Esivanhempamme katsoivat Iltataivaan väreistä, tuleeko huomiseksi pouta vai sade. Kuva: Ilkka Mäkinen/IS
Esivanhempamme katsoivat Iltataivaan väreistä, tuleeko huomiseksi pouta vai sade. Kuva: Ilkka Mäkinen/IS

Ennen, kun ilmoja piti ennustaa itse, syntyi liuta muistisääntöjä.

Taitaa olla niin, ettei nykyihmisellä ole enää tarvetta keksiä eikä viljellä säätä koskevia sanontoja. Keskivertokansalainen ei edes seuraa ilmoja niin tarkasti kuin ennen on jouduttu tekemään. Pitkälle kehitetyt sääpalvelut pitävät huolen useimpien tarpeista. Vanhan kansan sanonnat ovat kuitenkin jääneet elämään. Pitävätkö ne todella paikkansa?

 

Ennustaako etana?

”Etana, etana, näytä sarves, onko huomenna pouta?”, on hoettu.

Etana työntää ”sarvensa” eli silmänsä ulos aina liikkuessaan. Se viihtyy kosteassa ja ryömii esiin sadelelillä. Ennustaa se ei osaa, mutta tietenkin sade jossain vaiheessa muuttuu poudaksi.

Eliömaailma ei kuitenkaan ole aivan ennustuskyvytön: monet kukat aistivat sateen tulon. Ennen sadetta taivas pilvistyy, jolloin terälehdet vetäytyvät suppuun. Jos kaadat auringonpaisteessa vettä kukkien päälle, ne eivät ehdi reagoida, vaan vesi menee suoraan niiden sisään. 

Luutiiko luoteistuuli pilvet pois?

Sanonta ”luoteistuuli, taivaan luuta” pitää usein paikkansa ja liittyy matalapaineen liikkeisiin. Kun lännestä tullut matalapaine väistyy, sen jälkipuolella alkaa puhaltaa kuivaa ilmaa lännestä tai luoteesta. Pilvet vähenevät ja taivas selkenee ainakin joksikin aikaa. 

Tietääkö taivaan ruskotus huonoa säätä?

Monella kielellä löytyy kansanviisauksia taivaan ruskotuksesta. Suomessa tunnetaan sanonnat ”aamurusko, ilta pasko”, ”iltarusko aamun usko, aamurusko hatun kastaa” ja ”iltarusko hyvä usko, aamurusko päivän pasko”.

Monesti nämä pitävätkin paikkansa. Tätä pohtiessa on hyvä muistaa, että säärintamat sateineen saapuvat meille usein lännen suunnalta.

Kun illalla länsitaivas punertaa auringonlaskussa, ilmakehässä on yleensä päivän tuulien jälkeen pölyä tai muita pieniä hiukkasia sirottamassa valoa. Nämä eivät enteile sadetta.

Sen sijaan kun auringonnousun taivas punertaa, valon sirottajana on yleensä kosteus eli pienet pisarat tai jääkiteet, jotka ovat ehtineet itätaivaalle ensi merkkeinä lännestä tulevista sateista. Ne saattavat saapua jo illaksi.

Tulevatko ilkeät ilmat idästä?

Läntinen valtameri ja itäinen manner säätelevät suuresti säitämme. Idän ilmansuuntaan liittyviä sanontoja ovat muun muassa ”idän ilmat ilkeimmät, idän poudat paahtavimmat” ja ”idän pakkaset pahimmat, idän poudat polttavimmat”.

Sanonnat pitävät osin paikkansa, sillä Siperiasta puhaltavat tuulet tuovat talvella kylmää ilmaa mutta kesällä kosteankuumaa. Tämä johtuu mantereisen ilmamassan vuodenaikaisominaisuuksista.

Itään liittyvät myös sanonnat ”itätuuli sateen tuoja” ja ”ei kaakko kauan satamatta tuule”.

