Kansalaisten käsitykset politiikasta kiinnostavat etenkin vaalien läheisyydessä. Ani harva kuitenkin tuntee asioita niin hyvin, että pystyy muodostamaan niistä perustellun mielipiteen.

Teksti: Lauri Rapeli

Kansalaisten käsitykset politiikasta kiinnostavat etenkin vaalien läheisyydessä. Ani harva kuitenkin tuntee asioita niin hyvin, että pystyy muodostamaan niistä perustellun mielipiteen.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2012

Vuonna 1984 yhdysvaltalainen politiikan tutkija George Bishop teki kollegoineen merkittävän mielipidekyselyn. Tutkijat kysyivät yli tuhannelta ihmiseltä, pitäisikö julkisten toimien laki, maatalouskauppalaki ja rahanhallintalaki kumota.

Vastaajista 22–38 prosenttia ilmaisi kantansa kunkin lain mitätöinnin puolesta tai sitä vastaan. Loput sanoivat, etteivät osaa vastata. Heistä noin joka toinen joutui harkitsemaan asiaa uudelleen, sillä haastattelija toisti kysymyksen ja vastausvaihtoehtot. Näin menetellen kantaa otti lopulta parhaimmillaan 56 prosenttia.

Kyseinen gallup on merkittävä siksi, ettei mainittuja lakeja ollut olemassa. Toisin sanoen: minimaalisella suostuttelulla – kysymyksen toistolla – tutkijat saivat yli puolet vastaajista ilmaisemaan mielipiteen asiasta, joka oli mielikuvitusta.

Vain viisi prosenttia puntaroi kunnollaKansalaismielipiteen tutkinnassa vallitsee paradoksinen tilanne. Yhtäältä mielipidettä haetaan raivoisalla innolla, toisaalta tiedetään, että mielipide perustuu suurelta osin puutteelliseen tai virheelliseen käsitykseen asioiden tilasta.

Puutteellista politiikan ymmärrys on silloin, kun vastaaja ei riittävästi tunne asiaa mutta tiedostaa tietämyksensä rajallisuuden. Suomessa tästä lienee paras tai ainakin näyttävimmin uutisoitu esimerkki hallituksen huono tunnettuus. Eri tutkimuksissa vain noin kolmannes äänestysikäisistä vastaajista on kyennyt nimeämään haastatteluajankohdan hallituspuolueet.

Virheellistä ymmärrys on silloin, kun vastaaja ei tunne tosiasioita mutta ilmoittaa olevansa varma siitä, että tuntee. Tutkijoiden tuskaa lisää vielä havainto, joka osoittaa, että väärään varmuuteen tuudittautunut vastaaja antaa mielipiteen sitä todennäköisemmin, mitä vajavaisemmat hänen tietonsa ovat.

Kenties merkittävin mielipidetutkimuksista koskaan esitetty teesi on väittämä, jonka muotoili alan kärkinimiin lukeutuva yhdysvaltalainen Philip Converse: valtaosalla kansalaisista ei ole harkittua mielipidettä useimmista poliittisista kysymyksistä, mutta kysyttäessä he silti kertovat näkemyksensä. Nykytutkijat arvioivat, että vain noin viisi prosenttia kansalaisista perustaa mielipiteensä johdonmukaiseen ja perusteelliseen puntarointiin.

Kaikesta ei voi ollakaan näkemystäMiten mielipidemittauksiin sitten pitäisi suhtautua? Onko gallupeissa järkeä, jos kansalaiset eivät tiedä, mistä puhuvat, kun kertovat näkemyksensä? Totta kai on. Kansalaisten kuuleminen kuuluu demokratiaan, mutta kysymysten muotoilussa ja etenkin vastausten tulkinnassa pitää olla kriittinen.

Kyselytutkimuksia laadittaessa kannattaa harkita, millaisista asioista kansalaisilla voi kohtuudella olettaa olevan jonkinlainen punnittu mielipide. Usein tilanteet ovat niin monitahoisia, että ne ylittävät myös niin kutsuttujen asiantuntijoiden – vaikkapa politiikan tutkijoiden – käsityskyvyn.

Samoin pitää muistaa, että vastaajalle galluptilanne on usein hankala. On paljon vaadittu, että kykenee muotoilemaan vastauksen, kun on juuri päässyt töistä kotiin ja ajatukset pyörivät ruoanlaitossa tai nuhaisessa jälkikasvussa.

Pulmista huolimatta mielipidetiedustelut eivät lopu – eikä kansalaismielipiteen mittaamisen tärkeyttä pidä epäillä. Meidän politiikan tutkijoiden on vain kyettävä lieventämään ongelmia tekemällä kyselyjä ja tulkitsemalla tuloksia eri tavoin kuin on ollut tapana.

Lauri Rapeli on valtiotieteen tohtori ja työskentelee yliopisto-opettajana Turun yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksessa.

Parempi muotoilu, tarkempi tulosYksinkertaisin keino parantaa mielipidemittauksia on tarkentaa vastaajan tietämyksen tasoa. Tämä onnistuu tarjoamalla aina myös Minulla ei ole asiasta mielipidettä -vaihtoehto.

Yhtä helppo ratkaisu on kysyä aina ensimmäiseksi: Oletko kuullut asiasta tai seurannut sitä tiedotusvälineistä? Vastaus paljastaa, kuinka hyvin vastaaja on perehtynyt asiaan.

Tärkeä toimi on pyytää vastaajaa arvioimaan, kuinka vahva hänen mielipiteensä on. Ihmisen on helpompi tunnustaa, ettei juuri seuraa politiikkaa ja mielipide häilyy, kuin myöntää, ettei mielipidettä ole ollenkaan.

Työläämpi vaihtoehto on kysyä mielipiteen lisäksi faktatietoja käsiteltävästä aiheesta. Menettely erottelee valistuneet mielipiteet mututuntumista ja nostaa esiin kansalaisten todellisia ajatuksia ja arvoja.

Kumouksellisin keino on kääntää vanha asetelma ylösalaisin. Ei vaadita viattomalta kansalaiselta mielipidettä ennalta määritellystä aiheesta, vaan annetaan hänen kertoa, mitä yhteiskunnallista asiaa hän pitää tärkeänä, mitä hän siitä tietää ja mitä mieltä hän siitä on. Näin poliittinen mielipide tulee esiin omaehtoisesti, ja kansalaiset saavat itse luoda asteikon, jolla heidän mielipidettään mitataan.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.