Ajossa ilmastolle edullisin on pieni dieselauto. Vanha bensasyöppö on vielä parempi, jos sillä ajetaan vain vähän. Kaikkein ekologisin on auto, jota ei ole.



bensasyöppö  on vielä parempi, jos sillä ajetaan vain vähän.
Kaikkein ekologisin on auto, jota ei ole.




Vähän hiilidioksidia päästävien autojen verotus keveni vuodenvaihteessa. Uudistuksen tarkoituksena on vähentää kasvihuonepäästöjä ja jarruttaa ilmaston lämpenemistä. Millaisen auton valinta olisi paras ekoteko?

- Ei mikään auto ole ekoteko, vastaa Lappeenrannan teknillisen yliopiston kemiantekniikan yliassistentti Kimmo Klemola, joka on perehtynyt autojen kulutukseen ja päästöihin niiden elinkaaren aikana. Hän ihmettelee, miksi palkitaan auton ostajia sen sijaan että palkittaisiin autosta luopujia. Verouudistus antaa eniten taloudellista kannustinta niille, jotka siirtyvät bussista pieneen autoon. Bussimatkustajat vähenevät, lippujen hinnat nousevat, ja julkisen liikenteen houkuttavuus vähenee taas.

- Yksityisautoilun haittoja yritetään mukamas vähentää autoveroa keventämällä, Klemola murisee. Hänestä kaikkien autojen verotusta olisi pitänyt nostaa, tosin päästöjen mukaan porrastaen.


Kannan nuorentaminen hankalaa

Vanhaa rotiskoakaan ei välttämättä ole ekologista vaihtaa uuteen autoon, sillä myös auton valmistus syö luonnonvaroja ja aiheuttaa päästöjä. Jollei autoa osta, se ei koskaan tule liikenteeseen eikä sitä tarvitse edes valmistaa.

Auton vaihtamisesta koituva hyöty riippuu ajokilometreistä ja siitä, mihin vaihtaa. Jos huristelee 16 000 kilometriä vuodessa romutusikää lähestyvällä autolla, se pitää vaihtaa vähintään litran vähemmän kuluttavaan bensa-autoon tai puolitoista litraa vähemmän kuluttavaan dieselautoon, jotta vaihto on ilmastolle eduksi, Klemola laskee.
Jos pitää vanhaa, kymmenen litraa satasella syövää Mersua, jolla ajelee muutamia tuhansia kilometrejä kesässä, ilmasto voittaa vasta, kun tilalle valitsee pienen hybridi-Smartin.

Klemola itse ajaa 19 vuotta vanhalla Nissan Sunnylla. Se on pieni, kuluttaa vähän, ja kilometrejä kertyy vuodessa vain 4 000. - Ei ole olemassa sellaista autoa, johon se kannattaisi vaihtaa.

Autokannan nuorentaminen on hankala tavoite myös VTT:n autoasiantuntijan, asiakaspäällikkö Juhani Laurikon mielestä. Auto pysyy Suomessa liikenteessä parikymmentä vuotta, ja sillä ajetaan keskimäärin 300 000 kilometriä. Omistajia kertyy sinä aikana kolme tai neljä.

- Kannan nuorentaminen on kuin köydellä työntäisi, Laurikko sanoo. Hänenkin mielestään ympäristöä säästävin valinta on muuttaa alueelle, jolla autoa ei tarvita.


Kevyt auto kuluttaa vähän

Jos nyt kuitenkin välttämättä täytyy hankkia auto, sen valinnalla on suuri merkitys. Klemola keräsi toissa vuonna tietokannan viidentuhannen automallin kulutuksesta ja päästöistä niiden elinkaaren aikana. Tuhlailevimman järkälemaasturin Hummer H1:n  kokonaispäästöt olivat 247 tonnia hiilidoksidia,  kuusinkertaiset verrattuna vertailun ykköseen, Citroën C1:een.

Ilmastolle hellin vaihtoehto on kevyt auto, jossa on pieni moottori, sillä sellainen kuluttaa vähän polttoainetta. Hiilidioksidia syntyy polttoaineen palaessa väistämättä. Sitä ei voi poistaa, ja sen määrä on suorassa suhteessa polttoaineen kulutukseen. Vähän kuluttava auto on siis vähäpäästöinen.

Laurikko kehottaa valitsemaan korikoon ja moottorin käytön mukaan, vaikka viime aikoina on ollut muotia ostaa paljon isompia ja tehokkaampia autoja kuin olisi tarvetta.

Etenkin kaupunkiajossa auton paino on ratkaiseva tekijä polttoaineen kulutuksessa. Myös ylisuuri moottori kuluttaa kaupunkiajossa useita litroja enemmän kuin oloihin sopiva pienempi moottori.

Laurikko mainitsee Volkswagen Golfin, johon voi valita esimerkiksi 1,4 litran tai 3,2 litran moottorin.

- Kuutuksessa on eroa ainakin kaksi-kolme litraa sadalla kilometrillä, Laurikko sanoo. - Kuitenkin autoissa on sama kori ja sama kuljetuskyky. Isotehoinen moottori on kaupunkioloissa täysin hyödytön, pelkkää itsetehostusta.

Energiaa hukkuu sisäisiin häviöihin, kun moottoria käytetään tehottomasti. Suurten moottorien taloudellisuus kohenee, jos niillä ajetaan kovaa vauhtia moottoritiellä. Toisaalta suuri moottori usein yllyttää epätaloudelliseen, kiihdyttelevään ajotapaan.

- Maantiellä pärjää myös pienellä moottorilla, jos on pelisilmää. Itse aloitin autoilun Minillä. Siinä tarvittiin ennakointia, Laurikko muistelee.


Dieselissä hyvää ja huonoa

Entä ostaako bensa- vai dieselauto? Dieselmoottoreiden hyötysuhde on hyvä. Uusi, 1 300 kiloa painava auto kuluttaa sataa kilometriä kohti dieselmoottorilla 2,5 litraa vähemmän kuin bensakoneella, Klemola kertoo.

Toisaalta dieselien hiukkas- ja typpioksidipäästöt ovat suuremmat. Markkinoiden pienimmissä ja halvimmissa dieselautoissa ei yleensä edes ole hiukkassuodattimia. Osaan malleista niitä ei saa lisävarusteenakaan. Tällaiset autot ovat myrkkyä etenkin kaupunkien hengitysilmalle.

Pakokaasujen suodattaminen on dieselmoottoreissa vaikeampaa, ja suodattimet nostavat halvan auton hintaa sen verran, että valmistajat eivät niitä halua. Lisäksi ne lisäävät polttoaineen kulutusta ja nostavat siten autoveroa. Tekniikka on kuitenkin menossa eteenpäin lähivuosina.

- Hiukkas- ja hiilivetypäästöissä uudet autot ovat selvästi vanhoja parempia. Uudet menopelit tupruttavat ilmanpilaajia vain rippeitä siitä mitä 1980-luvun autot, summaa Laurikko.
























































EDULLISIMPIA
Malli Polttoaine

diesel 3,3 88

diesel 3,8 99

diesel 3,9 104

bensiini 4,3 104

bensiini 4,6 109

bensiini 4,6 109

bensiini 4,6 109
HAITALLISIMPIA

bensiini 16 376

bensiini 16,1 380

bensiini 16,5
Ajoneuvokeskuksen tietokanta uusien henkilöautojen kulutuksesta ja hiilidioksidipäästöistä: www.ake.fi/ekoake

Kimmo Klemolan tietokanta 4 800 auton koko elinkaaren päästöistä: www.tiede.fi/lehti/autolista

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti