Kuva: SeppVei / Wikimedia Commons
Kuva: SeppVei / Wikimedia Commons

Se on voinut ajan mittaan unohtua.

Nimistöntutkimuksessa on oltu monta mieltä siitä, onko erisnimillä merkityssisältöä vai onko niiden ainoa tehtävä viitata tiettyyn henkilöön, paikkaan tai muuhun yksilöityyn kohteeseen, joka syystä tai toisesta on katsottu nimeämisen arvoiseksi.

Esimerkiksi monet kaupunkien nimet ovat yleisnimiä, joilla on selvä ominaismerkitys: kotka, lahti, varkaus. Toiset nimet taas ovat sisällöltään aivan hämäriä, vaikka äänneasu näyttääkin suomen kielen mukaiselta: Ikaalinen, Imatra, Kuopio.

Myös yleisniminä käytettyjen erisnimien merkitys haalistuu. Kukapa tulee ajatelleeksi, että Kurikka tarkoittaa sananmukaisesti puunuijaa ja Jyväskylä alueellisen kokonaisuuden muodostavaa maaseutuasutusta, jossa on paljon jyviä.

Vaikka nimen voisi ymmärtää sananmukaisesti, ei ole itsestään selvää, miten se liittyy puheena olevaan paikkakuntaan. Voimme vain arvailla, miksi Rusko on Rusko ja Haukivuori Haukivuori.

Suuri osa paikannimistä on ikivanhoja. Vaikka niille alkuaan olisi ollut järkevä selitys, se on ajan mittaan voinut unohtua.

Paikan kuvailu ei ole ainoa mahdollinen nimeämisperuste, ja selvittelyn tueksi tarvitaan asiakirjoja etenkin silloin, kun paikkoja on nimetty muinaisten asukkaiden mukaan. Esimerkiksi Lemin takana piilee Klemi eli Klemetti, ja Lusi on muunnelma nimestä Ambrosius.

Kysymys nimen merkityksestä on saanut uuden ulottuvuuden, kun tuoreiden kuntaliitosten yhteydessä on valittu nimiä uusille kaupungeille.

Useissa valinnoissa näkyy alueen keskuskunta päässeen voitolle. Esimerkiksi Kouvola ja Salo jatkavat kaupunkeina Suomen kartalla, joskin entistään huomattavasti laajempina.

Maan lounaiskolkassa keskustelu jatkuu. Houtskarin, Iniön, Korppoon, Nauvon ja Paraisten liitoksesta ei syntynyt Merikruunua eikä Neuvostoliittoa, eikä Länsi-Turunmaan lopullinen voittokaan ole vielä kirkossa kuulutettu, sillä asiasta on tekeillä kansanäänestys. Rinnakkaistapausten perusteella voittajaksi kannattaa veikata Paraista. Saapa nähdä, miten kunnan käy!

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

 Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2009