Tällä tietoa ei lähelläkään tupakkaa tai aurinkoa.




Ruotsalaistutkimus: kännykän kestokäyttö aiheuttaa aivosyöpää. Pötyä, sanoivat syöpäjärjestöt kännykkäkohusta. Kännykkä ja lapsi - tutkijat pelkäävät. Kännykkä ei sittenkään suurenna aivosyövän vaaraa.

Siinä viimeaikaisia uutisotsikoita kännykän terveysvaikutuksista. Ristiriitaisuudet eivät johdu vain toimittajista, vaan osin itse tutkimuksista. Ne antavat ristiriitaisia tuloksia. Lisäksi eri asiantuntijat vetävät samastakin aineistosta erilaisia päätelmiä.

Miten näihin tuloksiin pitäisi suhtautua?

- Tilanne on se, että biologit eivät tiedä, miten kännykkäsäteily vaikuttaa terveyteemme, fyysikot eivät pysty edes kuvittelemaan uskottavaa vaikutusmekanismia ja epidemiologit ovat saaneet vaihtelevia tuloksia, sanoo Tampereen yliopiston epidemiologian professori Anssi Auvinen.


Joitain heikkoja viitteitä

Kännykänkäytön ja kasvainten mahdollista yhteyttä on etsitty yli 20 tutkimuksessa. Eniten kohua ovat herättäneet ruotsalaisselvitykset, joissa kännykän pääteltiin moninkertaistavan joidenkin kasvaintyyppien esiintymisen. Näin suuret riskit poikkeavat kuitenkin selvästi muista tuloksista, eivätkä useimmat tutkijat ole vakuuttuneita tutkimusten laadusta.

Kännykkäsäteilyn terveyshaittoja kartoittaneista tutkimuksista on suurin 13 maan yhteinen Interphone, johon Suomikin osallistuu. Siinä verrattiin yli 6 000 pään alueen kasvaimesta kärsineen ja yhtä monen terveen verrokin kännykänkäyttöä heidän kertomansa perusteella.

Suurin osa tuloksista on jo julkaistu. Niistä useimmat eivät osoita kännykkäsäteilyn yhteyttä kasvaimiin, mutta toisaalta on saatu heikkoja viitteitä esimerkiksi hieman suurentuneesta gliooman eli hermotukikudoskasvaimen riskistä sillä puolella päätä, jolla potilas muisteli kännykkää pitäneensä.

Kokonaisuudessaan Auvinen summaa tähänastisen tiedon:

- Suurentunutta riskiä pään alueen kasvaimiin ei ole havaittu niissä tutkimuksissa, joissa kännykän käyttöä on selvitetty viiden vuoden ajalta. Kasvainten vähäiseen lisääntymiseen ovat puolestaan viitanneet muutamat niistä tutkimuksista, joissa altistus on jatkunut vähintään kymmenen vuotta. Näin pitkään kännykkää säännöllisesti käyttäneitä on kuitenkin vähän, joten tulosten tilastollinen todistusvoima on heikompi.

Suomen Syöpärekisterin ylilääkäri Risto Sankila katsoo, ettei kännyköiden ja syövän yhteydestä ole mitään näyttöä:

- Pelkkä satunnaisvaihtelu selittää joissain tutkimuksissa saadut lievästi kohonneet riskit. Osassa tutkimuksista kännykälle saadaan jopa syövältä suojaava vaikutus, Sankila toteaa.


Kysely väkisin epätarkka

Myös Auvinen muistuttaa, että kyselytutkimusten tuloksiin on syytä suhtautua kriittisesti: potilas haluaa selityksen kasvaimelleen ja voi siksi yksinkertaisesti muistaa väärin.

- Kyselyyn perustuva tieto on väkisinkin epävarmaa, Auvinen sanoo.

Auvisen mielestä luotettavinta tietoa saataisiin sellaisesta pitkäaikaistutkimuksesta, jossa kännykänkäyttöä seurattaisiin kyselyiden lisäksi operaattorien puheaikatiedoista ja näitä tuloksia verrattaisiin syöpien esiintyvyyteen.

- Sekin auttaisi, jos solututkijat keksisivät, miten säteily vaikuttaa. Jos esimerkiksi tiedettäisiin, onko kriittisintä hetkellinen huipputeho vai pitkäaikainen altistus, voitaisiin käyttötutkimuksissa keskittyä selvittämään juuri tätä.


Ei riitä mutaatioon

Meillä kännyköitä on käytetty ahkerasti runsaat kymmenen vuotta. Suomen Syöpärekisterin mukaan aivokasvaimet eivät ole tänä aikana yleistyneet edes kännykkäsukupolvella eli nuorilla aikuisilla. Pidemmän altistumisajan mahdollisista riskeistä taas ei tiedetä mitään.

Esimerkiksi röntgenkuvauksissa saatavan ionisoivan säteilyn syöpävaikutus saattaa ilmetä vasta yli kymmenen vuoden kuluttua. Toisin kuin ionisoivalla säteilyllä kännykkäsäteilyllä ei kuitenkaan ole riittävästi energiaa, jotta se pystyisi rikkomaan dna-ketjua. Se ei siis ainakaan suoraan voi aiheuttaa syövän syntyyn johtavia mutaatioita.

- Joidenkin tutkijoiden mukaan säteily voisi periaatteessa vaurioittaa dna:ta epäsuorasti tuottamalla vapaita radikaaleja. Tästä ei kuitenkaan ole näyttöä, kertoo Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Dariusz Leszczynski.

Leszczynski kollegoineen on huomannut, että kännykkäsäteily muuttaa väliaikaisesti joidenkin proteiinien aktiivisuutta sekä soluviljelmissä että ihmisen ihossa. Hän ei tiedä, voivatko tällaiset muutokset olla haitallisia.

