Kätisyys on eläimillä yleistä. Se tehostaa aivotoimintaa.

Teksti: Helena Telkänranta

Ovenkahva kolahtaa, kolahtaa uudestaan – ja nyt se onnistui. Kissa nostaa tassunsa kahvalta ja työntää ovea enemmän auki. Kissat ovat tunnetusti käteviä käpälistään: yksi avaa ovia, toinen koukkii kaloja akvaariosta peitinlasin unohduttua auki, ja kaikki pallottelevat leluja lattialla tassullaan. Ovien avaaminen sujuu joiltain koiriltakin, ja moni koira käyttää käpälää lelujen käsittelemiseen.

Oletko tullut katsoneeksi, kumpaa käpälää?

Useimmat kissat ja koirat ovat joko oikea- tai vasentassuisia. Jotkin turvautuvat ykköstassuunsa kaikissa tilanteissa, toisilla kätisyys on lievempää. Vasen- ja oikeatassuisia on jokseenkin puolet ja puolet – mutta uroskissat ja -koirat ovat yleensä vasentassuisia, naaraat oikeatassuisia.

Monilla muilla lajeilla on omat vasurinsa. Muun muassa rotat ja hiiret jakautuvat vasen- ja oikeakäpäläisiin. Ilmiö on eläinkunnassa niinkin laajalle levinnyt, että kun rupikonna poistaa kuonoonsa tarttuneita roskia, sama yksilö tekee sen aina samalla etujalalla.

"Kaksikätiset" säikympiä

Eläinten vasen- tai oikeatassuisuus on ollut tarkkasilmäisille lemmikinomistajille tuttua jo kauan. Uutta sen sijaan on tieto, että tassuisuus paljastaa yksilöeroja aivotoiminnassa.

Australiassa tutkijat ja opaskoirankouluttajat tekevät parhaillaan yhteistyötä kehittääkseen testin, joka seuloisi nuorista koirista opaskoiran virkaan parhaiten soveltuvat yksilöt. Sydneyn yliopiston tutkijat Lara Batt ja Nick Branson kollegoineen ovat havainneet, että ne koirat, jotka käyttävät aina samaa käpälää lelun käsittelemiseen, yleensä säikkyvät kovia ääniä vähemmän kuin muut ja pysyvät rauhallisina oudoissa tilanteissa. Erot eivät liity siihen, onko koiran parempi tassu oikea vai vasen, vaan kätisyyden voimakkuuteen: siihen, kuinka yksipuolisesti koira käyttää aina samaa tassua.

Branson arvelee syyksi sitä, että molemminpuolisesti kätevien koirien aivopuoliskot kytkeytyvät toisiinsa paksulla kimpulla hermoratoja, kun taas yhteen tassuun erikoistuneilla kytkös on ohuempi. Aivopuoliskojen kytkeytyneisyys voi vaikuttaa paitsi kykyyn käyttää kumpaa tahansa käpälää myös siihen, kuinka tehokkaasti pelkoviestit kulkevat aivopuoliskosta toiseen.

Vastaava ilmiö tunnetaan Bransonin mukaan ihmisiltäkin. "Kaksikätiset" ihmiset kärsivät voimakkaista pelkotiloista muita useammin, ja heillä on oikea- tai vasenkätisiin verrattuna paksumpi aivokurkiainen eli aivopuoliskoja yhdistävä hermokimppu. Lohtuna on, että kaksikätiset ihmiset voivat eräiden tutkimusten mukaan olla myös keskimääräistä luovempia, luultavasti juuri aivopuoliskojensa välisen vilkkaamman liikenteen ansiosta.

Petojen urokset ja naaraat erikäpäläisiä

Vasen- ja oikeatassuisuuden samanlainen jakautuminen koirilla ja kissoilla viittaa siihen, että ominaisuus on ollut jo niiden yhteisellä esi-isällä. Siksi sen voi odottaa löytyvän myös luonnonvaraisilta koira- ja kissaeläinlajeilta, vaikka asiaa ei ole niiltä vielä juuri tutkittu – siis muun muassa susilta, ketuilta, ilveksiltä ja leijonilta.

