntea niiden koostumus ja virtaukset. Kloridit, sulfidit ja muut ionit vaikuttavat kukin tavallaan kuparikapseliin ja sitä ympäröivään bentoniittisaveen, ja pohjavesissä on aina myös mikrobeja, oltiin miten syvällä tahansa.

Onkalon alueesta on laadittu jo useita malleja: geologinen, hydrogeologinen, geokemiallinen ja kalliomekaaninen. Mallilla tarkoitetaan yksityiskohtaista kuvausta siitä, miten kallio on rakentunut, mitä se on syönyt ja kuinka se toimii. Lähivuosina kuvaukset tarkentuvat, ja 2012 niiden on oltava valmiit asiantuntijoiden ruodittavaksi.
Jos ulkopuoliset arvioijat päätyvät siihen, että Onkalon paikka ja valitut loppusijoitusratkaisut ovat tarpeeksi turvalliset, geologeille on töitä seuraaviksi sadaksi vuodeksi.

- Jokainen reikä on varmistettava ennen kuin jätekapseli pistetään siihen, ettei ole vettä johtavia rakoja, päägeologi muistuttaa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.