- Solu- ja eläinkokeet ovat vaikeasti tulkittavissa. Ainakaan vielä ne eivät ole auttaneet säteilyn vaikutusmekanismin jäljille, Leszczynski myöntää.

Auvinen ja Leszczynski ovat yhtä mieltä siitä, että jos kännykkä jotain tekee, se todennäköisemmin edistää jo olemassa olevien kasvainalkujen kehittymistä kuin synnyttää uusia pahanlaatuisia muutoksia.

Risto Sankila ei tähän usko:

- Kännykällä ei saada aikaan sellaisia biologisia vaikutuksia, jotka nykyteorian mukaan voisivat aiheuttaa syövän tai auttaa sen kehitystä. Jos pannaan kissa mikroaaltouuniin, asia on toinen, Sankila sanoo viitaten eläinkokeisiin, joissa on käytetty suuria säteilytehoja.


Paljon pahempiakin on

Auvinen ei suostu arvioimaan, kuinka paljon useiden vuosikymmenten kännykänkäyttö voisi pahimmillaan syöpiä lisätä, mutta lähellekään tupakkaa tai uv-säteilyä ei hänen mukaansa päästä.

- Aika radikaalisti saa nykytieto muuttua, että kännykästä kannattaisi puhua samassa lauseessa tupakan kanssa. Toisaalta emme tiedä riittävästi, jotta voisimme sanoa, ettei riskiä ole. 

Mikäli kännykkäsäteilyyn liittyy pienikin terveysriski, huoli ovat lapset. He altistuvat säteilylle pitkään ja aluksi aikuisia voimakkaammin pään pienempien mittojen takia.

Auvinen ei kuitenkaan ole huolissaan lastensa kännykänkäytöstä, vaikka puhelinlaskuja seuraileekin. Kuten monissa muissakin suomalaisperheissä, kouluikäisillä on kännykkä ja alle kouluikäisillä ei.

- En pidä riskejä niin todennäköisinä, että alkaisin heidän kännykänkäyttöään rajoittaa. Aika vähän he puhuvat.


Jos huolettaa, rajoita

Säteilyturvakeskus kuitenkin suosittelee lasten kännykänkäytön rajoittamista - varmuuden vuoksi.

- Helpot konstit säteilyaltistuksen vähentämiseksi kannattaa kyllä käyttää, Leszczynski kehottaa.

Varovaisuuteen on hänen mielestään syytä ainakin siihen asti, kun ensimmäinen kännykkäsukupolvi on ehtinyt kouluiästä vanhuuteen. Vasta tällöin selviää, voiko kännykkä aiheuttaa syöpää tai muita terveyshaittoja, joita on tutkittu vasta nimeksi.

Sankilakin ymmärtää viranomaisten varovaisuusperiaatteen, mutta pitää sitä pikemminkin poliittisena kuin tieteellisenä.

- Tätä nykyä ei näytä siltä, että mitään kännykkään liittyvää syöpäriskiä tullaan ikinä havaitsemaan. Jos minulta kysytään kännykän aiheuttamista terveyshaitoista, sanon, että jos olette huolissanne, niin rajoittakaa käyttöä.

Kännykän suurkuluttajat voivat minimoida säteilyaltistuksensa käyttämällä handsfreetä. Myös autolla ajaessa sitä kannattaa käyttää, sillä varmin kännykkään liittyvä terveysriski syntyy liikenteessä.


Nykykännykät säteilypihejä


Kännykkä on radiolähetin ja vastaanotin, joka on yhteydessä tukiasemiin sähkömagneettisella mikro-aaltosäteilyllä.

- Kännykän suurin sallittu säteilyarvo eli sar-arvo on 2 wattia / kg. Sar-arvo kertoo, kuinka paljon mikroaaltotehoa kudokseen saa kiloa kohden enintään imeytyä, kun kännykkä toimii suurimmalla mahdollisella teholla, kuten esimerkiksi kentän ollessa hyvin heikko.

- Altistumisraja perustuu suositukseen, jonka on antanut riippumaton Kansainvälisen ionisoimattoman säteilyn komissio ICNIRP. Raja on asetettu niin, että kudosten lämpeneminen on selvästi pienempää kuin normaalista aineenvaihdunnasta aiheutuva lämmönvaihtelu.

- Nykyisissä puhelimissa sar-arvo jää yleensä alle wattiin kiloa kohden, hyvässä kentässä päästään tuhannesosaan tästä.


Riskin minimointiin riittää handsfree


- Kännykkä säteilee vain silloin, kun se on yhteydessä tukiasemaan.

- Lepotilassa se ottaa yhteyden vain harvoin, joten kännykkää voi hyvin pitää taskussa tai yön yli sängyn vieressä.

- Merkittävää altistuminen on vain silloin, kun puhelin on korvalla, joten terveyshaittojen riskin voi minimoida käyttämällä handsfreetä. Jo parin sentin välimatka puhelimen ja kehon välillä vähentää säteilyaltistusta ratkaisevasti.

- Siitä ei tarvitse huolestua, jos korvaa kuumottaa puhelun jälkeen. Tämä kuumotus ei kerro mikroaaltojen vaikutuksista päähämme, vaan johtuu lähinnä kännykän akun hukkalämmöstä. Itse säteily lämmittää aivoja enintään asteen kymmenyksiä, ja se hukkuu luonnolliseen vaihteluun. Jos kännykästä on jotain haittaa, se perustuu luultavasti johonkin muuhun kuin kudosten lämpenemiseen.


Asiantuntijana Lauri Puranen, Säteilyturvakeskus, Ionisoimattoman säteilyn yksikkö.