Mutta miksi urokset ovat vasen- ja naaraat oikeatassuisia? Sitä ei vielä tiedetä, mutta yksi mahdollinen selitys löytyy saalistuksen strategioista. Petojen vahvemman puolen ei kannata olla kaikilla yksilöillä sama, koska muuten saaliit oppivat, mihin suuntaan kannattaa paeta. Laumana saalistavilta eläimiltä, kuten susilta, myös saaliin saartaminen onnistuu paremmin, kun halukkaita hirven kummallekin puolelle on yhtä paljon. Lajin jakautuminen vasen- ja oikeakätisiin voi järjestyä monin tavoin, joista yksi on kätisyyden periytyminen sukupuoleen kytkeytyneenä. Juuri tälle tielle petoeläinten evoluutio näyttää lähteneen.

Saaliin strategiat ovat toisenlaiset. Parvikalat pitävät pedon tietyllä puolellaan, useimmat kalalajit vasemmalla, ja pakenevat kaikki samaan suuntaan – paitsi pieni vähemmistö, joka pedon yllätykseksi lähtee päinvastaiseen suuntaan. Peliteorian ja matemaattisten mallien avulla on osoitettu, että suurina parvina eläville saaliseläimille juuri tämä onkin edullisinta.

Osa aivopuoliskojen työnjakoa

Eläinten epäsymmetriset toiminnot ovat herättäneet yhä useamman tutkijan mielenkiinnon, koska ne avaavat uusia näkökulmia aivopuoliskojen väliseen työnjakoon. Vasen- tai oikeakäpäläisyydessä, -kavioisuudessa tai -sorkkaisuudessa on etunsa: kun aivojen eri puoliskot erikoistuvat eri tehtäviin, aivot kokonaisuutena pystyvät käsittelemään tietoa nopeammin.

Tutkimus on ollut viime vuosina vilkasta erityisesti Italiassa. Padovan yliopistossa tutkija Marco Dadda kollegoineen on saanut selville, että kalojen toinen silmä ja siihen yhteydessä oleva aivopuolisko on erikoistunut ravinnon etsimiseen, toinen taas ympäristön tarkkailuun petojen varalta, jolloin ne pystyvät molempiin toimiin tehokkaasti yhtä aikaa. Niiltä siis sujuu muodikkaasti multitasking.

Oikea silmä etsii ruokaa

Useimpien kalojen silmät sijaitsevat pään sivuilla, jolloin suurin osa näkökentästä näkyy vain toisella silmällä. Sama pätee muihinkin eläimiin, kuten nisäkkäiden ja lintujen enemmistöön. Yleisin työnjako on oikean silmän erikoistuminen ruoanhankintaan ja vasemman käyttö tunnepitoisempiin tilanteisiin. Esimerkiksi ryhävalaiden on havaittu uivan aina oikea poski merenpohjaa vasten ja sieppaavan pohjalla piileskeleviä tuulenkaloja leukojensa oikealla puoliskolla.

Oikean silmän hallitseva rooli ruoan etsinnässä on johtanut siihen, että eläinmaailman älyköt käyttävät sitä muissakin rationaalista harkintaa vaativissa tehtävissä. Tutkija Fabienne Delfour ranskalaisesta Pierre Mendesin yliopistosta kokeili peittää delfiineiltä toisen silmän siksi aikaa, kun ne pantiin erottelemaan toisistaan kuvat, joissa on eri lukumäärät abstrakteja kuvioita. Oikealla silmällä katsoessaan delfiinit onnistuivat paremmin kuin vasemmalla.

Vasen silmä tarkkailee vaaroja

Vasen silmä on yleensä erikoistunut tunteisiin ja vaaroihin. Niin kananpojat, kalat kuin rupikonnatkin reagoivat nopeammin, jos vaara lähestyy vasemmalta. Jos lampaille tuttuun paikkaan ilmestyy este, lampaat pyrkivät yleensä kiertämään sen oikealta puolelta – eli pitämään oudon esineen vasemman silmänsä näkyvissä.

