Ei ole, vastaavat radiofilosofit Tuomas Nevanlinna ja Jukka Relander.

Teksti: Annikka Mutanen

Ei ole, vastaavat radiofilosofit Tuomas Nevanlinna ja Jukka Relander.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2011

Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy, Jukka Relander siteeraa vanhaa raamatunkäännöstä. – Se on kalamiehen uskontunnustus. Jumala on kuin kala pinnan alla.

– Kaikenlainen luottamus on uskoa näkymättömään, Tuomas Nevanlinna jatkaa. Jo arkinen luottamus toiseen ihmiseen on uskoa sellaiseen, mistä ei voi olla varma.

Työpari Relander ja Nevanlinna on tunnettu muun muassa Radio Helsingin Tukevasti ilmassa -ohjelmasta. Keväällä he julkaisivat kirjan Uskon sanat. Siinä he harrastavat – oman määritelmänsä mukaan – kokeellista teologiaa, toisin sanoen pohdiskelevat kristinuskoa omista filosofin, historioitsijan ja kulttuurikristityn lähtökohdistaan.

Ei kiinnosta, onko Jumalaa

Heiltä on siis mahdollista saada harkittuja ammattiajattelijan vastauksia uskontoa koskeviin kysymyksiin. Pyydän niitä siellä, missä kirja on kirjoitettu, Rytmi-baarissa Helsingin Hakaniemessä. Jo ennen kysymistä kaksikko hylkää kysymyksen siitä, onko Jumala olemassa.

– Se ei kiinnosta meitä pätkääkään, Relander sanoo. Uskontokeskustelua hallitsee hänestä liiaksi ateistien ja fundamentalistien loputon jankkaus Jumalan olemassaolosta. Molemmilla on samalla tavalla virheellinen käsitys uskonnosta ja sen ilmiöistä. Sekä fundamentalistille että ateistille Jumala on kuin jokin näkymätön kaasu, ja sen olemassaoloa käsitellään tieteellisenä väitteenä.

– Molemmat palauttavat uskon tietoon, selventää Nevanlinna. Fundamentalisti uskoo, että hänellä on tieto jopa siitä, mitä Jumala haluaa. Ateistille tämä väite on jo liiankin helppo alasammuttavaksi.

Lepsupeput oikeassa

Uskonto kuitenkin puhuu paljon vaikeammin kiinni naulattavista asioista. Uskonnon kieltä käytettäessä ei tarkoiteta sitä, mitä kirjaimellisesti sanotaan. Relander tiivistää Uskon sanat -kirjassa Raamatun viestiksi, että kristinuskon pääosassa on Jumalan sijasta usko itse. Usko taas on jatkuvaa etsimistä ja armon varaan heittäytymistä. Uskon asioita ei voi "tietää oikein".

Nevanlinnakaan ei usko, että korkeampien henkiolentojen olemassaolo tai sen puute on uskonnon ydinkysymys – myöskään sille kristikansan passiiviselle enemmistölle, jota filosofi hellästi kutsuu "valtavirran lepsupepuiksi".

Jumalan käsittäminen joksikin sellaiseksi, joka ei voi olla olemassa samassa mielessä kuin oliot ovat, on satoja vuosia vanha ja kaikille teologeille tuttu ajatus, Nevanlinna huomauttaa. Sen ääneen lausumisesta voi kuitenkin yhä seurata kirkon viranhaltijoille vaikeuksia, ja siksi liberaalipapitkin tasapanoilevat sen kanssa, mitä ajatuksia ilmaisevat.

Kristikunnan suuri enemmistö ei välttämättä ole kelannut asiaa omassa päässään yhtä sinnikkäästi. Tavalliset ihmiset tunnustavat usein mielellään, että Jumalan, uskonnon ja jopa oman uskonnollisuuden määrittely on vaikeaa.

Uskon sanat -kirjan aiheuttamissa keskusteluissa Relander havaitsi, että hänen tuttunsa eivät tunnista itseään mistään lokerosta: he eivät tunne itseään sen enempää ateistiksi, uskovaksi kuin agnostikoksi.

– Omaakaan vakaumustani en pysty tiivistämään lyhyeen, sanoo Nevanlinna.

