Tällä tietoa ei lähelläkään tupakkaa tai aurinkoa.




Ruotsalaistutkimus: kännykän kestokäyttö aiheuttaa aivosyöpää. Pötyä, sanoivat syöpäjärjestöt kännykkäkohusta. Kännykkä ja lapsi - tutkijat pelkäävät. Kännykkä ei sittenkään suurenna aivosyövän vaaraa.

Siinä viimeaikaisia uutisotsikoita kännykän terveysvaikutuksista. Ristiriitaisuudet eivät johdu vain toimittajista, vaan osin itse tutkimuksista. Ne antavat ristiriitaisia tuloksia. Lisäksi eri asiantuntijat vetävät samastakin aineistosta erilaisia päätelmiä.

Miten näihin tuloksiin pitäisi suhtautua?

- Tilanne on se, että biologit eivät tiedä, miten kännykkäsäteily vaikuttaa terveyteemme, fyysikot eivät pysty edes kuvittelemaan uskottavaa vaikutusmekanismia ja epidemiologit ovat saaneet vaihtelevia tuloksia, sanoo Tampereen yliopiston epidemiologian professori Anssi Auvinen.


Joitain heikkoja viitteitä

Kännykänkäytön ja kasvainten mahdollista yhteyttä on etsitty yli 20 tutkimuksessa. Eniten kohua ovat herättäneet ruotsalaisselvitykset, joissa kännykän pääteltiin moninkertaistavan joidenkin kasvaintyyppien esiintymisen. Näin suuret riskit poikkeavat kuitenkin selvästi muista tuloksista, eivätkä useimmat tutkijat ole vakuuttuneita tutkimusten laadusta.

Kännykkäsäteilyn terveyshaittoja kartoittaneista tutkimuksista on suurin 13 maan yhteinen Interphone, johon Suomikin osallistuu. Siinä verrattiin yli 6 000 pään alueen kasvaimesta kärsineen ja yhtä monen terveen verrokin kännykänkäyttöä heidän kertomansa perusteella.

Suurin osa tuloksista on jo julkaistu. Niistä useimmat eivät osoita kännykkäsäteilyn yhteyttä kasvaimiin, mutta toisaalta on saatu heikkoja viitteitä esimerkiksi hieman suurentuneesta gliooman eli hermotukikudoskasvaimen riskistä sillä puolella päätä, jolla potilas muisteli kännykkää pitäneensä.

Kokonaisuudessaan Auvinen summaa tähänastisen tiedon:

- Suurentunutta riskiä pään alueen kasvaimiin ei ole havaittu niissä tutkimuksissa, joissa kännykän käyttöä on selvitetty viiden vuoden ajalta. Kasvainten vähäiseen lisääntymiseen ovat puolestaan viitanneet muutamat niistä tutkimuksista, joissa altistus on jatkunut vähintään kymmenen vuotta. Näin pitkään kännykkää säännöllisesti käyttäneitä on kuitenkin vähän, joten tulosten tilastollinen todistusvoima on heikompi.

Suomen Syöpärekisterin ylilääkäri Risto Sankila katsoo, ettei kännyköiden ja syövän yhteydestä ole mitään näyttöä:

- Pelkkä satunnaisvaihtelu selittää joissain tutkimuksissa saadut lievästi kohonneet riskit. Osassa tutkimuksista kännykälle saadaan jopa syövältä suojaava vaikutus, Sankila toteaa.


Kysely väkisin epätarkka

Myös Auvinen muistuttaa, että kyselytutkimusten tuloksiin on syytä suhtautua kriittisesti: potilas haluaa selityksen kasvaimelleen ja voi siksi yksinkertaisesti muistaa väärin.

- Kyselyyn perustuva tieto on väkisinkin epävarmaa, Auvinen sanoo.

Auvisen mielestä luotettavinta tietoa saataisiin sellaisesta pitkäaikaistutkimuksesta, jossa kännykänkäyttöä seurattaisiin kyselyiden lisäksi operaattorien puheaikatiedoista ja näitä tuloksia verrattaisiin syöpien esiintyvyyteen.

- Sekin auttaisi, jos solututkijat keksisivät, miten säteily vaikuttaa. Jos esimerkiksi tiedettäisiin, onko kriittisintä hetkellinen huipputeho vai pitkäaikainen altistus, voitaisiin käyttötutkimuksissa keskittyä selvittämään juuri tätä.


Ei riitä mutaatioon

Meillä kännyköitä on käytetty ahkerasti runsaat kymmenen vuotta. Suomen Syöpärekisterin mukaan aivokasvaimet eivät ole tänä aikana yleistyneet edes kännykkäsukupolvella eli nuorilla aikuisilla. Pidemmän altistumisajan mahdollisista riskeistä taas ei tiedetä mitään.

Esimerkiksi röntgenkuvauksissa saatavan ionisoivan säteilyn syöpävaikutus saattaa ilmetä vasta yli kymmenen vuoden kuluttua. Toisin kuin ionisoivalla säteilyllä kännykkäsäteilyllä ei kuitenkaan ole riittävästi energiaa, jotta se pystyisi rikkomaan dna-ketjua. Se ei siis ainakaan suoraan voi aiheuttaa syövän syntyyn johtavia mutaatioita.

- Joidenkin tutkijoiden mukaan säteily voisi periaatteessa vaurioittaa dna:ta epäsuorasti tuottamalla vapaita radikaaleja. Tästä ei kuitenkaan ole näyttöä, kertoo Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Dariusz Leszczynski.

Leszczynski kollegoineen on huomannut, että kännykkäsäteily muuttaa väliaikaisesti joidenkin proteiinien aktiivisuutta sekä soluviljelmissä että ihmisen ihossa. Hän ei tiedä, voivatko tällaiset muutokset olla haitallisia.