Nämä sopivat tuulen käyttäytymiseen matalapaineen lähestyessä. Tuuli puhaltaa matalapaineen ympäri vastapäivään. Kun matalapaine lähestyy lännestä, sen edellä tietyssä vaiheessa tuuli käy idästä tai kaakosta. Kun matalapaine säärintamineen on riittävän lähellä, sade alkaa.

Tuulensuunnan muutoksista voi myös seurata, mistä matalapaineen keskus kulkee. Nyrkkisääntö on, että selkä tuulta vasten seisoessa matalapaineen keskus sijaitsee etuviistossa vasemmalla.

Tuleeko sade, kun linnut lentävät matalalla?

Lintujen käyttäytymisestä on päätelty tulevaa säätä. Sanotaan, että jos ne lentävät matalalla, tulee sade. Tässä ilmeisesti on perää.

Kun matalapaine lähestyy, ilmanpaine laskee ja tuuli voimistuu. Lintujen on hankala lentää ylhäällä vallitsevassa matalammassa paineessa ja voimakkaassa tuulessa, ja siksi ne siirtyvät lähemmäs maanpintaa.

Samoin toimivat hyönteiset, ja hyönteissyöjälinnuthan lentävät niiden perässä.

Tietävätkö ”myrskyn koukut” taivaalla sadetta?

Sään muuttumista sateisemmaksi voi tarkkailla sateen mahdollisten ensi merkkien eli yläpilvien avulla.

Sanonnat ”kynnet vihurin viisaa, mistä huomenna pouta” ja ”tuulen kynnet tietää huonoa ilmaa” liittyvät jalaspilvimuodostelmiin, jotka ilmestyvät taivaalle koukkupäisinä, reen jalasta muistuttavina kuituina. Ne ennakoivat usein matalapaineen lähestymistä.

Satavat pilvet voivat tosin olla vielä tuhannen kilometrin päässä ja saattavat kaartaa ohikin. Siksi on hyvä tarkkailla taivaan ilmeen lisäksi tuulta ja ilmanpainetta.

Voiko sateen tulon haistaa?

Muun muassa Saksassa on paljon tutkittu ihmisen herkkyyttä aistia sään muutoksia. Monet saavat kolotuksia ja päänsärkyä tai tulevat kärttyisiksi.

Moni sanoo aistivansa ”sateen hajun” sateen mentyä ohi. Selitys piilee hiukkasissa, joita kostea, lämmin ilma vapauttaa maaperästä.

Entä voiko haista sateelle myös ennen sateen alkamista?

Joidenkin aromaattisten hiukkasten vapautumiseen ilmeisesti riittää pelkkä kosteuden lisääntyminen, ja tarkka-aistinen ihminen pystyy haistamaan sen. Esimerkiksi tietyt savilaadut erittävät ”vahvaa sateen hajua”, kun ilman suhteellinen kosteus nousee 80 prosenttiin. Myös tietyt kasvit alkavat erittää tuoksuvia aineita ilman kosteuden kohotessa riittävän korkeaksi.

Seija Paasonen on Yle Uutisten meteorologi ja säätoimituksen esimies.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2010

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5203
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti
Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2016 lähes 244 000 ihmistä, koettelivat muuten 750 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta runsaan 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos raporteissaan, joissa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Lämpö alkaa tuntua

Näihin asti tutkijapiireissä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se alkaa voimistaa myrskyjä vasta pitkällä aikajänteellä.

Nyt hurjimpia myrskyjä on kuitenkin alettu kytkeä ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi alkusyksystä 2017 Maailman ilmatieteen järjestö WMO arvioi, että lämpeneminen todennäköisesti rankensi elokuussa Houstonin hukuttaneen Harvey-myrskyn sateita.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet kytköksistä jo vuosia.

Esimerkiksi Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Tärkein myrskyjä ruokkiva muutosvoima löytyy sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on mitattu jopa pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 12.9.2018.