Esivanhempamme katsoivat Iltataivaan väreistä, tuleeko huomiseksi pouta vai sade. Kuva: Ilkka Mäkinen/IS
Esivanhempamme katsoivat Iltataivaan väreistä, tuleeko huomiseksi pouta vai sade. Kuva: Ilkka Mäkinen/IS

Ennen, kun ilmoja piti ennustaa itse, syntyi liuta muistisääntöjä.

Taitaa olla niin, ettei nykyihmisellä ole enää tarvetta keksiä eikä viljellä säätä koskevia sanontoja. Keskivertokansalainen ei edes seuraa ilmoja niin tarkasti kuin ennen on jouduttu tekemään. Pitkälle kehitetyt sääpalvelut pitävät huolen useimpien tarpeista. Vanhan kansan sanonnat ovat kuitenkin jääneet elämään. Pitävätkö ne todella paikkansa?

 

Ennustaako etana?

”Etana, etana, näytä sarves, onko huomenna pouta?”, on hoettu.

Etana työntää ”sarvensa” eli silmänsä ulos aina liikkuessaan. Se viihtyy kosteassa ja ryömii esiin sadelelillä. Ennustaa se ei osaa, mutta tietenkin sade jossain vaiheessa muuttuu poudaksi.

Eliömaailma ei kuitenkaan ole aivan ennustuskyvytön: monet kukat aistivat sateen tulon. Ennen sadetta taivas pilvistyy, jolloin terälehdet vetäytyvät suppuun. Jos kaadat auringonpaisteessa vettä kukkien päälle, ne eivät ehdi reagoida, vaan vesi menee suoraan niiden sisään. 

Luutiiko luoteistuuli pilvet pois?

Sanonta ”luoteistuuli, taivaan luuta” pitää usein paikkansa ja liittyy matalapaineen liikkeisiin. Kun lännestä tullut matalapaine väistyy, sen jälkipuolella alkaa puhaltaa kuivaa ilmaa lännestä tai luoteesta. Pilvet vähenevät ja taivas selkenee ainakin joksikin aikaa. 

Tietääkö taivaan ruskotus huonoa säätä?

Monella kielellä löytyy kansanviisauksia taivaan ruskotuksesta. Suomessa tunnetaan sanonnat ”aamurusko, ilta pasko”, ”iltarusko aamun usko, aamurusko hatun kastaa” ja ”iltarusko hyvä usko, aamurusko päivän pasko”.

Monesti nämä pitävätkin paikkansa. Tätä pohtiessa on hyvä muistaa, että säärintamat sateineen saapuvat meille usein lännen suunnalta.

Kun illalla länsitaivas punertaa auringonlaskussa, ilmakehässä on yleensä päivän tuulien jälkeen pölyä tai muita pieniä hiukkasia sirottamassa valoa. Nämä eivät enteile sadetta.

Sen sijaan kun auringonnousun taivas punertaa, valon sirottajana on yleensä kosteus eli pienet pisarat tai jääkiteet, jotka ovat ehtineet itätaivaalle ensi merkkeinä lännestä tulevista sateista. Ne saattavat saapua jo illaksi.

Tulevatko ilkeät ilmat idästä?

Läntinen valtameri ja itäinen manner säätelevät suuresti säitämme. Idän ilmansuuntaan liittyviä sanontoja ovat muun muassa ”idän ilmat ilkeimmät, idän poudat paahtavimmat” ja ”idän pakkaset pahimmat, idän poudat polttavimmat”.

Sanonnat pitävät osin paikkansa, sillä Siperiasta puhaltavat tuulet tuovat talvella kylmää ilmaa mutta kesällä kosteankuumaa. Tämä johtuu mantereisen ilmamassan vuodenaikaisominaisuuksista.

Itään liittyvät myös sanonnat ”itätuuli sateen tuoja” ja ”ei kaakko kauan satamatta tuule”.

Nämä sopivat tuulen käyttäytymiseen matalapaineen lähestyessä. Tuuli puhaltaa matalapaineen ympäri vastapäivään. Kun matalapaine lähestyy lännestä, sen edellä tietyssä vaiheessa tuuli käy idästä tai kaakosta. Kun matalapaine säärintamineen on riittävän lähellä, sade alkaa.

Tuulensuunnan muutoksista voi myös seurata, mistä matalapaineen keskus kulkee. Nyrkkisääntö on, että selkä tuulta vasten seisoessa matalapaineen keskus sijaitsee etuviistossa vasemmalla.

Tuleeko sade, kun linnut lentävät matalalla?

Lintujen käyttäytymisestä on päätelty tulevaa säätä. Sanotaan, että jos ne lentävät matalalla, tulee sade. Tässä ilmeisesti on perää.

Kun matalapaine lähestyy, ilmanpaine laskee ja tuuli voimistuu. Lintujen on hankala lentää ylhäällä vallitsevassa matalammassa paineessa ja voimakkaassa tuulessa, ja siksi ne siirtyvät lähemmäs maanpintaa.

Samoin toimivat hyönteiset, ja hyönteissyöjälinnuthan lentävät niiden perässä.

Tietävätkö ”myrskyn koukut” taivaalla sadetta?

Sään muuttumista sateisemmaksi voi tarkkailla sateen mahdollisten ensi merkkien eli yläpilvien avulla.

Sanonnat ”kynnet vihurin viisaa, mistä huomenna pouta” ja ”tuulen kynnet tietää huonoa ilmaa” liittyvät jalaspilvimuodostelmiin, jotka ilmestyvät taivaalle koukkupäisinä, reen jalasta muistuttavina kuituina. Ne ennakoivat usein matalapaineen lähestymistä.

Satavat pilvet voivat tosin olla vielä tuhannen kilometrin päässä ja saattavat kaartaa ohikin. Siksi on hyvä tarkkailla taivaan ilmeen lisäksi tuulta ja ilmanpainetta.

Voiko sateen tulon haistaa?

Muun muassa Saksassa on paljon tutkittu ihmisen herkkyyttä aistia sään muutoksia. Monet saavat kolotuksia ja päänsärkyä tai tulevat kärttyisiksi.

Moni sanoo aistivansa ”sateen hajun” sateen mentyä ohi. Selitys piilee hiukkasissa, joita kostea, lämmin ilma vapauttaa maaperästä.

Entä voiko haista sateelle myös ennen sateen alkamista?

Joidenkin aromaattisten hiukkasten vapautumiseen ilmeisesti riittää pelkkä kosteuden lisääntyminen, ja tarkka-aistinen ihminen pystyy haistamaan sen. Esimerkiksi tietyt savilaadut erittävät ”vahvaa sateen hajua”, kun ilman suhteellinen kosteus nousee 80 prosenttiin. Myös tietyt kasvit alkavat erittää tuoksuvia aineita ilman kosteuden kohotessa riittävän korkeaksi.

Seija Paasonen on Yle Uutisten meteorologi ja säätoimituksen esimies.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2010

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25784
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.