Ei romahda virheeseen

On myös uskonnon väärin käsittämistä ja esittämistä väittää sitä rakennelmaksi, joka antaa valmiit vastaukset elämän suuriin kysymyksiin. Relanderin ja Nevanlinnan mielestä uskonto ennemminkin avaa kyselyn ja tutkistelun tilan. Juuri vaikeasti muotoutuvien kysymysten esittämiseen uskontoa tarvitaan.

– Mitä tahansa liikettä tai aatetta, jota ihmiset kannattavat, pitävät yllä probleemat eivätkä vastaukset. Esimerkiksi feminismiä pitää elossa kysymys naiseudesta ja naisen asemasta. Siitä syntyvät riidat ja erimielisyydet kertovat, että aatteessa on yhä voimaa.

On siis harhaluulo, että uskonto kaatuisi siihen, että siitä paljastuu jokin virhe, vaikkapa epätosi oletus. Se ei ole korttitalo, joka romahtaa, kun yksi väärä pohjakortti vedetään pois.

Uskonto on olemassa

Uskonto – meidän kulttuuripiirissämme kristinusko – on joka tapauksessa erittäin vahvasti olemassa ja vaikuttaa vääjäämättä yksilöihin ja yhteiskuntaan. Vaikka Jeesuksen ristiinnaulitsemista ei olisi edes todellisuudessa tapahtunut, se on kulttuurihistoriallinen käänne, jonka tuotteita me olemme.

Sen vuoksi uskontoa täytyy opettaa ymmärtämään jo koulussa. – Nykyisen uskontokeskustelun tasosta herää kysymys, opetetaanko sitä tarpeeksi, Relander sanoo.

Luterilainen kirkko on kuitenkin yhteiskunnallisena instituutiona kilpailuasemassa, joka on epäreilu muille. Relanderin mielestä verotusoikeus pitäisi antaa kaikille uskonnollisille yhteisöille. Kenellä vain pitäisi olla oikeus ylläpitää hautausmaita – ja kerätä sitä varten vapaaehtoisia maksuja, jollainen kirkollisverokin oikeastaan on. Yhteisöverotuksessa yrityksellä tai yhteisöllä pitäisi olla oikeus valita, maksaako uskonnolliselle yhteisölle vai osoittaako rahat vaikkapa kehitysapuun.

Kysymykset omasta traditiosta

Uskon sanoissa kirjoittajat esittävät, että radikaaleinta uskonnollista etsintää ei ole lähteä hakemaan vastauksia syvimpiin kysymyksiinsä kaukaa idän uskonnoista vaan pikemminkin porautua pintaa syvemmälle oman kulttuurin uskonnolliseen traditioon.

Kun kysymyksemme ovat syntyneet kristillisen tradition piirissä, eivät muut uskonnot välttämättä pysty niihin vastaamaan.

Relanderin ja Nevanlinnan mielestä kristinusko ei myöskään ole mikä vain uskonto, yksi muiden samanlaisten joukossa.

Mikä kristinuskossa on sitten parasta?

– Ajatus, että pahaa ei voi ulkoistaa, Relander vastaa.

– Jota usein myös perisynniksi kutsutaan, Nevanlinna täydentää.

– Perisyntioppi on kristinuskossa parasta, hahahaha, nauraa Relander, mutta pitää kiinni ajatuksesta.

– Ristiinnaulitsemisen jälkeen synnin puhdistaminen uhrin kautta käy opillisesti mahdottomaksi. Ihmisen täytyy käsitellä omat pahat tekonsa itse. Eikä ketään voi tuomita, koska kukaan ei ole synnistä vapaa eikä voi siis tuomita muita.

Aiheuttaako hyvää vai pahaa?

Mutta miten mahtaa olla, tuottaako uskonto maailmassa enemmän hyvää kuin pahaa?

– Sen mittaamiseksi pitäisi luoda rinnakkainen maapallo, Relander huomauttaa.

– Koejärjestely on riittämätön asian selvittämiseen, toteaa Nevanlinna.

Lähtökohdan saamiseksi pitäisi yrittää vakavasti tutkia, millaista uskonnoton elämä on. Neuvostoliitto on ollut tähän asti kattavin ateistinen kokeilu. Historioitsija Relanderin mukaan sekin oli niin vajavainen, ettei siitä voi päätellä ateismin johtavan suoraan gulagiin eli vankileirien saaristoon. Eikä neuvostoateismi liioin näyttänyt ratkaisevan ihmisen ongelmia. 

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.