Hevosillakin on taipumus säikkyä uusia asioita herkemmin, kun ne ovat vasemmalla. Australiassa tutkijoiden kanssa yhteistyötä tekevät hevostenkouluttajat pohtivat nyt, pitäisikö koulutusmenetelmiä muuttaa niin, että alussa hevosta lähestyttäisiin oikealta eikä vasemmalta, kuten nykyään on tapana.

Koirankoulutukseen vakiintunut tapa taluttaa koiraa vasemmalla puolella juontaa juurensa poliisi- ja armeijakoirien koulutuksesta, jossa oikea käsi tarvittiin aseen pitelemiseen. Sattumalta tämä menee oikein päin myös koirien oman logiikan kannalta: oikean silmän puolella on oma tuttu ihminen, vasemmalla tarkkaillaan ympäristön uusia asioita.

Hermoradat kulkevat silmistä aivoihin ristissä kuin henkselit. Vasemman silmän havainnot käsitellään oikeassa aivopuoliskossa ja päinvastoin. Oikea aivopuolisko on siis se, joka on valppaana vaarojen varalta. Sen erikoisalaan näyttävät sisältyvän muidenkin aistien kautta tulevat varoitukset.

Toimii myös hajussa ja kuulossa

Hajuaisti on monille nisäkkäille aisteista tärkein. Ei siis ihme, että aivopuoliskojen työnjako näkyy myös sieraimissa. Tutkijat Marcello Siniscalchi ja Angelo Quaranta italialaisesta Barin yliopistosta saivat selville, että koirat käyttävät oikeaa sierainta ja siis oikeaa aivopuoliskoa nuuhkiessaan uusia tai mahdollisesti uhkaavia hajuja. Vasenta sierainta käytetään tuttujen hajujen haistelemiseen.

He myös seurasivat aivokuvauksella, mitä tapahtuu korvien välissä, kun koirat kuuntelevat. Ukkosen ääni ja muiden koirien murina aktivoivat oikean aivopuoliskon. Toisten koirien ystävälliset äänet johtivat vipinään vasemmassa aivopuoliskossa. Mielenkiintoista on, että koirat käsittelevät toistensa ystävällisiä ääniä samalla aivopuoliskolla kuin ihmiset tulkitsevat puhetta. Sama ilmiö on havaittu myös linnuilla, jyrsijöillä ja sammakoilla. Siniscalchi toteaa, että vasemman aivopuoliskon käyttö lajinsisäiseen viestintään voi olla evoluutiossa paljon vanhempi ilmiö kuin tähän asti on oletettu.

Helena Telkänranta on eläintieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja ja tietokirjailija.

Nisäkkäillä, kaloilla, hyönteisillä Aivopuoliskojen erilaistumista pidettiin aikoinaan vain ihmisen ominaisuutena. Nykyään se tiedetään yleiseksi kautta eläinkunnan. Ilmiö on löydetty nisäkkäistä kaloihin kaikilta selkärankaisiin kuuluvilta eläinlajeilta, joilla sitä on tutkittu.

Entä selkärangattomat, kuten hyönteiset? Niistä tiedetään vasta vähän, koska asiaa on tutkittu vasta mehiläisillä. Ilmeni, että mehiläinen käyttää uusien tuoksujen tutkimiseen oikeaa tuntosarvea, vasemmalla se tunnistaa tutut tuoksut.

Väistä seisova hirvi oikealta. Jos tiellä seisoo hirvi, hyvä nyrkkisääntö on: väistä oikealle. Kun hirvi lähtee liikkeelle, se suuntaa yleensä sinusta katsoen vasemmalle, koska se koettaa pitää vaaran eli sinut vasemman silmänsä näkökentässä.

Jos taas hirvi jo valmiiksi ravaa reipasta hölkkää, turvallisinta on tähdätä auton nokka hirven taakse. Vauhtiin ehdittyään hirvi harvoin tekee täyskäännöstä.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2011 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25784
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.