- Solu- ja eläinkokeet ovat vaikeasti tulkittavissa. Ainakaan vielä ne eivät ole auttaneet säteilyn vaikutusmekanismin jäljille, Leszczynski myöntää.

Auvinen ja Leszczynski ovat yhtä mieltä siitä, että jos kännykkä jotain tekee, se todennäköisemmin edistää jo olemassa olevien kasvainalkujen kehittymistä kuin synnyttää uusia pahanlaatuisia muutoksia.

Risto Sankila ei tähän usko:

- Kännykällä ei saada aikaan sellaisia biologisia vaikutuksia, jotka nykyteorian mukaan voisivat aiheuttaa syövän tai auttaa sen kehitystä. Jos pannaan kissa mikroaaltouuniin, asia on toinen, Sankila sanoo viitaten eläinkokeisiin, joissa on käytetty suuria säteilytehoja.


Paljon pahempiakin on

Auvinen ei suostu arvioimaan, kuinka paljon useiden vuosikymmenten kännykänkäyttö voisi pahimmillaan syöpiä lisätä, mutta lähellekään tupakkaa tai uv-säteilyä ei hänen mukaansa päästä.

- Aika radikaalisti saa nykytieto muuttua, että kännykästä kannattaisi puhua samassa lauseessa tupakan kanssa. Toisaalta emme tiedä riittävästi, jotta voisimme sanoa, ettei riskiä ole. 

Mikäli kännykkäsäteilyyn liittyy pienikin terveysriski, huoli ovat lapset. He altistuvat säteilylle pitkään ja aluksi aikuisia voimakkaammin pään pienempien mittojen takia.

Auvinen ei kuitenkaan ole huolissaan lastensa kännykänkäytöstä, vaikka puhelinlaskuja seuraileekin. Kuten monissa muissakin suomalaisperheissä, kouluikäisillä on kännykkä ja alle kouluikäisillä ei.

- En pidä riskejä niin todennäköisinä, että alkaisin heidän kännykänkäyttöään rajoittaa. Aika vähän he puhuvat.


Jos huolettaa, rajoita

Säteilyturvakeskus kuitenkin suosittelee lasten kännykänkäytön rajoittamista - varmuuden vuoksi.

- Helpot konstit säteilyaltistuksen vähentämiseksi kannattaa kyllä käyttää, Leszczynski kehottaa.

Varovaisuuteen on hänen mielestään syytä ainakin siihen asti, kun ensimmäinen kännykkäsukupolvi on ehtinyt kouluiästä vanhuuteen. Vasta tällöin selviää, voiko kännykkä aiheuttaa syöpää tai muita terveyshaittoja, joita on tutkittu vasta nimeksi.

Sankilakin ymmärtää viranomaisten varovaisuusperiaatteen, mutta pitää sitä pikemminkin poliittisena kuin tieteellisenä.

- Tätä nykyä ei näytä siltä, että mitään kännykkään liittyvää syöpäriskiä tullaan ikinä havaitsemaan. Jos minulta kysytään kännykän aiheuttamista terveyshaitoista, sanon, että jos olette huolissanne, niin rajoittakaa käyttöä.

Kännykän suurkuluttajat voivat minimoida säteilyaltistuksensa käyttämällä handsfreetä. Myös autolla ajaessa sitä kannattaa käyttää, sillä varmin kännykkään liittyvä terveysriski syntyy liikenteessä.


Nykykännykät säteilypihejä


Kännykkä on radiolähetin ja vastaanotin, joka on yhteydessä tukiasemiin sähkömagneettisella mikro-aaltosäteilyllä.

- Kännykän suurin sallittu säteilyarvo eli sar-arvo on 2 wattia / kg. Sar-arvo kertoo, kuinka paljon mikroaaltotehoa kudokseen saa kiloa kohden enintään imeytyä, kun kännykkä toimii suurimmalla mahdollisella teholla, kuten esimerkiksi kentän ollessa hyvin heikko.

- Altistumisraja perustuu suositukseen, jonka on antanut riippumaton Kansainvälisen ionisoimattoman säteilyn komissio ICNIRP. Raja on asetettu niin, että kudosten lämpeneminen on selvästi pienempää kuin normaalista aineenvaihdunnasta aiheutuva lämmönvaihtelu.

- Nykyisissä puhelimissa sar-arvo jää yleensä alle wattiin kiloa kohden, hyvässä kentässä päästään tuhannesosaan tästä.


Riskin minimointiin riittää handsfree


- Kännykkä säteilee vain silloin, kun se on yhteydessä tukiasemaan.

- Lepotilassa se ottaa yhteyden vain harvoin, joten kännykkää voi hyvin pitää taskussa tai yön yli sängyn vieressä.

- Merkittävää altistuminen on vain silloin, kun puhelin on korvalla, joten terveyshaittojen riskin voi minimoida käyttämällä handsfreetä. Jo parin sentin välimatka puhelimen ja kehon välillä vähentää säteilyaltistusta ratkaisevasti.

- Siitä ei tarvitse huolestua, jos korvaa kuumottaa puhelun jälkeen. Tämä kuumotus ei kerro mikroaaltojen vaikutuksista päähämme, vaan johtuu lähinnä kännykän akun hukkalämmöstä. Itse säteily lämmittää aivoja enintään asteen kymmenyksiä, ja se hukkuu luonnolliseen vaihteluun. Jos kännykästä on jotain haittaa, se perustuu luultavasti johonkin muuhun kuin kudosten lämpenemiseen.


Asiantuntijana Lauri Puranen, Säteilyturvakeskus, Ionisoimattoman säteilyn yksikkö.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25784
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.