Kellonsiirron jälkeen ilta hämärtyy tuntia myöhemmin. Tätä on perusteltu energiansäästöllä, mutta näyttöä on vaikea löytää.



perusteltu energiansäästöllä, mutta näyttöä on vaikea löytää.




Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, se pitää taas muistaa tehdä. Säätää rannekelloa, pöytäherätyskelloa, seinäkelloa sekä ainakin videoiden, mikroaaltouunin ja kännykän kelloa tunnilla eteenpäin. Tietokone ja digiboksi saattavat suoriutua tehtävästä omin neuvoin. Aamulla sama juttu autossa, ja myöhemmin keväällä veneessä tai kesämökillä.

Kesäajan myötä joudumme aikaistamaan vuorokausirytmiämme tunnilla, mistä nauttinevat korkeintaan aamuvirkuimmat.

Jokakeväistä ja -syksyistä sähläystä normaali- ja kesäajan välillä on perusteltu ennen kaikkea energiansäästöllä. Iltapimeässä on käyttävä keinovaloja, ja aamulla nukkuessa päivänvaloa menee hukkaan.


Jo Franklin herätteli säästämään

Ajatus keinovalon säästämisestä ei ole aivan uusi. Yhdysvaltain perustajaisiin kuuluva poliitikko, diplomaatti ja keksijä Benjamin Franklin (1706-1790) oli 1780-luvulla Pariisissa asuessaan huolissaan kynttilöiden tuhlauksesta. Franklinia ärsytti pariisilaisten tapa nukkua aamulla verhojensa takana, vaikka aurinko oli jo noussut.

Hän jopa ehdotti veroa, jonka asukkaat joutuisivat maksamaan jokaista aamun sarastuksen jälkeen verhoilla peitettyä ikkunaa kohden. Tai sitten kirkonkelloja olisi soitettava kovaa joka aamu auringonnousun aikaan.

Franklinilla oli hypoteettisia laskelmia siitä, kuinka paljon kallista kynttilävahaa tällainen kurinpalautus säästäisi. Pariisilaiset eivät Franklinin ideasta piitanneet.


Maailmansodassa kesäaikaan

Kesäaika otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aikana muun muassa Saksassa ja Britanniassa hiilen säästämiseksi.

Yhdysvalloissa tutkijat ennakoivat kesäajan tuovan vuosittain 25 miljoonan dollarin säästöt energiakuluissa, kertoo Michael Downing kirjassaan Spring Forward - The Annual Madness of Daylight Saving Time. Yhdysvallat siirsi kelloja tunnilla eteenpäin vuonna 1918.

Normaaleissakin oloissa olisi ollut vaikeaa laskea kesäajan hyötyjä, koska energiankulutus vaihtelee vuosittain yhtä ennustamattomasti kuin sää, Downing jatkaa.

Maailmansodan aikana energian säästön arvioimisen on täytynyt olla mahdotonta, kun liittovaltio oli sotatalouden takia säännellyt polttoaineiden kulutusta. Vuotta myöhemmin kesäajan kannattajat kuitenkin esittivät laskelman, jonka mukaan kellojen siirto säästi Yhdysvalloissa 110 miljoonaa dollaria, Downing ihmettelee.


Yhdysvalloissa kiisteltiin pitkään

Ensimmäisestä maailmansodasta 1960-luvulle kesäajasta käytiin Yhdysvalloissa loputon keskustelu puolesta ja vastaan.

Puolestapuhujuia olivat muun muassa grillaustarvikkeiden ja urheiluvälineiden myyjät. Heidän tuotteensa menevät kaupaksi paremmin, jos illat ovat valoisia. Valoisien iltojen väitettiin myös vähentävän liikenneonnettomuuksia ja katurikollisuutta.

Vastustajia olivat esimerkiksi maanviljelijät, joiden piti saada maito kaupunkiin menevään junaan tuntia normaalia aiemmin. Lehmät kuitenkin lypsivät luonnollisen ajan mukaan.

Sekaannusta aiheutti sekin, että aikavyöhykkeiden rajoja piirrettiin vähän väliä uudelleen, eri osavaltioilla oli eri käytäntöjä ja monet kaupungit saivat olla noudattamatta muualla osavaltiossa noudatettua kesäaikaa.

