Ajossa ilmastolle edullisin on pieni dieselauto. Vanha bensasyöppö on vielä parempi, jos sillä ajetaan vain vähän. Kaikkein ekologisin on auto, jota ei ole.



bensasyöppö  on vielä parempi, jos sillä ajetaan vain vähän.
Kaikkein ekologisin on auto, jota ei ole.




Vähän hiilidioksidia päästävien autojen verotus keveni vuodenvaihteessa. Uudistuksen tarkoituksena on vähentää kasvihuonepäästöjä ja jarruttaa ilmaston lämpenemistä. Millaisen auton valinta olisi paras ekoteko?

- Ei mikään auto ole ekoteko, vastaa Lappeenrannan teknillisen yliopiston kemiantekniikan yliassistentti Kimmo Klemola, joka on perehtynyt autojen kulutukseen ja päästöihin niiden elinkaaren aikana. Hän ihmettelee, miksi palkitaan auton ostajia sen sijaan että palkittaisiin autosta luopujia. Verouudistus antaa eniten taloudellista kannustinta niille, jotka siirtyvät bussista pieneen autoon. Bussimatkustajat vähenevät, lippujen hinnat nousevat, ja julkisen liikenteen houkuttavuus vähenee taas.

- Yksityisautoilun haittoja yritetään mukamas vähentää autoveroa keventämällä, Klemola murisee. Hänestä kaikkien autojen verotusta olisi pitänyt nostaa, tosin päästöjen mukaan porrastaen.


Kannan nuorentaminen hankalaa

Vanhaa rotiskoakaan ei välttämättä ole ekologista vaihtaa uuteen autoon, sillä myös auton valmistus syö luonnonvaroja ja aiheuttaa päästöjä. Jollei autoa osta, se ei koskaan tule liikenteeseen eikä sitä tarvitse edes valmistaa.

Auton vaihtamisesta koituva hyöty riippuu ajokilometreistä ja siitä, mihin vaihtaa. Jos huristelee 16 000 kilometriä vuodessa romutusikää lähestyvällä autolla, se pitää vaihtaa vähintään litran vähemmän kuluttavaan bensa-autoon tai puolitoista litraa vähemmän kuluttavaan dieselautoon, jotta vaihto on ilmastolle eduksi, Klemola laskee.
Jos pitää vanhaa, kymmenen litraa satasella syövää Mersua, jolla ajelee muutamia tuhansia kilometrejä kesässä, ilmasto voittaa vasta, kun tilalle valitsee pienen hybridi-Smartin.

Klemola itse ajaa 19 vuotta vanhalla Nissan Sunnylla. Se on pieni, kuluttaa vähän, ja kilometrejä kertyy vuodessa vain 4 000. - Ei ole olemassa sellaista autoa, johon se kannattaisi vaihtaa.

Autokannan nuorentaminen on hankala tavoite myös VTT:n autoasiantuntijan, asiakaspäällikkö Juhani Laurikon mielestä. Auto pysyy Suomessa liikenteessä parikymmentä vuotta, ja sillä ajetaan keskimäärin 300 000 kilometriä. Omistajia kertyy sinä aikana kolme tai neljä.

- Kannan nuorentaminen on kuin köydellä työntäisi, Laurikko sanoo. Hänenkin mielestään ympäristöä säästävin valinta on muuttaa alueelle, jolla autoa ei tarvita.


Kevyt auto kuluttaa vähän

Jos nyt kuitenkin välttämättä täytyy hankkia auto, sen valinnalla on suuri merkitys. Klemola keräsi toissa vuonna tietokannan viidentuhannen automallin kulutuksesta ja päästöistä niiden elinkaaren aikana. Tuhlailevimman järkälemaasturin Hummer H1:n  kokonaispäästöt olivat 247 tonnia hiilidoksidia,  kuusinkertaiset verrattuna vertailun ykköseen, Citroën C1:een.

Ilmastolle hellin vaihtoehto on kevyt auto, jossa on pieni moottori, sillä sellainen kuluttaa vähän polttoainetta. Hiilidioksidia syntyy polttoaineen palaessa väistämättä. Sitä ei voi poistaa, ja sen määrä on suorassa suhteessa polttoaineen kulutukseen. Vähän kuluttava auto on siis vähäpäästöinen.

Laurikko kehottaa valitsemaan korikoon ja moottorin käytön mukaan, vaikka viime aikoina on ollut muotia ostaa paljon isompia ja tehokkaampia autoja kuin olisi tarvetta.

Etenkin kaupunkiajossa auton paino on ratkaiseva tekijä polttoaineen kulutuksessa. Myös ylisuuri moottori kuluttaa kaupunkiajossa useita litroja enemmän kuin oloihin sopiva pienempi moottori.

Laurikko mainitsee Volkswagen Golfin, johon voi valita esimerkiksi 1,4 litran tai 3,2 litran moottorin.

- Kuutuksessa on eroa ainakin kaksi-kolme litraa sadalla kilometrillä, Laurikko sanoo. - Kuitenkin autoissa on sama kori ja sama kuljetuskyky. Isotehoinen moottori on kaupunkioloissa täysin hyödytön, pelkkää itsetehostusta.

Energiaa hukkuu sisäisiin häviöihin, kun moottoria käytetään tehottomasti. Suurten moottorien taloudellisuus kohenee, jos niillä ajetaan kovaa vauhtia moottoritiellä. Toisaalta suuri moottori usein yllyttää epätaloudelliseen, kiihdyttelevään ajotapaan.

- Maantiellä pärjää myös pienellä moottorilla, jos on pelisilmää. Itse aloitin autoilun Minillä. Siinä tarvittiin ennakointia, Laurikko muistelee.


Dieselissä hyvää ja huonoa

Entä ostaako bensa- vai dieselauto? Dieselmoottoreiden hyötysuhde on hyvä. Uusi, 1 300 kiloa painava auto kuluttaa sataa kilometriä kohti dieselmoottorilla 2,5 litraa vähemmän kuin bensakoneella, Klemola kertoo.

Toisaalta dieselien hiukkas- ja typpioksidipäästöt ovat suuremmat. Markkinoiden pienimmissä ja halvimmissa dieselautoissa ei yleensä edes ole hiukkassuodattimia. Osaan malleista niitä ei saa lisävarusteenakaan. Tällaiset autot ovat myrkkyä etenkin kaupunkien hengitysilmalle.

Pakokaasujen suodattaminen on dieselmoottoreissa vaikeampaa, ja suodattimet nostavat halvan auton hintaa sen verran, että valmistajat eivät niitä halua. Lisäksi ne lisäävät polttoaineen kulutusta ja nostavat siten autoveroa. Tekniikka on kuitenkin menossa eteenpäin lähivuosina.

- Hiukkas- ja hiilivetypäästöissä uudet autot ovat selvästi vanhoja parempia. Uudet menopelit tupruttavat ilmanpilaajia vain rippeitä siitä mitä 1980-luvun autot, summaa Laurikko.
























































EDULLISIMPIA
Malli Polttoaine

diesel 3,3 88

diesel 3,8 99

diesel 3,9 104

bensiini 4,3 104

bensiini 4,6 109

bensiini 4,6 109

bensiini 4,6 109
HAITALLISIMPIA

bensiini 16 376

bensiini 16,1 380

bensiini 16,5
Ajoneuvokeskuksen tietokanta uusien henkilöautojen kulutuksesta ja hiilidioksidipäästöistä: www.ake.fi/ekoake

Kimmo Klemolan tietokanta 4 800 auton koko elinkaaren päästöistä: www.tiede.fi/lehti/autolista

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.