Downingin mukaan jotkut kesäajan vastustajat pitivät normaaliaikaa "Jumalan aikana", johon liittovaltion ei tulisi puuttua. Tosiasiassa "Jumalan ajasta" - jolloin kello kussakin kaupungissa on 12, kun aurinko on korkeimmilaan - oli luovuttu jo 1800-luvulla. Syypää ei kuitenkaan ollut hallitus, vaan rautatieyhtiöiden juna-aikataulut.


Öljykriisistä uutta intoa

Koko liittovaltiota koskeva kesäaika otettiin käyttöön Yhdysvalloissa 1966. Monet Euroopan maat seurasivat Yhdysvaltain esimerkkiä öljykriisin seurauksena 1970-luvulla. Suomi yhtyi Euroopan linjaan vuonna 1981.

Perusteluna oli jälleen prosentin tai parin energiansäästö. Vakuuttavaa näyttöä säästöstä ei kuitenkaan edelleenkään ole.

Harvinainen luonnollisen kokeen asetelma syntyi vuonna 2000, kun Sydneyn olympiakisojen takia kaksi Australian osavaltiota, Uusi Etelä-Wales ja Victoria, siirtyi kesäaikaan kaksi kuukautta tavanomaista aiemmin. Kolmas kesäaikaa noudattava osavaltio, Etelä-Australia, ei ottanut varaslähtöä.

Kalifornian yliopiston tutkijat vertasivat Victorian ja Etelä-Australian sähkönkulutusta kontrolloiden parhaansa mukaan kaikkia satunnaisia tekijöitä. Olympiaisännän Uuden Etelä-Walesin he jättivät pois, koska kisaturismin kaltaiset ilmiöt saattoivat lisätä energiankulutusta.

Aikaistetulla kesäajalla ei vastoin odotuksia ollut vaikutusta sähkönkulutukseen. Kalifornialaistutkijat epäilevät, ettei myöskään Yhdysvalloissa viime vuonna käyttöön otettu kesäajan aikaistus säästä sähköä.


Suomessa ei näyttöä säästöistä

Suomessa kesäaika tuskin säästää ainakaan kesäkuukausina, kun illat olisivat normaaliajassakin valoisia iltauutisiin asti. Parhaimmillaan säästöä voisi syntyä keväällä ja syksyllä. Mutta syntyykö?




Näin kesäaikaan


1784 Benjamin Franklin perustelee päivänvalon hyödyntämistä kynttilöiden säästämisellä.
1907 William Willet esittää brittiparlamentaarikoille kesäaikaan siirtymistä.
1915 Saksa testaa kesäaikaa ensimmäisenä. Useat Euroopan maat seuraavat perässä.
1942 sotavuosien polttoainepula saa Suomenkin kokeilemaan kesäaikaa.
1970-luvulla Keski-Euroopan maat ottavat pysyvästi käyttöön kesäajan.
1981 Suomi liittyy joukkoon lähes viimeisenä Euroopan maana.
2008 kesäaika alkaa 30.3. klo 3.00.






Aamuvirkkuus riippuu geeneistä

Ehkä ikuinen kiistely kesäajasta onkin pohjimmiltaan moraalinen väittely. Auringon kanssa kilpaa heräävät, Benjamin Franklinin kaltaiset aamuvirkut katsovat edustavansa moraalista ryhtiä ja tuottavuutta, yökukkujat boheemia vastuuttomuutta.

Ihmisten erilaisten vuorokausirytmien takana ei kuitenkaan ole moraali, vaan geeni. 

Tuoreessa sveitsiläis-saksalaisessa tutkimuksessa koehenkilöiltä otettiin ihosoluja soluviljelmään. Itseään aamuvirkuiksi luonnehtineiden koehenkilöiden ihosolutkin elävät eri rytmiä kuin itseään illanvirkuiksi luonnehtineiden ihmisten solut.

Ihosolujen vuorokausirytmin selittää Surreyn yliopiston tutkijoiden löytämä mutaatio. Tämä poikkeama geenissä Period3 tekee joistakin ihmisistä aamuvirkkuja - ehkä myös kesäajan kannattajia.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5208
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti